Perinnöstä maksetaan veroa erikseen määritellyn perintöveroasteikon perusteella. Perintöveroasteikkoja sovelletaan kahteen eri perintöveroluokkaan sen perusteella, kuinka läheistä sukua perinnönjättäjä on perinnönsaajalle. Mikäli perinnönsaajan osuus perinnöstä on alle 20 000 euroa, perintöveroa ei tarvitse maksaa lainkaan. Verohallinnon tilastojen mukaan perinnönsaajia oli vuonna 2018 noin 153 000. Heistä noin 89 000 kuului niihin, joilla perintö alitti 20 000 euron rajan, joten he eivät maksaneet perintöveroa lainkaan.
Tänä vuonna perintö- ja lahjaveroa on arvioitu kertyvän 846 miljoonaa euroa. Valtaosa tästä summasta kertyy perintöveron puolelta. Vuonna 2018 perintö- ja lahjaveron kertymä oli noin 692 miljoonaa euroa, ja tästä perintöveron osuus oli noin 584 miljoonaa euroa.
Usein perinnönjättäjät ovat työskennelleet jopa 30—45 vuotta ja hoitaneet tänä aikana talouttaan säästeliäästi. Tavallisin perinnöksi jätettävä omaisuus on perinnönjättäjän oma asunto ja vähän rahaa. Asuntoa varten on usein otettu asuntolainaa. Sitä on lyhennetty työtuloilla, joista taas on maksettu kansainvälisestikin vertailtuna korkeaa ansiotuloveroa. Moni suomalainen kokee epäoikeudenmukaiseksi, että hankintahetkellä jo kertaalleen verotettua varallisuutta verotetaan uudelleen, kun varallisuus siirtyy perinnön kautta seuraavalle sukupolvelle. Epäoikeudenmukaiseksi koettu perintövero voi laskea kannusteita investointeihin ja säästämiseen ja kannustaa jopa muuttamaan ulkomaille verojen minimoimiseksi.
Suomalaiset kotitaloudet ovat nettovarallisuudeltaan eurooppalaisissa vertailuissa selvästi euroalueen alapuolella riippumatta siitä, tarkastellaanko asuntonsa omistavia tai vuokralla asuvia. Raskas verotus on tähän yksi keskeinen syy. Ahkerilla suomalaisilla tulee olla oikeus jättää pieni veroton perintö perillisille, jos he niin haluavat, ja siksi perintöveroasteikon alarajaa tulee nostaa nykyisestä 20 000 eurosta 50 000 euroon. Uudistaminen on tarpeen, koska alarajaa on nostettu edellisen kerran vuonna 2009.
Perintöverotukseen liittyviä käytänteitä tulee uudistaa, mutta siten, että huomioidaan muiden maiden vastaavat kokemukset. Esimerkiksi Ruotsissa käytössä olevaan luovutusvoittoperusteiseen perintöverotuksen malliin siirtyminen tarkoittaisi eräiden arvioiden mukaan sitä, että pieni- ja keskituloisten suomalaisten perintöverotus päinvastoin kiristyisi eikä löyhentyisi tämän uudistuksen seurauksena.
Yhteiskunnan toimivuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta perintöverotusta onkin uudistettava siten, että vaikutus kohdistuu tavallisiin pieni- ja keskituloisiin perinnönsaajiin. Siksi olisi perusteltua ja oikeudenmukaista nostaa perintöveron alarajaa 50 000 euroon.