Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Viime sodissa Suomi menetti alueita Karjalasta, Sallasta, Petsamosta, Hangosta, Porkkalasta sekä Suomenlahden saaristosta. Suomen kaikilta luovutetuilta alueilta siirtyi sotien jälkeen lähes puoli miljoonaa ihmistä maamme nykyisten rajojen sisäpuolelle. Evakkojen suurta määrää kuvaa se, että heitä oli lähes kaksinkertainen määrä esim. Tampereen nykyiseen väkilukuun nähden. Evakuointi oli sen kohteeksi joutuneille ihmisille järkyttävä ja traumaattinen kokemus, josta toivuttiin pitkään ja koko kansakunnan yhteisin uhrauksin ja ponnistuksin.
Evakkojen merkitystä ei sovi unohtaa, kun mietitään koko Suomen sodanjälkeistä rakentamista ja matkaa kohti nykypäivän hyvinvointivaltiota. Karjalaiset ovat olleet tärkeässä osassa koko Suomen taloudellisen kehityksen kannalta. Me saamme olla paljosta kiitollisia. Evakot, jotka joutuivat aloittamaan kaiken alusta, loivat kovalla työllä ja uurastuksella itselleen ja perheilleen uuden elämän. Sen ahkeruuden ja työnteon tuloksista saamme nauttia vielä tämän päivän Suomessakin. Silti tuntuu, ettei evakkojen merkitystä ole tarpeeksi korostettu Suomen hienossa tarinassa. He ansaitsisivat arvostusta myös teoin.
Erityisryhmä evakuoitujen joukossa olivat lapset. He joutuivat kokemaan nuo järkyttävät vaiheet elämänsä herkimmässä vaiheessa, jolloin tunne-elämän vauriot muodostuivat joskus syvimmiksi ja niistä toipuminen on kestänyt kauimmin, jopa näihin päiviin asti. Lapsena evakkoon tuotuja oli kaikkiaan noin 160 000.
Tänä päivänä nuorimmatkin lapsievakoista ovat jo 75 vuoden iässä. Meidän on korkea aika miettiä, miten saamme säilytettyä muiston tuleville sukupolville. Yksi keino olisi myöntää evakoille oma liputuspäivä. Oma liputuspäivä muistuttaisi vuosittain siitä valtaisasta ponnistuksesta, minkä sodan haavojen parantaminen evakoilta ja koko kansalta vaati.
Evakkojen liputuspäiväksi sopisi 30. päivä marraskuuta. Tällöin syttyi talvisota, joka käynnisti evakuoinnit. Evakon päivään voisivat samaistua evakkojen ja evakkojen jälkeläisten lisäksi myös kaikki muut oman kotipaikkansa eri syistä menettäneet.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: