Päihteiden käyttö on ongelmallista osalla nuorilla. Tiedetään myös, että nuorilla, jotka aloittavat päihteiden käytön varhain, on myöhemmin aloittaviin ikätovereihinsa verrattuna moninkertainen riski sairastua päihdehäiriöihin myöhemminkin elämässä. Nuorten huumekuolemia on jopa kymmenen kertaa enemmän kuin viisi vuotta sitten. Vuonna 2018 melkein sata alle 30-vuotiasta menehtyi huumeisiin. Onkin hälyttävää huomata, että samaan aikaan suhtautuminen huumeisiin on nuorten keskuudessa löystynyt ja siitä puhutaan paikoin julkisuudessa ja  jopa  joidenkin päättäjien taholta positiiviseen sävyyn. 

Päihdehäiriö alkaa yleensä kehittyä 14—15-vuotiaana. Päihdehäiriöstä on kysymys, kun päihteet alkavat hallita elämää. Päihteiden käyttö lisää selvästi koulupoissaoloja sekä ammatillisen koulutuksen tai lukion keskeyttämisiä ja vaikeuttaa myöhempääkin kouluttautumista ja työllistymistä. Päihdenuorten päihdeongelmat ilmenevät usein myös itsehillinnän puutteena sekä aggressiivisena ja väkivaltaisena käyttäytymisenä. Jotta myös nuorisorikollisuuteen voidaan löytää keinoja, niin päihdehuollon saatavuus ja resurssit ovat aivan olennaisessa asemassa.  

Nuoren päihteiden käyttö voi olla merkittävää, vaikkei päihteiden käyttö täyttäisikään tautiluokitusten asettamia alkoholiriippuvuuden tai väärinkäytön määritelmiä. Aikuisille laaditut päihdehäiriöiden diagnostiset luokituskriteerit eivät sellaisinaan sovi nuorille, koska ne eivät huomioi nuoren ikää tai kehitystasoa. Esimerkiksi väärinkäyttö voi jäädä diagnosoimatta, koska perhesuhteisiin ja työympäristöön liittyviä heijastevaikutuksia ei nuorella yleensä ilmene. Siksi nuoria hoidettaessa on tärkeää huomioida sekä diagnostisia kriteereitä lievempi päihteiden käyttö että väärinkäyttö. Nuorten kohdalla koulun henkilökunta ja oppilashuolto ovat tärkeässä roolissa ennaltaehkäisyn ja varhaisen hoitoon pääsyn kannalta.  

Päihdeongelmilla on suora yhteys nuorten mielenterveyteen. Mitä aikaisemmin nuori aloittaa päihteiden käytön ja mitä runsaampaa se on, sitä todennäköisemmin nuori oireilee myös muulla tavoin psyykkisesti ja kärsii jostain muusta samanaikaisesta mielenterveydenhäiriöstä.  

Päihteiden käytöllä on vaikutuksia nuoren hyvinvointiin sekä terveyteen ja sillä myös laajoja kokonaisvaikutuksia työntekoon, koulunkäyntiin ja sosiaalisiin suhteisiin.  

Päihdepalvelut ovat olleet maassamme perinteisesti osa päihdehuollon kenttää. Ongelmalliseksi nuorten osalta tilanteen tekee se, että koulun, terveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon ja lastensuojelun palveluiden välissä on katveita. Alat ovat siiloutuneita, ja tieto nuoren ongelmista ja tarpeista ei kulje ammattilaiselta toiselle.  

Lastensuojelupaikat ovat ongelmissa päihdenuorten kanssa, koska niillä ei ole osaamista ja mahdollisuuksia lasten ja nuorten päihdehoitoon. Suomessa on hajanaisesti vieroitushoitopaikkoja nuorille päihdekatkaisua tarvitseville. Tällä hetkellä moni on vain avohoidon riittämättömien palveluiden varassa. Tarve alaikäisten sekä avo- että laitostyyppiselle katkaisuhoidolle ja päihdekuntoutukselle on huutava ympäri maata. Valitettavasti moni nuori joutuu jonoon päihdeongelmansa kanssa ja luisuu vain syvemmälle päihdeongelmiin ja niihin liittyviin lieveongelmiin, kuten väkivallantekoihin ja muuhun rikollisuuteen.