Toisen asteen ammatillisen koulutuksen kenttä on keskellä hallitsematonta mullistusta. Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset osuvat voimalla ammatilliseen koulutukseen. Leikkausten jälkimainingeissa ammatillisilta oppilaitoksilta edellytetään laajaa reformia, jossa koulutusta uudistetaan tulevaisuuden haasteisiin. Ensin viedään rahat, sen jälkeen edellytetään mittavaa uudistusta.
Leikkaukset johtavat siihen, että useammalle nuorelle toisen asteen koulutus karkaa entistäkin kauemmas eikä koulutuspaikkoja riitä kaikille. Ammatillisen koulutuksen rahoitusta on jo aiemmin jouduttu karsimaan, ja nyt Sipilän hallituksen 190 miljoonan euron jättileikkaus heikentää entisestään ammatillisten oppilaitosten mahdollisuuksia tarjota koulutusta: aloituspaikkoja karsitaan, lähiopetusta vähennetään, opetuspisteitä suljetaan ja opettajia irtisanotaan. Tämä uhkaa erityisesti maaseudun ja lähiöiden poikien mahdollisuuksia saavuttaa peruskoulun jälkeistä työllistymistä turvaavaa tutkintoa, kun koulutuksen alueellinen saavutettavuus heikkenee. Varsinkin pienet koulutusohjelmat ja monet ruotsinkieliset oppilaitokset ovat uhattuina. On huolehdittava myös siitä, ettei erityisryhmien, kuten maahanmuuttajien ja vammaisten, koulutustarjonta vaarannu.
On syytä epäillä, onko todellinen kehitys ja uudistuminen mahdollista tilanteessa, jossa henkilöstöä ja opetusta karsitaan rajusti. Edellisen hallituksen aikeena oli rakenteellisten uudistusten toteuttaminen tavalla, jossa osa säästöstä syntyisi reformin vaikutuksesta eikä muutoksen vaikutus opetukseen olisi näin suuri. Tavoitteena oli reformi, joka olisi turvannut aloituspaikat eri puolilla Suomea. Nyt näin ei käy. Ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkojen määrä laskee kuluvana vuonna viidellä tuhannella. Vuoden 2014 tasoon verrattuna aloituspaikkoja on 7 000 vähemmän.
Ammatillisen koulutuksen reformin hyvätkin tavoitteet ovat vaarassa jättileikkausten takia. Reformilla sysätään, kenties säästökeinona, aivan liian suurta osaa koulutusvastuusta yritysten harteille ilman tukea tai korvausta. Jo nyt työpaikoilta kuuluu viestiä siitä, että vastuu opiskelijoiden ohjaamisesta kuormittaa henkilöstöä. Ammatillisen koulutuksen reformin työpaikalla tapahtuva oppiminen edellyttää selkeitä pelisääntöjä siitä, kuka vastaa laadukkaasta työssäoppimisesta työpaikoilla ja missä kulkee opiskelun ja työnteon raja. On epäselvää, löytyykö yrityksistä koulutuspaikkoja ja -valmiuksia hallituksen edellyttämällä tavalla. Ammatillisen koulutuksen läpäisyn ja erityistä tukea tarvitsevien nuorten kannalta on tärkeää, että oppilaitoksen edellytykset ja vastuu vastata tarjoamastaan koulutuksesta säilyvät hyvinä.
Oppilaitosten arjessa leikkaukset näkyvät koulutustarjonnan supistumisena, lähiopetuksen vähenemisenä ja henkilöstövähennyksinä. Leikkausten suuruus jakautuu koulutusaloittain epätasaisesti niin, että pahimmillaan joihinkin oppilaitoksiin kohdistuu jopa 16 %:n leikkaus. Leikkausten takia YT-neuvottelut tuotannollis-taloudellisin syin on käyty 102 ammatillisessa oppilaitoksessa. Henkilöstövähennystarve on noin 2 800 henkilötyövuotta. 648 opettajaa on irtisanottu tähän mennessä. Henkilöstöä on vähennetty myös osa-aikaistamalla, päättämällä määräaikaisia työsuhteita ja eläköitymisen kautta. Säästöä on haettu myös muuttamalla työnkuvia. Henkilöstövähennykset ja yt-neuvottelut ovat käynnissä ja jatkuvat edelleen.
Lähiopetuksen määrän väheneminen vaarantaa jo nyt ammattitaidon hankkimisen ja jatko-opintokelpoisuuden. Viikkotuntimäärä oli jo vuonna 2013 pudonnut 28 tuntiin aiemmasta 32 tunnista. OAJ kysyi opetustuntien määrää viimeksi helmikuussa 2016 yli 200 luottamusmieheltä. Kyselyn mukaan opetusta annettiin keskimäärin 22—24 viikkotuntia. Kun ammatillisesta koulutuksesta leikataan, se merkitsee, että opetuksen määrää leikataan taas 10—15 prosenttia, joten monilla aloilla tuntimäärä putoaa jo alle 20 tuntiin. Opetuksen taso kärsii, kun 20 viikkotunnin lähiopetusmäärä jättää opiskelijat yksin opettelemaan ammatin vaatimia taitoja.
Lähiopetus on paitsi käytännönläheistä ammattitaitojen opettelua ja harjoittelua myös ihmiskontakteja eli sitä, mikä sitoo nuoren osaksi kouluyhteisöä ja opintoja. Jos lähiopetuksen määrä on vähäinen, eniten tukea tarvitsevat nuoret voivat kokonaan pudota pois koulutuksesta.
Leikkaukset ammatillisesta koulutuksesta tulevat lisäämään opintojen keskeyttämistä ja koulutuspudokkuutta. Ammatillisessa koulutuksessa keskeyttäminen on yleistä. Opintonsa keskeytti 7,6 % opiskelijoista (2013—2014). Pelkän peruskoulun varaan jääneiden asema työmarkkinoilla on erittäin heikko, sillä Suomessa menestymisen mahdollisuudet riippuvat koulutuksesta.
Sipilän hallituksen jättileikkaukset ammatillisesta koulutuksesta tehdään tilanteessa, jossa syrjäytyminen työelämästä ja koulutuksesta on ollut Suomessa vakavassa kasvussa. Jo nyt viidesosa alle 25-vuotiaista nuorista miehistä ja yli 15 % nuorista naisista on työn tai koulutuksen ulkopuolella ja 25—54 -vuotiaiden miesten keskuudessa työstä ja koulutuksesta syrjäytettyjen kadonneiden työmiesten määrä kasvaa tuhannella vuosittain.
Miesten työllisyys on muutoksessa, johon Sipilän hallitus ei ole osannut vastata. Vähän koulutetuille ei enää löydy töitä. PISA-tutkimukset kertovat, että poikien oppimistulokset suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ovat tyttöjä heikommat. Ammatillisen koulutuksen leikkaukset vaarantavat entisestään koulutuksen tasa-arvoa ja voivat johtaa nuorisotyöttömyyden sekä työstä ja koulutuksesta syrjäytymisen pysyvään ja merkittävään kasvuun.
Tuore Elinkeinoelämän valtuuskunnan selvitys suosittelee tällaisen poikien ja miesten syrjäytymisen ehkäisemiseksi koulutukseen panostamista jo varhaisesta iästä, varhaiskasvatuksesta alkaen. Raportin mukaan 79 000 25—54-vuotiasta miestä on pudonnut kokonaan pois työelämästä tai koulutuksesta. Osa on pitkäaikaistyöttömiä, mutta vielä isompi osa on täysin yhteiskunnan tukirakenteiden ulkopuolella. Kadonneiden poikien ja miesten määrä kasvaa, jos koulutuspaikkoja ei ole eikä koulutus pysty pitämään opiskelijoista kiinni.
Syrjäytymisvaarassa olevat lapset tunnistetaan varhaiskasvatuksessa ja peruskoulussa, usein jo neuvolassa. Syrjäytetyksi joutuminen on kallis polku sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Yhden nuoren syrjäytymisen hinnaksi yhteiskunnalle on laskettu miljoona euroa. Kadonneen nuoren osaksi jää elämä, jossa itse ei enää jaksa eikä ketään muuta kiinnosta.
Koulutuksesta leikkaaminen on leikkaamista nuorten tulevaisuudesta. Hallituksen leikkuri on osunut koulutusjärjestelmän jokaiseen portaaseen varhaiskasvatuksesta yliopistoihin. Nuorten syrjäytymistä pahentavat erityisesti leikkaukset varhaiskasvatuksesta, peruskouluilta ja ammatillisesta koulutuksesta.
Suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevat lapset tunnistetaan jo varhaiskasvatuksessa. Hallitus on poistanut lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja kasvattanut ryhmäkokoja. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tasoittaa erilaisista perhetaustoista tulevien lasten mahdollisuuksia. Laadukas varhaiskasvatus ja samalla sen tehtävä syrjäytymisen ehkäisemisessä vaikeutuvat ryhmäkokojen kasvaessa. Varhaiskasvatus on yksi tärkeimmistä lastensuojelun avohuollon tukitoimista.
Peruskouluissa leikkaukset ovat osuneet ryhmäkokoihin ja erilaisiin opetuksen tukitoimiin. Se on huonontanut juuri heikommin pärjäävien oppilaiden opiskelumahdollisuuksia. Hallitus leikkasi koulutuksellista tasa-arvoa edistäneistä toimista, esi- ja perusopetuksen erityisopetuksen laadusta, koulunkäyntiavustajista ja ryhmäkokojen pienentämisestä.