Pääministeri hyväksyi 21.7.2020 vastaisena yönä EU:n yhteisen ja suurelta osin yhteisvastuullisen elpymispaketin. Paketti on ristiriidassa EU:n perussopimuksen 123, 125 ja 310 artiklojen kanssa. Hallitus on valmis syventämään EU:n luonnetta tulonsiirto-, velka- ja verounionina ja panemaan Suomen veronmaksajat mittavan laskun maksajiksi.
Jos elpymispaketti hyväksytään, EU muuttuu aivan toisenlaiseksi kuin se järjestö, johon Suomi liittyi vuoden 1995 alussa.
Suomi on ollut käytännössä koko 25-vuotisen jäsenyytensä ajan nettomaksaja. Tämä ei riitä, vaan hallitus haluaa lisätä Suomen rahoitusta muille jäsenmaille kerralla noin neljä miljardia euroa. Tätä ei paketin kytkeminen monivuotiseen rahoituskehykseen muuksi muuta.
Heinäkuisena viikonloppuna Hollannin pääministeri Mark Rutte taisteli tukipakettia vastaan yhtenä ns. nuukan nelikon maana. Miksi? Hollannilla ei ole lainkaan saatavia Italian pankeista. Saksa ja Ranska ajoivat pakettia, koska niiden pankeilla on valtavat saatavat Italian horjuvista pankeista.
Ilman lahjuspakettia Italia olisi todennäköisesti jo kaatumassa. Saksan ja Ranskan luottotappiot realisoituisivat. Ne olisivat joutuneet pääomittamaan maidensa pankkeja. Se olisi ollut katastrofaalinen poliittinen tappio niiden kotimaissa.
Pääministeri Marin ei liittynyt ns. nuukaan nelikkoon vaan kuittasi Suomelle esitetyn 6,6 miljardin euron laskun. Näin hallitus sitoi suomalaiset aina toiseen ja kolmanteen sukupolveen mittaviin velkavastuisiin vieraiden maiden puolesta.
Hallitus väittää miljardipakettia kertaluonteiseksi. Tätä ei Suomen valistunut kansa usko eikä ole syytäkään.
Euroopan keskuspankin nykyinen johtaja Christine Lagarde kehotti jo lokakuussa EU-maita harkitsemaan elpymisrahaston muuttamista pysyväksi. EKP:n edellinen johtaja ja Italian todennäköisesti tuleva pääministeri Mario Draghi kertoi kannattajilleen euroalueen yhteisen budjetin perustamisen olevan hänen tärkeimpiä tavoitteitaan.
Italia saa tästä 750 miljardin euron paketista noin 200 miljardia euroa. Uskooko hallitus, että Italia selviää yli 2 600 miljardin euron velkataakastaan? Ei selviä. Parhaassa tapauksessa se saa jatkaa holtitonta talouspolitiikkaansa muutaman vuoden. Sitten se joutuu toteamaan, että rahat loppuvat, ja vaatii uutta tukipakettia. Jos vauraammat jäsenmaat eivät siihen suostu, se uhkaa kaataa pankit ja euron. Mitä sitten? Suomi on selkä seinää vasten. Iso lasku tai vähintään euron, ehkä EU:nkin, kaatuminen.
Tällaiseen kierteeseen Marinin hallitus on valmis suomalaiset veronmaksajat sitomaan sen lisäksi, että hallitus on ottamassa viime ja tänä vuonna yhteensä reilusti yli 30 miljardia euroa uutta velkaa.
Tukipaketti ei ole Suomen etu. Ulkomaankauppamme osuus Välimeren maiden kanssa on yhteensä noin viisi prosenttia. Vaikka menettäisimme sen kokonaan, ei taloutemme siitä juurikaan kärsisi. Tukipaketti hyödyttää kilpailijamaitamme meidän tappioksemme.
Suomen etu on elvyttää omaa talouttaan ja suomalaisia yrityksiä. Niin tulee tehdä jokaisen jäsenmaan. Tätä edellyttää EU:n perussopimus, jossa kielletään yhteinen velka. Kun koronakriisi joskus helpottaa, meille on ensiarvoisen tärkeää, että Suomessa toimivat yritykset ovat iskussa nopeasti kasvavilla globaaleilla markkinoilla.
Tukipaketti rahoitetaan velalla. Suomen osuus velasta on 6,5 miljardia euroa. Lisäksi Suomen veronmaksajille hallitus on sälyttämässä samansuuruiset vastuut siltä varalta, että jokin jäsenmaa ei kykene tai halua maksaa velkaosuuttaan. Suomen välitön kokonaisvastuu on siten yhteensä 13 miljardia euroa. Suomikin on vastuussa yhteisvelasta jonkin maan maksukyvyttömyystilanteessa. Perustuslakivaliokunta on todennut lausunnossaan, että vastuun tarkkaa osuutta ja riskisyyttä on mahdoton arvioida, koska se pitkän kestoajan vuoksi johtuu useista tulevaisuuteen sijoittuvista epävarmoista tapahtumista.
Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt Suomen vastuiden tarkkarajaisuutta. Kun Suomen vastuut elpymisrahastosta kasvoivat hurjiksi, ratkaisuksi keksittiin verotusoikeuden myöntäminen EU:lle. Suomen vastuut näennäisesti pienenevät, kun niitä kasvatetaan toisaalla.
Asiantuntijakuulemisissa on kannettu vakavaa huolta eri jäsenmaiden, erityisesti Välimeren ja itäisten jäsenmaiden, varojen käytön valvonnasta. Väärinkäytösten riski on niissä tunnetusti suuri. Nyt ne saavat nopeasti valtavan suuren rahamäärän. Komissiolla ei ole kykyä valvoa varojen käyttöä. Massiivisen valvontakomission perustaminen EU:iin maksaa ja johtaa monenlaisiin ongelmiin.
Eräät nettosaajamaat aikovat käyttää omasta budjetistaan tukipaketin avulla vapautuvia varojaan kasvavassa määrin mm. veronkevennyksiin, kansalaispalkkaan ja eläkeiän alentamiseen. Näitä tosiasiassa Marinin hallitus rahoittaa samanaikaisesti, kun omassa maassa työttömyys, ahdistus ja suoranainen hätä kasvavat.
Esitämme vaihtoehdoksi sen, että kukin jäsenmaa ottaa itse ja omalla vastuullaan markkinoilta lainaa tarvitsemansa määrän. Nythän sitä saa. EU:n komissio koordinoi varojen käyttöä siltä osin kuin katsotaan olevan perusteltua elvyttää yhdessä eurooppalaisia sisämarkkinoita.
Nyt EU-komissio jopa tarkoin määrää, miten saamme näitä omia rahojamme käyttää. Niistä on käytettävä vähintään 37 prosenttia ilmastohankkeisiin ja 20 prosenttia digitalisaatioon.
Ilmastoinnostuksessaan Marinin hallitus on päättänyt käyttää rahoista vähintään 50 prosenttia ilmastotoimiin. Valiokunnissa ei ole käynyt ilmi, että tuo kohdennus juurikaan elvyttäisi Suomen elinkeinoelämää ja kansantaloutta.
EU asetti hiilineutraalisuustavoitteen vuodeksi 2050. Ruotsin tavoite on vuosi 2045. Marinin hallitus haluaa Suomen hiilineutraaliksi jo vuonna 2035. Tämä johtaa vanhentuvan teknologian käyttöönottoon ja tulee kalliiksi veronmaksajille. Edes ilmasto ei kiitä tästä intoilusta. Esimerkiksi turpeen alasajo johtaa lisääntyvään tuontihakkeen käyttöön energiantuotannossa.
Asiantuntijat ovat varoittaneet siitä, että hallitus antaa muille, mm. Ruotsille, kymmenen vuoden etulyöntiaseman ilmastopolitiikallaan. Tämä on järjetöntä.
EU putosi jo pari vuosikymmentä sitten digitaalisesta kehityksestä täysin. Amerikkalaiset suuryhtiöt, kuten Google, Microsoft, Amazon, Apple ja Facebook, ovat vallanneet koko maailman ja Euroopan. Kiina on kisassa mukana, ja se käyttää taloutensa elvytykseen Yhdysvaltojen tavoin Eurooppaa enemmän. EU:n panostukset jäävät kauas näistä kilpailijoista. Ja vaikka puhutaan EU-solidaarisuudesta, on huomattava, että esimerkiksi Saksa kyllä elvyttää omaa talouttaan itsenäisesti sadoilla miljardeilla. Myös Suomea hyödyttäisi ennen kaikkea itsenäinen elvytys, mutta nyt elvytämme oman maamme sijasta muita.
Osana kokonaispakettia on oikeudenmukaisen siirtymän rahasto. Sen ehdot sulkevat pois mm. tuhansien turvealan yrittäjien konkurssien estämisen ja työttömiksi hallituksen turvepolitiikan johdosta joutuvien maaseudun yrittäjien pelastamisen.
Kannatamme tervettä, avointa kansainvälisyyttä ja eurooppalaista vapaakauppaa, mutta emme hyväksy tulonsiirto-, velka- ja verounionia, jota Marinin hallitus Saksan ja Ranskan asettamilla ehdoilla rakentaa.