Nato

Euroopan kiristynyt turvallisuuspoliittinen tilanne on johtanut Suomessa vilkkaaseen keskusteluun ja kysymykseen siitä, pitäisikö Suomen hakea puolustusliitto Naton (North Atlantic Treaty Organization — Pohjois-Atlantin puolustusliitto) täysjäsenyyttä. Vahvoja mielipiteitä on esitetty puolesta ja vastaan. 

Useat poliitikot eri puolueista ovat julkisuudessa ehdottaneet, että Nato-jäsenyydestä tulisi järjestää kansanäänestys, ja aiheesta on vireillä myös kansalaisaloite. Demokratian kannalta olisi tärkeää, että kansakuntaa koskevat suuret ratkaisut tehdään kansalaisten enemmistön tahdon mukaisesti. 

Kansanäänestysten suurimpana haasteena on mediamanipulaation torjuminen. Sen tähden mediahiljaisuus aiheen ympärillä ennen äänestystä on välttämätön. Viime aikojen jännitteisten maailmantapahtumien uutisoinnissa on havaittavissa kiimaista propagandaa ja kansalaisten pelottelua kansalaismielipiteen kääntämiseksi Nato-jäsenyyden kannalle. Kaikesta huolimatta niin suuressa asiassa kuin sotilaallinen liittoutuminen on välttämättä kysyttävä kansan mielipidettä, vaikka joissakin puolueissa on valmiutta ja jopa maniaa hakea Naton täysjäseneksi pelkällä eduskunnan päätöksellä. 

Aloitteen allekirjoittaja pitää tärkeänä, että kansalaisten suhtautuminen Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen selvitetään kansanäänestyksellä ja että kansalaiset saavat riittävää, tasapuolista ja puolueetonta informaatiota oman valintansa tueksi. 

Euroopan unioni

Suomi liittyi Euroopan unioniin jokseenkin ristiriitaisten vaiheiden jälkeen vuonna 1995. Liittymisen juridista ja moraalista pohjaa on arvioinut kriittisesti muun muassa valtiosääntöoikeuden professori Antero Jyränki julkaisussaan Euroopan unioni ja Suomen valtiosääntö (1996). 

Liittymisestä pidettiin neuvoa-antava kansanäänestys, mutta tutkimusten mukaan suomalaiset äänestivät Suomen kansallisen identiteetin ja länsimaisen imagon vahvistamisen puolesta ja Suomen ulkopoliittisen aseman vahvistamiseksi suhteessa Venäjään tietämättä, että jäsenyyden seuraukset erityisesti kansallisen identiteetin suhteen olisivatkin päinvastaiset. Lisäksi laki olisi edellyttänyt valtiolta tasapuolista viestintää molemmista äänestysvaihtoehdoista, mutta käytännössä edistettiin lähinnä vain KYLLÄ-vaihtoehtoa. 

Myöhemmin unioni on kehittynyt Suomen kannalta monin tavoin kielteiseen suuntaan, ja vaikka kansalaisille on jatkuvasti muuta väitetty, siitä on muodostumassa liittovaltiomainen tulonsiirtounioni. Kansallista lainsäädäntöämme jatkuvasti synkronoidaan Brysselin direktiivien mukaiseksi, ja budjettivaltaakin ollaan lahjoittamassa pois Suomesta.  

Euroopan unionin positiivisiksi seikoiksi kansalaisten mieliin ovat iskostuneet lähinnä yhteisvaluutta ja matkustamisen helpottuminen, mutta toisaalta liian vapaa liikkuvuus ja Euroopan unionin yhteinen turvapaikkapolitiikka ovat tuoneet myös uudenlaisia uhkia Suomelle ja suomalaisten turvallisuudelle. 

Kansalaiset ovat erityisen kyllästyneet heikosti talouttaan hoitaneille maille myönnettyihin tukipaketteihin, joihin Suomikin on joutunut osallistumaan merkittävässä määrin sekä rahallisesti että vakuuksina. Euroopan unioni on tullut Suomelle katastrofaalisen kalliiksi.  

Eroaminen Euroopan unionista on täysin mahdollista, sen on Britannia jo esimerkillään osoittanut. Eroaminen on myös täysin mahdollista, vaikka perustuslakimme ensimmäiseen pykälään on kirjattu Suomen olevan Euroopan unionin jäsen. Perustuslakivaliokunta mietinnössään (PeVM 7/2010 vp) näet huomauttaa, että "unionin jäsenyyden mainitsemisella perustuslain 1 §:ssä ei ole vaikutusta siihen menettelyyn, joka tulisi noudatettavaksi, jos Suomi päättäisi erota Euroopan unionista". Seuraavalla vaalikaudella perustuslakivaliokunta vahvisti asian seuraavasti: "Kuten valiokunta aiemmassa mietinnössään korosti, kyse on kuitenkin luonteeltaan toteavasta eikä millään tavoin oikeustilaa muuttavasta säännöksestä" (PeVM 3/2011 vp). 

Eroaminen Euroopan unionista luultavimmin johtaisi myös eroamiseen eurosta ja siirtymiseen omaan valuuttaan. Irtiotto olisi raskas mutta välttämätön toimenpide kansakuntamme olemassaolon ja mielekkään tulevaisuuden turvaamiseksi. 

Kysymys on siitä, haluavatko suomalaiset säilyttää maan itsenäisyyden, kansansuvereniteetin ja päätösvallan itsellään. Jos vastaus on myönteinen, eroaminen Euroopan unionista on välttämätöntä. On varmasti moraalisesti oikein, että asiaa näin kansalaisilta kysytään. On varmasti moraalisesti väärin, jos kansan mielipidettä ei näin äärimmäisen merkittävässä asiassa kysytä. Tämä on maamme ja kansamme kohtalonkysymys. 

Puolueettomuus ja sotilaallinen liittoutumattomuus ovat perinteisesti olleet tärkeitä arvoja Suomen asemoinnissa poliittiselle maailmankartalle. Sen takia myös EU-jäsenyyttämme olisi tarkasteltava uudelleen. Ukrainan kriisin takia EU on asettanut maamme erittäin hankalaan ja jopa vaaralliseen tilanteeseen. Lakialoite laiksi kansanäänestyksen järjestämisestä Suomen eroamisesta Euroopan unionin jäsenyydestä (LA 39/2020 vp) on jätetty eduskuntaan jo puolitoista vuotta sitten, mutta sen sisältö uusitaan ja tarkennetaan tässä lakialoitteessa. 

Aloitteen allekirjoittaja pitää tärkeänä, että jäsenyyttä on nyt arvioitava uudelleen ja että kansalaisten suhtautuminen Euroopan unioniin selvitetään kansanäänestyksellä ja että kansalaiset saavat tällä kertaa riittävästi ja tasapuolisesti informaatiota oman valintansa tueksi.  

TOIMEENPANOLAISSA TARVITTAVAT SÄÄNNÖKSET  

Kansanäänestyksen toimeenpano vaatii aina erityisen tätä koskevan lain säätämistä. Siinä on oltava säännökset 

• äänestyksen ajankohdasta 
• kansanäänestyksen aiheesta 
• äänestäjille esitettävistä vaihtoehdoista 
• siitä, käytetäänkö yhtä vai useampaa äänestyslippua 
• äänestyslippujen ulkomuodosta 
• äänestyslippujen sisällöstä: aihe, ajankohta, vaihtoehdot, tila äänestämismerkinnöille ja tarvittavat äänestämisohjeet 
• äänestyslippujen mitättömyydestä 
• äänestämisestä: äänestämistapa 
• siitä, miten valtio tiedottaa vaihtoehdoista 
• eri vaihtoehtoja koskevan tiedottamisen tukemisesta. 

Nämä säännökset ehdotetaan sisällytettäviksi lakiin. Muilta osin kansanäänestyksessä sovellettaisiin siitä hallitusmuodossa olevia säännöksiä, lakia menettelystä neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä (571/1987) ja tämän nojalla soveltuvin osin vaalilakia (714/1998).