Itämeri on yhä yksi maailman saastuneimmista meristä. Merialue on erityisen herkkä saasteille, koska se on matala, aluetta ympäröi tiheä asutus ja sen vesi vaihtuu hitaasti. Itämerta vaurioittavat jatkuvasti useat ihmisen tuottamat päästöt, joiden vähentämiseksi ei ole ryhdytty kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin.
Käymäläjäte- ja harmaavesien sekä kiinteiden jätteiden kiellosta
Yksi merkittävistä Itämerta vahingoittavista päästölähteistä ovat matkustaja- ja rahtiliikenteen jätevedet. Itämerellä liikennöi päivittäin noin 2 000 alusta, joiden miehistöjen (arviolta noin 25 000 henkilöä) jätevedet päätyvät nykyoloissa valtaosin mereen. Toisin sanoen pelkästään Suomen satamissa käyvien rahtialusten määrän ja laskennallisen keskiarvon perusteella käymäläjäte- ja harmaavesiä kertyy Itämereen päivittäin yli 20 000 tonnia. Huomattavaa on, että rahtilaivojen käsittelyjärjestelmät eivät usein poista merta rehevöittäviä ravinteita. Itämereen päätyvät harmaavedet sisältävät lisäksi muun muassa lääkeaineiden jäämiä sekä mikromuovia.
Nykyinen oikeustila valtaosin sallii Itämerelle haitallisten jätevesien laskun mereen. Kansainvälisen MARPOL-yleissopimuksen IV liitteen mukaan myös käsittelemätöntä käymäläjätevettä saa päästää veteen aluksesta yli 12 meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta. Voimassa oleva kansallinen merenkulun ympäristönsuojelulaki sallii myös rahtiliikenteen haitallisten käymäläjätevesien päätymisen mereen. 12 meripeninkulman etäisyys maa-alueesta ei estä Itämerta saastumasta pitkällä aikavälillä. Erityisen haitallinen on MARPOL-yleissopimukseen sisältyvä sääntö, jonka mukaan alus saa tyhjentää käymäläjätevetensä kolmen meripeninkulman päässä lähimmästä maasta, jos aluksella on toiminnassa hyväksytty käymäläjäteveden käsittelylaitteisto tai jos alus tyhjentää hienonnettua ja desinfioitua käymäläjätevettä hyväksyttyä järjestelmää käyttäen. Vaaditut laitteistot ja järjestelmät eivät näissä tapauksissa käytännössä estä Itämerta saastumasta lähellä rannikkoa. Koska kansallisella lainsäädännöllä on mahdollista säätää kansainvälisiä sitoumuksia tiukempia velvoitteita, tämä lakialoite poistaa lain viittauksen MARPOL-yleissopimuksen IV liitteeseen käymäläjäteveden päästökieltoa koskevassa kohdassa.
Oma lukunsa nykyisen lainsäädännön puutteista ovat harmaavedet. Harmaavesillä tarkoitetaan jätevettä, joka syntyy peseytymisessä, astioidenpesussa ja pyykinpesussa eikä sisällä käymäläjätevettä. Alustavien tutkimusten mukaan kuitenkin myös harmaavedet sisältävät ympäristölle haitallisia ravinteita, bakteereja, kiintoaineita, rasvoja, kemikaaleja sekä mikromuoveja. Nykyinen kansallinen lainsäädäntö ei tunnista harmaavesiä eikä siten sääntele niiden laskemista mereen lainkaan. Käytännössä harmaaveden mukana puretaan usein myös alusten ruokajäte, joka vastaavasti sisältää runsaasti meren rehevöitymistä kiihdyttäviä ravinteita.
Käymäläjäte- ja harmaavesien laskun kieltoa ei tulisi pitää kohtuuttomana vaatimuksena Itämerellä aluksia liikennöiville toimijoille. Jo tällä hetkellä Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on asettanut matkustajaliikenteelle tiukennettuja määräyksiä ja kannustimia, joiden ansiosta esimerkiksi valtaosa Helsingin satamassa vierailevista risteilijäaluksista laskee jätevetensä satamien jätevesijärjestelmiin Itämeren sijaan. Suomen satamien nykyiset huoltopalvelut mahdollistavat jätevesien pumppaamisen satamissa sekä matkustajaliikenne- että rahtialuksille. Lisäksi monissa Itämeren ja kaikissa Suomen satamissa on otettu käyttöön HELCOM-yhteistyön myötä niin kutsuttu No Special Fee -kannustinjärjestelmä, jonka myötä yksi sataman veloittama jätemaksu oikeuttaa aluksen purkamaan kaikki jätteensä satamaan. Näin estetään ylimääräisten kustannusten syntyminen alusten liikennöijille.
Jo voimassa oleva laki varautuu tilanteisiin, joissa käymäläjäteveden päästökielto muodostuu kohtuuttomaksi esimerkiksi riittämättömän tankkitilan vuoksi. Liikenne- ja viestintävirasto voi kirjallisesta hakemuksesta ja tiettyjen edellytysten täyttyessä myöntää poikkeuksen kiellosta tai rajoituksesta päästää käsittelemätöntä käymäläjätevettä veteen. Tämä lakialoite varaa samoin edellytyksin mahdollisuuden myöntää vastaava poikkeus harmaaveden päästökiellolle. Harmaavesien päästökielto ei kuitenkaan koskisi lainkaan huviveneitä tai vastaavia aluksia, joissa vaatimus harmaavesien säilömisestä aluksessa voisi tällä hetkellä aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita. Poikkeuksen tarkoituksena on estää ylimääräisen hallinnollisen työn kasautuminen tällaisten alusten liikennöijille ja viranomaisille.
Haitallisten jätevesien lisäksi nykyinen oikeustila on luonut tilanteen, jossa kiinteiden jätteiden eli pääasiassa ruokajätteiden päästäminen aluksesta mereen on käytännössä sallittu. Kiinteiden jätteiden poistamiskielto vesittyy nykyisen lain lievennyksellä, jonka mukaan poistamiskieltoa lievempiä MARPOL-yleissopimuksen V liitteen määräyksiä voidaan noudattaa silloin, kun käytössä on Liikenne- ja viestintäviraston tyyppihyväksymä kiinteän jätteen hienonnuslaitteisto. Ruokajäte ja muut kiinteät jätteet sisältävät kuitenkin myös hienonnettuna runsaasti ravinteita ja siten kiihdyttävät Itämeren rehevöitymistä. Koska satamien kattavat huoltopalvelut koskevat myös kiinteitä jätteitä, tulee tällaisten jätteiden päästämisen täyskieltoa pitää perusteltuna.
Rikkipesurivesien kiellosta
Lisäksi yksi merkittävistä Itämerta vahingoittavista päästölähteistä ovat rikkipesurivedet, jotka syntyvät alusten rikkipäästöjen vähentämiseksi asennettavien pakokaasujen puhdistusjärjestelmien eli niin kutsuttujen rikkipesurien likavesistä. Vaikka pesurit vähentävät alusten ilmaan päästämiä saasteita, mereen laskettuna niiden päästämät pesuvedet saastuttavat sen sijaan merta niiden sisältämillä raskasmetalleilla ja rikkiyhdisteillä.
Nykyinen oikeustila sallii Itämerelle haitallisten rikkipesurivesien laskun mereen. Euroopan komission antamassa direktiiviehdotuksessa (COM(2023) 273 final) pakokaasujen puhdistusjärjestelmien jäämien päästäminen veteen kiellettäisiin silloin, kun pesuvedet kerätään talteen (suljettu kierto). Avoimen kierron pesurien pesuvesien päästäminen olisi jatkossakin sallittua. Tämä lakiehdotus kieltäisi sekä avoimeen että suljettuun kiertoon perustuvien rikkipesurivesien laskun mereen.
Myöskään rikkipesurivesien laskun kieltoa ei tulisi pitää kohtuuttomana vaatimuksena Itämerellä aluksia liikennöiville toimijoille. Jo tällä hetkellä saatavilla on vähärikkisiä ja yleisesti käytössä olevia polttoaineita, joita käyttämällä velvollisuus puhdistaa pakokaasuja poistuu kokonaan. Lisäksi on ollut ennakoitavissa, että pesureihin liittyvien jätteiden purkaminen mereen kielletään jollain aikavälillä. Jätteiden toimittamista satamaan tulee samoin pitää hinnaltaan kohtuullisena.
Lopuksi
Suomen lainsäädännöllinen toimivalta haitallisten päästöjen kiellossa ulottuu aluevesien lisäksi Suomen talousvyöhykkeelle. Koska nämä merialueet ulottuvat yhdessä monin paikoin rannasta 12 meripeninkulmaa kauemmaksi, on Suomen lainsäädännöllä mahdollista tiukentaa Itämerellä liikennöivien alusten haitallisia päästöjä koskevia rajoituksia. Tämä lakialoite ei ulota käymälä-, jäte- tai harmaavesien, kiinteiden jätteiden taikka rikkipesurivesien laskun kieltoa suomalaisille aluksille Suomen merialueiden ulkopuolella, vaikka lippuperiaatteen mukaisesti siihen olisi lainsäädännöllinen toimivalta. Tämän rajauksen tarkoituksena on estää alusten epäyhdenmukainen kohtelu tilanteessa, jossa muilla Itämeren aluksilla ei nykyisessä sääntely-ympäristössä vielä ole vastaavia velvoitteita.
On selvää, että koko Itämeren kattavaa kieltoa varten Suomen tulee jatkaa kansainvälistä yhteistyötä asiassa esimerkiksi Euroopan unionin, Itämeren suojelukomission (HELCOM) ja IMO:n työn puitteissa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, etteikö Suomi voisi omilla toimillaan olla suunnannäyttäjä Itämeren suojelutyössä. Parhaassa tapauksessa Suomen asettamat rajoitukset haitallisten jätevesien laskulle toimivat esimerkkinä muille Itämeren reunavaltioille ryhtyä vastaaviin toimiin.
Vallitsevan lainsäädännön puutteet ovat vakava uhka Itämeren terveydelle. Samalla käymäläjäte- ja harmaavesien, kiinteiden jätteiden sekä rikkipesurivesien laskun kielto olisi tehokas ja kohtuullinen keino ehkäistä Itämereen runsaasti kohdistuvia rasitteita.