Viimeaikaisen oikeuskäytännön perusteella suomalainen rikoslainsäädäntö ei ota riittävästi huomioon tilanteita, joissa alaikäinen lapsi joutuu seksuaalirikoksen uhriksi ja asiassa jää tuomioistuimelle harkintavaltaa ottaa huomioon erittäin nuoren lapsen suhtautuminen ja jopa väitetty suostumus tilanteeseen.
Tämän osoittaa Pirkanmaan käräjäoikeudessa 10.3.2017 annettu tuomio 10-vuotiaan tytön törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, jossa tekijä sai kolme vuotta vankeutta. Lisäksi miehelle tuli maksettavaksi rikoksen aiheuttamasta kärsimyksestä 3 000 euroa.
Rikoslain 20 luvun 7 §:n mukaisesti kyseessä on lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö:
Jos1) tekijä on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kuusitoista mutta ei kahdeksantoista vuotta täyttäneen lapsen kanssa taikka 2) lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä a) kohteena on lapsi, jolle rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa,b) rikos tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla tai c) rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Rangaistusasteikon alaraja on lievempi kuin törkeässä raiskauksessa, jossa alaraja on kaksi vuotta.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tuomioon johtaneet teot tapahtuivat syys-lokakuussa 2016. Tuomittu oli ollut syytteen mukaan sukupuoliyhteydessä 10-vuotiaan kanssa ja tehnyt tälle seksuaalisia tekoja, jotka ovat olleet omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä.
Syyttäjä vaati tuomiota myös törkeästä raiskauksesta tekoajan viimeisenä päivänä, mutta käräjäoikeus hylkäsi syytteen. Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomion mukaan sukupuoliyhteyksien ei ole näytetty tapahtuneen vastoin lapsen tahtoa.
Uhrin ystävän havainnot ja uhrin ystävälleen lähettämät viestit ja kertomukset tapahtuneesta eivät oikeuden mukaan tue sitä, että sukupuoliyhteys olisi tehty pakottamalla väkivaltaa käyttäen.
Rikoslain 20 luvun 1 §:n mukaisesti kyseessä on raiskaus:
Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.
Jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Samoin tuomitaan se, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos raiskauksessa on käytetty väkivaltaa.
Rikoslain 20 luvun 2 §:n mukaisesti kyseessä on törkeä raiskaus:
Jos raiskauksessa 1) aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, 2) rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä, 3) kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi, 4) rikos tehdään erityisen raa'alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai 5) käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Lähtökohtaisesti nuoriin lapsiin kohdistuneissa raiskauksissa pitäisi aina tuomita jo pelkän nuoren iän takia lapsen avuttomaan tilaan suhteessa raiskaajaan ja tulkita teot nimenomaan raiskauksiksi eikä pelkästään lapsen seksuaalisiksi hyväksikäytöiksi. Pirkanmaan käräjäoikeuden 10.3.2017 antama päätös antaa kuitenkin ymmärtää, että lakia voidaan tulkita myös toisin. Käräjäoikeus oli katsonut, että sukupuoliyhteys 10-vuotiaan uhrin ja 22-vuotiaan tekijän välillä täytti vain lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkit, mutta ei törkeän raiskauksen tunnusmerkkejä. Syyttäjä oli vaatinut rangaistusta törkeästä raiskauksesta.
Lain pitäisi olla ehdottomasti sellainen, että esimerkiksi 10-vuotiaan kanssa sukupuoliyhteydessä oleminen täyttää jo lähtökohtaisesti törkeän raiskauksen tunnusmerkistön. Nuoren lapsen mahdollisuudet ilmaista omaa tahtoaan ovat rajalliset, ja siksi hänen suostumukselleen ei pitäisi antaa liikaa painoarvoa. On nurinkurista, että oikeusjärjestelmä tuntee monia erilaisia ikärajoja, joiden jälkeen lapsen kantoja otetaan huomioon häntä koskevassa päätöksenteossa, mutta sukupuoliyhteyteen täysi-ikäisen kanssa voisi suostua hyvinkin nuori lapsi.
Jo rikoslain esitöissä todetaan suostumuksesta, että suostumuksen antajan on oltava suostumuskelpoinen eli ymmärrettävä suostumuksen merkitys ja sisältö ottaen huomioon hänen ikänsä ja terveytensä. Ilmeisesti oikeustila ei ole tältä osin kuitenkaan selkeä ja sitä on tarkennettava suoraan lakiin. Sen takia nuoren iän lisääminen rikoslain 20 luvun 1 §:n 2 momenttiin on perusteltua. Raiskauksesta pitää voida tuomita tietyissä tapauksissa pelkästään jo sillä perusteella, että uhri on liian nuori ja hänen ei voida katsoa pystyvän antamaan suostumustaan sukupuoliyhteyteen. Ongelmaksi muodostuu, jos perusmuotoinen tunnusmerkistö eli raiskaus ei tekona täyty, joten silloin ei voida myöskään lähteä soveltamaan teon törkeää muotoa.
Myös Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen on todennut, että kuulostaa erikoiselta, jos 10-vuotiaan lapsen kanssa voi olla sukupuoliyhteydessä syyllistymättä raiskaukseen. Hän sanoo, että laissa lähtökohtana on se, ettei lapsi voi antaa suostumusta sukupuoliyhteyteen, ei varsinkaan 10-vuotias.
Uudella sääntelyllä ei ole tarkoitus puuttua rikoslain 20 luvun 7 a §:n rajoitussäännökseen
Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai 20 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Näin ollen esimerkiksi 16—17-vuotiaiden keskinäiset seksuaaliset kanssakäymiset eivät olisi edelleenkään rangaistavia. Rangaistavuuden rajana olisi edelleen merkittävä ikäero ja epäsuhta.
On mahdollista, että tuomio muuttuu valitusasteissa ja rikoslain pykäliä tulkitaan siellä toisin. Lainsäätäjän tehtävä on ohjata rikosoikeutta, jos tulkinta näyttää menevän ei haluttuun suuntaan tai jos rikoslaissa on aukkoja. Rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen on julkisuudessa esittänyt, että Pirkanmaan käräjäoikeuden ratkaisu pitäisi viedä ylempiin oikeusasteisiin ennakkoratkaisun saamiseksi. Vaikka tässä kysymyksessä olevassa tapauksessa tuomio ja tulkinta muuttuisikin, tulee asiasta säätää laissa, jottei tällaisia tulkintoja voi syntyä.