Ylivelkaantuminen on kasvava yhteiskunnallinen ongelma. Maksuhäiriömerkintöjen ja ulosotossa olevien henkilöiden määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosina. Yksi syy ylivelkaantumiseen on korkeariskisten kulutusluottojen yleistyminen. Korkeat vuosikorot yhdistettynä järjestelypalkkioihin nostavat pikavippien kustannukset korkeiksi. Viime vuosina tehdyillä muutoksilla on pystytty jossain määrin hillitsemään ylisuurien korkojen ja muiden kustannusten perimistä, mutta tehokasta ratkaisua ylivelkaantumisen hillitsemiseen ei ole löytynyt. 

Maksuhäiriömerkintöjen määrä on ollut pitkään kasvussa. Viime aikoina on ollut havaittavissa, että merkinnät kasaantuvat entistä enemmän samoille henkilöille. Vuoden 2017 lopulla maksuhäiriömerkinnän saaneita henkilöitä oli lähes 400 000. Pikavipit ja niiden takaisinmaksun laiminlyönti aiheuttavat merkittävän osan uusista maksuhäiriömerkinnöistä. Pikavipit soveltuvat harvinaisen huonosti velkojen uudelleenjärjestelyyn, minkä vuoksi sosiaalisen luototuksen menetelmiä ja käyttöä tulisi nykyisestä lisätä. 

Ylivelkaantumiseen on pyritty puuttumaan pikavippien tarjontaa ja niiden korkoja sääntelemällä. Suomessa alle 2 000 euron pikavippejä koskee kuluttajansuojalain 7 luvun 17 a §:n korkokattosääntely. Lisäksi luotonantajalla on velvollisuus arvioida kuluttajan luottokelpoisuus luoton myöntämistä harkitessaan. Monista muista Euroopan maista poiketen Suomessa ei ole otettu käyttöön positiivista luottorekisteriä. 

Aluehallintoviraston tehtävänä on yhdessä kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa valvoa pikavippiyhtiöiden toimintaa. Laki eräiden luotonantajien rekisteröinnistä velvoittaa pikavippiyhtiöitä rekisteröitymään Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämään luotonantajarekisteriin. Rekisteristä käyvät ilmi kaikki ne toimijat, joilla on oikeus harjoittaa pikavippien myöntämistä Suomessa. Rekisteriä olisi mahdollista käyttää hyväksi markkinointikiellon valvomisessa. 

Markkinoinnilla on keskeinen vaikutus pikavippien kysyntään. Pikavippejä markkinoidaan eri medioissa hyvin voimakkaasti. Pikavippilainoja otetaan myös usein ns. heräteostoksina, minkä vuoksi markkinoinnilla on erityisen korostunut merkitys. Tämän vuoksi useissa Euroopan maissa on lainsäädännön keinoin vaikutettu pikavippien markkinointiin. Hollannissa sääntelyssä on menty pisimmälle kieltämällä pikavippien markkinointi kokonaan. 

Kuluttajansuojalain (38/1978) 2 luku koskee kuluttajahyödykkeiden markkinointia. Lain 7 luvussa säädetään kuluttajaluotoista. Lakiteknisesti pikavippien markkinointikiellosta olisi perustelluinta säännellä kuluttajaluottoja koskevassa 7 luvussa. Kuluttajansuojalain 7 luvun 8 pykälässä säännellään kuluttajaluoton mainonnassa annettavista tiedoista.  

Kuluttajansuojalain uusi 7 luvun 8 a § koskisi eräiden korkeariskisten kuluttajaluottojen markkinointikieltoa. Säännöksen tarkoituksena on kieltää korkeariskisten vakuudettomien kulutusluottojen markkinointi. Sen sijaan tavanomaisten vakuudettomien kulutusluottojen, kuten luottokorttien, markkinointia säännöksellä ei kielletä.