Velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 14 §:n mukaan velallisen velvollisuus suorittaa velka lakkaa, kun velka vanhentuu. Velallisella ei kuitenkaan tiettyjä erityistilanteita lukuun ottamatta ole oikeutta saada velkojalta takaisin suoritusta, jonka hän on tehnyt vanhentuneesta velasta. Vanhentuneen velvoitteen täyttäminen on suorituksena siten pätevä, eikä suorituksen pysyvyyteen yleensä vaikuta, mistä syystä velallinen on tehnyt suorituksen. Velkojalla ei siten ole palautusvelvollisuutta, vaikka velallinen olisi tiennyt velan olevan vanhentunut ja tästä huolimatta suorittanut velkaa. 

Verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettu laki koskee julkisia saatavia. Lain 21 §:n (674/2019) mukaan vanhentunutta julkista saatavaa ei saa periä. Ulosottomiehen tulee ottaa viran puolesta huomioon julkisen saatavan vanhentuminen ja ulosottokaaren (705/2007) 2 luvun 1 §:n (1125/2014) 1 momentin mukaisesti tarkastaa, ettei saatava ole vanhentunut. Velallisen tulisi kuitenkin voida jatkaa myös julkisoikeudellisen velkansa suorittamista sen vanhentumisesta huolimatta, mikäli niin tahtoo tai kokee velvollisuudekseen.