5 a §.
Pykälän loppuun lisättäisiin uusi 5 momentti, jossa säädettäisiin, että muunkin kuin kuluttajasaatavan perinnässä velalliselle toimitettua velan suorittamista koskevaa vaatimusta on pidettävä tässä laissa tarkoitettuna maksuvaatimuksena, mikäli se täyttää pykälässä maksuvaatimukselle säädetyt sisällölliset vaatimukset ja on toimitettu velalliselle 5 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla. Uusi momentti on luonteeltaan ennen kaikkea selventävä. Kun perintäkulujen enimmäismäärästä säädettyä esitetään sovellettavaksi kuluttajasaatavien lisäksi myös muiden saatavien perintään, tulee myös näiden enimmäiskulujen kannalta merkitykselliseksi, onko toimenpidettä pidettävä 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuna maksuvaatimuksena vai 5 §:n 3 momentissa tarkoitettuna maksumuistutuksena. Uusi ehdotettu momentti täsmentää, että muissakin velkasuhteissa kuin kuluttajasaatavan perinnässä toimenpidettä on perintäkulujen enimmäismäärän määräytymisen kannalta pidettävä maksuvaatimuksena, mikäli se täyttää maksuvaatimukselle säädetyt kriteerit.
10 a §.
Pykälän otsikko muutettaisiin kuluttajasaatavien sijasta viittamaan perintäkulujen enimmäismäärään yleisesti.
Pykälän ensimmäistä momenttia muutettaisiin poistamalla siitä viittaus kuluttajasaatavan perintään. Näin pykälässä säädettäisiin yleisistä perintäkulujen enimmäismääristä, joita sovelletaan kaikkien saatavien perintään, ellei muualla lainsäädännössä erikseen toisin määrätä.
Pykälän 1 momentin luetteloon perintäkulujen enimmäismäärästä lisättäisiin uusi 6 kohta koskien trattaan liittyviä perintäkuluja. Sen mukaan trattaan liittyvistä muista toimenpiteistä kuin momentin luettelon 1 ja 2 kohdissa tarkoitetuista maksumuistutuksista ja maksuvaatimuksista saisi velalliselta vaatia perintäkuluja enintään 80 euroa. Nämä muut toimenpiteet pitäisivät sisällään mm. tratan julkaisemisen ja luottotietorekisteriin ilmoittamisen sekä muut mahdolliset toimenpiteet lukuun ottamatta trattaan liittyviä maksumuistutuksia ja maksuvaatimuksia, joista saa vaatia perintäkuluja erikseen 1 ja 2 kohdissa säädetyn mukaisesti. Trattaan liittyvät maksumuistutukset ja maksuvaatimukset laskettaisiin mukaan 10 b §:n mukaisiin maksumuistutusten ja maksuvaatimusten enimmäismääriin.
10 b §.
Pykälään tehtäisiin muutoksia, jotka liittyvät 10 a §:ssä säädettyjen perintäkulujen enimmäismäärän soveltamisalan laajenemisesta kuluttajasaamisista kaikkiin saamisiin. Koska maksumuistutus ja maksuvaatimus ovat pakollisia toimenpiteitä vain kuluttajasaamisissa, on muitten velkojen osalta menettely jossain määrin näistä poikkeava.
Yleisenä sääntönä maksumuistutuksesta tai maksuvaatimuksesta saisi vaatia perintäkuluja vain, jos saatavan erääntymisestä on ennen maksumuistutuksen lähettämistä kulunut vähintään 14 päivää. Kuluttajasaatavia koskien lisävaatimuksena olisi, että kuluttajalle on lähetetty saatavasta lasku tai erääntymisilmoitus vähintään 14 päivää ennen erääntymistä. Jos kuluttajasaatavan osalta on sovittu, että se maksetaan eräpäivänä ilman erillistä laskua, voi perintäkuluja vaatia vain maksumuistutuksesta, joka on lähetetty aikaisintaan 14 päivää erääntymisen jälkeen.
Maksumuistutuksen tai maksuvaatimuksen jälkeen lähetetystä uudesta maksumuistutuksesta tai maksuvaatimuksesta saisi vaatia perintäkuluja velalliselta vain, jos edellisen maksumuistutuksen tai maksuvaatimuksen lähettämisestä on kulunut vähintään 14 päivää.
Maksuajan pidennyksestä saisi vaatia perintäkuluja velalliselta vain, jos maksuaikaa pidennetään vähintään 14 päivällä.
10 c §.
Pykälässä säädetään siitä, monestako maksumuistutuksesta, maksuvaatimuksesta ja maksuajan pidennyksestä perintäkuluja saa vaatia. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi niin, että siitä poistetaan viittaukset kuluttajasaamisiin. Näin pykälässä säädettyä sovellettaisiin kaikkien saatavien perintään.
10 d §.
Pykälässä säädetään perintään liittyvien kokonaiskulujen enimmäismääristä. Pykälästä ehdotetaan poistettavaksi viittaukset kuluttajasaamisiin, jolloin pykälässä säädettyä sovellettaisiin kaikkien saatavien perintään.
10 e §.
Pykälään esitetään lisättäväksi selventävä viittaus, ettei perintäkulujen enimmäismäärästä säädetty rajoita velkojan oikeutta saada kyseisessä pykälässä määrätty vakiokorvaus, kun kyseessä on kaupallisten sopimusten maksuehdoista annetun lain 1 §:ssä tarkoitetun maksun viivästyminen. Pykälän lausejärjestystä ehdotetaan tämän vuoksi myös muutettavaksi. Pykälässä säädetyn vakiokorvauksen ylittävältä osalta velkojalla olisi oikeus saada korvausta perintäkuluista vain siltä osin kuin ne 10 a—10 d §:ssä säädetyt määrät huomioiden yhteensä ylittävät tämän vakiokorvauksen määrän. Näin vakiokorvauksen katsottaisiin sisältyvän myös esimerkiksi 10 d §:ssä säädettyyn velallisen kokonaisvastuuseen perintäkuluista.
10 f §.
Ehdotetaan pykälän 2 momentin 2 kohdasta poistettavaksi viittaus kuluttajasaamisten perintään 10 a §:n muutoksen vuoksi.