Viimeksi julkaistu 24.7.2024 13.54

Lakialoite LA 28/2024 vp 
Laura Meriluoto vas ym. 
 
Lakialoite laiksi kilpailulain 22 ja 23 §:n muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Aloitteessa esitetään kilpailulakiin (948/2011) lisättäväksi säännöksiä, joilla mahdollistetaan Kilpailu- ja kuluttajaviraston puuttuminen markkinoiden haitallista keskittymistä lisääviin yrityskauppoihin nykyistä kattavammin. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi nykyisin tutkia ainoastaan laissa määritellyt liikevaihtorajat ylittäviä yrityskauppoja. Rajojen alle jää kilpailulle haitallisia yrityskauppoja. Tästä syystä kilpailuviranomaiselle esitetään otto-oikeutta, jolla mahdollistetaan myös liikevaihtorajat alittavien kauppojen tutkiminen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi määrätä ilmoitettavaksi yrityskaupan, joka voisi aiheuttaa haittaa kilpailulle määräävän markkina-aseman luomalla tai sitä vahvistamalla. Yrityskauppa voitaisiin ilmoittaa myös vapaaehtoisesti sen selvittämiseksi, katsooko kilpailuviranomainen toimenpiteitä tarpeellisiksi.  

PERUSTELUT

Kuluttajien kannalta haitallista markkinoiden keskittymistä ehkäistään yrityskauppavalvonnalla. Yritysten haitallinen keskittyminen johtaa hintojen kallistumiseen, valikoiman kaventumiseen sekä tuotteiden ja palvelujen laadun heikkenemiseen. Yrityskauppa on ilmoitettava Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, jos yrityskaupan osapuolten yhteenlaskettu Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 100 miljoonaa euroa ja vähintään kahden yrityskaupan osapuolen Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 10 miljoonaa euroa. Kilpailulle haitallisia yrityskauppoja voidaan ennalta kieltää tai niille voidaan asettaa ehtoja. 

Marinin hallitus laski yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajoja, mutta ongelmana on, että niiden alle jää edelleen suuri määrä kilpailulle haitallisia yrityskauppoja. Tällä hetkellä moni toimiala keskittyykin voimakkaasti liikevaihtorajojen ulkopuolella. Liikevaihtorajoihin perustuva järjestelmä ei myöskään kerro aina tarpeeksi yrityksen taloudellisesta arvosta.  

Suomessa suuri ongelma on paikallisten markkinoiden keskittyminen, koska paikallisesti toimivien yritysten liikevaihdot jäävät liikevaihtorajojen alle. Lisäksi paikalliset yritykset ovat useasti osa laajempaa markkinoiden keskittymistä. Suomessakin on nähtävillä ilmiö, jossa suuret, tyypillisesti pääomasijoittajaomisteiset, toimijat hankkivat yksitellen omistukseensa pieniä kilpailijoitaan. Tätä kutsutaan hiipiväksi keskittymiseksi tai sarjahankinnoiksi. Tätä on Suomessa tapahtunut esimerkiksi terveyspalveluissa. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan vuosina 2008—2020 tehtiin lähes 300 yrityskauppaa, joissa suuret toimijat hankkivat omistukseensa pieniä paikallisia lääkäri- ja hammaslääkäriklinikoita.  

Kolmen terveysjätin yhteenlaskettu markkinaosuus on satojen yrityskauppojen takia noussut noin 20—30 prosentista noin 70—80 prosenttiin. Sama on tapahtunut myös eläinlääkäripalveluissa, jotka ovat yrityskauppojen vuoksi keskittyneet voimakkaasti yhden pääomasijoittajaomisteisen toimijan haltuun. Voimakasta keskittymistä tapahtuu tällä hetkellä myös terapia- ja hoivapalveluissa.  

Tutkimukset osoittavat, että isojen terveysyritysten yritysostot ovat Suomessa johtaneet hintojen nousuun. Nousu on ollut keskimäärin 10—20 prosenttia. Tämä on iso haaste paitsi yksittäisille kuluttajille myös hyvinvointialueiden taloudelle, jos ostopalveluita joudutaan hankkimaan isoilta yksityisiltä keskittyneillä markkinoilla koko ajan yhä kalliimmalla hinnalla.  

Sekä kansainvälinen tutkimuskirjallisuus että Suomesta saadut havainnot osoittavat, että viranomaisilla ei ole tarpeeksi keinoja puuttua markkinoiden haitalliseen keskittymiseen. Tähän ratkaisuksi sopisi lakiin kirjattava otto-oikeus, jolla tarkoitetaan kilpailuviranomaisen oikeutta vaatia ilmoitettavaksi yrityskauppa, joka ei täytä pääsäännön mukaisia liikevaihtorajoja.  

Otto-oikeuden kautta voidaan tutkia kaikkia kilpailulle haitallisia yrityskauppoja. Jos viranomaisella on oikeus vaatia yrityskauppa tutkittavaksi myös liikevaihtorajojen alla, kaikki kansantalouden kannalta merkittävät yritysjärjestelyt, jotka voivat johtaa markkinoiden haitalliseen keskittymiseen, kuuluvat yrityskauppavalvonnan etukäteiskontrollin piiriin. Viranomaisen resurssit kohdistuvat otto-oikeusjärjestelmässä myös tehokkaammin järjestelyihin, joiden voidaan ennalta olettaa olevan kilpailun kannalta kaikkein haitallisimpia.  

Otto-oikeus on jo käytössä Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa ja tulee käyttöön myös Tanskassa kesällä 2024. Myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto on ehdottanut otto-oikeuden käyttöönottoa Suomessa.  

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: 

Laki kilpailulain 22 ja 23 §:n muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
lisätään kilpailulain (948/2011) 22 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 662/2012, 635/2014 ja 1297/2022, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3 momentti siirtyy 4 momentiksi sekä 23 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 662/2012 ja 971/2021, uusi 2 ja 3 momentti, jolloin nykyinen 2—5 momentti siirtyvät 4—7 momentiksi seuraavasti: 
22 § 
Soveltamisala 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, säännöksiä yrityskauppavalvonnasta sovelletaan yrityskauppaan, joka voi aiheuttaa haittaa tehokkaalle kilpailulle Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan sitä. 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
23 § 
Yrityskaupan ilmoittaminen 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi määrätä ilmoitettavaksi yrityskaupan, joka ei ylitä 22 §:n 1 momentissa tarkoitettuja liikevaihtorajoja, jos on perusteltua epäillä, että kauppa voisi aiheuttaa haittaa tehokkaalle kilpailulle Suomen markkinoilla tai niiden oleellisella osalla erityisesti siitä syystä, että sillä luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan sitä. 
Yrityskauppa voidaan ilmoittaa vapaaehtoisesti Kilpailu- ja kuluttajavirastolle sen selvittämiseksi, onko toimenpiteisiin ryhtyminen tarpeen. 
 Muuttamaton osa säädöstekstistä on jätetty pois 
 Voimaantulopykälä tai –säännös alkaa 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20
 Lakiehdotus päättyy 
Helsingissä 2.7.2024 
Laura Meriluoto vas 
Timo Furuholm vas 
Veronika Honkasalo vas 
Minja Koskela vas 
Atte Harjanne vihr 
Hanna Holopainen vihr 
Inka Hopsu vihr 
Aki Lindén sd 
Suna Kymäläinen sd 
Jussi Saramo vas 
Matias Mäkynen sd 
Hanna Sarkkinen vas 
Merja Kyllönen vas 
Aino-Kaisa Pekonen vas