Opetukseen osallistuvalla on perustusopetuslain 29 §:n, lukiolain 21 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 80 §:n mukaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Lainsäädännössä ei ole säädetty tarkkoja toimia, joita opetuksen tai koulutuksen järjestäjältä vaaditaan turvallisuuden takaamiseksi. Resurssit riittävään turvallisuusjohtamiseen, oppilaan, opiskelijan ja opettajan väliseen vuorovaikutukseen, valvontaan, jälkiseurantaan ja opiskeluhuoltopalveluihin on turvattava.
Opetuksen ja koulutuksen järjestäjällä pitää olla matalan kynnyksen ilmoitusmenettely. Ilmoitusmenettely voi olla sähköinen tai muu tapa, jolla oppilaan ja opiskelijan on helppo ilmoittaa kiusaamisesta. Esimerkiksi voidaan perustaa sähköpostiosoite, johon voi tehdä ilmoituksen vapaamuotoisesti tai käyttämällä valmista ilmoituslomakepohjaa. Ilmoitusmenettelyn on oltava sellainen, että kaikki tietävät myös rehtorin ja opettajien käyttävän sen kautta saamiaan tietoja siihen, kun he ilmoittavat kiusaamisesta niin kiusaajan kuin kiusatunkin huoltajille sekä vakavista kiusaamis- ja väkivaltatapauksista koulutuksen järjestäjälle ja muille tarvittaville tahoille. Koulutuksen järjestäjän on näissä tilanteissa aina arvioitava, onko koulutuksen järjestämisessä jotakin, mitä pitää muuttaa.
Ilmoitusmenettelyä ja -lomaketta on kehitetty esimerkiksi Stop väkivallalle kouluissa ja päiväkodeissa -hankkeessa, josta on tehty netissä julkaistu opas.
On hyvin huolestuttavaa, että on tapauksia, joissa kiusaamisesta tiedetään, mutta sitä ei saada loppumaan. Esimerkiksi Vaasan yliopiston vuoden 2013 Pelastakaa koulukiusattu! -tutkimuksen mukaan vain viidesosa koulun tiedossa olleista kiusaamistapauksista saatiin loppumaan. Käytäntö, jossa kiusattu joutuu vaihtamaan koulua, lähettää väärän viestin siitä, kuinka kiusaamiseen tulee suhtautua.
Aikuisten kykyä huomata kiusaaminen ja puuttua siihen pitää parantaa. Kouluissa on ilmoitusmenettelyn lisäksi tarpeen tehdä säännöllisesti asiasta kyselyitä, keskustella erilaisuuden hyväksymisestä, tukea kaverisuhteiden syntymistä sekä luoda ilmapiiri, jossa kiusaamisesta on helppo kertoa. Varhainen puuttuminen kiusaamistilanteisiin sekä niiden ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää. Mitä aikaisemmin kiusaamistilanteisiin puututaan, sitä helpompi tilanteet on selvittää. Yhteisöllisen opiskeluhuollon pitäisi esimerkiksi seurata kouluyhteisön kiusaamistilannetta. Seurannan pitäisi käsittää myös henkilöstöön oppilaiden, opiskelijoiden ja huoltajien taholta kohdistuva kiusaaminen. Seurannan on oltava säännöllistä, mielellään vuosittain toistuvaa.
Kiusaamistapausten käsittelyä selkeyttäsi, jos opetustoimen omassa lainsäädännössä edellytettäisi opetuksen järjestäjää ohjeistamaan, miten kiusaamiseen on puututtava ja kuinka yhteistyö eri tahojen kanssa toteutetaan ottaen huomioon heidän velvollisuutensa kiusaamistapauksissa. Käytäntö on osoittanut, että asiasta säätäminen oppilas- ja opiskelijahuoltolain 13 §:ssä ja normitasolla opetussuunnitelmien perusteissa ei ole riittävää. Vaikka opetussuunnitelman mukaan opetuksen ja koulutuksen järjestäjän häirintää, kiusaamista ja väkivaltaa koskevan suunnitelman tulee sisältää seuraavat kuvaukset: kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäiseminen ja siihen puuttuminen; edellä mainittujen asioiden käsittely yhteisö-, ryhmä- ja yksilötasolla; yksilöllinen tuki, tarvittava hoito, muut toimenpiteet ja jälkiseuranta sekä teon tekijän että sen kohteena olevan osalta; yhteistyö huoltajien kanssa; yhteistyö tarvittavien viranomaisten kanssa; suunnitelmaan perehdyttäminen ja siitä tiedottaminen henkilöstölle, opiskelijoille, huoltajille ja yhteistyötahoille sekä suunnitelman päivittäminen, seuranta ja arviointi, ei näitä asioita kaikkien suunnitelmissa ole. Siksi opetussuunnitelma tason sijaan opetuksen ja koulutuksen järjestäjällä pitää olla selkeä lain tasoinen velvoite ohjeistaa, että koulukiusaamiseen on puututtava ja kuinka se tehdään.
Kun ilmoitetaan koulupäivän aikana tapahtuneesta kiusaamisesta, niin silloin opettajalla ja rehtorilla on velvollisuus puuttua. Koulun ulkopuolella tapahtuneissa kiusaamistapauksissa, jotka eivät näy koulunkäynnissä, he tukevat asian selvittämistä tarpeen mukaan ja ilmoittavat asiasta huoltajien lisäksi tilanteen vakavuuden mukaan poliisille, lastensuojeluun, sosiaalihuoltoon ja/tai opiskeluhuoltoryhmään. Rikos koulussa ja oppilaitoksessakin tehtynä (esim pahoinpitely/väkivalta) on rikos ja kuuluu poliisin selvitettäväksi.
Tämän taustalla vaikuttavat myös vahvasti paikalliset olosuhteet ja eri alojen resurssipula. Monet kiusaamistapaukset olisivat ratkaistavissa, jos olisi resursseja. Yhteistyö eri viranomaisten välillä kiusaamiseen puuttumisessa, ennaltaehkäisyssä ja lopettamisessa ei vielä täysin toimi. Tämä on myös merkittävä tekijä siinä, miksi tarvitaan opetuksen järjestäjälle laintasoinen velvollisuus ohjeistaa tätä yhteistyötä. Näin paikallisesti ennalta sovitaan ja käydään läpi kunkin roolia ja vastuita mahdollisissa tulevissa tapauksissa. Lisäksi jatkuvasti tarvitaan aktiivisuutta sekä uusia avauksia eri tahojen välillä ja sen arvioimista, toimivatko sovitut käytännöt arjessa.
Lasten vanhemmat on myös tärkeää ottaa mukaan kiusaamisen ehkäisyyn ja kiusaamistilanteen ilmetessä informoida vanhempia. Lapsilla ja nuorilla on oikeus elää ja kokea olonsa turvalliseksi jokaisessa ympäristössä. Koulun ja oppilaitoksen tulisi tarjota lapselle ja nuorelle turvalliset -elinolosuhteet. Koulun ja oppilaitoksen henkilökunnalla on tässä turvallisuudentunteessa merkittävä ja vastuullinen rooli. Heidän osaamisestaan on pidettävä huoli täydennyskoulutuksella. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjän velvollisuus ohjeistaa, että kiusaamiseen on puututtava ja kuinka se tehdään, tukee lasten ja nuorten kokemusta turvallisesta kouluympäristöstä.
Opettaja, oppilas, opiskelija ja huoltaja on yhdessä velvoitettava seuraamaan, loppuiko kiusaaminen. Myös huoltajien on seurattava, ettei tilanne toistu ja että heidän lapsensa voi hyvin. On tärkeää, että huoltajat ilmoittavat opettajalle tai rehtorille, jos esimerkiksi kiusaaminen jatkuu.
Ilmoitusmenettelyn ja puuttumisohjeistuksen lisäksi on säädettävä rehtorin, opettajien, kiusaajan, kiusatun ja heidän huoltajiensa yhteisestä seurantavelvoitteesta. Seurantavelvoite tarkoittaa, että kullakin on velvollisuus seurata, jatkuuko kiusaaminen, ja ilmoittaa rehtorille tai opettajalle, jos kiusaaminen jatkuu. On erittäin tärkeää varmistaa jokaisen tapauksen osalta, että kiusaaminen on kaikkien tahojen mielestä saatu loppumaan ja loppuun käsitellyksi.
Koulunkäyntiin liittyvissä asioissa oikeusjärjestelmä on monimutkainen. Oppilaiden ja alaikäisten opiskelijoiden huoltajat eivät usein tiedä, mitkä asiat kuuluvat aluehallintovirastolle, mitkä taas tuomioistuimen toimivaltaan. Erityisesti turvallisen opiskeluympäristön osalta huoltajilla ei usein ole puutteellisen tiedon lisäksi myöskään voimia (varsinkaan kiusaamistapauksissa) lähteä enää selvittämään, ovatko heidän lapsensa oikeudet toteutuneet lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Siksi aluehallintovirastolle on säädettävä oma-aloitteinen puuttumisoikeus selvittää, järjestetäänkö opetus kaikilta osin perusopetuslain 29 §:n, lukiolain 21 §:n ja ammatillisesta koulutuksesta annetun lain 80 §:n eli turvallisen opiskeluympäristön osalta niin kuin laki edellyttää.
Tämä ei tarkoita sitä, että aluehallintovirasto tarkastaisi säännöllisesti kaikki maamme peruskoulut ja toisen asteen oppilaitokset. Säännös antaisi aluehallintovirastolle oikeuden puuttua opetuksen ja koulutuksen järjestämiseen turvallisen opiskeluympäristön näkökulmasta ilman kanteluakin oma-aloitteisesti silloin, kun sillä olisi syytä epäillä puutteita turvallisen opiskeluympäristön järjestämisessä.
Lukiolakiin ja ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin on tarve lisätä edellä kerrotun lisäksi myös perusopetuslaissa jo oleva ilmoitusvelvollisuus vahvistamaan kodin ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä. Opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta oppilaitoksessa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena olevan alaikäisen opiskelijan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle. Ilmoitusvelvollisuuden kautta osapuolet saavat samalla tiedon ja varmuuden siitä, että tapaus on koulutuksen järjestäjän tiedossa. Mikäli ilmoitusta ei ole tehty, osapuolet tietävät, että asia ei ole tullut opettajan tai rehtorin tietoon ja he itse voivat asiasta kertoa ja näin vaikuttaa siihen, että asiaan puututaan.