Kevään 2019 eduskuntavaaleissa valitut kansanedustajat ja varakansanedustajat ovat ilmoittaneet kampanjoidensa hinnaksi keskimäärin noin 35 000 euroa. Hajonta on suurta, ja joukossa on useita jopa sadantuhannen euron kampanjoita.
Demokratiassa kaikilla pitäisi taustasta ja resursseista riippumatta olla mahdollisuus osallistua vaaleihin. Eduskunnan tulee edustaa Suomen kansaa kokonaisuudessaan. Demokraattiset osallistumismahdollisuudet ovat kuitenkin tällä hetkellä vahvasti polarisoituneet sosioekonomisen taustan mukaan. Käytetty kampanjarahoitus indikoi vahvasti läpimenomahdollisuuksia, ja koulutetuimmilla ja hyväosaisilla on paremmat lähtökohdat käydä kampanjaa sekä parhaat mahdollisuudet tulla valituksi.
Vaalikampanjoiden paisuminen on omiaan vaikuttamaan myös politiikan sisältöön. Esimerkiksi yritystukea saavat todennäköisimmin sellaiset ehdokkaat, jotka ajavat politiikassaan ennen kaikkea yritysten asiaa, näkökulmaa ja intressejä, kun taas muunlaisilla teemoilla kampanjoivien on vaikeampaa kilpailla näkyvyydestä.
Ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on muun muassa rajoittaa ehdokkaiden vaalikampanjoiden kulujen kasvua. Kuten eduskunnan tarkastusvaliokunta totesi jo vuoden 2015 eduskuntavaaleja koskevan Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksen käsittelyn yhteydessä, laki ei ole onnistunut tässä tavoitteessa. Mietinnössään tarkastusvaliokunta kiinnitti huomiota kampanjakulujen kasvuun ja totesi, että voimassa olevalla lainsäädännöllä ei ole kyetty vaikuttamaan kampanjakulujen kasvun hillitsemiseen. Valiokunnan mielestä huoleen vaalikampanjoiden kulujen kasvusta ja siitä aiheutuvista kielteisistä vaikutuksista esimerkiksi ehdokkaaksi ryhtymiselle oli syytä suhtautua vakavasti. Valiokunta piti selvittämisen arvoisena ehdotusta toimivasta kampanjakatosta, joka tasaisi varainhankintaan liittyviä eroja ehdokkaiden välillä (TrVM 1/2016 vp).
Vuoden 2017 kuntavaaleja koskevan kertomuksen käsittelyn yhteydessä tarkastusvaliokunta toisti aiemman huolen ja piti edelleen selvittämisen arvoisena ehdotusta toimivasta kampanjakatosta, joka tasaisi varainhankintaan liittyviä eroja ehdokkaiden välillä. Valiokunta ehdotti tuolloin, että hallitus tekisi selvityksen asiasta (TrVM 1/2018 vp).
Kampanjakattoajatus oli esillä jo vaalirahoituslain säätämistä edeltäneessä vaali- ja puoluerahoituskomiteassa. Komiteanmietinnössä (2009:3) esitettiin, että lakiin lisättäisiin vaalikohtainen maksettua mainontaa koskeva kampanjakatto. Mainonnan lisäksi vaalikampanjan kuluja syntyy usein esimerkiksi erilaisista tapahtumista. Kampanjakaton olisi perusteltua koskea kaikkia vaalikampanjan kuluja.
Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta mahdollistaa huomattavankin ulkopuolisen rahoituksen jäämisen näkymättömiin silloin, kun äänestäjä on tekemässä äänestyspäätöstään. Ennakkoilmoitusvelvollisuus ehdokkaan vaalikampanjasta on nykyisin vapaaehtoinen. Äänestäjät eivät välttämättä saa tietää, kenelle ehdokas valituksi tullessaan joutuisi kiitollisuudenvelkaan saamiensa tukien ja lahjoitusten vuoksi.
Kansalaisten luottamuksen edistämiseksi avoimuutta kampanjarahoituksesta ja ehdokkaan tukijoista tulisi lisätä, minkä vuoksi jokaisen vaaleihin ehdolle asettuvan tulisi ilmoittaa kampanjansa suunnitellut tulot ja menot äänestäjille jo ennen ennakkoäänestystä.