Tähänastinen järjestelmä on epäoikeudenmukainen, koska piensijoittajat maksavat osingoistaan ns. täydet verot, kun taas suursijoittajat maksavat pienempiä veroja esimerkiksi sijoitusyhtiöiden, kapitalisaatiosopimusten ja vakuutuskuorten kautta. Esimerkiksi sijoitusyhtiön kautta saa vero-etua siirtämällä pörssiyhtiön osingot listaamattomien yhtiöiden verotukseen. Kun listaamaton sijoitusyhtiö omistaa yli 10 prosenttia pörssiyhtiöstä, sijoitusyhtiön osakkaat voivat saada pörssiosingot itselleen verovapaasti. Yle uutisoi, että vuoden 2015 verotuksessa pörssiyhtiö Koneen pääomistaja maksoi 160 miljoonan osingoista veroa vain 4,7 %.
Pörssiyhtiön jakamien osinkojen veroaste yksityishenkilölle on nykyisin 25,5 tai 28,9 prosenttia. Ehdotettu verovapaus olisi senkin vuoksi oikeudenmukainen uudistus, että yritykset ovat jo kertaalleen maksaneet 20 % yhteisöveron tuloksestaan. Ehdotetulla verovapaudella piensijoittajat säästyisivät tältä kahdenkertaiselta verotukselta.
Suomalaisten varallisuudesta merkittävä osa on pankkitalletuksina. Moni ihminen säästää, mutta ei sijoita osakkeisiin. Suomalaisten varallisuuden ohjaaminen nykyistä enemmän pörssiosakkeisiin olisi suotavaa. Keskiluokkaan kuuluva työssäkäyvä suomalainen voisi saavuttaa säästötavoitteensa osakesäästämisen kautta, jolloin yhteiskunnallinen hyöty olisi suurempi kuin säästämällä pankkitilille.
Yksityissijoittajat ja kotitaloudet ovat suomalaisille pörssiyhtiöille hyvin tärkeä omistajaryhmä.
Tunnetaan tapauksia, joissa pienet suomalaiset pörssiyhtiöt eivät ole kelvanneet eläkerahastojen tai muiden suurten sijoittajien salkkuun, koska niiden osakkeiden likviditeetti on heikko. Piensijoittajia siis tarvitaan, ja heille likviditeetti on harvoin riski, koska sijoitettavat summat ovat yleensä kohtalaisen pieniä.
Huhtikuussa 2016 uutisoitiin Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun ja norjalaisen BI Norwegian Business Schoolin tutkimuksesta, jonka mukaan erityisesti laman kokeneet sijoittavat muita varovaisemmin. Ilmiö näkyy taloudellisessa päätöksenteossa jopa 15 vuotta myöhemmin, vaikka koettu lama ei olisikaan vaikuttanut suoraan omaan varallisuuteen. Vaikutus jopa siirtyi sukupolvelta toiselle.
Tilanne, jossa suomalaiset pörssiyhtiöt eivät löydä kipeästi kaipaamiaan piensijoittajia ja samanaikaisesti potentiaaliset sijoittajat muuttuvat entistä varovaisemmiksi, voi muodostua itseään ruokkivaksi kierteeksi. Ehdotettu lainmuutos loisi kannustusmekanismin, jotta yhä useammat sijoittamista empivät suomalaiset säästäjät rohkaistuisivat sijoittamaan pörssiosakkeisiin. On selvää, että kannustimen myötä syntyvistä uusista sijoituksista suurin osa menisi Helsingin pörssiin ja sitä kautta Suomen kansantalouteen. Kannustimen myötä tehdyt ostot ulkomaisiin pörsseihin lisäisivät suomalaisomistusta ulkomailla.
Osakesäästämisen kautta säästötavoitteen saavutettuaan ihmiset myisivät osakkeensa ostaakseen haluamansa muun hyödykkeen, kuten asunnon tai ajoneuvon, ja samalla maksaisivat verot osakkeiden arvonnoususta. Tämä on yksi mekanismi, jolla valtion välittömästi menettämä verotulo saataisiin takaisin.
EU-jäsenmaista henkilötasolla osinkoja eivät verota ainakaan Viro sekä Slovakia. Lisäksi Isossa-Britanniassa on uudistettu osinkojen verotusta viime aikoina. Aiemmin efektiivinen osinkovero on alimmassa veroluokassa ollut verohyvitysten seurauksesta nolla prosenttia. Vuoden 2016 huhtikuusta alkaen alle 5 000 punnan osingoista ei tarvitse maksaa veroa ja tämän ylittävistä osingoista veroa maksetaan normaalisti.
Lisäksi ehdotetaan, että muu lainsäädäntö saatetaan vastaamaan ehdotettua lainmuutosta.