Suomalaisessa yhteiskunnassa tasa-arvotyön on oltava aidosti molemmat sukupuolet huomioivaa. Epäkohtiin on kiinnitettävä huomiota sekä naisten että miesten osalta, sillä vain tällä tavoin voidaan luoda pohja kestävälle ja pitkäjänteiselle tasa-arvotyölle. Tässä tavoitteessa on monelta osin vielä kehitettävää, ja yksi tällainen osa-alue löytyy lainsäädännöstämme, jonka lähtökohtaisesti tulisi kohdella sukupuolia yhdenvertaisesti. Tällä hetkellä voimassa olevassa laissa säädetään erikseen eräiden naisjärjestöjen valtionavusta ja jätetään miesten vastaavat järjestöt kokonaan lainsäädännön ulkopuolelle ja siten ilman mahdollisuutta saada valtionapua. 

Kun miesjärjestöt ovat toimineet ilman valtionapua, naisjärjestöjä on rahoitettu valtion budjetista viime vuosina jopa 918 000 eurolla. Tämä on jakautunut kolmelle valtakunnalliselle naisjärjestölle, joita ovat Naisjärjestöjen Keskusliitto, Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry ja Monika-Naiset liitto ry. Naisjärjestöjen valtionavusta annetussa laissa määritellään hyväksyttyjen järjestöjen edistävän sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Tästäkään näkökulmasta ei ole perusteltua rahoittaa vain toista sukupuolta edustavia järjestöjä ja siten luoda rahoituksellisesti epätasapainoinen asetelma, jossa miesjärjestöjen toimintaa harjoitetaan täysin erilaisista lähtökohdista.  

Valtiontalouden vaikeassa tilanteessa ja kasvaneiden budjettialijäämien seurauksena eduskunnan on tehtävä työtä, jotta valtiontalous saadaan palautettua kestävälle pohjalle. Sen sijaan, että julkisia menoja kasvatettaisiin uusien ei-välttämättömien menoerien muodossa, tulee löytää säästökohteita. Kun nais- ja miesjärjestöjen lähtökohdat valtionavun saamisen osalta saatetaan yhdenvertaisiksi, on se perusteltua tehdä ennemmin julkisia menoja karsimalla kuin niitä lisäämällä. Tähän saakka miesjärjestötkin ovat kyenneet harjoittamaan toimintaansa ilman valtionavun takaavaa lainsäädäntöä, joten ei ole syytä epäillä, etteikö se naisjärjestöjen kohdallakin olisi mahdollista.