Suomesta on suojelupoliisin mukaan lähtenyt Syyrian ja Irakin konfliktialueelle yli 80 tunnistettua henkilöä, joista arviolta noin 20 on kuollut ja noin 20 palannut. Lähtijöiden todellinen määrä on oletettavasti suurempi, sillä kaikki lähtijät eivät ole välttämättä tulleet viranomaisten tietoon. Palatessaan nämä henkilöt aiheuttavat kohonneen terroriuhan myötä uhan Suomen kansalliselle turvallisuudelle.
Kyse on henkilöistä, jotka ovat vapaasta tahdostaan kääntäneet selkänsä suomalaiselle yhteiskunnalle ja arvoille ja lähteneet vierastaistelijoiksi raakalaismaisen terroristijärjestön riveihin. Tällaisia henkilöitä kohtaan ei tule osoittaa minkäänlaista ymmärrystä. Kaikki käytettävissä olevat lainsäädännölliset keinot on otettava käyttöön taistelussa terrorismia vastaan.
Ulkomailla tehdyille terrorismirikoksille luonteenomaista on näyttöä koskevat haasteet. Vierastaistelijaksi lähteminen voi kuitenkin tulla rangaistavaksi myös ilman näyttöä muun terrorismirikoksen tekemisestä matkustamisena terrorismirikoksen tekemistä varten. Tekoa koskeva rikoslain 34 a luvun 5 b § lisättiin rikoslakiin vuonna 2016 ja vuonna 2018 mainittuun pykälään tehtiin terrorismin torjumisesta tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin vaatimat muutokset. Rangaistusta matkustamisrikoksesta ei tuomita, jos matkustaja on ehtinyt tehdä matkustamisen tarkoituksena olleen terrorismirikoksen matkustamisen kohteena olevassa valtiossa.
Kansalaisuuden menettämisen perusteista säädetään kansalaisuuslaissa. Kansalaisuuslain 2 §:n 1 kohdan mukaan kansalaisuudella tarkoitetaan yksilön ja valtion välistä lainsäädännöllistä sidettä, joka määrittää yksilön aseman valtiossa ja jolla määritetään yksilön ja valtion välisiä keskeisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Sitä, mitä kansallisella lailla voidaan säätää kansallisuuden menettämisen perusteista, määrittelee eurooppalainen kansalaisuusyleissopimus.
Kansalaisuusyleissopimuksen lähtökohta on kansalaisuuden pysyvyys, eikä siten vakaviakaan rikoksia lähtökohtaisesti voida säätää kansalaisuuden menettämisen perusteeksi. Sopimuksen 7 artiklan 1 kappaleen d) alakohta mahdollistaa kuitenkin kansalaisuuden menettämisen perusteeksi säätämisen henkilön käyttäytymisen tavalla, joka vakavasti vaarantaa sopimusvaltion elintärkeitä etuja. Tämän kohdan kansalaisuuslakiin tehtiin huhtikuussa 2019 muutos (564/2019), jonka nojalla kansalaisuuden voi menettää henkilö, joka on syyllistynyt Suomen elintärkeitä etuja vastaan kohdistuneeseen vakavaan maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismirikokseen, joista on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi vähintään kahdeksan vuotta vankeutta, ja joka on tuomittu vähintään viiden vuoden vankeus- tai yhdistelmärangaistukseen.
Huhtikuun 2019 lakimuutos oli tarpeellinen, mutta ei riittävä. Suomella on edelleen kansalaisuusyleissopimuksen rajoissa liikkumavaraa laajentaa kansalaisuuden menettämisen perusteita. Tämä liikkumavara on syytä hyödyntää mahdollisimman täysimääräisesti.
Lainsäädäntöä on muutettava siten, että kansalaisuuden menettämisen perusteita koskevaan kansalaisuuslain 5 luvun 33 a §:n kansalaisuuden menettämisen perusteita tarkoittavien rikosten listaan lisätään matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten. Tämä on sopusoinnussa kansalaisuusyleissopimuksen kanssa, sillä matkustamisen terrorismirikoksen tekemistä varten on katsottava olevan kansalaisuusyleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaleen d) alakohdan mukaista henkilön käyttäytymistä tavalla, joka vakavasti vaarantaa sopimusvaltion elintärkeitä etuja. Tämä tulkinta on omaksuttu myös saman sopimuksen ratifioineessa Tanskassa.
Toiseksi kansalaisuuslain 5 luvun 33 a §:n edellytystä vähintään 5 vuoden pituisesta vankeus- tai yhdistelmärangaistuksesta on lyhennettävä siten, että kansalaisuuden voisi menettää jo 2 vuoden pituisesta vankeus- tai yhdistelmärangaistuksesta. Tämä on perusteltua, sillä ehdottomaan vankeus- tai yhdistelmärangaistukseen maanpetos-, valtiopetos- tai terrorismirikoksen perusteella tuomitun on katsottava syyllistyneen käyttäytymiseen tavalla, joka vakavasti vaarantaa sopimusvaltion elintärkeitä etuja. Lisäksi muutos on perusteltu soveltuvien tapausten piirin laajentamisella. Jo lakimuutosta valmisteltaessa muutama lausunnonantaja totesi, että vaatimus vähintään viiden vuoden tuomitusta vankeusrangaistuksesta rajaa mahdollisten tapausten joukon liian pieneksi (HE 272/2018 vp s. 67).
Kolmanneksi matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten koskevaa rikoslain 34 a luvun 5 b §:n rangaistussäännöstä on kovennettava siten, että tekoon syyllistynyt tuomittaisiin jatkossa vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksaksi vuodeksi. Kyseinen rangaistusasteikon merkittävä pidentäminen erityisesti asteikon yläpäästä on rikoslain kodifikaatiossa poikkeuksellinen toimi huomioon ottaen matkustamisrikoksen luonne toissijaisena rangaistussäännöksenä muihin terrorismirikoksia koskeviin rangaistussäännöksiin nähden. Rangaistusasteikon tiukentaminen on kuitenkin perusteltua teon tuomittavuuden, rikoksen etäisyyden terroriteoksi luonnehdittavaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyyn rikokseen vaihtelemisen tapauskohtaisesti sekä niihin terrorismirikoksiin, joiden on nykylain valossa tarkoitus tulla tuomittaviksi matkustamisrikoksen sijasta, liittyvien näyttövaikeuksien näkökulmasta. Suomella on matkustamisrikoksen rangaistusasteikon osalta merkittävä kansallinen harkinnanvara (HE 93/2016 vp s. 26).