1 Muovipakkausten ympäristökuormitus

Jätelain mukaan kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei jätteestä aiheudu merkityksellistä haittaa tai vaikeutta jätehuollon järjestämiselle eikä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Valtioneuvoston hyväksymän valtakunnallisen jätesuunnitelman keskeisiin tavoitteisiin kuuluu jätteiden syntymisen ehkäiseminen. Suunnitelmassa vaaditaan myös, että EU:n olisi asetettava tavoitteita loppukäsittelyyn joutuvan pakkausjätteen absoluuttiselle tai suhteelliselle määrälle. 

Muovipussien ja muiden muovipakkausten ympäristökuormitus on merkittävä. Muovia valmistetaan fossiilisesta raaka-aineesta, öljystä, eikä se maadu luonnossa. Valmistus kuluttaa luonnonvaroja ja energiaa. Muovipakkauksia valmistetaan vuosittain valtava määrä, pelkkiä muovikasseja käytetään Suomessa arviolta noin 300 miljoonaa kappaletta. Suurinta osaa pakkauksista käytetään vain kerran. 

Vuosittain maapallolla tuotetusta 288 miljoonasta tonnista muovia mereen päätyy noin 10 prosenttia. Myös Itämeri kärsii muovijätteestä, sillä Suomen rannikoilta löytyvästä roskasta 75 prosenttia on muovia. Meriympäristöön päästyään roskat voivat aiheuttaa monenlaisia ongelmia. Suurikokoiset makroroskat, etenkin erilaiset muovit, saattavat takertua kaloihin, lintuihin, koralleihin ja merinisäkkäisiin tai tukehduttaa niitä. Osa eliöistä saattaa erehdyksessä käyttää ravinnokseen roska- tai muovikappaleita. Eliöt voivat nääntyä nälkään suurikokoisten muovikappaleiden joutuessa elimistöön ja säilyessä hajoamattomana ruuansulatuskanavassa. Vesistöissä muovi myös hajoaa hiljalleen mikromuoviksi, jota ei pysty poistamaan merestä. Mikromuovit sitovat itseensä myrkkyjä, ja niistä on mitattu moninkertaisia ympäristömyrkkypitoisuuksia verrattuna ympäröivään veteen. Myös mikromuovit päätyvät eliöiden ruoaksi, ja niiden sisältämät myrkyt saattavat kerääntyä merieliöstöön ja lopulta päätyä ravintoketjun kautta myös ihmisten ruokapöytiin.  

Vuonna 2015 hyväksyttiin EU-direktiivi, joka edellyttää jäsenmailta toimia muovisten kantokassien kulutuksen vähentämiseksi. Tavoitteena on erityisesti merten roskaantumisen vähentäminen. Pohjoismaiden neuvosto puolestaan suosittaa, että Pohjoismaat kieltäisivät mikromuovien käytön kosmetiikassa sekä biologisesti hajoamattomat muovipussit. 

2 Muovipakkausveron vaikutukset

Vuonna 2002 Irlannissa otettiin käyttöön 15 sentin suuruinen vero muovipussilta. Veron määrää korotettiin vuonna 2007. Veron tarkoituksena oli vähentää muovipussien haittoja taloudellisesti tehokkaalla tavalla ja soveltaa muovipusseihin yleisesti hyväksyttyä aiheuttaja maksaa -periaatetta. Tietyt erityisalat saivat verosta vapautuksen hygieniasyistä. 

Dublinin yliopistossa laaditun tutkimuksen "Applying Environmental Product Taxes and Levies — Lessons from the Experience with the Irish Plastic Bags Levy" mukaan vero on osoittautunut tehokkaaksi ohjauskeinoksi. Vero on vähentänyt muovipussien käyttöä keskimäärin 90 % tutkimukseen osallistuneissa kaupoissa. Irlantilaisten enemmistö suhtautui veroon ympäristön kannalta järkevänä ratkaisuna. Kaupat arvioivat lain vaikutukset pääasiassa neutraaleiksi tai myönteisiksi. Veroon liittyvät kulut koettiin yleisesti vähäisemmiksi kuin muovipussien ostamisesta, kuljetuksesta, varastoinnista ja myymisestä aiheutuvat kustannukset. Veron kustannukset valtiolle olivat kohtuullisia. Lain toteutus ja seuranta maksoivat voimaantulovuonna noin 1,2 miljoonaa euroa. Mainontaan valtio käytti 358 000 euroa. Vero toimii parhaiten, kun se yhdistetään tiedotuskampanjaan ja yleiseen kuluttajavalistukseen. 

Tanskassa puolestaan otettiin käyttöön muovipussivero jo vuonna 1994. Vero on painoperusteinen ja koski kertakäyttökassien jälleenmyyjiä. Veron vaikutuksesta paperi- ja muovikassien kulutus väheni 66 %. Muovin käyttö kassien valmistamiseen puolittui vuosien 1993 ja 2009 välillä. 

Muovipakkausvero on yhteiskunnallisesti reilu, ympäristön kannalta kestävä eikä vääristä kilpailua. Muovipakkausvero vähentää tehokkaasti pakkausten valmistuksen ja käytöstä poistamisen ympäristöhaittoja. Korvaavia pakkausmateriaaleja on jo nyt markkinoilla, ja vero lisää näiden ratkaisujen kysyntää. Suomella on hyvät mahdollisuudet biopohjaisten polymeerien tuottamisen ja tuotekehityksen kärkimaana. Kun siirrytään biohajoaviin muoveihin, myös suomalainen selluteollisuus saa uusia mahdollisuuksia. Muovipakkausvero edistää myös öljyriippuvuudesta irtautumista ja vähentää tarvetta öljyn tuontiin ulkomailta.