Suomessa kunnat sekä valtio ovat perustaneet ja omistavat useita osakeyhtiöitä, jotka tuottavat julkisia palveluita tai hoitavat julkista palvelutehtävää esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon tai joukkoliikenteen alalla. Osakeyhtiöiden toiminta ei kuitenkaan ole osakeyhtiölain nojalla julkista, vaikka yhtiö toteuttaisikin julkista verovaroin maksettua palvelutehtävää tai osakeyhtiön omistajat olisivat julkisyhteisöjä.  

Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu, ja jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta tai tallenteesta. On erittäin ongelmallista, että tämä säädös voidaan kiertää perustamalla osakeyhtiö hoitamaan julkista palvelutehtävää, jolloin toiminnasta tulee käytännössä täysin läpinäkymätöntä.  

Paras tapa korruption torjumiseen yhteiskunnassa on avoimuus. Toiminnan ja tiedon avaamisella varmistetaan myös kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuus osallistua yhteiskunnan kehittämiseen. Veronmaksajilla on oikeus tietää, mihin ja millä tavoin heiltä kerättyjä verotuloja käytetään. Osakeyhtiölain ei tulisi estää tätä, vaan sen tulisi pikemminkin varmistaa, että julkisia palveluita tuottava tai julkista palvelutehtävää toteuttava yhtiö on velvollinen julkistamaan toimintaansa koskettavat tiedot samoin, kuin viranomaisilta edellytetään laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta.  

Julkisia palveluita tuottavien osakeyhtiöiden toiminnan avoimuus korostuu erityisesti valmisteilla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen ja maakuntalainsäädännön myötä. Uudistuksen on EU-oikeuden näkökulmasta välttämätöntä varmistaa kilpailuneutraliteetin toteutuminen palveluntuotannossa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että maakunnan kilpailluilla sosiaali- ja terveydenhuollon markkinoilla tapahtuvaan toimintaan säädetään yhtiöittämisvelvoite.  

Suomen terveydenhuoltomenot ovat yli 20 miljardia euroa. Yhtiöittämisvelvoitteen myötä on vaarana, että demokratian toteutumista ja varojen oikeaa käyttöä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuotannossa ei kyetä enää valvomaan avoimesti. Ilman avoimuutta demokratian toteutumisesta ei ole konkreettisia todisteita, koska päättäjien todisteluita ei voida laskea sellaisiksi.