Tässä lakialoitteessa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki saattohoidosta. Tällä lakialoitteella nostettaisiin lain tasolle Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (Etene) laatimat saattohoitosuositukset vuodelta 2003 (http://etene.fi/documents/1429646/1559090/Ty%C3%B6ryhm%C3%A4n+raportti+saattohoidosta.pdf/4ca4d3d8-90a7-429e-8ba4-4e1bcfa2d75a). Lakiin kirjattaisiin eettisesti hyvän hoidon kulmakivet, turvattaisiin hyvän hoidon toteutuminen kuolevalle potilaalle ja potilaan oikeus valita saattohoitopaikka. Laissa ei säädettäisi lapsen (alle 18-vuotiaan) saattohoidosta, vaan tästä säädettäisiin erikseen. 

Nykyisillä saattohoitosuosituksilla ja suunnitelmilla on tärkeä merkitys saattohoidon kannalta. Saattohoitoa koskevaa sääntelyä on myös eri laeissa. Esimerkiksi perustuslain (731/1999) mukaan ketään ei saa kohdella ihmisarvoa loukkaavasti (PeL 7.2 §) ja julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen (22 §). Lisäksi perustuslakiin on kirjattu syrjintäkielto (PeL 6.2 §). Terveydenhuoltolaki (1326/2010) velvoittaa kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvan terveydenhuollon toteuttamiseen. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) sääntelee oikeudesta hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun ja hoitoon pääsystä. 

Hyvään saattohoitoon kuuluvat edellytykset ovat monenlaiset. Esimerkiksi saattohoidon aloittamiseksi päätös saattohoidosta pitäisi tehdä yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Saattohoidossa tulisi lievittää kärsimystä ja lisätä hyvinvointia. Huonolla oireiden ja muun kärsimyksen hoidolla usein myös heikennetään potilaan mahdollisuuksia autonomiseen päätöksentekoon. Potilaalla tulee olla myös mahdollisuus psykologiseen ja hengelliseen tukeen, jotka kuuluisivat saattohoitoa toteuttavien yksiköiden valmiuksiin. Potilaan tulisi saada kuolla mahdollisimman turvalliseksi kokemassaan paikassa ja valmistautua rauhassa kuolemaansa ilman pelkoja ja huolta läheisten selviytymisestä.  

Saattohoitoon myös liittyy muita tärkeitä edellytyksiä. Saattohoidon tulisi olla hyvinvointivaltioon kuuluvana subjektiivinen oikeus, nykyisin pehmeämpien normien varassa olevien saattohoitopaikkojen riittävän määrän tulisi olla kirjattu lakiin ja myös saattohoitohenkilöstön ammatillinen osaaminen tulisi varmistaa.  

Tällaiset edellytykset ovat ajankohtaisia etupäässä sote-uudistuksen vuoksi. Ennen kaikkea kuitenkin ne ovat olennaisia siksi, että lainsäädäntö ja pehmeämmät ohjauskeinot yhdessä eivät nykyisellään pysty turvaamaan hyvää saattohoitoa jokaiselle sitä tarvitsevalle. Saattohoidon järjestämisessä ja osaamisessa on vaihtelua eri puolilla Suomea, samaten saattohoitoa tarvitsevia on enemmän kuin saattohoitopaikkoja. Terveydenhuollon taloudellisten resurssien heikentyminen ja yleinen yhteiskunnallinen eriarvoistuminen voi lisäksi vaarantaa hoidon oikeudenmukaisen saatavuuden. 

Nykytilan korjaamiseksi tarvitaan laki, jossa määritellään hyvän saattohoidon edellytykset. Laki takaisi hyvän hoidon saatavuuden jokaiselle saattohoitoa tarvitsevalle koko Suomessa. Laki on tarkoitettu tulevan voimaan mahdollisimman pikaisesti.