Opetukseen osallistuvalla on perusopetuslain 29 §:n mukaan oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Koulukiusaamistilanteissa perusopetuslain luku 7 antaa opetuksen järjestäjälle oikeudet turvallisuutta rikkovaan oppilaaseen kohdistuviin kurinpitotoimiin. Nämä toimenpiteet eivät aina ole riittäviä tai onnistu poistamaan kiusaamista.
Nykyään lähes poikkeuksetta niissä äärimmäisissä kiusaamistilanteissa, joissa ainoaksi toimivaksi ratkaisuksi on nähty siirtää oppilas toiseen kouluun, lähtijä on ollut uhri. Käytäntö on ristiriidassa 29 §:n tavoitteen kanssa. Se asettaa myös ennestään vaikeassa asemassa olevan uhrin kohtuuttomaan tilanteeseen, jossa hän joutuu pakenemaan täysin uuteen sosiaaliseen ympäristöön. Tällaiset toimenpiteet ovat kiusatuille usein hyvin raskaita.
Lain tarkoituksena on sekä helpottaa kiusattujen asemaa että lähettää selkeä viesti, jonka mukaan kiusaamista harjoittava oppilas voi myös olla osapuoli, joka joutuu tarvittaessa vaihtamaan koulua. Tällaisella viestillä on kiusaamista ennaltaehkäisevä vaikutus ja se ilmaisee entistä selkeämmin valtiovallan kantaa kiusaamiseen. Mahdollisuus kiusaajan siirtämisestä toiseen kouluun antaa niin uhrille kuin koko yhteisölle oikeanlaisen signaalin ihmisarvon kunnioittamisesta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Se on myös merkki siitä, että uhrin kokemukset otetaan vakavasti ja ongelma aidosti korjataan.
Lainmuutoksesta hyötyy myös kiusaaja, kun kiusaamiskierre saadaan kunnolla katkaistua. Nykyiset kurinpitotoimet erittäin raaoissa kiusaamistapauksissa ovat riittämättömiä tekijän kannalta, eivätkä ne korjaa uhrille aiheutunutta vahinkoa. Joissakin tilanteissa kurinpitotoimet ovat joko tehottomia, haitallisia kiusaajan oppimismahdollisuuksien näkökulmasta tai kärjistävät olemassa olevaa ongelmaa kiusaajan ja uhrin välillä. Ne eivät anna riittävää suojaa kiusaamisen uhrille.
Varhainen puuttuminen kiusaamiseen on ratkaisevassa asemassa. Tilanteen pitkittyminen ja rangaistusten soveltaminen voi johtaa pahempaan kierteeseen, jossa kiusaaja kostaa entistä raaemmin saamansa rangaistuskokemuksen. Uhrille tilanteen pitkittyminen tarkoittaa pitkäaikaisempaa ja pahempaa kärsimystä.
Selvitettäessä ratkaisua siihen, kumman osapuolista on tarpeen vaihtaa koulua, tulee tavoitteena olla uhrin paluu mahdollisimman normaaliin arkeen. Uhrin toivetta joko jäädä nykyiseen kouluun tai siirtyä uuteen kouluun tulee huomioida, jopa painottaa, ja sen tulee olla pohjana korjaaville toimenpiteille. Jos katsotaan, että koulunvaihto on ratkaisu, tulisi koulunvaihtaja olla lähtökohtaisesti kiusaaja.
Kriisitilanteessa uhrin kokemus kiusaamisesta on syvä ja traumatisoiva. Se muokkaa kuvaa omanarvontunnosta ja ympäröivien ihmisten arvostuksesta tai sen puutteesta. Kokemus on aina henkilökohtainen. Henkilökohtaisena se on aina siksi vakava, että se koskettaa yksilön mitä erilaisimpia selviytymismekanismeja, jotka vaihtelevat sopeutumisesta vastustamiseen. Kriisitilanteen ratkaisussa on tärkeää, että uhrin kokemus ympäröivän yhteisön korjaavista toimista antaa selkeän kuvan arvostuksesta ja kuulumisesta yhteisöön. Siksi kiusaajan lähettäminen toiseen kouluun toimenpiteenä katkaista uhrin ja kiusaajan välinen konflikti on tärkeä. Se on selkeä viesti asian ottamisesta vakavasti, ja toimenpiteenä se katkaisee trauman kehittymisen. Pahimmillaan trauma voi kehittyä asteelle, jossa kiusatun kokemusmaailmassa välinpitämättömäksi koettu yhteisö ja sivulliset menettävät arvonsa ja ansaitsevat kokea joukkosurman. Niin Suomessa kuin ulkomaillakin kiusaamisten ja joukkosurmien välinen yhteys on ollut yksi tärkeimmistä selittävistä tekijöistä.
On myös tärkeää huomioida, että koulun vaihto antaa kiusaajalle selkeän viestin korjata ajattelua, arvoja, asenteita ja käyttäytymistä. Kiusaajan myönteisen tulevaisuuden kannalta toimien selkeys ja tehokkuus voivat olla myönteisen tulevaisuuden edellytys ja tae.
Oppilaan, oli hän kiusaaja tai kiusattu, siirtämisessä toiseen kouluun ei kuitenkaan ole kyse kurinpitotoimesta, jotka luetellaan perusopetuslain 36 §:ssä. Koulun vaihtaminen on ongelman ratkaisutapa, ei rangaistus, koska sitä voidaan soveltaa tilanteen mukaan sekä kiusatun että kiusaajan kohdalla. Se ei ole myöskään siinä mielessä rangaistus, että se katkaisisi opetuksen. Koulun vaihto on puhtaasti oppilaiden välisen konfliktin lopettava toimenpide. Tälläkään hetkellä, kun kiusattu nykyisen käytännön mukaisesti vaihtaa koulua, ei asiaa käsitellä kurinpitotoimena, vaan uuden opetuspaikan määräämisenä. Samasta tilanteesta on kyse myös tulevaisuudessa, vaikka uusi opetuspaikka voidaankin määrätä myös kiusaajalle.
Päätöksen oppilaan siirtämisestä toiseen opetuksenjärjestämispaikkaan tekee nykyisen käytännön mukaisesti opetuksen järjestäjän monijäseninen toimielin (ks. HE 66/2013 vp, s. 46). Tällaisessa umpikujaan ajautuneessa tilanteessa on siirrettävälle oppilaalle ja vanhemmille varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Mikäli asiassa ei ilmene uutta ja päätös siirrosta tulee vahvistetuksi, on asiasta tiedotettava myös sosiaalihuollon viranomaisia. Tällöin siirrettävän oppilaan ja vanhempien mahdolliset tarpeet tulevat tukitoimien kautta huomioiduiksi.