Viimeksi julkaistu 19.4.2021 21.26

Lakialoite LA 9/2021 vp 
Sanni Grahn-Laasonen kok ym. 
 
Lakialoite laiksi tekijänoikeuslain muuttamisesta

Eduskunnalle

ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Aloitteessa ehdotetaan tekijänoikeuslain (404/1961) muuttamista siten, että lainauskorvaus ulotetaan koskemaan myös e-kirjoja ja e-äänikirjoja. Voimassa olevan lain mukaan lainauskorvaus koskee vain perinteisiä, fyysisinä kappaleina lainattavia kirjoja. On perusteltua, että tekijät saavat lain nojalla teostensa kirjastokäytöstä korvauksen julkaisumuodosta riippumatta. 

PERUSTELUT

Laadukas kirjastolaitos on tärkeä osa sivistystyötä ja olennainen tekijä lukutaidon vahvistamisessa. Kirjastoilla on myös avainrooli siinä, miten esimerkiksi monissa pienissä kunnissa on taidetta ja kulttuuria saatavilla. Kirjastolaitoksella on keskeinen tehtävä sivistyksellisten oikeuksien toteuttamisessa sekä merkittävä tehtävä demokratian ja tasa-arvon edistäjänä. Kirjastojen avulla jokaisella on oikeus ja mahdollisuus hyödyntää laajoja tietovarantoja, kulttuuriperintöä ja palveluja. 

Kirjastolaitoksen oikeutuksen kannalta tärkeä väline on lainauskorvaus. Se on tekijänoikeuskorvaus, jota maksetaan teosten kirjastolainaamisesta. Se on kirjailijalle ja kääntäjälle maksettavaa korvausta siitä, että teokset ovat kirjastoista kaikkien ilmaiseksi käytettävissä ja luettavissa. Lainauskorvaus on monelle tärkeä osa omaa toimeentuloa.  

Suomi on ollut kansainvälisesti katsottuna jäljessä lainauskorvausten maksamisessa. Kun muissa Pohjoismaissa lainauskorvausta on maksettu jo 1950-luvulta saakka, Suomessa korvausta on maksettu vasta hieman yli 10 vuotta. Suomessa maksettavat lainauskorvaukset olivat pitkään huomattavan pienet muihin Pohjoismaihin verrattuna. Viime vaalikaudella saimme nostettua Suomessa maksettavat lainauskorvaukset pohjoismaiselle tasolle, mistä on syytä olla iloinen.  

Kirjaston aineisto muuttuu jatkuvasti, kun e-kirjat sekä e-äänikirjat nostavat suosiotaan. Koronaepidemian aikana tämä kehitys on vain kiihtynyt. Tällä hetkellä nämä teostyypit ovat Suomessa kuitenkin kokonaan lainauskorvausjärjestelmän ulkopuolella. Järjestelmää on perusteltu siten, että  e-kirjan  tekijällä  on  mahdollisuus sopia teoksen kirjastolainaamisesta maksettavasta korvauksesta kustantajan kanssa kustannussopimuksessa. Käytännössä e-kirjojen kustannussopimuksissa sovitaan kirjastolainaamisesta kuitenkin harvoin erikseen. Sopimusta tehtäessä on myös vaikea arvioida, kuinka merkittävään rooliin kirjastolainaaminen teoksen kohdalla muodostuu. Voidaan myös ajatella, että tällaisen korvauksen maksaminen on nykyisen lainauskorvauksen tapaan valtion tehtävä. Näistä syistä olisi perusteltua, että Suomessa siirryttäisiin malliin, jossa lainauskorvausta suoritetaan tekijälle lain nojalla tasapuolisesti teoksen formaatista riippumatta. 

Lainauskorvaus on jo ulotettu koskemaan e-kirjoja useissa Euroopan maissa. Tanskassa laissa on määritelty ne tekijät ja teostyypit, jotka ovat oikeutettuja lainauskorvaukseen. Lainauskorvaus ulotettiin Tanskassa e-kirjojen kirjastolainaamiseen siten, että korvaukseen oikeutettujen tekijöiden ja teostyyppien listaan lisättiin e-kirjojen tekijät ja e-kirjat. Isossa-Britanniassa lainauskorvauksen laajentaminen on toteutettu muuttamalla laissa olevaa lainaamisen määritelmää. Hollannissa on omaksuttu lainauskorvausta käytännössä vastaava järjestely, jossa tekijöille suoritetaan e-kirjojen kirjastolainoista erilliskorvaus. Suomen oloihin sopisi lainauskorvauksen laajentamisen malli, jossa olisi piirteitä sekä Tanskan (maininnan lisääminen lakiin e-kirjoista ja e-äänikirjoista lainauskorvauksen piiriin kuuluvina) että Britannian (e-kirjojen ja e-äänikirjojen primäärimarkkinoiden säilyttäminen ennallaan) malleista. 

Aloitteessa ehdotetaan lainauskorvauksen laajentamista e-kirjoihin ja e-äänikirjoihin siten, että tekijänoikeuslakiin lisätään uusi 19 a §, jossa säädetään tekijällä olevan oikeus 19.4 §:n mukaiseen lainauskorvaukseen myös silloin, kun teoksen sähköinen kappale välitetään kirjaston käyttäjille ja välittäminen on tapahtunut hankitun lisenssin ehtojen mukaisesti. Ehdotettavalla lainauskorvauksen ulottamisella e-kirjojen lainoihin ei tehdä muutoksia primäärimarkkinoilla tapahtuvaan lisensointiin. Oikeus päättää e-kirjojen lainaamisesta on jatkossakin oltava tekijällä itsellään. 

Nykyinen lainauskorvausta hallinnoivaa järjestöä koskeva tekijänoikeuslain 19 a § ehdotetaan muutettavaksi ja lisättäväksi lainkohta samansisältöisenä uudeksi 19 b §:ksi. Näin säilytetään tekijänoikeuslain sisäinen johdonmukaisuus, jossa lainauskorvausta koskevat säännökset ovat tekijänoikeuslaissa peräkkäin ennen korvauksen hallinnointia koskevia säännöksiä. 

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen: 

Laki tekijänoikeuslain muuttamisesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan tekijänoikeuslain (404/1961) 19 a §, sellaisena kuin se on laissa 972/2016, ja  
lisätään lakiin uusi 19 b § seuraavasti: 
19 a § 
Oikeus lainauskorvaukseen teoksen sähköisten kappaleiden lainaamisesta 
Teoksen tekijällä on 19 §:n 4 momentin mukainen oikeus korvaukseen myös silloin, kun kirjan tai äänikirjan sähköinen kappale välitetään kirjaston käyttäjille maksutta ja välittäminen on tapahtunut hankitun lisenssin ehtojen mukaisesti. 
19 b § 
Lainauskorvausta hallinnoiva järjestö 
Korvaus 19 §:n 4 momentissa tarkoitetusta lainaamisesta suoritetaan opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymän, lukuisia yleisistä kirjastoista ja korkeakoulukirjastoista lainattujen teosten tekijöitä edustavan järjestön välityksellä. Järjestöjä voidaan hyväksyä useita, jos tekijöiden edustavuutta ei voida muuten saavuttaa. 
Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy järjestön hakemuksesta määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi. Hyväksyttävän järjestön tulee olla vakavarainen ja sillä tulee olla valmius ja kyky hoitaa asioita hyväksymispäätöksen mukaisesti. Järjestön tulee vuosittain antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle selvitys hyväksymispäätöksen nojalla tekemistään toimista. Järjestön tai järjestöjen yhdessä tulee edustaa merkittävää osaa niistä eri alojen teosten tekijöistä, joiden teoksia lainataan yleisistä kirjastoista ja korkeakoulukirjastoista. Hyväksymispäätöksessä voidaan järjestölle myös asettaa käytännön toimintaa yleisesti ohjaavia ehtoja. 
Opetus- ja kulttuuriministeriön päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu. Hyväksyminen voidaan peruuttaa, jos järjestö hyväksymispäätöstä ja sen ehtoja rikkomalla syyllistyy vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin ja jolleivät järjestölle annetut huomautukset ja varoitukset ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen. 
 Voimaantulopykälä tai –säännös alkaa 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20
 Lakiehdotus päättyy 
Helsingissä 12.3.2021 
Sanni Grahn-Laasonen kok 
Marko Kilpi kok 
Anna-Kaisa Ikonen kok 
Saara-Sofia Sirén kok 
Sari Sarkomaa kok 
Mari-Leena Talvitie kok 
Sinuhe Wallinheimo kok 
Outi Alanko-Kahiluoto vihr 
Timo Heinonen kok 
Sofia Vikman kok 
Wille Rydman kok 
Pihla Keto-Huovinen kok 
Paula Risikko kok 
Ano Turtiainen at 
Sari Multala kok 
Mai Kivelä vas 
Pauli Kiuru kok 
Katja Hänninen vas 
Satu Hassi vihr 
Hussein al-Taee sd 
Noora Koponen vihr 
Kaisa Juuso ps 
Inka Hopsu vihr 
Pasi Kivisaari kesk 
Pia Lohikoski vas 
Sanna Antikainen ps 
Joakim Strand 
Matias Marttinen kok 
Ruut Sjöblom kok 
Ritva Elomaa ps 
Pekka Aittakumpu kesk 
Ville Kaunisto kok 
Joonas Könttä kesk 
Saara Hyrkkö vihr 
Mikko Kinnunen kesk 
Vilhelm Junnila ps 
Sheikki Laakso ps 
Anne-Mari Virolainen kok 
Pia Viitanen sd