Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) arvioi vuosina 2016—2017 opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) toimeenpanoa. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki oli ollut voimassa noin 2,5 vuotta. Arviointi julkistettiin noin vuosi sitten maaliskuussa 2018. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain keskeinen tavoite oli siirtää painopiste yhteisölliseen ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea tarjoavaan opiskeluhuoltoon ja vähentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta. Arviointituloksen mukaan keskeiset tavoitteet eivät ole toteutuneet. Opiskeluhuollon järjestämisessä ja opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluiden saatavuudessa on suurta vaihtelua kouluittain ja oppilaitoksittain. Opiskeluhuoltorekisterit, kirjaamiskäytänteet ja lain tulkintavariaatiot vaativat täsmentämistä. Lain tulkintaepäselvyydet ja epätietoisuus kouluissa ja oppilaitoksissa tulevat esille arvioinnin lisäksi myös isosta määrästä yhteydenottoja viranomaisiin ja sidosryhmiin. Arvioinnista kävi myös ilmi, että opettajien opiskeluhuollollinen työmäärä on lisääntynyt merkittävästi lain myötä. Arviointitulokset ja yhteydenotot viranomaisiin tuovat selkeästi esille tarpeen uudistaa oppilas- ja opiskeluhuoltolaki. 

Yhteisöllisen opiskeluhuollon täsmentäminen (oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, 4 §)

Voimassa oleva oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) tuli voimaan 1.8.2014. Laissa säädetään oppilaiden ja opiskelijoiden oikeudesta opiskeluhuoltoon. Lain tavoitteena oli siirtää pääpaino yhteisölliseen opiskeluhuoltoon. Lain mukaan yhteisöllisellä opiskeluhuollolla tarkoitetaan toimintakulttuuria ja toimia, joilla koko oppilaitosyhteisössä edistetään opiskelijoiden oppimista, hyvinvointia, terveyttä, sosiaalista vastuullisuutta, vuorovaikutusta ja osallisuutta sekä opiskeluympäristön terveellisyyttä, turvallisuutta ja esteettömyyttä. Yhteisöllisen opiskeluhuollon tavoitteet ja toimenpiteet on kirjattu oppilaitoksen opiskeluhuoltosuunnitelmaan. Yhteisöllistä opiskeluhuoltoa toteuttavat kaikki opiskeluhuollon toimijat.  

Lain tavoitteena on oppilashuollon toteuttaminen ensisijaisesti ennaltaehkäisevänä koko yhteisöä tukevana yhteisöllisenä opiskeluhuoltona. Karvin tekemän arvion mukaan tämä on koettu ristiriitaiseksi, sillä laissa yksilökohtaisesta opiskeluhuollosta on säädelty tarkasti, kun taas yhteisöllisestä opiskeluhuollosta on säädetty hyvinkin yleisellä tasolla. Yhteisöllistä opiskeluhuoltoa tulee vahvistaa täsmentämällä lakiin sisältöä yhteisöllisestä opiskeluhuollosta ja vastuista. Opetushallitus on päivittämässä oppilas- ja opiskelijahuollon opasta, mutta koska laissa ei ole säädetty riittävällä tarkkuudella yhteisöllisestä opiskeluhuollosta, käy helposti niin, että opas ohjaa toimintaan, johon ei ole olemassa normipohjaa.  

Lakiin tulee täsmentää yhteisöllisen opiskeluhuollon vastuista. On loogista, että vastuu yhteisöllisen oppilashuollon toteutumisesta on lain 14 §:n 2 momentin mukaisella oppilaitoskohtaisella opiskeluhuoltoryhmällä, jonka tehtävänä lain mukaan on oppilaitoksen opiskeluhuollon suunnittelusta, kehittämisestä, toteuttamisesta ja arvioinnista vastaaminen. Yhteisöllisen opiskeluhuollon asioita ei voi hoitaa ilman tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa, siksi lain 4 §:ssä on tuotava esiin oppilaskunnan ja vanhempainyhdistyksen roolit.  

Lain 13 §:n 2 momentin mukaisesti valtakunnallisissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa annetaan määräykset opiskeluhuoltosuunnitelman laatimisesta. Tehokas puuttuminen kiusaamiseen ja kiusaamisen ennaltaehkäisy vaativat kuitenkin, että kiusaamista koskeva suunnitelma nostetaan säädöstasolle. 

Opetussuunnitelman mukainen opiskelijahuolto (oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, 6 §)

Lain 6 § tulee poistaa. Laissa ei ole määritelty, mitä opetussuunnitelman mukainen opiskeluhuolto on, ja nykyisellään kirjaus on omiaan aiheuttamaan epäselvyyttä opetuksen tuen ja opiskeluhuollon osalta. Valtakunnallisissa opetussuunnitelman perusteissa opetussuunnitelman mukaisesta oppilashuollosta ei ole mainintaa eikä ohjeistusta paikalliselle tasolle. Myös lakia säädettäessä hallituksen esityksessä on todettu, ettei opetussuunnitelman mukaista oppilashuoltoa pystytä määrittelemään yksiselitteisesti. Asiaa ei voi jättää sen varaan, että jokainen opetuksen järjestäjä toteuttaa ja tulkitsee pykälää haluamallaan tavalla ja tarkkuudella. Pykälän käytännön toteuttaminen edellyttäisi vähintäänkin valtakunnallista ohjausta.  

Nykyinen pykälä tulee poistaa ja tilalle tulee säätää koulukuraattorin ja psykologin roolista. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen edellyttämä moniammatillinen yhteistyö oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa voidaan toteuttaa konsultoimalla oppilashuollon asiantuntijaa, jonka työtehtäviin oppilaan asia kuuluu, tai kokoamalla laajempi ryhmä tapauskohtaisesti. Käsiteltäessä oppilaan tukeen liittyvää asiaa oppilaan tai huoltajien suostumusta ei tarvita. Opettaja saa keskustella oppilaan tuen asiasta muiden opettajien tai niiden asiantuntijoiden kanssa, joiden työtehtäviin oppilaan oppimisen ja koulunkäynnin tuen suunnittelu tai antaminen liittyy. Keskustelu rajautuu tietoihin, jotka ovat tarpeellisia opetuksen tai oppimisen ja koulunkäynnin tuen suunnittelussa ja käytännön toteuttamisessa. Keskustelun tarkoituksena on varmistaa, että oppilas saa oikea-aikaista ja riittävää tukea. Opettaja voi työnsä tueksi tarvita esimerkiksi erityisopettajan tai koulupsykologin antamaa konsultaatiota. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen yhteydessä konsultaatiota voidaan tarvittaessa tehdä myös siten, että oppilaan nimi tulee ilmi, vaikka konsultaatiossa käsiteltäisiin salassa pidettäviä asioita. Koulun henkilöstö on vaitiolovelvollinen tiedoista, jotka he työssään saavat oppilaasta ja perheestä. Henkilöstö ei saa ilmaista näitä tietoja sivullisille. Sivullisia ovat koulun ulkopuolisten toimijoiden lisäksi ne koulun henkilöstöön kuuluvat, jotka eivät työskentele oppilaan kanssa. Vaitiolovelvollisuus säilyy myös sen jälkeen, kun palvelussuhde on päättynyt. 

Opiskeluhuoltoryhmän on voitava olla useamman koulun yhteinen (oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, 14 §:n 2 mom.)

Vuonna 2017 Suomessa oli 384 koulua, jossa oli enintään 50 oppilasta. Oman oppilaitoskohtaisen opiskeluhuoltoryhmän perustaminen kaikkiin näihin ei ole tarpeellista eikä järkevää resurssien käyttöä.  

STM Kuntainfo 13 a toteaa mm. näin: "Oppilaitoskohtainen opiskeluhuoltoryhmä vastaa opiskeluhuollon suunnittelusta, kehittämisestä, toteuttamisesta ja arvioinnista oppilaitoksessa. Opiskeluhuoltoryhmän kokoonpano, tehtävät ja toimintatavat päätetään yhteistyössä sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa. Ryhmää johtaa koulutuksen järjestäjän nimeämä edustaja. Ryhmä on kokoonpanoltaan monialainen, joten siihen kuuluvat sekä oppilaitoksen että opiskeluhuoltopalvelujen edustajat. Ryhmään kuuluvat myös opiskelijoiden ja vanhempien edustajat sekä yhteistyötahot oppilaitoksen ulkopuolelta. Yhteisöllisen opiskeluhuoltotyön suunnittelu ja toteuttaminen ovat ryhmän keskeinen tehtävä, jota varten sen on kokoonnuttava riittävän usein. Ryhmän työskentely dokumentoidaan kokousmuistioon tai pöytäkirjaan." 

Opetuksen järjestäjällä on oltava oikeus päättää, tarvitaanko joka koululle oma ryhmä vai voiko joidenkin koulujen osalta toimia yhteinen ryhmä. Tämä muutos vapauttaisi opettajien, rehtoreiden ja opiskeluhuollon ammattihenkilöiden työaikaa varsinaiseen käytännön työhön.  

Koska oppilaitoksen opiskeluhuoltosuunnitelma voi olla kahden tai useamman oppilaitoksen yhteinen, on luontevaa, että vähintään tällaisten oppilaitosten, joissa on yhteinen opiskeluhuoltosuunnitelma, opiskeluhuoltoryhmätkin ovat yhteiset.  

Monialaisen asiantuntijaryhmän kokoonpano (oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, 14 §:n 4 mom., 19 §)

Lainsäädännön tulisi kannustaa matalan kynnyksen moniammatilliseen yhteistyöhön silloin, kun huoli opiskelijasta tai opiskelija ryhmästä on herännyt. Nyt näin ei ole. 

Lain 14 §:n 4 momentin mukaan yksittäisen opiskelijan tai tietyn opiskelijaryhmän tuen tarpeen selvittämiseen ja opiskeluhuollon palvelujen järjestämiseen liittyvät asiat käsitellään tapauskohtaisesti koottavassa monialaisessa asiantuntijaryhmässä. Asiantuntijaryhmään voidaan nimetä asiantuntijoita jäseneksi vain opiskelijan tai, ellei hänellä ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, hänen huoltajansa suostumuksella. Asiantuntijaryhmä nimeää keskuudestaan vastuuhenkilön. 

Arvioitaessa yksittäisen tai useamman opiskelijan asian vaativan käsittelyä asiantuntijaryhmässä, on lain mahdollistettava se, että asiantuntijaryhmässä on käytettävissä kaikkien tarpeellisten henkilöiden asiantuntemus, joilla on tietoa asiasta ja joiden asiantuntemusta asian ratkaisemiseen tarvitaan.  

Nykyinen säännös mahdollistaa vain ne asiantuntijat, jotka opiskelija ja hänen huoltajansa on hyväksynyt. Tämä voi ääritapauksessa aiheuttaa tilanteen, että kellään asiaa käsittelevistä ei ole siitä tietoa. Oppilas- ja opiskeluhuollossa ei voida siten turvata moniammatillisuutta ja tarvittavaa osaamista asian ratkaisemiseksi.  

Asiantuntijaryhmän kokoamiseen kuuluvan suostumusbyrokratian sijaan osallistujat on voitava nimetä sen mukaan, kenen osaaminen on opiskelijan auttamiseksi tarpeen. Opiskelijan itsemääräämisoikeuden pitäisi ulottua vain siihen, että hänellä on mahdollisuus päättää, ottaako hän tarjotun avun vastaan vai ei. Lisäksi hän voisi esittää ryhmää täydennettäväksi haluamillaan henkilöillä.  

Tilanteen tekee ongelmalliseksi arjen näkökulmasta myös se, että opiskeluhuollosta annetun ohjeistuksen (STM yleiskirje 13 a:2016) mukaan asiantuntijaryhmällä ei olisi oikeutta edes saada neuvoa tai konsultaatiota sellaiselta asiantuntijalta, jonka osallistumisen asiantuntijaryhmään opiskelija/huoltaja on kieltänyt. Tämä supistaa asiantuntijaryhmän mahdollisuuksia muodostaa oikea kuva asiasta. Lain ei pidä mahdollistaa sitä, että asiantuntijaryhmän oikeutta kuulla asiasta tietäviä tahoja rajataan oppilaan, opiskelijan tai huoltajan valitsemiin tahoihin.  

Nykyiset säännökset aiheuttavat sen, että käytännössä opiskelijan tai opiskelijaryhmän asioita käsitellään selvitysten mukaan vastoin voimassa olevaa lakia oppilaitoskohtaisessa opiskeluhuoltoryhmässä. Tässä ryhmässä tapahtuu myös konsultaatio, jonka on ohjeistettu tapahtuvan asiantuntojaryhmän jäsenten kesken. 

Moniammatillisen yhteistyön päällekkäisyyksien purkaminen (oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, 17 §)

Hallituksen norminpurkua koskevissa linjauksissa päätettiin selvittää, onko laajoissa terveystarkastuksissa tarpeen edellyttää opettajan antamaa arviota lapsesta tai oppilaasta. Selvitystä ei ole vielä tehty, mutta säännöksen voisi poistaa ja siirtää opiskeluhuoltolakiin muutettuna. Oppilas- ja opiskelijahuolto pitää huolen siitä, että riittävä tieto lapsesta tai oppilaasta kulkee opettajalta terveydenhuoltoon. Tiedon on kuljettava heti, kun tarve yhteistyölle on olemassa eikä terveystarkastusten yhteydessä, ja siksi asiasta on säädettävä opiskeluhuoltolaissa. Valtioneuvoston asetuksesta neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta on poistettava opettajan velvoite antaa arvio 1.,5. ja 8. luokan laajoissa terveystarkastuksissa (7 §:n 3 mom.). Tutkimus- ja tilastotietoja varten terveystoimen mahdollisesti haluamat tiedot on kerättävä suoraan oppilaalta, opiskelijalta ja hänen perheeltään ollakseen luotettavia tietoja, ei opettajalta. 

Opetushenkilöstölle oikeus saada opetuksen kannalta välttämätön tieto (oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, 23 §)

Lakia tulee selkeyttää niin, että opetushenkilöstöllä on aina oikeus saada opetuksen ja opiskeluhuollon järjestämisen kannalta välttämätön tieto silloinkin, kun se on samalla opiskeluhuollon salassa pidettävää tietoa. Vain näin voidaan turvata opiskelijan hyvinvointi ja tukitoimien jatkuvuus.  

Valvontaoikeuden laajentaminen (oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, 26 §:n 3 mom.)

Opiskeluhuolto ei lain muutoksesta huolimatta toteudu maassamme yhdenvertaisesti eikä kaikilta osin lainsäädännön mukaisesti. Aluehallintovirastolle on säädettävä oma-aloitteinen puuttumisoikeus nykyistä opiskeluhuollon 6 §:ää laajemmin niin, että se kattaa koko opiskeluhuoltolain alaisen toiminnan.  

Tuen ja opiskeluhuollon eron selkeytys (oppilas- ja opiskelijahuoltolaki)

Uusi oppilashuollon lainsäädäntö toi muutoksia oppimisen ja koulunkäynnin tuen järjestämistä koskeviin säännöksiin. Tavoitteena oli erottaa toisistaan oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa säädetty oppilashuolto ja perusopetuslaissa säädetty kasvun, oppimisen ja koulunkäynnin tuki. Oikeudellinen ero on selvä, mutta sitä ei ole kirjattu lainsäädäntöön riittävän tarkasti ja selvästi. Opiskeluhuolto perustuu vapaaehtoisuuteen, kun taas oppimisen ja koulunkäynnin tuki ei edellytä oppilaan tai huoltajan suostumusta. Käytännössä ero ei kuitenkaan ole riittävän selkeä. Oppimisen tuen ja opiskeluhuollon eroa on selkeytettävä kirjaamalla oppilas- ja opiskeluhuoltolakiin, että oppimisen ja koulunkäynnin tuki ei edellytä oppilaan tai huoltajan suostumusta. Opetushallitus on myös todennut tämän oppaassaan. On välttämätöntä, että kouluissa voidaan kokoontua keskustelemaan tuen asioista tarvittaessa ilman opiskelijan ja vanhemman suostumusta. 

Oppimisen tuessa opiskeluhuollon ammattihenkilöt mukaan silloin, kun heidän osaamiselleen on tarve (perusopetuslaki, 16 a §:n 2 mom. ja 17 §:n 3 mom.)

Perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus saada oppilaanohjausta ja riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea koko perusopetuksen ajan. Tuen tarve voi vaihdella, ja koulun antama tuki riippuukin vaikeuksien laadusta ja laajuudesta. Oppimisen ja koulunkäynnin tuen kolme tasoa ovat yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Perusopetuksen kolmiportaisen tuen toteuttamisessa edellytetään aina opiskeluhuollon ammattihenkilöiden osallistumista tehostetun ja erityisen tuen yhteydessä. Useamman ammattihenkilön osallistuminen esimerkiksi yleisen tuen opiskelijan osa-aikaisen erityisopetuksen muuttamiseen säännölliseksi, ja tuen näin tehostetuksi tueksi, on täysin turhaa. Opiskeluhuollon ammattihenkilöt eivät ole todennäköisesti koskaan edes tavanneet oppilasta, saati ole tietoisia hänen opetuksensa järjestämisestä. Opetuksen järjestäjällä ja opiskeluhuollon ammattihenkilöillä pitäisi olla harkintavaltaa yhteistyön tarpeelle. 

Opetushallitus on todennut ohjeessaan, että moniammatillisuuden toteutumiseksi tähän käsittelyyn osallistuu aina muitakin tuen ammattihenkilöitä kuin opettajia tai rehtori. Moniammatillisuuden kriteeri toteutuu silloin, kun asian käsittelyyn osallistuu opetushenkilöstön lisäksi käsiteltävän asian mukaan kouluterveydenhuoltoa ja/tai psykologi- ja kuraattoripalveluja edustavia jäseniä. 

Edellä mainituista syistä oppilas- ja opiskelijahuoltolain sekä perusopetuslain muuttaminen edellyttää myös neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n 3 momentin poistamista.