Palkkatuki kunnille ja kuntayhtymille
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia vuoden 2025 alusta voimaan tulevan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain (380/2023) palkkatuen myöntämistä koskevaan sääntelyyn. Palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseen tarkoitettu tuki, jonka työvoimaviranomainen voi myöntää työnantajalle palkkakustannuksiin. Palkkatuella tuetun työn tarkoituksena on edistää työttömän työnhakijan työllistymistä avoimille työmarkkinoille parantamalla hänen ammatillista osaamistaan. Palkkatuella edistetään myös alentuneesti työkykyisen sekä 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen mahdollisuuksia saada työtä ja osallistua työelämään. Palkkatukea voidaan nykyisin myöntää muun muassa kunnalle, kuntayhtymälle ja hyvinvointialueelle.
Palkkatuen myöntämistä kunnalle ja kuntayhtymälle ehdotetaan rajattavaksi niin, että niille voidaan jatkossa myöntää palkkatukea ainoastaan alentuneesti työkykyisen henkilön tai 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen henkilön palkkaamiseen. Sen sijaan palkkatuen myöntäminen ammatillisen osaamisen parantamiseen ei enää olisi mahdollista. Helsingin kaupungille tukea voitaisiin edelleen myöntää myös tähän tarkoitukseen siltä osin kuin henkilö työllistyisi sellaisiin tehtäviin, joista muualla Suomessa vastaa hyvinvointialue, sillä palkkatuen myöntämiseen hyvinvointialueille ja hyvinvointiyhtymille ei ehdoteta muutoksia.
Ehdotettu muutos perustuu hallitusohjelmaan, jonka mukaan työllisyysmäärärahoja alennetaan 37 miljoonalla eurolla vuodesta 2025 alkaen osana julkisen talouden säästötoimenpiteitä. Tarkoituksena on, että kuntien tehtävät vähenevät säästöä vastaavasti. Hallitus uudistaa hallitusohjelman mukaan palkkatukea ja kohdistaa sitä erityisesti yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Palkkatuen kohdentumista yksityiselle sektorille on edistetty jo aiemmilla lainsäädännön muutoksilla.
Palkkatuella tuetussa työssä vuonna 2023 olleista 44 prosenttia työskenteli yrityksissä, noin 30 prosenttia kolmannella sektorilla, 24 prosenttia kunnissa ja kuntayhtymissä sekä noin kaksi prosenttia hyvinvointialueilla. Palkkatukea maksettiin vuonna 2023 yrityksille ja kolmannen sektorin työnantajille yhteensä noin 155,5 miljoonaa euroa ja julkisen sektorin työnantajille noin 78 miljoonaa euroa, mistä valtaosa kunnille. Suurin osa palkkatuesta myönnetään ammatillisen osaamisen parantamiseen. Kunnille ja kuntayhtymille maksetaan tällä perusteella palkkatukea arviolta 35 miljoonaa euroa vuodessa, mikä on 10—20 miljoonaa euroa aiempaa vähemmän. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että palkkatuen vaikuttavuudesta tehtyjen selvitysten mukaan palkkatuen vaikuttavuus on heikointa, kun tuki on myönnetty julkiselle sektorille.
Julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu siirtyy vuoden 2025 alusta valtiolta kunnille. Työvoimapalveluiden järjestäminen on kuntien uusi valtionosuustehtävä, ja työllisyysmäärärahat siirtyvät muutoksen myötä kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin. Kuntien peruspalvelujen valtionosuuksiin tehdään 37 miljoonan euron vähennys vuodesta 2025 alkaen. Palkkatukeen ehdotettujen muutosten arvioidaan vähentävän työvoimapalveluiden järjestämisen kustannuksia 35-53 miljoonaa euroa vuodessa. Saadun selvityksen mukaan kuntien kustannukset pienenevät ainakin siirtymävaiheessa peruspalvelujen valtionosuuksiin tehtävää säästöä vähemmän, joten vuoden 2025 osalta vähennys ei vastaa muutoksista aiheutuvaa kustannussäästöä.
Valiokunta toteaa, että työvoimapalveluiden järjestämiseen ja resursointiin liittyy kunnan harkintavaltaa, eikä työnhakijalla pääsääntöisesti ole subjektiivista oikeutta tiettyyn palveluun. Työvoimapalveluita tulee kuitenkin järjestää työnhakijoiden palvelutarpeiden mukaisesti. Kun työttömälle työnhakijalle ei enää jatkossa voida tarjota palkkatuettua työtä kunnassa tai kuntayhtymässä, voi muiden työvoimapalveluiden kysyntä lisääntyä, jolloin kuntien kustannukset eivät vähene oletetusti. Jos taas palkkatuettua työvoimaa on käytetty kunnan lakisääteisten tehtävien hoitamiseen tai kunnat ovat muutoin paikanneet palkkatuetulla työllä pysyvää työvoimatarvetta ja kunta joutuu palkkaamaan palkkatuetun työvoiman tilalle työvoimaa myös ilman palkkatukea, eivät kuntien kustannukset vähene myöskään tältä osin oletetusti. Työvoimapalveluiden järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin vaikuttavat näin ollen työnhakijoiden palvelutarpeet ja kuntien päätökset siitä, järjestetäänkö kuntasektorille myönnetyn palkkatuen tilalle muita työvoimapalveluja sekä miten eri palveluja lopulta resursoidaan.
Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, etteivät kuntien tehtävät välttämättä vähene kustannussäästöjä vastaavasti. Valiokunta pitää tärkeänä, että kuntien työvoimaviranomaisilla on säästöistä huolimatta käytössään riittävä keinovalikoima työllisyyden edistämiseen. Lisäksi on tärkeää, että säästötavoitteet voidaan saavuttaa puuttumatta mahdollisuuteen myöntää palkkatukea erityisen heikossa työmarkkina-asemassa oleville.
Valmiuslakiin ehdotetut muutokset
Valmiuslakiin (1552/2011) ehdotetaan tehtäviksi työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirrosta johtuvat viranomaisten tehtäviä ja työvelvollisuusrekisteriä koskevat muutokset. Valiokunta pitää ehdotettuja muutoksia perusteltuina. Hallintovaliokunta kuitenkin toteaa, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan on syytä vielä varmistua siitä, ovatko ehdotetut yhteisrekisterinpitäjien vastuunjakoa ja viranomaisten tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset riittävän selkeitä.
Valiokunta toteaa tässäkin yhteydessä, että suomalaisen yhteiskunnan kriisinsietokyky perustuu kokonaisturvallisuuden toimintamallin mukaisesti kykyyn ylläpitää yhteiskunnan elintärkeät toiminnot kaikissa olosuhteissa. Tämän toteutumiseksi on huolehdittava myös siitä, että kuntien ja hyvinvointialueiden varautumisen ja resilienssin kehittämiseen on riittävät edellytykset (ks. myös HaVL 16/2024 vp).