Esityksen lähtökohdat

Hallituksen esitys oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi liittyy hallitusohjelman kirjauksiin oppivelvollisuusiän korottamisesta 18 ikävuoteen, ohjauksen vahvistamisesta, toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta sekä toisen asteen valmistavien koulutusten ja nivelvaiheen ohjauksen kehittämisestä. 

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi oppivelvollisuuslaki, johon kootaan oppivelvollisuutta koskevat säädökset ja säädetään toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta, sekä laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta, johon yhdistetään perusopetuksen lisäopetus, lukiokoulutukseen valmistava koulutus ja ammatilliseen koulutukseen valmentava koulutus. Lisäksi ehdotetaan tähän liittyen tarvittavia muutoksia muun muassa perusopetuslakiin (628/1998), lukiolakiin (714/2018), ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin (531/2017) sekä koulutuksen rahoitusta koskevaan lainsäädäntöön. 

Uudistuksen ensisijaisena tavoitteena on hallituksen esityksen mukaan nostaa koulutus- ja osaamistasoa. Lisäksi tavoitteena on lisätä koulutuksellista tasa-arvoa ja antaa kaikille nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua kykyjensä mukaisesti. Hallintovaliokunta pitää näitä tavoitteita ja periaatteita tärkeinä. Suomi on menestynyt peruskoulutusta koskevissa kansainvälisissä vertailuissa erinomaisesti, mutta esityksen perusteluista ilmenee, että eriarvoisuus ja oppimiserot lisääntyvät. Oppivelvollisuuden laajentamisella ja siihen kytkeytyvän toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden sekä opinto-ohjauksen ja oppimisen tuen vahvistamisella pyritään antamaan kaikille nuorille yhdenvertaiset mahdollisuudet suorittaa toisen asteen tutkinto ja saada tarvittavaa tukea opintoihin riippumatta esimerkiksi perheen taloudellisesta tilanteesta. 

Uudistuksella on myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Esityksen perusteluissa todetaan, että Suomessa yhteiskuntaan kiinnittyminen on vahvassa yhteydessä yksilön koulutustasoon. Erityisesti vahva yhteys koulutuksella on siihen, miten työelämään kiinnitytään. Talouspolitiikan arviointineuvoston vuonna 2018 julkaistun raportin mukaan alle 18-vuotiaana koulutuksen ulkopuolella olleet suorittavat peruskoulun jälkeisen tutkinnon 28 vuoden ikään mennessä 30 prosenttia vähemmän todennäköisesti ja ovat koulutuksen ja työelämän ulkopuolella 15 prosenttia todennäköisemmin kuin koulutukseen osallistuneet. Lisäksi alle 18-vuotiaana koulutukseen osallistuminen on vahvasti yhteydessä nuorten myöhempään menestykseen. Koulutustason ja työllisyysasteen nostamisella on merkitystä hyvinvointiin laajemminkin. 

Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen tutkinnon, mitä hallituksen esityksessäkin tavoitellaan. Valiokunta toteaa, ettei uudistus kuitenkaan ratkaise muita haasteita esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa tai toisella asteella, vaan niiltä osin tarvitaan muita toimia kaikilla koulutusasteilla. Valiokunta korostaa yhteistyötä sosiaali- ja terveystoimen kanssa, jonka palveluilla on keskeinen merkitys sille, että jokaisella nuorella on tosiasialliset mahdollisuudet suorittaa toisen asteen koulutus tai tutkinto. Tilastokeskuksen tietojen mukaan jokaisessa ikäluokassa jää noin 15 prosenttia ilman toisen asteen tutkintoa, mikä pääosin johtuu koulutuksen keskeyttämisestä. Osa nuorista jää kuitenkin kokonaan hakeutumatta toisen asteen koulutukseen. 

Uudistuksen sisältöön liittyviä eräitä huomioita

Aikataulu

Uudistuksen toteutuksen aikataulu asettaa kunnille haasteita. Esimerkiksi Helsingin kaupungin lausunnossa todetaan, että lain ehdotettu aikataulu on haastava, mutta ei mahdoton, mikäli uudistukseen saadaan täysimääräinen rahoitus. 

Ohjaus ja valvonta

Oppivelvollisuusiän korottamisen lisäksi uudessa oppivelvollisuuslaissa säädettäisiin muun muassa perusopetuksen päättäville hakeutumisvelvollisuus toisen asteen koulutukseen. Perusopetuksen järjestäjälle säädettäisiin velvollisuus ohjata ja valvoa hakeutumista. Lisäksi perusopetuslakiin ehdotetaan tehostettua opinto-ohjausta erityisesti niille perusopetuksen oppimäärää suorittaville oppilaille, jotka tarvitsevat perusopetuksen jälkeisiin jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvää suunnitelmallista tukea. 

Oppivelvollisuutta suoritetaan ensisijaisesti tutkintotavoitteisessa koulutuksessa. Oppivelvollisuutta voi suorittaa myös erilaisissa nivelvaiheen koulutuksissa (tutkintokoulutukseen valmentava koulutus, työhön ja itsenäiseen elämään valmentava koulutus, kansanopistojen oppivelvollisille suunnattu koulutus, aikuisten perusopetus). Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että uudistuksessa kehitetään myös nivelvaiheen koulutusta. Uuden tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuskokonaisuuden tavoitteena on antaa valmiuksia tutkintotavoitteiseen koulutukseen hakeutumiseen ja tutkinnon suorittamiseen sekä selkeyttää opiskelijan jatko-opinto- ja urasuunnitelmia. Uudistuksessa tehostetaan myös nivelvaiheen ohjausta. 

Perusopetuksen järjestäjän, asuinkunnan sekä toisen asteen koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuut rakennettaisiin "saattaen vaihtaen" -periaatteella. Eri tahojen ohjaus- ja valvontavastuut määritellään lainsäädännössä siten, että yhden tahon ohjaus- ja valvontavastuu päättyy aina vasta silloin, kun toisen tahon ohjaus- ja valvontavastuu alkaa. Tällä pyritään varmistamaan se, että oppivelvollinen nuori ei missään vaiheessa putoaisi tukiverkon ulkopuolelle. Hallintovaliokunta pitää "saattaen vaihtaen" -periaatetta kannatettavana. On myös tärkeää, että vastuut on määritelty laissa selkeästi. 

Ehdotetun oppivelvollisuuslain 14 §:n perusteella oppivelvollisen asuinkunnalla on viimesijainen vastuu ohjata ja valvoa oppivelvollisuuden suorittamista. Asuinkunnan tehtävänä on selvittää nuoren kokonaistilannetta ja tuen tarvetta yhdessä oppivelvollisen ja tämän huoltajan tai muun laillisen edustajan kanssa, ohjata hakeutumaan koulutukseen tai tarvittaessa hakemaan oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä ja viimesijassa osoittaa koulukuntoiselle oppivelvollisille opiskelupaikka valmentavassa koulutuksessa, jos hän ei vapaaehtoisesti hakeudu toisen asteen koulutukseen. Ehdotus merkitsee asuinkunnan ohjaus- ja valvontavastuun laajenemista nykytilanteeseen verrattuna. 

Oppivelvollisuusrekisteri

Esityksen mukaan kunnan tulee organisoida ilmoitusten vastaanottaminen perusopetuksen jälkeen vaille opiskelupaikkaa jääneistä tai opintonsa keskeyttäneistä oppivelvollisista. Ilmoitusten toimittamista varten on tarkoitus luoda palvelu, johon kunnan nimeämällä edustajalla olisi käyttöoikeus. Kunnan tulee tarvittaessa tallentaa oppivelvollisuutta koskevat tiedot valtakunnalliseen oppivelvollisuusrekisteriin. Lisäksi kunnan on mahdollista tarkistaa oppivelvollisuutta sekä oppivelvollisen opintojen aloittamista ja keskeyttämistä koskevat tiedot Koski-tietovarannosta. 

Oppivelvollisuusrekisteristä ehdotetaan säädettävän valtakunnallisista opinto- ja tutkintorekistereistä annetussa laissa (lakiehdotus 8.), johon hallituksen esityksessä ehdotetaan lisättäväksi asiaa koskeva uusi 2 a luku. Esityksen mukaan valvontavastuu olisi asuinkunnalla, koska näin on myös perusopetuksessa. Asuinkunnalla on katsottu olevan paremmat yhteydet oppivelvollisen tavoittamiseen, koska oppivelvollinen tosiasiassa oleskelee tämän kunnan alueella. 

Toisen asteen opinnot keskeyttävien oppivelvollisten kohdalla koulutuksen järjestäjänä toimii myös muita tahoja kuin kuntia, ja lisäksi oppilaitos saattaa sijaita muualla kuin oppivelvollisen asuinkunnassa. Näissä tilanteissa ilmoituksia asuinkunnalle toimittavat toiset kunnat, kuntayhtymät ja yksityiset toimijat. Esityksen mukaan kunnan tiedonsaantioikeudesta säädettäisiin oppivelvollisuuslaissa. 

Toisen asteen koulutuksen maksuttomuus

Oppivelvollisuuden laajentuessa laajenee myös oikeus koulutuksen maksuttomuuteen. Esityksen mukaan perusopetuksen jälkeen suoritettava ammatillinen tutkinto tai lukiokoulutus ja sen päätteeksi suoritettava ylioppilastutkinto ovat jatkossa täysin maksuttomia sen kalenterivuoden loppuun asti, jona opiskelija täyttää 20 vuotta. Ehdotettujen muutosten myötä maksuttomia olisivat osaamisen hankkimiseksi tarvittavat oppikirjat ja muut materiaalit sekä opetuksessa tarvittavat työvälineet, -asut ja -aineet. Opetus ja päivittäinen ruokailu ovat jo nykyisin maksuttomia toisen asteen koulutuksessa. Hallintovaliokunta katsoo, että maksuttomuuden jatkuminen oppivelvollisuuden päättymisen jälkeen tukee sitä, että opiskelija suorittaa tutkinnon loppuun saakka. 

Esityksen mukaan myös maksuttomaan toisen asteen koulutukseen oikeutetun opiskelijan päivittäiset koulumatkat ovat maksuttomia, jos kodin ja oppilaitoksen välinen yhdensuuntainen matka on vähintään seitsemän kilometriä. Hallintovaliokunta pitää kannatettavana, että koulumatkojen maksuttomuus toteutetaan Kelan koulumatkatukijärjestelmän kautta. Valiokunnan huomiota on asiantuntijakuulemisessa kiinnitetty kuitenkin siihen, että koulumatkatukiesitys kohtelee eri joukkoliikennetoimijoita ja kuntia eriarvoisesti ja näin heikentää kaupunkiseutujen joukkoliikenneviranomaisten asemaa ja siirtää kustannuksia kunnille. Hallintovaliokunta katsoo, että sivistysvaliokunnan on hyvä selvittää korvausten määräytymistä tarkemmin. 

Esityksen perustelujen mukaan oppivelvollisuuden laajentaminen toteutetaan voimassa olevien päätösten mukaisella koulutustarjonnalla. Lähivuosina 16-vuotiaiden määrä on kasvussa. Erityisesti lukiokoulutuksen haasteena on tarjonnan ja kysynnän kohtaaminen. Pääkaupunkiseudulla ja suuremmissa kaupungeissa lukiokoulutuksen kysyntä ylittää tarjonnan. Vastaavasti maaseutukunnissa on runsaasti vapaita aloituspaikkoja ikäluokkien pienentymisen seurauksena. Hallintovaliokunta toteaa, että maksuttomuuden laajentaminen oppimateriaaleihin ja vähintään seitsemän kilometrin pituisiin koulumatkoihin voi poistaa esteitä hakeutua kotipaikkakunnan lukiota kauemmaksi toiseen, esimerkiksi suuremman paikkakunnan lukioon. Pienillä paikkakunnilla kehitys saattaa vähentää lukioiden opiskelijamääriä ja johtaa lukioverkon harvenemiseen. Vastaavasti suuremmilla paikkakunnilla ja kasvukaupungeissa koulutuskysynnän kasvu saattaa heikentää kaupunkien omien nuorten mahdollisuuksia päästä kotikaupungissa järjestettävään koulutukseen. Esimerkiksi Helsingissä myös ammatilliseen koulutukseen hakeutuu runsaasti opiskelijoita muista kunnista. 

Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota vielä siihen, ettei esityksestä ilmene, miten erikoissairaanhoidossa olevien oppivelvollisten erityskuljetukset suhteutuvat maksuttomuuteen toisella asteella. Valiokunta katsoo, että laissa tulee täsmentää, mikäli koulutuksen järjestäjälle tai asuinkunnalle tulisi perusopetuslakia vastaava velvollisuus järjestää erikoissairaanhoidossa olevalle oppivelvolliselle ilmainen kuljetus. 

Esityksen perusteella jää jossain määrin epäselväksi myös se, miten uudistuksessa on huomioitu erityistä tukea tarvitsevien ja vammaisten oppivelvollisten maksuttomien koulumatkojen toteutuminen ja miten tarvittavien erityiskuljetusten saatavuus järjestelmässä turvataan. Vammaispalveluiden toteuttamisesta vastaavat pääosin kunnat. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että vammaisille tarkoitetut palvelut ja tukitoimet järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisina kuin kunnassa esiintyvä tarve edellyttää. Palveluista ja tukitoimista, joita kunta on velvollinen järjestämään, säädetään tarkemmin vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetussa asetuksessa (759/1987). Myös sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) säädetään kunnan järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista. 

Esityksen kuntatalousvaikutuksista

Kuntatalouden tilannekuva

Kuntatalouden tila on ollut haastava jo pidempään, ennen koronavirusepidemiaa. Vuoden 2019 tilinpäätöstietojen mukaan kuntatalouden (kunnat ja kuntayhtymä) toimintakate heikkeni vuonna 2019 noin 1,3 miljardia euroa ja vuosikate noin 0,3 miljardia euroa vuoteen 2018 verrattuna. Vaikka kuntien talouden keskeiset tunnusmerkit heikkenivät, verorahoituksessa oli myönteistä kehitystä. Kuntatalouden lainakanta jatkoi kasvuaan 2,5 miljardilla eurolla yhteensä 21,9 miljardiin euroon. Myös kuntakonsernien vuosikate heikkeni edelleen ja lainakanta kasvoi selvästi. 

Keväällä 2020 Suomeen levinnyt koronavirusepidemia sekä maaliskuussa asetetut rajoitustoimet ovat vaikuttaneet koko julkiseen talouteen ja kuntatalouteen sen osana. Tilanne on vaikuttanut kevään aikana kuntien tehtäväkenttään, palvelujen tarpeeseen ja kysyntään sekä niiden tuottamisen ja järjestämisen tapaan. Samanaikaisesti kuntien verotulot ovat pienentyneet ja myynti- ja maksutulot vähentyneet. Sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat kasvaneet kuntien ja sairaanhoitopiirien valmistautuessa koronapotilaiden hoitoon. Kun otetaan huomioon myös sosiaali- ja terveydenhuollon menojen vähenemä, vaikuttaa siltä, että vuoden 2020 menojen kasvu yhteensä on hivenen normaalia alhaisempi. Merkittävin vaikutus koronaepidemialla arvioidaan olevan kuntien verotuloihin. 

Koronan vaikutukset yksittäisiin kuntiin ovat hyvin erilaisia johtuen muun muassa kunnan elinkeinorakenteesta ja maantieteellisestä asemasta, kunnan palvelujen järjestämistavoista sekä koronatapausten määristä. Vaikutukset muuttuvat myös ajallisesti. Lyhyellä aikavälillä vaikutukset ovat olleet erityisen raskaat suurissa kaupungeissa sekä pienemmissä, matkailusta riippuvaisissa kunnissa esimerkiksi Lapissa ja Ahvenanmaalla. 

Valtio on tukenut kuntia koronavirustilanteessa useilla toimenpiteillä vuoden 2020 aikana annetuissa lisätalousarvioissa. Tuki on vuonna 2020 yhteensä noin 3 miljardia euroa. Tukea on suunnattu muun muassa kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen, yhteisöveron jako-osuuden korotukseen, sairaanhoitopiireille myönnettyihin avustuksiin sekä koronatestaukseen. Lisäksi lukuisia kuntatalouteen kohdentuvia avustuksia on budjetoitu eri hallinnonaloille (STM, OKM, LVM, YM ja TEM). 

Vuoden 2021 valtion talousarvioesityksessä ehdotetaan kuntien tukitoimien jatkamista. Hallintovaliokunta on antanut talousarvioesityksestä lausunnon HaVL 19/2020 vp. Talousarvioesityksessä on ehdotettu muun muassa kuntien yhteisöveron jako-osuuden määräaikaisen korotuksen jatkamista, kuntien peruspalvelujen valtionosuuden lisäystä sekä koronavirustilanteesta kunnille aiheutuvien kustannusten korvaamista. Talousarvioesitystä koskevien neuvottelujen yhteydessä hallitus on lisäksi sitoutunut hoito- ja palveluvelan purkamiseen. 

Valtion edellä selostetut määräaikaiset tukitoimenpiteet vahvistavat kuntatalouden tilaa merkittävästi vuonna 2020. Valtion tukitoimet vahvistavat kuntataloutta myös vuonna 2021. Menojen kasvun arvioidaan maltillistuvan vuonna 2021, mutta tilanteen tekee haastavaksi kuntatalouden tulojen hidas kasvu. Selvityksen mukaan kuntatalouden kehitysura vuosina 2022—2024 ei juurikaan heikkene, vaan keskeiset taloudelliset tunnusluvut jäävät suunnilleen vuoden 2021 tasolle. Kuntatalouden velkaantumisen oletetaan kuitenkin kiihtyvän loppuvuodet. Talouden sopeutuspaineet ovat yleisiä kaikissa kuntakokoryhmissä, erityisesti 20 000—40 000 asukkaan kunnissa. 

Kuntatalouden kehitysnäkymät pidemmällä aikavälillä pysyvät vaikeina, sillä koronatoimenpiteillä ei korjata kuntataloutta jo pitkään vaivannutta tulo- ja menokehityksen rakenteellista epäsuhtaa. Ikäihmisten määrän kasvu on jo monen vuoden ajan lisännyt palvelutarvetta ja sosiaali- ja terveydenhuollon menoja, ja tämä kehitys jatkuu kuluvalla vuosikymmenellä. Samanaikaisesti työikäisen väestön määrän pieneneminen heikentää veropohjaa. Demografinen muutos ja muuttoliike eriyttävät erikokoisten ja olosuhteiltaan erilaisten kuntien talouskehitystä entisestään. Väestön ikääntyminen, muuttoliike sekä rakennuskannan ikä lisäävät myös investointipaineita. 

Hallitus on päättänyt syksyllä 2020 budjettiriihen yhteydessä käynnistää kuntapolitiikan tulevaisuuden suuntaviivojen valmistelutyön. Selvityksen mukaan valmistelutyön tavoitteena on tuottaa poliittiseen päätöksentekoon toimenpide-ehdotuksia, joilla parannetaan kuntien edellytyksiä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla; kehitetään kunnallista itsehallintoa sekä parannetaan kuntien mahdollisuuksia edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa huomioiden toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset; parannetaan kuntatalouden kestävyyttä ja vakautta sekä samalla vahvistetaan koko julkisen talouden kestävyyttä; ja edistetään kuntien omia toimenpiteitä talouden ja palveluiden kestävyyden ja vakauden saavuttamiseksi. 

Oppivelvollisuuden laajentamisen taloudellisista vaikutuksista etenkin kuntien talouteen

Oppivelvollisuuden laajentaminen tuo uusia tehtäviä kunnille, perusopetuksen järjestäjille ja toisen asteen koulutuksen järjestäjille. Oppivelvollisten asuinkunnille ja perusopetuksen järjestäjille esitetyt uudet tehtävät rahoitetaan kuntien peruspalveluiden rahoitusjärjestelmän kautta. Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) 55 §:n 2 momentin mukaan uusissa ja laajentuvissa valtionosuustehtävissä valtionosuus on 100 prosenttia uusien ja laajentuvien tehtävien laskennallisista kustannuksista, ellei valtionosuustehtäviin tehdä vastaavan suuruisia vähennyksiä. Säännöksen mukaisesti uudet tehtävät korvattaisiin kunnille 100-prosenttisesti valtionosuusrahoitteisesti ja otettaisiin huomioon kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetussa laissa tarkoitetun valtionosuusprosentin laskennassa. 

Lukiokoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja tutkintokoulutuksen valmentavan koulutuksen järjestäjille esitetyt uudet tehtävät rahoitetaan osana opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmää. Myös nämä tehtävät rahoitetaan 100-prosenttisesti valtionosuusrahoitteisesti. Toisen asteen koulutuksen järjestäminen perustuisi jatkossakin vapaaehtoisesti haettaviin, opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiin järjestämislupiin. 

Vuosien 2020—2023 sekä 2021—2024 julkisen talouden suunnitelmissa on oppivelvollisuusiän laajentamiseen varattu lisämäärärahaa seuraavasti: 22 miljoonaa euroa vuonna 2021, 65 miljoonaa euroa vuonna 2022, 107 miljoonaa euroa vuonna 2023 ja 129 miljoonaa euroa vuonna 2024. Ehdotetut muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan oppivelvollisuuden ja toisen asteen maksuttomuuden osalta vuonna 2021 ja tutkintokoulutukseen valmentavan koulutuksen osalta vuonna 2022. Muutosten piiriin tulee yksi ikäluokka kerrallaan, minkä vuoksi myös määrärahatarve kasvaa asteittain. Koska lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen keskimääräinen suoritusaika on noin kolme vuotta, määrärahatarve on täysimääräinen vuonna 2024. Mainitut määrärahat on osoitettu opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokkaan. 

Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö on täydentävässä talousarvioesityksessään ehdottanut, että rahoituksen kasvun painopistettä muutettaisiin siten, että vuoden 2021 rahoitusta nostettaisiin 4,75 miljoonaa euroa ja vuoden 2023 määrärahaa vähennettäisiin vastaavalla euromäärällä. Muutoksen syynä on ohjaustehtävien kustannusten käynnistyminen jo vuonna 2021 suhteellisesti suurempina, minkä johdosta oppimateriaalien ja tietokoneiden hankintaan osoitettava rahoitus koulutuksen järjestäjille jäisi suhteellista osuutta pienemmäksi. 

Kuten edellä on todettu, oppivelvollisuuden laajentamisesta seuraa kunnille uusia tehtäviä ja velvoitteita. Ehdotetussa oppivelvollisuuslaissa säädettäisiin kuntien tehtäväksi ohjata ja valvoa vailla opiskelupaikkaa olevia perusopetuksen päättäneitä oppivelvollisia. Perusopetuksen järjestäjän tulee jatkossa antaa oppilaalle oppilaanohjauksen lisäksi tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta sekä laatia henkilökohtainen jatko-opintosuunnitelma, jos oppilaalla on havaittu perusopetuksen jälkeisiin jatko-opintoihin hakeutumiseen liittyvä tuen tarve. Uudet lisätehtävät rahoitetaan kuntien peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmän puitteissa oppivelvollisten asuinkunnalle ja perusopetuksen järjestäjille. Syksyllä 2020 julkaistun kuntatalousohjelman yhteydessä laadittujen kuntakohtaisten painelaskelmien perusteella talouden sopeutuspaine on kuitenkin lähivuosina suuri kaikissa kuntakokoryhmissä, mikä voi vaikuttaa kuntien mahdollisuuksiin ottaa vastaan uusia tehtäviä. 

Hallintovaliokunta painottaa, että kunnille tulee osoittaa uudistuksen toteuttamiseen riittävä rahoitus. Kuntaliitto on lausunnossaan todennut, että uudistuksen toteuttamisen kustannukset on jossain määrin aliarvioitu ja ne on kuntien resurssien varmistamiseksi tarkistettava oikealle tasolle. 

Oppivelvollisuuden laajentamiseen on kuntien peruspalveluiden valtionosuusmomentilla 29.90.30 osoitettu kehyskaudella 2021—2024 yhteensä 11,2 miljoonaa euroa, josta 6,9 miljoonaa euroa vuonna 2021, 9,7 miljoonaa euroa vuonna 2022, 10,7 miljoonaa euroa vuonna 2023 ja 11,2 miljoonaa euroa vuonna 2024. Määräraha koostuu perusopetuslakiin ehdotetusta tehostetusta opinto-ohjauksesta, perusopetuksen päättämisen jälkeen vaille opiskelupaikkaa jääneiden lisäohjauksesta, nivelvaiheen koulutuksen lisäohjauksesta sekä oppivelvollisuuslaissa asuinkunnalle ehdotetuista velvoitteista. 

Kunnan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmä sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmä ovat laskennallisia rahoitusjärjestelmiä. Kunnan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmä on asukasperusteinen, kun taas opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän opiskelijavuosien/-määrän perusteella määräytyvä osuus on suoriteperusteista. 

Oppivelvollisuuden laajentamisen kokonaisvaikutusten arvioidaan kohdentuvan eri kunnille eri tavoin yhtäältä sen mukaan, miten paljon kunnassa on oppivelvollisuusikäisiä nuoria, ja toisaalta sen mukaan, toimiiko kunta lukio- tai ammatillisen koulutuksen järjestäjänä. Se, kuinka paljon kunnassa on ohjaus- ja valvontavastuun piiriin kuuluvia opiskelijoita ja mikä on oppilaskohtaisen ohjauksen tarve, vaihtelevat kunnittain. Kuntakohtainen kohtaanto lisäkustannusten ja saadun lisärahoituksen suhteen poikkeaa kuntien välillä, koska ohjauksen ja tuen oppilas- tai opiskelijakohtainen tarve vaihtelee. Kunta-valtiosuhteessa rahoitusperiaate toteutuu täysimääräisesti arvioitujen kustannusten ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 55 §:n 2 momentin mukaisesti. 

Opetus- ja kulttuuritoimen peruspalveluiden järjestämisedellytysten ja yhdenvertaisten palveluiden saatavuuden näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää, että uudistuksen yhteydessä huolehditaan rahoitusperiaatteen toteutumisesta. Rahoitusperiaatteella tarkoitetaan sitä, että valtion tulee kunnille tehtäviä antaessaan huolehtia siitä, että kunnilla on riittävät voimavarat tehtäviensä hoitamiseen. Rahoitusperiaatteen katsotaan olevan osa kunnallista itsehallintoperiaatetta, ja se turvaa kunnan tosiasiallista mahdollisuutta päättää talousarviostaan. Rahoitusperiaate on tunnustettu Suomessa perusoikeusuudistuksen yhteydessä 1990-luvun alussa, ja se on vahvistettu perustuslakivaliokunnan vakiintuneessa tulkintakäytännössä sekä Suomea sitovassa Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjassa. Rahoitusperiaate on kirjattu myös kuntalain (410/2015) 12 §:ään. 

Hallintovaliokunta korostaa, että uusien ja laajenevien tehtävien vaikutukset kuntatalouteen tulee arvioida realistisesti, jotta niitä vastaava valtionosuuden kasvu vastaa täysimääräisesti tehtävien aiheuttamaa kustannusten kasvua. Kuntien tehtävistä säädettäessä on huolehdittava siitä, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset suoriutua velvoitteistaan.