Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettaviksi terveydenhuoltolakia toistaiseksi ja väliaikaisesti sosiaalihuoltolakia ja sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettua lakia. Esityksen mukaan terveydenhuollon päivystystä ja leikkaustoimintaa koskevaa lainsäädäntöä muutettaisiin siten, että jatkossa kullakin hyvinvointialueella voisi olla yksi nimetyllä paikkakunnalla sijaitseva yliopistollinen sairaala tai keskussairaala, jossa saa ja on velvoite ylläpitää väestölle avointa ja sairaalan toiminnan varmistavaa monierikoisalaista ympärivuorokautista päivystystä. Poikkeuksena Uudellamaalla HUS-yhtymä voisi päätöksensä perusteella ylläpitää tällaisia sairaaloita useammalla kuin yhdellä paikkakunnalla. Laissa säädettäisiin myös siitä, millä paikkakunnilla on mahdollista ylläpitää ympärivuorokautista perusterveydenhuollon päivystystä ja millä paikkakunnilla vaihtoehtoisesti rajattua ympärivuorokautista erikoissairaanhoidon päivystystä.  

Hallintovaliokunta keskittyy lausunnossaan niihin näkökohtiin, joita sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausuntopyynnössään valiokunnalta pyytänyt. Näitä ovat erityisesti esityksen vaikutukset hyvinvointialueiden rahoitukseen sekä itsehallintoon. 

Hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisissa ja sille toimitetuissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota puutteelliseen lainvalmisteluun ja toiminnallisten sekä taloudellisten vaikutusarvioiden puutteisiin. On erittäin ongelmallista, että näin merkittävä lainsäädäntömuutos, jolla kavennetaan hyvinvointialueiden omaa päätösvaltaa sekä viime kädessä kansalaisten oikeutta saada päivystystasoista terveydenhuoltoa, perustuu puutteellisiin tai peräti virheellisiin tietoihin. 

Näkemyksemme mukaan ja lausuntopalautteen perusteella hallituksen esitys rajaa hyvinvointialueen jo lähtökohtaisesti melko kapeaa itsehallinnollista asemaa edelleen. Perusterveydenhuollon päivystyspisteiden nimeäminen lainsäädännössä sitoo merkittävällä tavalla yksittäisen hyvinvointialueen keinovalikoimaa huolehtia peruspalveluiden järjestämisestä kustannustehokkaasti ja alueellisesti tarkoituksenmukaisesti ja alueen erityispiirteet huomioiden. Alueiden itsehallinto on jo nyt hyvin rajoitettua ja nyt käsiteltävän hallituksen esityksen myötä tämä kehitys syvenee entisestään. Lausuntopalautteessa on esitetty perusteltu huoli siitä, mihin tämä kehitys tulee tulevaisuudessa johtamaan. Hallituksen esityksen perusteluissa ja toisaalta myös sosiaali- ja terveysministeriön valiokunnalle antamassa lausunnossa nostetaan esiin huoli alueiden omasta päätöksentekokyvykkyydestä. Huomautamme, että monilla alueilla on lähivuosina tehty hyvinkin kunnianhimoisia palveluverkkoratkaisuja ja viime kädessä on oikein, että alue itse saa sijoittaa palvelunsa tarkoituksenmukaisella tavalla. Niille pitäisikin antaa päätöksenteolle ja toiminnan järjestämiselle ennen kaikkea työrauha, sillä sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus on vasta käynnistysvaiheessa. 

Esitetyn lainsäädäntömuutoksen ajurina on ollut ennen kaikkea taloudelliset seikat sekä henkilöstön riittävyyden turvaaminen. Muutoksen myötä vähennetään alueiden rahoitusta huolimatta siitä, tuoko se alueille aidosti säästöä tai onko henkilöstön saatavuudessa ollut ylipäätään haasteita siellä, minne nyt asetetaan rajoituksia. Esityksellä supistetaan sairaaloiden päivystystoimintaa myös niissä yksiköissä, joissa ei henkilöstön saatavuuden kanssa ole ongelmia ollut. Esityksen taloudellisten vaikutusten arvioinnissa on hyvinvointialueiden antamien lausuntojen mukaan tehty myös selkeitä virheitä ja säästöpotentiaalit eivät perustu todellisiin olettamiin. Tältäkin osin hallituksen esitys on heikosti perusteltu ja esityksen vaikutusarviointeja pitäisi huomattavasti parantaa. 

Kuntien ja alueiden kannalta palveluiden saatavuus ja tarjonta ovat tärkeä elinvoima- ja pitovetovoimatekijä. Riittävillä ja hyvin savutettavilla palveluilla on vaikutusta kuntien ja alueiden pito- ja vetovoimaan niin asukkaiden kuin yritystenkin näkökulmasta, mutta ne vaikuttavat myös sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden henkilöstön valintoihin asuinpaikkansa suhteen. Sairaalaverkkoon kohdistettavat rajoitukset heikentävät alueiden elinvoimaa, mutta myös asukkaiden mahdollisuutta saada palveluita yhdenvertaisesti saavutettavuuden näkökulmasta. Vaikutuksia ei tältäkään osin ole arvioitu riittävästi. 

Esityksellä on myös vaikutuksia varautumiseen, mikä on valitettavasti jäänyt hallituksen esityksen perusteluissa vähälle huomiolle. Hallintovaliokunnalle toimitetuissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että sääntelyllä voi olla merkitystä alueellisessa varautumisessa häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin, kun alueella tietyn kaltainen terveydenhuollon toiminta keskitetään vain yhteen yksikköön.  

Lausumme hallintovaliokunnan roolin mukaisesti hyvinvointialueiden itsehallinnon ja rahoituksen näkökulmasta. Pyydämme eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokuntaa arvioimaan tarkemmin erityisesti sitä, toteuttaako esitys sen päämäärää ratkaista perustason sote-palveluiden henkilöstöpulaa. Mielestämme ei välttämättä, koska sairaalat ovat useimmille sote-työntekijöille "kruununjalokivi", mahdollisuus erikoistua sekä edetä omalla työuralla eivätkä sote-työntekijät välttämättä vaihda työpaikkaansa toiseen sairaalaan, joka voi sijaita kymmenien, ellei jopa sadan kilometrin päässä. Hallituksen pitäisikin nähdä huomattavasti enemmän vaivaa vahvistaa hyvinvointialueiden tukena sote-lähipalveluita ja vakauttaa perustason sote-työntekijöiden työolosuhteita. 

Lähtökohtaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus pitäisi nähdä yli vaalikausien ulottuvana jatkumona. Kesäkuuhun 2021 saakka se oli uusien hyvinvointialueiden lainsäädäntövaihetta, johon olivat kahdella eri hallituskaudella sitoutuneet vuorollaan kaikki eduskuntapuolueet. Eduskunta hyväksyi silloin historiallisen suurta uudistusta koskevan lainsäädännön. Siitä aina vuoteen 2023 saakka oli hyvinvointialueiden käynnistämisvaihetta.  

Vuodesta 2023 on alkanut sote-uudistuksen tärkein vaihe. Kysymys on ollut sote-palveluiden uudistamisesta, jossa kokoomuksen ja perussuomalaisten johtamalla hallituksella on keskeinen rooli olla tai olla olematta hyvinvointialueiden tukena sekä kantaa valtaa ja vastuuta siitä, että uudistuksen palveluille ja sote-kustannustennousun taittamiselle asetetut tavoitteet toteutuvat. Eduskunnassa ja julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella vaikuttaa, että hallitus ei ole ymmärtänyt uudistuksen marssijärjestystä ja omaa vastuutaan. 

Puheena olevaan hallituksen esitykseen liittyen hallitusohjelmassa muun muassa luvataan, että säädetään kansallisesta sairaaloiden ja päivystysten kokonaisuudesta vuoden 2024 aikana ottaen huomioon pitkät etäisyydet ja kielelliset oikeudet. Kokonaisuus valmistellaan yhteistyössä hyvinvointialueiden ja yhteistyöalueiden kanssa. Niin ikään hyvinvointialueiden mahdollisuuksia valita järjestämisvastuullaan olevien sote-palvelujen tarkoituksenmukaisin toteutustapa luvataan parantaa.  

Valitettavasti yllä mainitut hallitusohjelman lupaukset eivät tässäkään esityksessä ole toteutumassa. Kuten julkisesta keskustelusta olemme voineet huomata, perustuu esitys päivystävien sairaaloiden sijainneista enimmäkseen poliittisiin päätöksiin ja hallituspuolueiden omaan edunvalvontaan. 

Toisin kuin Keskusta, hallitus ei ilmiselvästi luota hyvinvointialueiden omiin näkemyksiin ja päättäjiin. Emme myöskään jaa hallituksen esityksen näkemystä, että sairaaloiden ja päivystyksen palveluverkon osalta alueilla olisi ollut vaikeuksia tehdä itse päätöksiä. Ainakin Kemin ja Savonlinnan sairaaloiden kohdalla vaikeudet alkoivat siitä, kun hallitus päätti poistaa kyseisten sairaaloiden erillisrahoituksen, jolla edellinen hallitus onnistui ratkaisemaan kahden sairaanhoitopiirin välisen kiistan.  

Tässä kysymyksessä moni, varsinkin hallituspuolueista, on viitannut vuoden 2017 päivystysasetukseen, jolle puheena oleva esitys olisi jatkoa. Huomautamme, että olosuhteet silloin ja nyt poikkeavat huomattavasti. Ennen sote-uudistusta päätösvalta sote-palveluista oli hajautettu kuntien ja sairaanhoitopiirien kesken. Erikoistason sote-palvelut sairaaloineen olivat sairaanhoitopiirien vastuulla. Kunnat taas huolehtivat perustason sote-palveluista ja maksoivat sairaanhoitopiirien lähettämiä laskuja, jolloin valtiovallan tiukempi ohjaus oli perusteltu. Sote-uudistuksen myötä perustason ja erikoistason sote-palveluiden järjestämisvastuu koottiin yhdelle päätöksentekotaholle, hyvinvointialueille, joka taas puoltaa alueiden vahvempaa päätösvaltaa päättää muun muassa alueensa palveluverkostosta.  

Hallintovaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden ja hyvinvointialueiden yksiselitteinen näkemys oli, että hyvinvointialueita ei ole kuunneltu ja hallitus on toiminut tavalla, joka ohentaa entisestään hyvinvointialueiden ohutta itsehallintoa. Tätä emme voi hyväksyä. 

Hyvinvointialueiden itsehallinnon kannalta ongelmallisinta on, että hallitus olisi määrittämässä lainsäädännöllä ne paikkakunnat, missä on mahdollista ylläpitää ympärivuorokautista päivystystä. Voimassa olevaan lakiin kirjattu mahdollisuus hakea poikkeuslupaa poistettaisiin.  

Puheena oleva uudistus on ongelmallinen myös siksi, että se vääristää hyvinvointialueiden oikeudellista vastuuta suhteessa palveluja tarvitseviin ihmisiin. Kysymys on vakava, koska perustuslain 19 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.  

Käytännössä hallitus on sanelemassa lainsäädännöllä hyvinvointialueille, missä päivystävien sairaaloiden tulisi sijaita. Palveluja tarvitseviin kansalaisiin nähden vastuun kuitenkin kantaa hyvinvointialueiden päättäjät ilman, että niillä olisi sijaintiasiassa ollut omaa harkintavaltaa ja vaihtoehtoja tai edes mahdollisuutta hakea poikkeuslupaa.  

Näin voimakasta ja yksityiskohtiin menevää lainsäädännöllistä ohjausvallan käyttöä on vaikea käsittää monestakaan syystä. Hyvinvointialueilla on hallitukseen verrattuna huomattavasti parempi asiantuntemus alueensa ihmisten palvelutarpeista, alueellisista olosuhteista ja kuinka palvelut tulisi järjestää. Siksi hallituksen tulisi ensisijaisesti asettaa tavoitteet puuttumatta liian syvällisesti siihen, kuinka tavoitteisiin päästään. 

Asiantuntijakuulemisten perusteella kävi myös ilmi, että hyvinvointialueiden näkemys esityksen seurauksista hallituksen esityksen vaikutusarvioihin verrattuna poikkesivat huomattavasti. Kuultavat näkivät sairaalaverkon taloudellisena ja elinvoimakysymyksenä sekä tärkeinä myös alueen vetovoimaisuuden näkökulmasta. Lisäksi sairaalalla on suuri merkitys työnantajana ja alihankkijoiden työllistäjänä. 

Lopuksi tähdennämme, että puheena oleva esitys perustuu reilu vuosi sitten asetetun työryhmän tammikuussa 2024 antamaan raporttiin. Liian tiukassa annetussa aikataulussa työryhmä esitti vain ajatuksia toiminnan tehostamiselle ilman konkreettisia vaikutusarvioita päämääränä helpottaa sote-työntekijäpulaa. Tarkemmat euromääräiset vaikutusarviot jäivät lainvalmistelun varaan. 

Hallituksen esityksessä myönnetään, että vaikutusten arviointi osoittautui varsin haasteelliseksi. Varmaa on vain se, että puheena olevan esityksen perusteella hallitus tulee leikkaamaan hyvinvointialueiden rahoitusta vuonna 2026 yhteensä 30,6 miljoonalla eurolla. Tätä emme voi hyväksyä. 

Esityksen merkittävänä heikkoutena voidaan pitää, että siinä ei ole edes pyritty arvioimaan sitä, millaisia uusia merkittäviäkin kustannuksia sairaalaverkon karsiminen tulee aiheuttamaan.  

Kuten alussa jo totesimme, kantavat hyvinvointialueet vastuun siitä, että palveluja tarvitsevat ihmiset saavat tarvitsemaansa hoitoa. Hallituksen esitys ainakin kaventaa hyvinvointialueiden vaihtoehtoja järjestää ja tuottaa ihmisten tarvitsemat palvelut kustannustehokkaasti. Sairaalaverkon karsiminen todennäköisesti merkitsee huomattaviakin investointitarpeita jäljelle jääviin sairaaloihin. Toisin kuin hallitus esityksessään olettaa, palveluja tarvitseva ihminen ei katoa palvelutarpeineen mihinkään. Esityksessä ei ole myöskään arvioitu mahdollisia kymmenien, ellei jopa sadan kilometrin "ambulanssirallin" käynnistymistä ja sen mukanaan tuomia lisäkustannuksia.