Yleistä
Komissio on 19.12.2022 antanut ehdotuksen (COM(2022) 732 final) vuonna 2011 hyväksytyn ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin (2011/36/EU) muuttamisesta. Direktiivi sisältää EU:n yhteiset säännöt ihmiskaupan kriminalisoinnista, tutkinnasta ja syytteeseenpanosta; ihmiskaupan uhrien auttamisesta, tukemisesta ja suojelusta; sekä ihmiskaupan ehkäisemisestä.
Direktiiviin ehdotetut muutokset koskevat ihmiskaupparikoksen hyväksikäytön muotoja ja tekemistä informaatio- tai kommunikaatioteknologiaa käyttäen, oikeushenkilöiden seuraamuksia, rikoshyödyn ja rikoksentekovälineiden jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista, ihmiskaupan uhrien tunnistus- ja ohjausjärjestelmää, ihmiskaupan uhrien tarjoamien palvelujen käytön säätämistä rangaistavaksi sekä tiedon keräämistä ja tilastoja ihmiskaupparikoksista.
Komission ehdotuksen mukaan ihmiskauppaan liittyvät hyväksikäytön muodot ovat kehittyneet nykyisen direktiivin voimaantulon jälkeen. Ehdotuksella on tarkoitus ottaa muutoinkin huomioon toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset. Ehdotus perustuu selvityksiin siitä, miten jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään tai muuten panneet sen täytäntöön.
Valiokunta toteaa, että ihmiskauppa on vakavaa ja moniulotteista kansainvälistä rikollisuutta, jota tapahtuu Suomessakin aiempaa enemmän tai ainakin sitä tunnistetaan muun muassa viranomaisille annetun koulutuksen johdosta yhä paremmin. Ihmiskauppa liittyy usein järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Valiokunta pitää perusteltuna, että EU-sääntelyn yhtenäistämisellä pyritään edistämään rajat ylittävää yhteistyötä ihmiskaupan torjunnassa. Valiokunta pitää tärkeänä, että ihmiskaupparikosten torjunta sekä ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja auttaminen tapahtuvat mahdollisimman tehokkaasti.
Ihmiskaupan torjuntaan (E 79/2021 vp) ja ihmiskaupan uhrien auttamiseen (HaVM 30/2022 vp — HE 220/2022 vp) sekä ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäytön ehkäisyyn (HaVL 15/2021 vp — HE 253/2020 vp ja HaVL 4/2021 vp — HE 252/2020 vp) liittyvät kysymykset ovat kuluvalla vaalikaudella olleet valiokunnan käsiteltävinä useiden asioiden yhteydessä. Hallintovaliokunta on aiemmissa kannanotoissaan muun ohella tähdentänyt, että rikosvastuun tulee toteutua ihmiskaupparikoksissa nykyistä tehokkaammin. Lisäksi valiokunta on pitänyt tärkeänä, että ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä ehkäistään mahdollisimman tehokkaasti eri keinoin.
Ihmiskaupparikoksen määritelmä
Ihmiskaupparikoksen määritelmää ehdotetaan täsmennettäväksi pakkoavioliiton, laittoman lapseksiottamisen sekä tieto- ja viestintäteknologiaa käyttäen tehtyjen rikosten osalta. Direktiivin johdantokappaleen 11 mukaan direktiivi kattaa jo ihmiskaupan hyväksikäytön muotoina pakko-avioliiton ja laittoman lapseksiottamisen siltä osin kuin ne täyttävät ihmiskaupan tunnusmerkistön. Nykyisessä sääntelyssä ei ole eroa sen suhteen, toteutetaanko ihmiskaupparikosten elementtejä verkossa vai sen ulkopuolella.
Saadun selvityksen mukaan ehdotettu ihmiskaupparikoksen määritelmän muutos ei laajenna direktiivin soveltamisalaa. Muutoksen arvioidaan kuitenkin selkeyttävän sääntelyä ja sen soveltamista. Ihmiskaupparikoksen määritelmän muutos ehdotetulla tavalla saattaa aiheuttaa Suomessa tarpeen tarkistaa kansallista sääntelyä. Muutostarpeiden arvioinnissa on otettava huomioon käynnissä oleva avioliittoon pakottamisen kriminalisointia koskevan hankkeen (OM012:00/2021) eteneminen ja siinä mahdollisesti tehtävät johtopäätökset. Valiokunta pitää tärkeänä direktiiviehdotuksen neuvottelujen kuluessa selvittää, mitä pakkoavioliiton käsitteellä tässä yhteydessä tarkoitetaan.
Oikeushenkilöiden seuraamukset
Komissio ehdottaa direktiiviä muutettavaksi niin, että eräät nykyisin jäsenvaltioiden harkinnassa olevat oikeushenkilöiden seuraamukset tulisi säätää jäsenvaltioissa ihmiskaupparikosten seuraamuksiksi tapauksissa, joissa oikeushenkilöiden toiminnassa on syyllistytty ihmiskaupparikokseen. Tällaisia ovat esimerkiksi oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettäviin etuuksiin, oikeushenkilön asettaminen tuomioistuimen valvontaan tai purkaminen tuomioistuimen päätöksellä sekä rikoksen tekemiseen käytettyjen tilojen sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.
Koska komission ehdotuksessa pakollisiksi ehdotettuja oikeushenkilöiden seuraamuksia ei nykyisin ole Suomen seuraamusjärjestelmässä, ehdotettu muutos johtaisi Suomessa merkittäviin lainsäädäntömuutoksiin. Niiden laajuus ja toteuttamistapa eivät valtioneuvoston kirjelmän mukaan ole vielä tässä vaiheessa tarkemmin arvioitavissa. Hallintovaliokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että oikeushenkilöiden seuraamusten osalta on huolehdittava riittävän kansallisen liikkumavaran säilyttämisestä.
Ihmiskaupan uhreihin liittyvä kansallinen ohjausmekanismi ja kansallinen keskuspiste
Ihmiskaupparikoksen uhrien varhaista tunnistamista, auttamista ja tukemista on tarkoitus tehostaa kansallisen ohjausmekanismin perustamista ja kansallisen keskuspisteen nimeämistä koskevalla ehdotuksella. Tällä pyritään parantamaan erityisesti rajat ylittävien tapausten käsittelyä ja edistämään rajat ylittävää yhteistyötä.
Valiokunta toteaa, että jo direktiivin voimassa olevat säännökset velvoittavat jäsenvaltioita uhrien tunnistamiseen varhaisessa vaiheessa sekä uhrien auttamiseen ja tukemiseen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan on jossain määrin epäselvää, miten ehdotetut muutokset kansallisen uhrien tunnistamisen ja ohjaamisen mekanismista tehostaisivat ihmiskaupan uhrien asemaa. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei sääntelyllä aiheuteta tarpeetonta hallinnollista taakkaa ja että sääntely voidaan mahdollisimman hyvin sovittaa nykyiseen järjestelmään.
Suomessa on toiminut vuodesta 2006 alkaen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, jonka toimintaa ylläpitää Joutsenon vastaanottokeskus. Valiokunnan aiemmin saaman selvityksen mukaan (HE 220/2022 vp) ihmiskaupan uhrien auttaminen on järjestetty Pohjoismaissa ja EU:n jäsenvaltioissa hyvin eri tavoin. Suomen auttamisjärjestelmän kaltaista toimijaa ei kuitenkaan muissa maissa ole. Valiokunta pitää erityisesti rikostorjunnan näkökulmasta tärkeänä, ettei Suomen muista maista eroava järjestelmä johda siihen, että Suomi näyttäytyy muita houkuttelevampana ihmiskaupparikollisuuden kohdemaana. Valiokunta korostaa tästäkin syystä sen merkitystä, että ihmiskauppaan puututaan tehokkaasti EU-tasolla.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä säädetään kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin auttamisesta annetun lain (746/2011) 4 luvussa. Mainitun lain 1.1.2023 voimaan tulleilla muutoksilla on pyritty parantamaan ihmiskaupan uhrin asemaa ihmiskaupparikosprosessin etenemisestä riippumatta. Myös ihmiskaupan uhrin tunnistamista koskevaan sääntelyyn on tehty muutoksia. Tavoitteena on ollut, että ihmiskaupan uhrin auttamistoiminta muodostaa itsenäisen ja erillisen kokonaisuuden suhteessa rikosoikeusjärjestelmän puitteissa tehtyihin ratkaisuihin. Tarkoituksena on ollut edistää ihmiskaupan ilmituloa ja uhrien ohjautumista avun piiriin.
Valiokunta on viimeaikaisissa kannanotoissaan (HaVM 30/2022 vp, HaVL 20/2022 vp) kiinnittänyt huomiota siihen, että ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän asiakasmäärä on viime vuosina jatkuvasti kasvanut, mutta ihmiskaupparikoksista kirjattujen rikosilmoitusten, rikostutkintojen ja tuomioiden määrät ovat pysyneet melko pieninä.
Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä sitä, että Suomen on toimittava unionitasolla aktiivisesti sen puolesta, että ihmiskaupan uhreja autetaan riittävällä tavalla kaikissa EU-maissa. Valiokunta ei pidä tarkoituksenmukaisena nykyistä tilannetta, jossa yli puolet Suomen auttamisjärjestelmän piiriin tulevista uhreista on joutunut ihmiskaupan uhriksi jossain muualla kuin Suomessa. Direktiivin asianmukaiseen soveltamiseen on myös muissa jäsenvaltioissa panostettava.
Ihmiskaupan uhrien palvelujen käytön kriminalisointi
Direktiiviin ehdotetaan lisättäväksi uusi 18 a artikla, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet säätääkseen rangaistavaksi sellaisten palvelujen käytön, joissa on kyse direktiivin 2 artiklassa tarkoitetusta hyväksikäytöstä, kun rikoksentekijä tietää, että palveluntarjoaja on tällaisen rikoksen uhri. Nykyisin tällainen kriminalisointi on jäsenvaltioiden harkinnassa.
Valiokunta katsoo valtioneuvoston tavoin, että velvollisuuteen säätää rangaistavaksi kaikkien ihmiskaupan uhrien palvelujen käyttö liittyy erityisesti työperäisen ihmiskaupan osalta useita rikosoikeuden käytön perusteltavuutta koskevia kysymyksiä, jotka liittyvät rikosoikeuden käytön viimesijaisuuteen ja kriminalisointien toimivuuteen. Tämän vuoksi on pyrittävä riittävän kansallisen liikkumavaran säilyttämiseen direktiivissä. Direktiivin nykyistä sääntelyä, joka velvoittaa jäsenvaltiot harkitsemaan ihmiskaupan uhrien palvelujen käytön kriminalisoimista, voidaan pitää lähtökohtaisesti perusteltuna.
Työperäisessä ihmiskaupassa palvelujen käyttäjä ei ole välttämättä tekemisissä uhrin kanssa toisin kuin Suomessa jo rangaistavaksi säädetyssä seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytössä (rikoslain 20 luvun 8 §). Näin ollen palvelun käyttäjä ei voi tehdä johtopäätöksiä esimerkiksi uhrin työskentelyolosuhteista. Ihmiskaupan uhrien palvelujen käytön kriminalisoinnin laajentaminen koskemaan kaikkea ihmiskaupparikoksissa tapahtuvaa hyväksikäyttöä lisäisi rikosprosessissa käsiteltävien asioiden lukumäärää ja näin ollen myös esitutkintaviranomaisten, syyttäjien ja tuomioistuinten työmäärää. Esimerkiksi sen selvittäminen, onko ravintolan asiakas ollut tietoinen keittiöhenkilökunnan työoloista, ei ole tehokasta tai tarkoituksenmukaista resurssien käyttöä.
Valiokunta toteaa yleisesti, että ihmiskaupan ja ulkomaisen työvoiman hyväksikäytön torjunnassa on keskeistä, että toimenpiteet kohdennetaan oikein ja että vilpillisesti toimineet työnantajat tai muut toimijat joutuvat toimistaan vastuuseen. Hallintovaliokunta katsoo aiempiin kannanottoihinsa viitaten, että Suomessa on tarve kiristää rangaistuksia ulkomaista työvoimaa hyväksikäyttävälle työnantajalle. Rangaistuksen pitäisi olla tuntuva, jotta ulkomaisen työvoiman hyväksikäytöstä tulisi kannattamatonta. Hallintovaliokunta huomauttaa, että ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttö on inhimillisen kärsimyksen lisäksi ongelma myös siksi, että se asettaa lainmukaisesti toimivat yrittäjät epäoikeudenmukaiseen asemaan suhteessa laittomasti toimiviin yrittäjiin.