Komissio on antanut joulukuussa 2021 ehdotuksen (KOM (2021) 782 final) direktiiviksi jäsenmaiden lainvalvontaviranomaisten välisestä tietojen vaihdosta, joka kumoaa ja korvaa lainvalvontaviranomaisten tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta annetun neuvoston puitepäätöksen 2006/960/YOS (jäljempänä puitepäätös). Käsiteltävänä oleva direktiiviehdotus muodostaa muiden samassa yhteydessä annettujen ehdotusten kanssa EU:n poliisiyhteistyön säännöstön, jonka avulla komissio pyrkii tehostamaan lainvalvontayhteistyötä jäsenvaltioiden kesken ja nykyaikaistamaan EU:n lainvalvontaviranomaisten tietojenvaihtovälineitä. Näitä muita ehdotuksia koskevat valtioneuvoston kirjelmä Euroopan komission ehdotuksesta asetukseksi automaattisesta tietojenvaihdosta poliisiyhteistyössä (U 9/2022 vp, ns. Prüm II) ja valtioneuvoston selvitys Euroopan komission ehdotuksesta suositukseksi poliisin operatiivisesta yhteistyöstä (E 11/2022 vp), jotka niin ikään ovat hallintovaliokunnan käsiteltävinä. 

Komission mukaan nykyisiä puitepäätökseen sisältyviä sääntöjä ei pidetä riittävän selkeinä, mikä on aiheuttanut jäsenvaltioissa vaihtelevia tiedonvaihtokäytäntöjä. Tämä on johtanut siihen, että tietoa ei vaihdeta tai sitä vaihdetaan liian myöhään. Haasteelliseksi on koettu myös se, että jäsenvaltioilla ei ole välttämättä käytössään selkeitä rakenteita tukemassa tehokasta ja toimivaa tiedonvaihtoa. Lisäksi lainvalvontaviranomaiset käyttävät eri tiedonvaihtokanavia, mikä voi johtaa päällekkäisiin tietopyyntöihin. 

Käsiteltävänä olevan direktiiviehdotuksen tavoitteena on määritellä tarkat, yhtenäiset ja yhteiset säännöt, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten yhtäläinen pääsy tietoon eri jäsenvaltioissa varmistaen samalla henkilötietojen suojaa ja muiden perusoikeuksien suojaa koskevien vaatimusten mukaisuus. Ehdotuksessa pyritään määrittämään myös vähimmäisvaatimukset tiedonvaihdon keskitetyn asiointipisteen muodostamiseksi. Vähimmäisvaatimukset käsittäisivät asiointipisteen kokoonpanoon, rakenteeseen, vastuisiin, henkilökuntaan ja tekniseen kyvykkyyteen liittyviä seikkoja. Kiireellisten ja kiireettömien tietopyyntöjen käsittelylle esitetään selkeitä määräaikoja. Lisäksi tarkoituksena on määrittää Europolin hallinnoima suojattu tiedonvaihdon verkkosovellus SIENA oletusarvoiseksi tiedonvaihtokanavaksi, silloin kun tiedonvaihtoon käytettävästä kanavasta ei ole säädetty muussa EU:n säädöksessä (esimerkiksi Schengenin tietojärjestelmä, SIS). 

Hallintovaliokunta pitää direktiiviehdotukselle asetettuja tavoitteita kannatettavina. Poliisin operatiivisesta näkökulmasta tarkasteltuna voidaan arvioida, että tiedonvaihtoa hoitavien tahojen saattaminen yhteen yhdeksi keskitetyksi yhteyspisteeksi ja päivystys- ja määräaikavelvoitteiden selkiyttäminen todennäköisesti yksinkertaistaa tiedonvaihtoa, lyhentää vastausaikoja sekä vähentää päällekkäisiä eri kanavilla lähetettyjä tiedusteluja, vaikka uudistuksessa ei muutetakaan voimassa olevaa esimerkiksi SIS-sääntelyä. Ehdotukseen sisältyy myös tiedon rajat ylittävää saatavuutta selkiyttäviä säännöksiä, jotka nekin osaltaan tehostavat tiedonvaihtoa. Uudistuksen voidaan arvioida vahvistavan Europolin roolia EU:n rikostiedon keskuksena ja parantavan Europolin mahdollisuutta tukea analyysitoiminnallaan jäsenmaiden viranomaisia. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että ehdotetussa sääntelyssä otetaan huomioon rikosasioiden tietosuojadirektiivin vaatimukset. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi keskitettyjen asiointipisteiden perustamisella ja ehdotetulla tiedonvaihdon oletuskanavan määrittämisellä voidaan arvioida olevan myönteisiä vaikutuksia myös tietosuojan turvaamisen kannalta. 

Valiokunta yhtyy kirjelmässä esitettyyn näkemykseen siitä, että direktiiviehdotukseen sisältyvät uudistukset tulevat edellyttämään lainvalvontaviranomaisten tietojärjestelmien merkittävää kehittämistä, joka edellyttää ajallisia, taloudellisia ja henkilöresursseja etenkin poliisissa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan direktiivin velvoitteiden täyttäminen edellyttää keskitetyn yhteyspisteen asiankäsittelyjärjestelmältä yhteentoimivuutta niin SIENAn kuin kotimaisen poliisiasiain tietojärjestelmä PATJAnkin kanssa. Tietojärjestelmiin kohdistuu siten huomattavia kehityspaineita. Tietojärjestelmien kehittämisen kannalta keskeinen kansallinen hanke on esimerkiksi poliisilla käynnissä oleva tiedonhallintajärjestelmien kehittämisohjelma (TIKO), johon sisältyy myös merkittävää kansainvälisen tiedonvaihdon asianhallinnan ja käyttökokemuksen kehittämistä. 

Direktiiviehdotuksessa on esitetty Europolin laatima alustava arvio mahdollisista kustannuksista, joita direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät välttämättömät päivitykset tietoteknisiin rakenteisiin tiedonvaihdon keskitetyissä asiointipisteissä sekä poliisin ja Tullin yhteistyökeskuksissa aiheuttaisivat. Valiokunta pitää tärkeänä, että kuluista muodostetaan jo varhaisessa vaiheessa mahdollisimman tarkkarajainen arvio. Alustavien arvioiden mukaan komission ehdotuksessa annettuja laskelmia muutosten taloudellisista kustannuksista ei voida pitää riittävinä, minkä vuoksi komissiota tulee pyytää tarkentamaan laskelmien perusteena käytettyjä tietoja tai vertailuaineistoja. 

Komissio on esittänyt, että kansallisella tasolla syntyvät kustannukset tietoteknisten rakenteiden kehittämisestä katetaan jäsenvaltioiden sisäisen turvallisuuden rahaston (ISF) kansallisista ohjelmista. Suomen sisäisen turvallisuuden rahaston kansallisen ohjelman tavoitteet vaikuttaisivat kattavan hyvin myös direktiiviehdotuksessa esitettyjä uudistuksia, mutta selvityksen mukaan Suomelle allokoitu ISF-rahoitus ei riitä kokonaan kattamaan näitä kuluja. Valiokunta toteaa, että kansallisen kustannusarvion taso on korkea, koska poliisin asiankäsittely ja yhteydet ovat turvallisuusverkossa ja erityisesti uusien järjestelmien ja integrointien toteuttaminen siellä turvaväyläratkaisuin on kallista. Uudistuksesta aiheutuu myös koulutus- ja henkilöstökuluja. Lisäksi on hyvä huomioida, että Suomelle allokoituun ISF-rahoitukseen on ennakoitu kohdistuvan muitakin käyttötarpeita. 

Valiokunta toteaa, että tietojärjestelmien kehittäminen ja ylläpito ovat kiinteä osa viranomaisten suorituskykyä, toimintaa ja lakisääteisten tehtävien hoitamista sekä keino vastata toimintaympäristössä ja viranomaistehtävissä tapahtuviin muutoksiin. ICT-kustannukset ovat kasvaneet viime vuosina voimakkaasti, ja niiden kasvupaineet ovat edelleen suuret. Poliisin määrärahojen käyttöä selvittäneet selvityshenkilöt ovat ehdottaneet poliisin rahoitukseen nelijakoperiaatetta, jolloin rahoitus kohdennettaisiin neljään käyttötarkoitukseen (henkilöstö-, toimitila-, ICT- sekä ajoneuvo- ja muut kulut). Tällöin esimerkiksi tietohallintokulut eivät söisi henkilöstömenoihin tarkoitettua rahoitusta. 

Direktiivillä korvattava puitepäätös on Suomessa pantu täytäntöön Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten välisen tietojen ja tiedustelutietojen vaihdon yksinkertaistamisesta tehdyn neuvoston puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annetulla lailla (26/2009). Direktiiviehdotuksesta seuraa todennäköisesti lain tarkistamistarpeita, vaikkakin esimerkiksi direktiiviehdotukseen sisältyvät tiedonvaihdon periaatteet vastaavat pääosin jo nykyisen lain säännöksiä. Pakkokeinojen avulla saatavat tiedot ja oikeudenkäynnissä todisteina hyödynnettävät tiedot on rajattu direktiiviehdotuksen ulkopuolelle, mikä vastaa nykytilaa. Alustavan arvion mukaan direktiivillä ei vaikuttaisi siten olevan välitöntä vaikutusta pakkokeinoja ja todisteina hyödyntämistä koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön.