Komission direktiiviehdotus sisältää vähimmäissäännökset strategisia häirintätarkoituksessa nostettuja kanteita eli SLAPP-kanteita vastaan. Vähimmäissäännöksiä sovelletaan yksityis- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapauksissa, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Suojelun kohteina ovat julkista osallistumista harjoittavat henkilöt, erityisesti toimittajat ja ihmisoikeuksien puolustajat. Ehdotuksen tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä SLAPP-kanteilla tarkoitetaan, estää ilmiön laajeneminen EU:ssa ja suojella tällaisten kanteiden kohteita.
Direktiiviehdotuksen mukaan tuomioistuimen tulee voida päättää häirintätarkoituksessa nostetun kanteen hylkäämisestä kokonaan tai osittain ilmeisen perusteettomana sekä velvoittaa kantaja korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut. Vastaajan tulee myös voida vaatia ja saada korvaus häirintätarkoituksessa nostetusta kanteesta aiheutuneista vahingoista. Lisäksi häirintätarkoituksessa nostetuksi kanteeksi viittaavissa olosuhteissa tuomioistuimen tulee voida määrätä kantaja asettamaan vakuus oikeudenkäyntikulujen tai vahinkojen varalta. Niin ikään tuomioistuimen tulee ehdotuksen mukaan voida määrätä seuraamuksia eli ns. varoittavia rangaistuksia ilmeisen perusteettoman kanteen nostaneelle.
Valtioneuvoston kirjelmästä ilmenee, että SLAPP-kanteet ovat ehdotuksen mukaan muodostumassa EU:n laajuiseksi ongelmaksi. Oikeusministeriön tietoon ei kuitenkaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan ole saatettu, että Suomessa olisi nostettu kanteita, jotka täyttäisivät ehdotuksessa tarkoitetut SLAPP-kanteen kriteerit.
Lakivaliokunnan mukaan direktiiviehdotuksen tavoitteet ovat kannatettavia. SLAPP-kanteissa on kyse eräänlaisesta oikeuden väärinkäytöstä, joten on tärkeää, että tuomioistuimilla on tehokkaat keinot käsitellä tällaisia kanteita ja kanteiden kohteilla keinoja puolustaa itseään. Suomen voimassa olevat kansalliset prosessioikeudelliset säännökset mahdollistavat jo nykyisin sen, ettei ilmeisen perusteettomia kanteita käsitellä. Myös kansalliset oikeudenkäyntikulusäännökset estävät tällaisten kanteiden nostamista. EU:n jäsenvaltioissa oikeustila kuitenkin saadun selvityksen mukaan vaihtelee eivätkä suojatoimet aina ole tehokkaita SLAPP-kanteiden torjumiseksi.
Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan direktiiviehdotuksen tavoitteet eivät edellytä jäsenvaltioiden kansallisten prosessioikeuden säännösten pitkälle menevää harmonisoimista. Valiokunta on aiemmassa EU:n demokratiasuunnitelmaa koskevassa lausunnossaan suhtautunut varauksellisesti jäsenvaltioiden prosessioikeudellisen lainsäädännön harmonisoimiseen SLAPP-kanteiden torjumiseksi (ks. LaVL 7/2021 vp). Tulevalla direktiivillä tulee siten pyrkiä EU:n tason vähimmäissääntelyyn, joka on riittävän joustavaa ja jättää jäsenvaltioille liikkumavaraa sääntelyn tavoitteiden toteuttamiseen kansallisella tasolla. Vähimmäissääntelyn on tärkeää olla myös mahdollisimman tasapainoista ja oikeasuhtaista ottaen huomioon oikeusturvaan ja oikeuden saatavuuteen liittyvät näkökohdat.
Valiokunta korostaa ehdotetun vähimmäissääntelyn soveltamisalan rajaamista direktiiviehdotuksen mukaisesti yksityis- ja kauppaoikeudellisiin asioihin. Tämä merkitsee sitä, että ehdotettu sääntely ei tule sovellettavaksi rikosasioihin. Myös se, milloin asialla katsotaan olevan rajat ylittäviä vaikutuksia, tulee määritellä ehdotuksessa mahdollisimman selkeästi ja ennakoitavasti.
Erityistä huomiota lakivaliokunta kiinnittää direktiiviehdotuksen säännöksiin, jotka ovat Suomen voimassa olevalle oikeudelle vieraita. Tällainen on ehdotus kantajalle oikeudenkäyntikulujen tai vahingonkorvauksen turvaamiseksi asetettavasta vakuudesta. Ehdotus voi olla ongelmallinen oikeuden saatavuuden kannalta, sillä ehdotettu vakuus luonteeltaan rajoittaa tuomioistuimeen pääsyä ja voi siten merkittävästi heikentää kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Valiokunta katsoo, että vakuutta koskevan sääntelyn tarve tulee jatkoneuvotteluissa jättää jäsenvaltioiden kansalliseen harkintaan.
Suomen voimassa oleva oikeus ei tunne myöskään perusteettoman siviilikanteen sanktioimista ehdotetulla tavalla ns. varoittavilla seuraamuksilla. Lakivaliokunta suhtautuu ehdotukseen valtioneuvoston tavoin kielteisesti katsoen sen olevan ongelmallinen oikeuden saatavuuden ja tehokkaiden oikeussuojakeinojen kannalta.
Direktiiviehdotuksen mukaan tuomioistuimen tulee voida hylätä kanne varhaisessa vaiheessa oikeudenkäyntiä ilmeisen perusteettomana. Kynnys hylätä kanne varhaisessa vaiheessa oikeudenkäyntiä on jätetty direktiiviehdotuksessa määrittelemättä ja siten kansallisen oikeuden varaan. Valiokunta pitää sääntelytapaa perusteltuna.