VALTIONEUVOSTON SELVITYS
Ehdotus E 12/2021 vp
Komissio on 3.12.2020 antanut tiedonannon Euroopan demokratiatoimintasuunnitelmasta (European Democracy Action Plan, COM(2020) 790 final). Toimintasuunnitelma muodostaa laajan kokonaisuuden. Se jakautuu kolmeen aihealueeseen, joita ovat vaalien luottavuuden suojeleminen ja demokraattisen osallistumisen edistäminen, tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden vahvistaminen sekä disinformaation torjuminen. Toimintasuunnitelmassa ehdotetaan sekä uusia toimia että nykyisten toimien tehostamista demokratian edistämiseksi.
Komissio aikoo toteuttaa EU:n demokratiatoimintasuunnitelmaa vaiheittain ja saada sen päätökseen vuotta ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja, jotka järjestetään vuonna 2024. Vuonna 2023 komissio arvioi saavutettua edistystä ja lisätoimien tarvetta.
Ehdotus E 18/2021 vp
Komissio on 12.11.2020 antanut tiedonannon Tasa-arvon unioni: HLBTIQ-henkilöiden tasa-arvoa koskeva strategia 2020—2025 (COM(2020) 698 final).
Komission HLBTIQ-henkilöiden (homot, lesbot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset, queerit) tasa-arvoa koskeva strategia 2020—2021 sisältää neljä pääkokonaisuutta: syrjinnän torjunta, turvallisuuden varmistaminen, HLBTIQ-henkilöiden osallisuutta edistävän yhteiskunnan rakentaminen sekä HLBTIQ-ihmisten yhdenvertaisuuden edistäminen kaikkialla maailmassa. Näiden kokonaisuuksien alla komissio tulee toteuttamaan kohdennettuja toimenpiteitä, mukaan lukien erilaiset lainsäädännölliset aloitteet.
Komissio tulee seuraamaan strategian toimien täytäntöönpanoa, raportoimaan niiden edistymisestä sekä muokkaamaan niitä tarvittaessa. Komissio esittelee puoliväliarvion toimenpiteistä vuonna 2023.
Valtioneuvoston kanta E 12/2021 vp
Yleistä
Suomi pitää komission tiedonantoa EU:n demokratiatoimintasuunnitelmasta hyvin tervetulleena ja erittäin ajankohtaisena. Suomi on osallistunut aktiivisesti toimintasuunnitelman valmistelua koskeviin keskusteluihin komission ja muiden jäsenvaltioiden kanssa, ja yhtyy siinä esitettyyn laajaan näkökulmaan demokratian vahvistamisesta, jolle toimintasuunnitelma antaa hyvät puitteet.
Suomi pitää tärkeänä sitä, että kansalaisille on annettu mahdollisuus osallistua toimintasuunnitelman valmisteluun muun muassa komission toteuttamalla julkisella kuulemisella. Avoimen ja osallistavan demokratian kehittäminen on ollut pitkään myös kansallisen demokratiapolitiikan lähtökohtana Suomessa. Hallitus on käynnistänyt vuoteen 2025 ulottuvan demokratiaohjelman toteuttamisen.
Suomi on EU-politiikassaan korostanut, että demokratia, oikeusvaltioperiaate ja perusoikeudet ovat toisiinsa sidoksissa, toisistaan riippuvaisia ja toisiaan vahvistavia. Suomi yhtyy komission näkemykseen siitä, että kaikilla kansalaisilla tulee olla oikeus ja keinoja osallistua turvallisesti EU:n demokraattiseen päätöksentekoon. Kun turvataan kaikille yhtäläiset oikeudet ja osallistumisoikeudet, voidaan rakentaa osallistavia ja kestokykyisiä yhteiskuntia, joissa kaikki saavat äänensä kuuluviin. Avoimuus ja sananvapaus ovat keskeisiä demokratian elementtejä.
Demokratiakehityksen, ihmisoikeuksien turvaamisen ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen lähtökohtana on vapaa kansalaisyhteiskunta. Sen toimintaedellytyksiä tulee edistää tasa-arvoisella ja laadukkaalla koulutuksella ja mediakasvatuksella sekä vahvistamalla osallisuutta muun muassa nuorison, urheilun, taiteen ja kulttuurin sektoreilla.
Suomi näkee, että vaikuttavien demokratiaa edistävien toimien kehittäminen ja toimeenpano edellyttävät laaja-alaista yhteistyötä eri sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa demokratiatoimintasuunnitelman toimeenpanossa.
Vaalien luotettavuuden suojeleminen ja demokraattisen osallistumisen edistäminen
Suomi on jo pitkään pitänyt tärkeänä, että EU tehostaa hybridiuhkien torjuntaa ja yhteiskunnan kriisinkestokykyä, ja kiinnittänyt tässä yhteydessä huomiota siihen, että epäasiallinen vaalivaikuttaminen on vakavasti otettava uhka, joka toteutuessaan aiheuttaa epäluottamusta vaalijärjestelmää ja koko demokratian toimivuutta kohtaan. On tärkeää vahvistaa kriisinkestävyyttä suojelemalla demokraattisia instituutioita lisäämällä demokratiakasvatusta, vahvistamalla kansalaisten kriittistä medialukutaitoa ja varmistamalla median moninaisuus.
On myös aiheellista kohdennetusti varautua vaalien ja niihin liittyvien kampanjoiden aikana disinformaation torjuntaan. Suomi kannattaa EU-maiden vaaliviranomaisten yhteistyön kehittämistä Euroopan vaaliyhteistyöverkoston työn pohjalta, jotta vaaliprosessien häiriönsietokykyä ja suojautumista kyberhyökkäyksiltä voidaan yhteistyöllä kehittää. Uuden yhteistyömekanismin toiminnassa tulee kuitenkin ottaa huomioon jäsenvaltioiden vaalijärjestelmien erilaisuus ja kansalliset vaalilainsäädännöt.
Suomi suhtautuu avoimesti eurooppalaisten poliittisten puolueiden rahoitusta koskevan sääntelyn uudistamiseen sääntelyn toimivuudesta annetun raportin pohjalta. Vaaleja koskevan EU-lainsäädännön osalta Suomi korostaa jatkuvuutta. Tuleviin toimintasuunnitelmassa mainittuihin lainsäädäntöehdotuksiin otetaan kantaa erikseen.
Suomi tukee myös komission yleistä tavoitetta demokraattisen ja aktiivisen osallistumisen edistämiseksi jo olemassa olevien instrumenttien kuten eurooppalaisen kansalaisaloitteen ja kuulemismenettelyiden sekä kehitettävien uusien instrumenttien pohjalta.
Suomi pitää tärkeänä puuttumista laittomaan vihapuheeseen ja korostaa, että tulokset vihapuheen torjuntaa koskeviin käytännesääntöihin perustuvasta työstä ovat parantuneet jatkuvasti.
Rikosoikeuden alalla keskeisintä laittoman vihapuheen torjumisessa on EU:n rasismipuitepäätöksen tehokas täytäntöönpano. Suomi suhtautuu varauksellisesti lisäharmonisointiin EU:n rikosoikeuden alalla vihapuheen ja viharikosten torjumiseksi, ja ottaa tätä koskeviin mahdollisiin ehdotuksiin kantaa tapauskohtaisesti. Suomi arvioi komission suunnitelmia tarkemmin HLBTIQ-henkilöiden tasa-arvostrategiaa koskevassa e-kirjeessä.
Suomi pitää tärkeänä, että väkivaltaista ekstremismia estetään ja terrorismia torjutaan riippumatta taustalla vaikuttavasta ideologiasta, ja että kaikki kansalliset ja kansainväliset väkivaltaisen ekstremismin ja terrorismin torjuntatoimet toteutetaan kunnioittaen perus- ja ihmisoikeuksia ja että ne ovat kansainvälisen oikeuden mukaisia.
Tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden vahvistaminen
Suomi suhtautuu varauksellisesti ehdotukseen aloitteesta prosessilainsäädännön harmonisoimisesta strategisessa häirintätarkoituksessa nostettujen kanteiden (niin sanottujen SLAPP-kanteiden) torjumiseksi. Sen sijaan Suomi katsoo, että toimittajien ja kansalaisyhteiskunnan vaikuttajien etuja palvelisi esimerkiksi komission tiedonanto, jossa selostettaisiin tapahtuneita väärinkäytöksiä, kuvattaisiin malleja väärinkäytösten estämiseksi ja kannustettaisiin jäsenvaltiota tarvittaessa ryhtymään toimenpiteisiin ongelman torjumiseksi.
Suomi kannattaa tavoitetta median moninaisuuden ja moniarvoisuuden lisäämiseksi. Komission toimet näyttäisivät tukevan myös kansallisia, samoihin päämääriin tähtääviä toimia. Muun muassa uudistettu sähköisen viestinnän palvelulaki velvoittaa audiovisuaalisten sisältöpalvelujen tarjoajat ilmoittamaan tiedot omistusrakenteestaan.
Disinformaation ja ulkomaisen puuttumisen sekä vaikutusoperaatioiden torjuminen
Kyky tunnistaa disinformaatiota ja muuta informaatiovaikuttamista ja torjua näiden kielteisiä vaikutuksia on olennainen osa sekä EU:n että jäsenvaltioiden valmiuksien vahvistamista hybridiuhkien torjunnassa. Informaatiovaikuttamisen torjunnan tavoitteena on puolustaa avointa ja demokraattista yhteiskuntajärjestelmää. Siksi vahingollisen vaikuttamistoiminnan torjumiseksi tehtävien toimien on aina kunnioitettava perusvapauksia ja -oikeuksia. Suomi pitää tärkeänä myös laajaa yhteistyötä eri kumppanitahojen ja kumppanimaiden kanssa (muun muassa EJ 12/2020 vp: korkean edustajan ja komission yhteinen disinformaatiota koskeva tiedonanto).
Disinformaatio ja muu informaatiovaikuttaminen horjuttavat kansalaisten luottamusta avoimeen ja demokraattisen yhteiskuntajärjestelmään. Verkkoalustoilla on merkittävä rooli disinformaation leviämisessä. Digitaalisia palveluja koskeva komission asetusehdotus (Digital Services Act, DSA) sisältää disinformaation ja muun informaatiovaikuttamisen torjunnan tavoitetta koskevia useita palveluntarjoajien velvollisuuksia ja toimenpiteitä, joihin valtioneuvosto ottaa kantaa asiaa koskevassa U-kirjelmässä. Lisäksi Suomi tukee komission aikomusta alustayhtiöiden disinformaation torjuntaa koskevien yhteisten käytännesääntöjen uudistamisesta ja vahvistamisesta yhteissääntelyn pohjalta. Nykyisten käytännesääntöjen noudattamisessa on havaittu ulkoisessa evaluoinnissa merkittäviä puutteita.
Suomi on johdonmukaisesti tukenut EU:n ja jäsenvaltioiden valmiuksien parantamista hybridivaikuttamisen ja disinformaation torjumiseksi ja suhtautuu myönteisesti aikomuksiin kehittää EU:n toimia ulkomaisen puuttumisen ja vaikutusoperaatioiden torjumiseksi. Suomi pitää tarpeellisena perusteellista neuvoston sisäistä keskustelua keinovalikoimasta vastata unioniin ja jäsenvaltioihin kohdistuvaan vihamieliseen toimintaan, mukaan lukien toimintasuunnitelmassa mainitut uudet välineet, kuten pakotteet. Olemassa oleva diplomaattinen keinovalikoima kyberuhkien alalla voi toimia tässä inspiraationa.
Suomi kannattaa Euroopan ulkosuhdehallinnon strategisten viestintätoimien vahvistamista ja EU:n tuen jatkamista kolmansille maille ulkoisiin disinformaatiouhkiin vastaamiseksi sekä tietoisuuden lisäämistä eurooppalaisista arvoista ja EU:n tuella toteutetuista hankkeista, erityisesti eurooppalaisilla naapuruus- ja laajentumisalueilla. Samoin suunnitelmat koordinaation kehittämisestä (mukaan lukien uusi protokolla disinformaation torjuntaan) ja disinformaation vastaisten hankkeiden tukemisesta eri EU-ohjelmien avulla ovat kannatettavia.
Valtioneuvoston kanta E 18/2021 vp
Yhdenvertaisuuden ja sukupuolten tasa-arvon edistäminen on Suomelle keskeinen prioriteetti. EU:n toimia rasismin ja syrjinnän torjumiseksi tulee tehostaa. Suomi pitää EU:n uutta seksuaalivähemmistöjen oikeuksia koskevaa strategiaa tärkeänä askeleena seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien edistämiseksi EU:ssa.
Suomi pitää tärkeänä, että syrjintää torjutaan kaikilla sektoreilla ja kaikilla tasoilla, myös EU:n omissa toimielimissä. Euroopan unionin tulee olla eturivissä suojelemassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksia.
Suomi tukee komission tavoitetta yhdenvertaisuuden valtavirtaistamisesta EU:n toiminnassa niin, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjinnän vastainen ja yhdenvertaisuutta edistävä toiminta tullaan huomioimaan kaikissa EU:n menettelytavoissa, lainsäädännössä ja rahoitusohjelmissa.
Strategia on hyvin linjassa pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman kanssa.
Yhdenvertaisuuslainsäädäntö on keskeinen HLBTIQ-oikeuksien turvaaja sekä kansallisesti että EU-tasolla. Suomi on tukenut pitkään neuvoteltua yhdenvertaisuusdirektiivin aikaansaamista. Suomi pitää komission tavoin tärkeänä myös turvata yhdenvertaisuuselinten itsenäisyyttä ja riippumattomuutta.
Suomi korostaa viranomaisten osaamista ja tietoisuutta vähemmistöjen kohtaamisesta ja erityistarpeista. Tämän tavoitteen toimeenpano vaatii määrätietoisia ja suunnitelmallisia toimia. EU-tasolla Suomi korostaa EU:n perusoikeusviraston täysimääräistä hyödyntämistä syrjintää koskevan tiedon tuottajana.
Suomi toimii EU:ssa aktiivisesti ja järjestelmällisesti tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja muun muassa niitä koskevan vakiintuneen terminologian, kuten "sukupuolten tasa-arvo", ylläpitämiseksi. Tämä on entistä tärkeämpää, kun universaalien ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon kyseenalaistaminen on lisääntynyt Euroopassa.
Komission tavoin valtioneuvosto pitää tärkeänä varmistaa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset. EU:n monivuotisen rahoituskehyksen (2021—2027) osana oleva Kansalaisia, tasa-arvoa, perusoikeuksia ja arvoja koskeva rahoitusohjelma (Citizens, Equality, Rights and Values/ CERV) on keskeinen instrumentti, jolla komissio pyrkii tukemaan eri tasoilla toimivia kansalaisjärjestöjä ja muita kansalaisyhteiskunnan toimijoita. Valtioneuvosto katsoo, että oikeusalan rahoitusohjelmilla tuetaan valtioneuvoston toistuvasti korostamien periaatteiden ja tavoitteiden toteuttamista unionissa, joita ovat muun muassa vapaus ja kansanvalta, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen sekä oikeusvaltioperiaate. Oikeusalan rahoitusohjelmista on aiemmin informoitu eduskuntaa (U 60/2018 vp ja UJ 46/2020 vp).
Komission tavoin Suomi pitää seksuaalivähemmistöjen turvallisuuden varmistamista ensiarvoisen tärkeänä. Suomi pitää tärkeänä, että vihapuhetta ja viharikoksia torjutaan unionitasolla tehokkaasti, ja korostaa digitaalisia palveluja koskevan asetusehdotuksen merkitystä sekä yhteistyötä tietoyhteiskunnan palveluntarjoajien kanssa.
Rikosoikeuden alalla keskeisintä laittoman vihapuheen torjumisessa on EU:n rasismipuitepäätöksen tehokas täytäntöönpano. Suomi suhtautuu varauksellisesti lisäharmonisointiin EU:n rikosoikeuden alalla vihapuheen ja viharikosten torjumiseksi, mutta ottaa tätä koskeviin mahdollisiin ehdotuksiin kantaa tapauskohtaisesti.
Suomi pitää tärkeänä, että EU:n rikosoikeudellinen toimivalta on tarkoin määritelty. On tärkeää, että harkitessaan EU:n toimivaltaan kuuluvien rikosten listan laajentamista vihapuheeseen ja viharikoksiin, komissio kiinnittää erityistä huomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja jäsenvaltioiden kuulemiseen sekä perussopimusten asettamiin rajoihin. Viharikokset ja vihapuhe ovat ilmiöitä, joiden yleinen, sananvapauteen liittyvät näkökannat huomioiva ja riittävän täsmällinen rikosoikeudellinen määrittely voi EU-tasolla olla hyvin haastavaa. EU-tasoinen määritelmien ja rangaistusasteikkojen harmonisointi voi myös olla vaikeasti yhteensovitettavissa kansalliseen oikeusjärjestykseen. On myös tarkemmin arvioitava, voidaanko näitä ilmiöitä oikeudellisesti täysin rinnastaa SEUT 83 artiklassa lueteltuihin rikoksiin, kuten terrorismiin tai ihmiskauppaan. Kyseessä olisi ensimmäinen kerta, kun tätä luetteloa täydennettäisiin, ja EU:n toimivaltaa näin laajennettaisiin. Suomen alustava suhtautuminen on siten varautunut, mutta Suomi tarkastelee komission mahdollista ehdotusta tarkemmin ja ottaa siihen kantaa aikanaan.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Komission EU:n demokratiatoimintasuunnitelma korostaa demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeuksia Euroopan unionin perustana. Toimintasuunnitelman mukaan demokratia tarvitsee aktiivista puolustamista. Siinä ehdotetaan sekä uusia toimia että nykyisten toimien tehostamista demokratian edistämiseksi.
Komission HLBTIQ-henkilöiden tasa-arvoa koskeva strategia 2020—2021 sisältää neljä pääkokonaisuutta: syrjinnän torjunta, turvallisuuden varmistaminen, HLBTIQ-henkilöiden osallisuutta edistävän yhteiskunnan rakentaminen sekä HLBTIQ-ihmisten yhdenvertaisuuden edistäminen kaikkialla maailmassa. Näiden kokonaisuuksien alla komissio tulee toteuttamaan kohdennettuja toimenpiteitä, mukaan lukien erilaiset lainsäädännölliset aloitteet.
EU:n demokratiatoimintasuunnitelmaa sekä EU:n seksuaalivähemmistöjen oikeuksia koskevaa strategiaa käsitellään myös valtioneuvoston selonteossa EU-politiikasta (VNS 7/2020 vp). Lakivaliokunta on antanut selonteosta erillisen lausunnon (LaVL 6/2021 vp).
Lakivaliokunta suhtautuu EU:n demokratiatoimintasuunnitelmaan samoin kuin tasa-arvostrategiaan yleisesti ottaen myönteisesti. On tärkeää, että yhdenvertaisuutta tarkastellaan yhteiskunnassa laajasti ja syrjinnän vastaista työtä tehdään mahdollisimman monella eri rintamalla.
Valtioneuvoston kirjelmistä ilmenee, että komission tarkoituksena on toteuttaa toimia muun muassa siviiliprosessioikeuden ja rikosoikeuden alalla. Lakivaliokunta keskittyy lausunnossaan kyseisiin suunnitelmiin. Rikosoikeuden alaa koskevia toimia käsitellään sekä EU:n demokratiatoimintasuunnitelmassa että tarkemmin tasa-arvostrategiassa. Tämän vuoksi lakivaliokunta on käsitellyt demokratiatoimintasuunnitelmaa ja tasa-arvostrategiaa koskevia valtioneuvoston kirjelmiä yhdessä ja antaa niistä yhteisen lausunnon.
Strategiset häirintätarkoituksessa nostetut kanteet
EU:n demokratiatoimintasuunnitelman mukaan komission tarkoituksena on esittää vuonna 2021 aloite journalistien ja kansalaisyhteiskunnan suojaamiseksi strategisilta häirintätarkoituksessa nostetuilta kanteilta (jäljempänä SLAPP-kanteet, Strategic Lawsuit Against Public Participation). SLAPP-kanteet ovat saadun selvityksen mukaan erityinen häirinnän muoto, jota käytetään yhä enemmän journalisteja ja muita yleisen edun suojaamiseen osallistuvia tahoja vastaan. Tällaiset kanteet ovat liioiteltuja ja perusteettomia, ja niiden tarkoituksena on rajoittaa arvostelua esittäneen henkilön sananvapautta, pelotella häntä tai hiljentää hänet.
Edellä esitetyn valossa vaikuttaa valiokunnan mielestä siltä, että SLAPP-kanteissa on kyse eräänlaisesta oikeuden väärinkäytöstä. On siten tärkeää, että tällaista kielteistä ilmiötä pyritään torjumaan.
Lakivaliokunnan saaman selvityksen perusteella SLAPP-kanteita ei kuitenkaan Suomessa tunneta, ja jos niitä alkaisi esiintyä, niitä voitaisiin estää tehokkaasti jo nykyisillä kansallisilla prosessilainsäädännön säännöksillä. Käräjäoikeus voi oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan heti pyytämättä vastapuolelta vastausta hylätä nostetun kanteen tuomiolla, jos kanne on selvästi perusteeton. Sääntely mahdollistaa siten sen, ettei ilmeisen perusteettomia kanteita käsitellä. Jos taas kanteen perusteettomuus ilmenee vasta myöhemmin kanteen tutkimisen jälkeen, kantaja joutuu jutun hävitessään korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetyn mukaisesti. Näin myös oikeudenkäyntikulusäännökset estävät tehokkaasti perusteettomien kanteiden nostamista. Valiokunta myös toteaa, että perusteettoman tai heikosti perustellun siviilikanteen nostamisen "sanktioiminen" jollain muulla tavalla kuin kulusäännöksillä olisi ongelmallista oikeuden saatavuuden ja oikeusturvan kannalta. Riita-asiassa kantajalla tulee olla oikeus saattaa asiansa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Näin turvataan pääsy tuomioistuimeen ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Edellä esitetyn ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta suhtautuu valtioneuvoston tavoin varauksellisesti siihen, että jäsenvaltioiden prosessioikeudellista lainsäädäntöä harmonisoitaisiin SLAPP-kanteiden torjumiseksi. Valtioneuvoston tavoin valiokunta ei pidä tällaista harmonisointia ensisijaisena, vaan kyseisiä kanteita on perustellumpaa torjua unionissa muilla keinoilla.
Viharikokset ja vihapuhe
EU:n demokratiatoimintasuunnitelmaa koskevasta valtioneuvoston kirjelmästä ilmenee, että komission tarkoituksena on torjua vihapuhetta ja edistää toisten mielipiteiden kunnioitusta julkisessa keskustelussa tekemällä kuluvan vuoden loppupuolella aloitteen EU:n vahvistaman rikosten luettelon laajentamiseksi koskemaan viharikoksia ja vihapuhetta, myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvina (E 12/2021 vp). Komission aloitteen tarkka sisältö ei ole vielä tiedossa. Asiaa on arvioitu tarkemmin tasa-arvostrategiaa koskevassa valtioneuvoston kirjelmässä (E 18/2021 vp).
Komission aloitteessa on kyse SEUT 83 artiklan 1 kohdan täydentämisestä. Kyseinen artikla koskee aineellisen rikoslainsäädännön lähentämistä, joka on toinen rikosoikeudellisen yhteistyön muoto unionissa. Artiklan mukaan rikosten ja seuraamusten määrittelyä koskevia yhteisiä vähimmäissääntöjä voidaan antaa erityisen vakavan rikollisuuden alalla, joka on rajat ylittävää joko rikosten luonteen tai vaikutusten johdosta tai sen vuoksi, että niiden torjuminen yhteisin perustein on erityisesti tarpeen. Artiklassa luetellaan tyhjentävästi ne rikollisuuden alat, joilla kyseisiä yhteisiä vähimmäissääntöjä voidaan antaa. Nämä alat ovat terrorismi, ihmiskauppa sekä naisten ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, laiton huumausainekauppa, laiton asekauppa, rahanpesu, lahjonta, maksuvälineiden väärentäminen, tietokonerikollisuus ja järjestäytynyt rikollisuus. Mainitut rikollisuuden alat ovat niin sanottuja eurorikoksia. Artiklassa säädetään myös siitä, että rikollisuudessa tapahtuneen kehityksen perusteella neuvosto voi tehdä päätöksen, jolla määritellään muita rikollisuuden aloja, jotka täyttävät kohdassa tarkoitetut edellytykset. Neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan.
SEUT 83 artiklan 1 kohdan laajentaminen ei yksin muuta lainsäädännön tilaa unionissa, sillä se vasta mahdollistaa yhteisten vähimmäissääntöjen antamisen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan komissio on ilmoittanut tulevansa antamaan direktiiviehdotuksen perussopimusmuutoksen jälkeen. Tällaisen direktiiviehdotuksen sisällöstä tai aikataulusta ei ole tässä vaiheessa tietoa.
Lakivaliokunta pitää viharikosten ja laittoman vihapuheen aktiivista torjumista myös rikosoikeudellisin keinoin sinällään tärkeänä ja kannatettavana tavoitteena, sillä ilmiö on todellinen ja kyseiset rikokset ovat vakavia. Unionissa on kuitenkin jo toteutettu tällaisia toimenpiteitä, sillä rasismin ja muukalaisvihan torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin on annettu puitepäätös (2008/013/YOS), joka on jäsenvaltioissa pantu täytäntöön. Valiokunta katsookin valtioneuvoston tavoin, että painopisteen rikosoikeuden alalla tulisi olla kyseisen EU:n rasismipuitepäätöksen tehokkaassa täytäntöönpanossa.
Unionissa on saadun selvityksen mukaan vuodesta 2008 lähtien valmisteltu myös syrjintälainsäädäntöä (KOM(2008) 426), jonka tarkoituksena on torjua uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Kyseinen lainsäädäntöehdotus voisi olla keino sukupuoliseen suuntautumiseen liittyvän syrjinnän torjunnassa. Tavoitteiden edistäminen rikosoikeudellisen sääntelyn keinoin, kun kyseistä lainsäädäntöehdotusta koskevia neuvotteluja ei ole saatu päätökseen, ei valiokunnan näkemyksen mukaan ole aivan ongelmatonta.
Erityistä huomiota lakivaliokunta kiinnittää kuitenkin siihen, että komission aloite täydentää SEUT 83 artiklan 1 kohdan eurorikosten listaa on periaatteellisesti hyvin merkittävä. Kyseistä listaa ei ole aiemmin täydennetty, ja tällainen laajennus merkitsisi unionin rikosoikeudellisen toimivallan laajentamista. Listan laajentamisen poikkeuksellisuutta ilmentää myös artiklassa edellytetty yksimielisyysvaatimus samoin kuin eurorikoksille siinä asetetut edellytykset erityisen vakavasta rajat ylittävästä rikollisuudesta tai erityisen vakavasta rikollisuudesta, jonka torjuminen yhteisin perustein on erityisesti tarpeen.
Komission aloite muuttaa SEUT 83 artiklan 1 kohdan eurorikosten listaa sekä sen perusteella mahdollisesti annettava tuleva direktiiviehdotus myös laajentaisivat unionin sääntelypohjaa merkittävästi. Tätä merkitsisi sääntelyn ulottamista koskemaan myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, sillä EU:n rasismipuitepäätös ei nykymuodossaan koske niitä. Niin ikään kyseinen puitepäätös koskee nykyään vain ilmaisurikoksia eli vihapuhetta, mutta komission aloitteen on tarkoitus koskea myös viharikoksia. Myös tämä on merkittävä laajennus, sillä viharikokset voivat olla mitä tahansa henkilöön tai omaisuuteen kohdistuvia rikoksia, jotka on tehty tietystä vihavaikuttimesta.
Lakivaliokunnan mukaan EU:n rikosoikeudellisen toimivallan laajentamiseen on perusteltua suhtautua lähtökohtaisesti pidättyväisesti, koska rikosoikeutta on perinteisesti pidetty erityisen läheisesti kansalliseen suvereniteettiin kytkeytyvänä oikeudenalana. Tämä on vaikuttanut siihen, että EU:n rikosoikeudellista yhteistyötä koskeva toimivalta on pyritty määrittämään suppeasti, samoin kuin siihen, että rikosoikeudellista yhteistyötä on pyritty ensisijaisesti toteuttamaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta toteuttavan viranomaisyhteistyön keinoin (ks. esim. LaVL 6/2009 vp, s. 2/I ja LaVL 16/2013 vp, s. 3/I). Valiokunta on aikaisemmassa tulkintakäytännössään korostanut, että rikosoikeudellisen lainsäädännön harmonisointi on perusteltua erityisesti silloin, kun sen avulla voidaan vaikuttaa konkreettisesti kiinnijäämisriskiin ja rikosten selvittämiseen (LaVL 16/2013 vp). Niin ikään se on katsonut, että rikosoikeudellista EU-tason sääntelyä tulee tehdä vain silloin, kun se on välttämätöntä suhteessa suojeltaviin intresseihin ja kun kaikki muut keinot ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Lisäksi valiokunta on korostanut EU:n rikosoikeudellisen toimien kehittämisen kohdalla myös kriminaalipolitiikkaan liittyvän tutkimustiedon merkitystä (ks. esim. LaVL 6/2009 vp ja LaVL 16/2013 vp). Valiokunta katsoo, että sen aiempi lausuntokäytäntö ja edellä mainitut seikat ovat tässäkin yhteydessä merkityksellisiä. Erityisesti valiokunta korostaa rikosoikeudellisten keinojen välttämättömyyttä ja viimesijaisuutta.
Valtioneuvoston tavoin lakivaliokunta korostaa EU:n rikosoikeudellisen toimivallan tarkan määrittelyn tärkeyttä. Kuten valtioneuvoston kannassa todetaan, viharikokset ja vihapuhe ovat ilmiöitä, joiden yleinen sananvapauteen liittyvät näkökannat huomioiva ja riittävän täsmällinen rikosoikeudellinen määrittely voi EU-tasolla olla hyvin haastavaa. Valtioneuvoston kannassa on perustellusti kiinnitetty huomiota myös siihen, että määritelmien ja rangaistusasteikkojen unionin tason harmonisointi voi olla vaikeasti yhteensovitettavissa kansallisen oikeusjärjestyksen kanssa. Kuten valiokunta on aiemmassa lausuntokäytännössään katsonut, rangaistustasojen määrittelyssä tulee kunnioittaa jäsenmaiden rangaistusjärjestelmien sisäistä johdonmukaisuutta (ks. mm. LaVL 16/2013 vp). Niin ikään on arvioitava, voidaanko viharikoksia ja laitonta vihapuhetta oikeudellisesti rinnastaa SEUT 83 artiklan 1 kohdassa lueteltuihin rikoksiin. Olennaista on sen arvioiminen, onko kyse sellaisesta erityisen vakavasta rikollisuudesta, jonka torjuminen yhteisin perustein on artiklassa tarkoitetulla tavalla erityisesti tarpeen.
Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta katsoo, että EU:n rikosoikeudellisen yhteistyön perussopimusmääräyksiä koskeviin muutoksiin sekä lisäharmonisointiin vihapuheen ja viharikosten torjumiseksi on lähtökohtaisesti perusteltua suhtautua varauksellisesti. Valiokunta kuitenkin varaa mahdollisuuden arvioida asiaa myöhemmin uudestaan, sillä lopullinen kanta voidaan ottaa vasta, kun komission aloite on annettu ja käytettävissä on riittävä tietopohja asian arvioimiseksi. Saadun selvityksen mukaan komissio kerää parhaillaan tietoja jäsenvaltioiden lainsäädännöstä kohdennetun konsultaatiomenettelyn kautta sekä teettää tutkimuksen ulkopuolisella taholla. Tutkimuksessa kartoitetaan kansallisia lainsäädäntöjä, ja se on tarkoitus esitellä tulevana syksynä. Lisäksi tietoja kerätään olemassa olevista, esimerkiksi perusoikeusviraston, raporteista ja tutkimuksista. Tietopohjan kerääminen on tärkeää, sillä saadun selvityksen mukaan komissio on kiinnittänyt huomiota siihen, että EU:n rasisimipuitepäätöksen täytäntöönpano ei ole jäsenvaltioissa ollut ongelmatonta ja useiden jäsenvaltioiden täytäntöönpanotoimet ovat puutteellisia. Myös Suomi on kuluvan vuoden helmikuussa saanut komissiolta virallisen huomatuksen puitepäätöksen puutteellisesta täytäntöönpanosta.
Ottaen huomioon komission aloitteen merkittävyys valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi on aktiivinen ja pyrkii ennakolta vaikuttamaan asiassa ja tuomaan komission ja muiden jäsenvaltioiden tietoon näkemyksiään sekä edellä mainittuja reunaehtoja. Valiokunta korostaa myös eduskunnan informoimisen tärkeyttä.