(1) Valiokunta pitää valtioneuvoston kantaa lähtökohtaisesti kannatettavana ja viittaa asiasta aikaisemmin lausunnossa LiVL 2/2019 vp — E 131/2018 vp lausumaansa.
(2) Valtioneuvosto katsoo olevan tärkeää jatkaa työtä sähköisen todistusaineiston saatavuuden tehostamiseksi erityisesti rajat ylittävissä tiedonhankintatilanteissa. Asiantuntijakuulemisen mukaan rikostorjunnan tehostamisessa on kuitenkin huolehdittava myös henkilötietojen suojan ja muiden perusoikeuksien asianmukaisesta turvaamisesta sekä valtioiden täysivaltaisuuden huomioon ottamisesta.
(3) Valiokunta katsoo, että on lähtökohtaisesti perusteltua tukea lisäpöytäkirjan nopeaa voimaantuloa ja näin vahvistaa myös Budapestin sopimuksen asemaa tärkeimpänä monenvälisenä kehyksenä tietoverkkorikollisuuden torjunnassa. Perusteltua on kuitenkin, että ehdotuksilla ei lähtökohtaisesti velvoiteta jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja ratifioimaan lisäpöytäkirjaa, vaan tämä on jäsenvaltioiden kansallisessa harkinnassa oleva asia. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotukset on myös perusteltua muotoilla riittävän joustavasti sen varmistamiseksi, että ne eivät muodosta estettä jäsenvaltioiden allekirjoitus- ja ratifiointitoimille esimerkiksi tarpeettoman ehdottomien varauma- tai selitysvelvoitteiden myötä.
Taloudelliset vaikutukset
(4) Keskusrikospoliisi toimii suomalaisiin palveluntarjoajiin kohdistuvien, poliisille täytäntöön pantaviksi osoitettujen kansainvälisten oikeusapupyyntöjen osalta kansallisena yhteyspisteenä. Resurssivaikutuksia arvioitaisiin aiheutuvan erityisesti ilmoittamis- ja kuulemismenettelyistä kuitenkin riippuen siitä, millaisia varaumia, selityksiä ja ilmoituksia Suomi antaisi mahdollisen ratifioinnin yhteydessä.
Kustannusten korvaaminen
(5) Asiantuntijakuulemisessa on katsottu, että valtioneuvoston kirjelmän perusteella vaikuttaa siltä, että lisäpöytäkirjassa ei ole juurikaan huomioitu sen velvoitteiden vaikutuksia palveluntarjoajien toimintaan. Asiantuntijakuulemisessa on korostettu, että yhtenä lisäpöytäkirjan tavoitteena on nimenomaan ollut lisätä selkeyttä ja oikeusvarmuutta erityisesti palveluntarjoajien kannalta. Valiokunta katsoi lausunnossaan LiVL 2/2019 vp — E 131/2018 vp, että palveluntarjoajille ei saa syntyä kohtuuttomia kustannuksia mahdollisista lisävelvoitteista. Valiokunta korostaa, että palveluntarjoajilla tulee aina olla oikeus täysimääräiseen korvaukseen viranomaisen avustamisesta ja erityisesti, jos määräys tulee muun kuin sijaintivaltion viranomaiselta. Sekä vastuu että riski aiheutuvista kustannuksista tulee olla ensisijaisesti määräyksen antaneella viranomaisella.
(6) Asiantuntijakuulemisessa on myös kiinnitetty huomiota siihen, että kansallinen kustannusten korvaamista koskeva lainsäädäntö vaatii päivittämistä siten, että kaikki viranomaistyöstä aiheutuvat kustannukset korvataan täysimääräisesti, myös henkilötyön osalta.