Valiokunta toteaa, että Suomessa lyijyhaulien käyttökiellosta vesilinnustuksessa säädettiin jo vuonna 1993 metsästyslain (615/1993) uudistamisen yhteydessä siten, että kielto tuli voimaan kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen vuonna 1996. Kielto kattaa lyijyhaulien käytön vesilintujen metsästyksessä myös kosteikkojen ulkopuolella kaikissa muissakin elinympäristöissä, kuten pelloilla. Toisaalta kielto ei kata lyijyhaulien käyttöä kosteikoilla muiden riistaeläinten tai rauhoittamattomien lintujen ampumisessa.
Valtioneuvoston kirjelmään liitetystä muistiosta käy ilmi, että lyijyhaulit aiheuttavat merkittävän kuolleisuustekijän vesilinnuille, sillä vesilinnut sukeltavat ravintoa kosteikon pohjalta, jolloin ne nielevät vahingossa pohjalle laskeutuneita hauleja. Esityksen valmistelussa on arvioitu, että 400 000 — 1 500 000 vesilintua kuolee EU:ssa vuosittain lyijymyrkytyksen seurauksena. Myös ravintoketjussa ylempänä olevilla petolinnuilla, kuten merikotkilla, todetaan jatkuvasti lyijymyrkytyksistä johtuvia kuolemia.
Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) kokoamien tutkimusten mukaan korkeimmat vesilintujen altistumiset lyijyhaulien nielemisen johdosta on havaittu Välimeren talvehtimisalueilla, jossa linnut kerääntyvät suurina määrinä tietyille rajallisille kosteikko-alueille ja jossa niitä on metsästetty pitkään intensiivisesti. Suomen pesimäkannaltaan jyrkimmin vähentyneet jouhisorsa (Anas acuta) ja punasotka (Aythya ferina) ovat altistuneet lyijylle eniten näillä alueilla, jopa 50 — 70 prosenttia siellä tutkituista linnuista on niellyt lyijyhauleja. Siten on jo Suomessa metsästettäviin riistalajeihin kuuluvien vesilintukantojen elinvoimaisuuden säilyttämiseksi tarpeen, että lyijyhaulien käyttöä rajoitetaan myös Välimeren alueilla.
Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että lyijy voi olla haitallista lyijyluodeilla ammutun riistalihan välityksellä. Valtioneuvoston kirjelmään liitetystä muistiosta käy ilmi, että lyijy on myrkyllinen raskasmetalli, joka vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi munuaisiin, keskushermostoon, lisääntymiseen ja kehitykseen. Ruotsalaisessa tutkimuksessa, jossa olosuhteet ja tiedot olivat hyvin Suomeen verrattavissa, on todettu, että keskimääräisen ympäri vuoden riistaa syövän henkilön (metsästäjä ja lähipiiri) saama lyijyaltistus vereen vuorokautta kohti on samaa luokkaa kuin mitä saadaan juomalla kaksi desilitraa hanavettä vuorokaudessa.
Muistiossa on todettu, että REACH-asetuksen VIII osaston artiklojen 67—73 nojalla voidaan rajoittaa tietyin edellytyksin vaarallisen kemikaalin valmistusta, käyttöä ja markkinoille saattamista sellaisenaan, seoksessa tai esineessä. Lyijyn käyttöä on jo aiemmin rajoitettu asetuksen nojalla mm. maaleissa ja kuluttajien käyttämissä erilaisissa esineissä. Asiantuntijat Euroopan kemikaalivirastossa (ECHA) ovat valmistelleet komission toimeksiannon mukaisesti rajoitusehdotuksen, jolla rajoitettaisiin lyijyn käyttöä hauleissa.
Komissio esittää asetusluonnoksessaan lyijyn käytön rajoittamista 1 painoprosenttiin sellaisissa hauleissa, joita käytetään ns. Ramsar-sopimuksen (SopS 3/1975) määritelmän mukaisilla kosteikkoalueilla ja niihin liittyvillä suojavyöhykkeillä. Ramsar-sopimuksessa oleva kosteikkojen määritelmä on laaja ja kattaa suuren osan Suomen pinta-alasta. Rajoitus koskisi kosteikkoalueilla haulikolla tapahtuvaa metsästystä ja urheiluammuntaa. Tällaisiksi kosteikoiksi luetaan kaikki sellaiset pysyvät tai väliaikaiset luonnon tai ihmisen tekemät suo- ja vesialueet, jotka ovat seisovaa tai virtaavaa vettä, makeaa, suolaista tai murtovettä, sekä lisäksi merialueet, joiden syvyys on laskuveden aikaan enintään 6 metriä. Rajoitusehdotuksen mukaan lyijyhaulipatruunoiden käytön lisäksi myös niiden mukana kantaminen olisi kielletty kosteikolla ammuttaessa tai mentäessä ampumaan kosteikkoalueella.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esitetty Ramsar-kosteikkomääritelmän mukainen pinta-ala on laajempi kuin vesilintujen tosiasiallisesti käyttämä (muuttoreitit sekä levähdys- ja talvehtimisalueet). Kosteikkomääritelmä voi tulkinnasta riippuen pitää sisällään myös laajasti turvemaa-alueet, joilla metsästetään pääasiassa muuta riistaa kuin vesilintuja. Käytännössä näiden turvemaiden ja kausikosteikkojen tunnistaminen maastossa sellaiseen vuodenaikaan, kun niissä ei ole näkyvää vettä, olisi myös vaikeaa. Lainsäädännön noudattamisen ja valvonnan näkökulmasta tätä ei tule hyväksyä.
Rajoituksen piiriin kuuluisi edellä määriteltyjen kosteikkoalueiden lisäksi suojavyöhyke, jonka kooksi alun perin ehdotettiin suurimmillaan 400 metriä laskettuna kosteikkoalueen ulkoreunasta. Viimeisimmässä luonnoksessa suojavyöhyke on pienentynyt 100 metriin. Valiokunta toteaakin, että määritelmän käyttäminen suojavyöhykkeineen merkitsisi Suomessa lähes täydellistä lyijyhaulienkäytön kieltoa. Siten kosteikkoalueella lyijyhaulipatruunoiden hallussapitoon esitetty kielto vaikuttaisi Suomessa käytännössä laajasti muuhunkin metsästykseen. Alustavan selvityksen mukaan lyijyn korvaaminen kovilla hauli- ja luotimateriaaleilla myös talousmetsissä, joihin esityksessä mainittu kosteikko- määritelmä ulottuu Suomessa laajalti, aiheuttaa sahoille lisäkustannuksia ja metsänomistajille tukin arvon menetyksiä. Lyijyhaulikiellon seurauksena merkittävä osa yksityisistä maanomistajista tulisi kieltämään teräksisten ja muiden kovametallihaulien käytön metsissään.
Valiokunta toteaa myös, että monet ampumaradat sijaitsevat lähellä kosteikkoalueita (turvemaat). Ehdotetut säännökset vaikuttaisivat myös ampumaratatoimintaan riippuen esitykseen kuuluvan kosteikkoaluetta ympäröivän suojavyöhykkeen leveydestä. Ampumaradoilla on muun ohella huomattava merkitys reserviläisten ampumatoiminnalle ja siten myös kokonaismaanpuolustuksen kannalta. Suomessa ampumaratojen ympäristöriskien tarkastelu perustuu ympäristölupalainsäädäntöön. Ampumaratojen saattaminen lainsäädännön vaatimuksia vastaaviksi on vaatinut huomattavia panostuksia niitä ylläpitäviltä tahoilta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lyijyä korvaavien haulien käytöstä metsätaloudelle mahdollisesti aiheutuvista haitoista ei ole käytettävissä selvitystä.
Valtioneuvoston kannasta käy ilmi, että rajoitusehdotuksessa puututaan myös lyijyhaulien hallussapitoon kosteikkoalueilla, minkä katsotaan olevan ampumista, paitsi jos kyseinen henkilö voi osoittaa, että kyseessä oli jonkinlainen muunlainen kuin rajoituksen piiriin kuuluva ammunta. Tätä ns. syyllisyysolettamaa ei tule hyväksyä metsästäjän oikeusturva ja oikeusvaltion periaatteet huomioon ottaen.
Valiokunta toteaa, että valistuksellisin keinoin metsästäjiä on saatu ja saadaan käyttämään lyijyä korvaavia haulimateriaaleja metsästyksessä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lyijyttömien haulien käyttöön kytkeytyy myös monia epäkohtia ja suoranaisia ongelmia liittyen mm. niiden sopivuuteen eri aseisiin, turvallisuusnäkökohtiin, lisäkustannuksiin (soveltuvat aseet ja ammukset) ja huoltovarmuuskysymyksiin. Myös perustuslain takaama omaisuudensuoja tulee ottaa huomioon. Valiokunta toteaa myös, että teräshaulit eivät sovellu kaiken tyyppiseen metsästykseen ja lyijyä kevyempiä materiaaleja käytettäessä riistalle aiheutuu enemmän haavakoita. Valiokunta korostaa Suomelle tyypillisen metsästyskulttuurin merkitystä. Ehdotukseen sisältyvää vaihtoehtoista täydellistä lyijyhaulien käytön kieltoa ei tule hyväksyä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että vaikka valtioneuvosto ei edellä kuvatun kannan mukaan tuekaan komission esitystä nykymuodossa rajoitusehdotuksen ongelmallisuudesta johtuen, valtioneuvosto tukee lyijyn rajoittamista ympäristö- ja terveysvaarojen ja -riskien perusteella.
Valiokunta yhtyen valtioneuvoston kantaan vastustaa ehdotusta.