Yleistä

Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi alkoholilaki. Esityksessä ehdotetaan muun ohella muutettavaksi alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeutta sallimalla luvanvaraiseen vähittäismyyntiin kaikki enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävät alkoholijuomat. Tilaviinin ja sahdin erityisten vähittäismyyntilupien rinnalle on tarkoitus ottaa käyttöön käsityöläisoluiden vähittäismyyntilupajärjestelmä. Maa- ja metsätalousvaliokunta tarkastelee lausunnossaan esitystä erityisesti toimialansa näkökulmasta. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksen perusteluissa on hyvin niukasti käsitelty maatalous- ja elintarvikesektorin roolia ja kytkentöjä alkoholituotteiden valmistukseen. Perusteluissa ei ole käsitelty myöskään sitä, millaisia vaikutuksia alkoholilailla esitetyssä muodossaan tulee olemaan maatalouselintarvikeketjun toimintaan ja potentiaaliin. 

Valiokunta toteaa, että Suomella on alkoholituotteiden valmistuksessa merkittävä etu sekä luonnossa kasvavien että viljeltyjen raaka-aineiden ominaisuuksissa. Suomen puhdas maaperä, ilma ja runsaat vesivarat luovat hyvän pohjan alkoholijuomien ja panimotuotteiden valmistukselle. Runsaat vesivarat mahdollistavat vettä paljon kuluttavan ruuantuotannon kestävästi ja luovat perustan uusille liiketoimintamahdollisuuksille. Puhtaat vesivarat voivat tulevaisuudessa houkutella myös alkoholia valmistavia yrityksiä sijoittumaan Suomeen. Suomalainen tuote voi erottua kilpailijastaan myös vesivaroja kestävästi hyödyntävällä tuotannollaan. Pohjoiset ilmasto-olosuhteet antavat lisäksi tuotteille aromikkuutta. Erityisesti suomalaisissa luonnonmarjoissa ja yrteissä sekä viljoissa on paljon tuotekehityspotentiaalia. Luonnontuotteiden talteenotto on osa resurssiviisasta ruokajärjestelmää. On myös tärkeää huolehtia siitä, että luonnontuotteiden keräämisen ja hyödyntämisen perinne säilyy. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että alkoholin valmistukseen käytetään jo nyt vuosittain satoja miljoonia kiloja kotimaista viljaa. Esimerkiksi mallasohraa tuotetaan vuosittain noin     450 000 tonnia ja sen kysyntä määräytyy lähinnä kotimaisen oluen kulutuksen mukaan. Etelä-Suomen viljellystä vilja-alasta noin joka viides hehtaari kasvaa mallasohraa, ja alkoholituotteet ovat suurin tuoteryhmä elintarvikeviennissä. Alkoholijuoma- ja etanoliteollisuus, panimo- ja virvoitusjuomateollisuus sekä pienpanimot ja viinitilat ovat merkittäviä työllistäjiä ja kotimaisen raaka-aineen käyttäjiä. Alkoholituotantoon liittyvässä alkutuotannossa työskentelee arvion mukaan yli tuhat henkilöä. Viitaten edellä esitettyyn valiokunta pitää tärkeänä, että otetaan huomioon alkoholilainsäädännön vaikutukset maataloustuotantoon, elintarvikevientiin ja maaseudun elinvoimaisuuteen, työllisyyteen ja kasvuun. Maaseudulla maatilojen ja muiden yritysten toimeentulo nojautuu usein monipuolisiin toimintoihin, jotka yksittäin tarkasteltuina eivät näytä taloudellisesti merkittäviltä. Kun vaikutukset lasketaan yhteen, niin myös niiden merkittävyys tulee esiin. 

Valiokunta korostaa sitä, että alkoholituotteiden valmistuksella on kytkentä myös biotalouteen, jossa tavoitteena on resurssien tehokas hyödyntäminen korkean lisäarvon tuotteiksi. Biotaloudessa myös elintarvikkeiden jätteeksi päätymisen ennaltaehkäisyyn ja vähentämiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Nyt jo esimerkiksi panimoiden sivutuotteita hyödynnetään rehuksi. 

Edellä esitettyyn viitaten valiokunta toteaa, että tällä hetkellä suomalaisia alkoholintuotantoon soveltuvia raaka-aineita ei hyödynnetä tarpeeksi ja niiden kaupallinen potentiaali on käytössä vasta pieneltä osalta. Raaka-aineita tulee hyödyntää nykyistä monipuolisemmin alkoholituotteiden valmistuksessa myös vientimarkkinoita silmällä pitäen. Jo nyt alkoholituotteet ovat suurin tuoteryhmä elintarvikeviennissä. Vientituotteina alkoholituotteet ovat brändituotteita, jotka omaavat korkean lisäarvon. Suomalaisten yritysten alkoholiviennin ulkomaille arvioidaan kasvavan vuonna 2017 noin 20 miljoonalla eurolla 170 miljoonaan euroon. Siten alkoholiviennin osuus kasvaa 10 prosenttiin elintarvikeviennistä. Suomella on nyt kaksi nimisuojattua alkoholijuomaa. Maantieteelliset merkinnät ovat suomalaisella vodkalla ja suomalaisella marjaliköörillä / suomalaisella hedelmäliköörillä. Kaksi uutta hakemusta maantieteellisiksi merkinnöiksi on tulossa piakkoin. Nimisuojatuotteet ovat EU:ssa laatutuotteita, ja ne saavat erityiskohtelun kolmansien maiden kanssa tehtävissä kauppasopimuksissa ja EU:n menekinedistämisessä. 

Erityiskysymyksiä

Valiokunta kiinnittää tilaviinin valmistuksen osalta huomiota ehdotetun alkoholilain 3 §:n 1 momentin 14 kohtaan, jonka mukaan sen tulisi tapahtua maatilan yhteydessä, jolloin valmistusmäärä ei saisi ylittää 100 000 litraa enintään 13 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää juomaa kalenterivuotta kohden. Lisäksi yhteistyössä tuotetun tilaviinin valmistusmäärä ei pykälän 4 momentin mukaan saisi ylittää 100 000 litraa. Lain 3 §:n 1 momentin 15 kohdan määritelmän mukaisen käsityöläisoluen, joka on valmistettu yksinomaan käymisen avulla ja joka sisältää enintään 12 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävää alkoholijuomaa, tuotanto saisi olla enintään 500 000 litraa kalenterivuodessa ja pykälän 4 momentin mukainen yhteistuotanto enintään      500 000 litraa vuodessa. Valiokunta toteaa, että tällä hetkellä maaseudun kehittämisen eräs keskeinen tavoite on yhteistyön lisääminen maaseudulla etenkin pienten toimijoiden keskuudessa. Alkoholialan pienille toimijoille asetetut rajoitukset eivät edistä yritysten yhteistyötä ja kumppanuutta, joita erityisesti kaivattaisiin maaseudulle nykyistä enemmän. Ehdotetut litrarajat ovatkin liian alhaisia, ja ne saattavat jarruttaa alan kehitystä esimerkiksi siten, ettei menestyvä pienpanimo tai tilaviinin valmistaja näe kannattavaksi investoida suurempaan tuotantoon kysynnästä huolimatta, jolloin myös työpaikkoja jää syntymättä sekä tuotantoon että myyntiin. Valiokunta pitääkin perusteltuna, että litrarajoja korotetaan. 

Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että tilaviinin ja käsityöläisoluen vähittäismyyntipaikkaa koskeva sääntely 17 §:n 2 momentissa on liian rajaava. Tilaviinin tai käsityöläisoluen valmistustilojen yhteydessä oleva vähittäismyyntipaikka ei välttämättä ole paras vaihtoehto myydä tuotteita. Tuotteita valmistavalla maatilalla tai maaseudun muulla yrityksellä voi olla esimerkiksi matkailutoimintaa, jolloin vähittäismyynti saattaa olla tarkoituksenmukaisempaa toteuttaa sen yhteydessä. Valiokunta esittääkin säännöstä muutettavaksi siten, että se mahdollistaa vähittäismyyntipaikan tarkoituksenmukaisen sijainnin asiakkaiden ja liiketoiminnan näkökulmasta erityisesti maaseudun olosuhteita ajatellen. Lisäksi ongelmallista on se, että vähittäismyyntilupa on rajattu niin, että yhdellä valmistusluvalla saa luvan yhteen vähittäismyyntipaikkaan, jolloin esimerkiksi pienpanimot, joilla on yhdellä valmistusluvalla toiminnassa useampi panimolaitteisto eri valmistuspaikoissa, eivät voi myydä tuotteitaan kuin yhdestä vähittäismyyntipaikasta. Valiokunta katsookin, että säännöstä tulee muuttaa niin, että myynti mahdollistetaan perustellusta syystä useamman valmistuspaikan yhteydessä. 

Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että jo pitkään ja laajalti kaiken kokoisten panimoiden, siis myös ehdotettua tuotantorajaa enemmän valmistavien, markkinoinnissaan käyttämän käsitteen "käsityöläisolut" tuominen lakitekstiin voi aiheuttaa sekaannusta. Käsitteellä on jo vakiintunut merkitys, joka kuvaa koko tuotannon valtavirrasta poikkeavia oluita, ei suinkaan vain hyvin pieniä määriä valmistavan panimon oluita. Valiokunta esittääkin sosiaali- ja terveysvaliokunnalle harkittavaksi, tulisiko käsite "käsityöläisolut" korvata käsitteellä "pienpanimo-olut". 

Valiokunta toteaa, että suomalaiset viinitilat ovat vakiinnuttaneet asemansa osana suomalaista maaseutu- ja matkailuelinkeinoa. Edellä esitetystä käy ilmi, että viinitiloilla valmistetuissa tuotteissa käytetään runsaasti alkutuotannosta saatavia kotimaisia raaka-aineita. Valiokunta pitääkin elinkeinopoliittisesti tarpeellisena, että viinitiloille tulee mahdolliseksi, mikäli EU-säännökset sen mahdollistavat, myös enintään 22 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien marja- ja hedelmäliköörien vähittäismyynti tilaviinin vähittäismyyntipaikasta. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että säädettävässä laissa selväsanaisesti todetaan, miten suljetuissa yksityistilaisuuksissa voidaan tarjoilla alkoholia, kun alkoholin välittämisestä ja luovuttamisesta ei peritä palkkiota. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että säännökset muodostuvat joustaviksi. Esimerkiksi sellaisen pienimuotoista maaseutumatkailutoimintaa harjoittavan yrityksen tiloissa, joka omaa Y-tunnuksen, mutta jolla ei ole anniskeluoikeutta, tulee olla mahdollista nauttia asiakkaan hankkimaa alkoholijuomaa, vaikka yrittäjä toimittaa tilaisuuteen ruuan ja vastaa myös alkoholijuomien tarjoilusta. Tilapäiseen anniskelulupaan ehdotettujen säännösmuutosten myötä anniskelun siirtäminen helpottuu. Nykyistä laintulkintaa tulee yksityistilaisuuksien osalta selventää ja poistaa tarpeetonta lupabyrokratiaa. 

Vientimarkkinoiden osalta valiokunta pitää välttämättömänä, että suomalaisilla vientiyrityksillä on samat toimintaedellytykset kuin muilla EU:n jäsenmailla markkinoida tuotteitaan nettimarkkinoinnin ja verkkokaupan kautta ulkomaisille asiakkaille. Kotimaan markkinoita varten asetetut rajoitteet eivät saa rajata oikeuksia ulkomaiden markkinoille pyrittäessä. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että suomalaiset yritykset ovat nykyisin eriarvoisessa asemassa ulkomaisiin kilpaileviin yrityksiin nähden.