Valiokunta toteaa, että metsäkatoa tapahtuu pääosin kehitysmaissa, etenkin Afrikassa Saharan eteläpuolisissa maissa, Latinalaisessa Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Vuosina 1990—2016 hävitettiin 1,3 miljoonaa neliökilometriä metsää eli keskimäärin viisi miljoonaa hehtaaria vuodessa. Metsäkato on biologisen monimuotoisuuden vähenemisen pääasiallisin syy. Metsäkadon kohdistuminen vanhoihin luonnonmetsiin on erityisen haitallista, koska ne ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia sekä luonnon monimuotoisuuden että hiilen sidonnan kannalta. Esimerkiksi Amazonin alueelle sijoittuu 10 prosenttia maailman lajistosta. EU:ssa metsäpinta-ala on kuitenkin kasvanut viime vuosikymmenten aikana. Metsien huolellisella hoidolla puuston määrä on Suomessa lisääntynyt tasaisesti 50 vuoden aikana. Metsätietojen (VMI) mukaan puuston tilavuus on kasvanut yli 40 prosenttia vuodesta 1971; tällä hetkellä puuston tilavuus on 2 473 miljoonaa kuutiometriä.
Suurin syy globaaliin metsäkatoon (80 prosenttia) on maatalouteen käytettävien maa-alueiden laajeneminen. Kaivostoiminta, infrastruktuurin kehittyminen ja kaupunkialueiden laajeneminen ovat seuraavaksi tärkeimmät metsäkadon syyt. Lisäksi järkevien toimintalinjojen puute, heikko hallinto ja lainsäädännön toimeenpanon puutteellisuus sekä kestävään metsien hoitoon ja käyttöön kohdistuvien investointien puute aiheuttavat metsäkatoa. Metsien tilaa heikentävät myös kestämätön metsävarojen hyödyntäminen (polttopuun käyttö, laittomat hakkuut) ja luonnonilmiöt, kuten palot, kuivuus ja tuholaiset.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että globaalisti maankäytöstä ja pääosin metsäkadosta johtuvasta maankäytön muuttumisesta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat toiseksi suurin ilmastonmuutoksen aiheuttaja fossiilisten polttoaineiden käytön jälkeen. Niiden osuus on lähes 12 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä. Valiokunta korostaa metsäkadon torjunnan merkitystä osana ilmastonmuutoksen hillintää. EU:n kulutus on noin 10 prosentin luokkaa koko maailman osuudesta tarkasteltaessa kokonaisloppukulutuksen aiheuttamaa metsäkatoa. EU:hun tuodaan useita tuotteita, kuten soijaa, lihaa, palmuöljyä, kahvia, kaakaota, maissia, puuta ja kumia, myös jalostettuina tuotteina.
Komission tiedonannossa maailman metsien suojelemiseksi ja ennallistamiseksi ehdotetaan tapoja tehostaa Euroopan unionin toimia. Toimet ja tavoitteet perustuvat mm. EU:n metsästrategiaan, luonnon monimuotoisuutta koskevaan EU:n strategiaan vuoteen 2020, ympäristöä koskevaan 7. toimintaohjelmaan sekä EU:n pitkän aikavälin visioon ilmastoneutraalista taloudesta vuoteen 2050 mennessä (”Puhdas maapallo kaikille”).
Valiokunta korostaa sitä, että metsäkato on monitahoinen ongelma, eikä EU yksin pysty lainsäädännöllään tai toimillaan vaikuttamaan siihen. Tästä huolimatta valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että jatkotyössä kehitetään myös EU:n lainsäädäntöä metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen minimoimiseksi. Ongelmien ratkaiseminen vaatii yhteistyötä maailmanlaajuisesti. Tuottaja- ja kuluttajamaiden välisen dialogin vahvistaminen on tärkeää. Maa ja luonnonvarat ovat merkittävä resurssi maaseudun väestölle ja alkuperäiskansoille etenkin köyhissä maissa, joissa luonnonvarojen käytön estäminen voi laukaista konflikteja. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että yhteisöt, joita metsäkato suorimmin koskettaa, otetaan mukaan päätöksentekoon.
Valiokunta katsoo, että tulee lisätä tieteellistä tietoa, hyödyntää uusinta tietoa ja ottaa käyttöön tehokkaampia menetelmiä ja ratkaisuja. Hyvän hallinnon merkitys korostuu myös metsäkadon ehkäisyssä kansallisesti ja kansainvälisesti. Hyvällä hallinnolla voidaan ehkäistä korruptiota ja kitkeä epätoivottua toimintaa. Maissa, joissa maanomistus- ja maankäyttöoikeudet ovat epäselvät, metsätuhojen (palot ja tuholaiset) leviämisen riski on usein tavallista korkeampi, mikä edelleen uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja lisää metsäkatoa.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että EU:ssa puun alkuperän ja laillisuuden varmistaa vuodesta 2013 voimassa ollut EU:n puutavara-asetus. Asetuksen mukaan toimijalla, joka asettaa tuotteen ensimmäistä kertaa EU:n markkinoille, on oltava asianmukaisen huolellisuuden järjestelmä (due diligence) puun ja puutavaran laillisuuden osoittamiseksi. Lainsäädännön lisäksi vapaaehtoisilla metsäsertifiointijärjestelmillä on tärkeä rooli ehkäistäessä metsäkatoa ja metsien tilan heikentymistä. Tällä hetkellä vain noin 10 prosenttia maailman metsistä on sertifioitu.
Metsäkadon estämisessä ja kestävän metsätalouden edistämisessä valiokunta pitää kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa erittäin tärkeänä. Tässä yhteydessä valiokunta korostaa EU:n metsästrategian merkitystä. Vuoteen 2020 voimassa olevan strategian yksi tärkeimmistä teemoista on yhteistyö globaalilla tasolla metsien kestävän hoidon ja käytön edistämiseksi. Jatkossa myös metsittämisen lisääminen tulee nostaa osaksi globaalia yhteistyötä. Suomen tulee ajaa voimakkaasti strategian uudistamista omana erillisenä kokonaisuutena sekä globaalien toimien vahvistamista strategiassa.
Kestävän metsätalouden ohella puupohjaisen kestävän biotalouden globaali edistäminen on yksi merkittävä keino estää metsäkatoa. On arvioitu, että puupohjaisten tuotteiden markkinat tulevat kasvamaan noin 200 miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä komission esitystä auttaa kumppanimaita toteuttamaan kestäviä metsäpohjaisia arvoketjuja.
Biotalouden edistämiseen sisältyy rahoituksen kohdistaminen kestäviin kohteisiin. EU valmistelee parhaillaan kestävää rahoitusta koskevaa lainsäädäntöä. Valiokunta pitää tärkeänä, että lainsäädäntö on johdonmukainen EU:n metsien käyttöön, maatalouteen ja energian tuotantoon liittyvien politiikkojen kanssa. Ristiriitainen lainsäädäntö vie pohjaa pois pitkäjänteiseltä toiminnalta ja investoinneilta kestäviin ratkaisuihin.
Valiokunta toteaa, että tiedonannossa huomioidaan EU:n kauppasopimukset, jotka ovat kauppapolitiikan lisäksi EU:n ulkopolitiikan tavoitteiden toteuttamisväline. EU:n laaja-alaisissa vapaakauppasopimuksissa on kauppaa ja kestävää kehitystä koskevat luvut, joissa on ympäristönsuojelua, ilmastonmuutosta, biologista monimuotoisuutta ja metsiä koskevat sitovat määräykset. Nämä muun muassa kauppaa ja metsien kestävää hoitoa koskevat määräykset ovat tärkeät sisällöltään. Valiokunta pitää tärkeänä, että EU edistää kauppasopimuksissa metsien suojelua ja kestävää metsätaloutta koskevia määräyksiä ja kannustaa sellaisten maatalous- ja metsätuotteiden kauppaan, jotka eivät aiheuta metsäkatoa tai metsien tilan heikkenemistä. EU:n kauppasopimusmalli perustuu kestävässä kehityksessä osapuolten yhteistyöhön, vuoropuheluun ja kannustimiin sekä asiantuntijapaneelin suosituksiin toimeenpanosta. Tätä mallia tulee hyödyntää tiedonannon mukaisessa sopimusmääräysten tehokkaan täytäntöönpanon varmistamisessa. Lisäksi kestävän kehityksen tulee olla yksi aiheista kauppasopimusten vaikutusarvioinneissa. Tärkeää on myös yritysten huolellisuusvelvoitteiden ja kauppasopimusten alaisten sanktiomekanismien kehittäminen ja toimeenpano.
Valiokunta pitää välttämättömänä, että kuluttajille ja tuottajille annetaan enemmän tietoa hyödykkeiden kuluttamisen ja metsäkadon välisestä yhteydestä. Metsäkatovapaiden tuotteiden tunnistamisesta, tarjoamisesta ja ostamisesta on tehtävä helpompaa toimittajille, valmistajille, vähittäismyyjille, kuluttajille ja viranomaisille mm. kehittämällä edelleen kestävyyskriteereitä sekä edistämällä ympäristömerkkejä, jotka ovat kolmannen osapuolen todentamia.