Yleistä kestävän kehityksen toimintaohjelman toteuttamisesta
Suomi sitoutui vuonna 2015 pidetyssä YK:n huippukokouksessa globaalin kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda2030:n, toteutukseen. Agenda2030-toimintaohjelma sisältää 17 tavoitetta, jotka tähtäävät köyhyyden poistamiseen sekä kestävään kehitykseen, jossa otetaan ympäristö, talous ja ihminen tasavertaisesti huomioon. Valtioneuvoston selonteko kuvaa hallituksen toimenpiteet näiden 17 tavoitteen toteuttamiseksi tällä hallituskaudella. Valtioneuvosto on antanut eduskunnalle selonteon Agenda2030-toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanosta kerran hallituskaudessa toimintaohjelman hyväksymisestä lähtien. Aiemmat selonteot on annettu vuosina 2017 ja 2020. Maa- ja metsätalousvaliokunta tarkastelee lausunnossaan erityisesti toimialansa kannalta keskeisiä ruokaturvaan ja luonnonvarojen käyttöön liittyviä kestävän kehityksen tavoitteita.
Tuoreimman YK:n kestävän kehityksen arviointiraportin mukaan Suomi on kansainvälisesti pisimmällä kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisessä. Raportin perusteella Suomi on saavuttanut hieman yli 86 prosenttia edellä mainituista 17 kestävän kehityksen tavoitteesta ja niiden alatavoitteesta. Kärkisijastaan huolimatta Suomella on merkittäviä haasteita kestävän kehityksen ekologisen ulottuvuuden tavoitteiden saavuttamisessa. Myös rajat ylittävien, kielteisten ulkoisvaikutusten osalta Suomen haasteet liittyvät kasvihuonekaasupäästöihin ja luonnonvarojen käyttöön. Kestävän kehityksen tilannekuvat on selonteossa jäsennelty valtioneuvoston kanslian johdolla toteutettavassa yhteiskunnallisessa kestävyysarvioinnissa hyödynnettävän viiden kestävyyden ulottuvuuden mukaisesti mahdollisimman kattavan tilannekuvan luomiseksi. Ulottuvuudet ovat ekologinen kestävyys, inhimillinen ja kulttuurinen kestävyys, demokratian, oikeusvaltion ja turvallisuuden kestävyys, sosiaalinen kestävyys sekä taloudellinen kestävyys.
Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että myös demokratian, oikeusvaltion ja turvallisuuden kestävyys on nostettu selkeästi osaksi kestävyysarviointia. Kestävyyden ja turvallisuuden yhtäaikainen tarkastelu on erityisesti nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa tärkeää. Useat kestävän kehityksen tavoitteet kytkeytyvät vahvasti yhteen, mutta tavoitteiden väliset linkitykset eivät selonteossa nouse kaikilta osin riittävästi esiin, kun kunkin tavoitteen saavuttamista on arvioitu erikseen. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa, että kestävää energia- ja ruokaturvaa parantamalla edistetään myös huoltovarmuutta ja turvallisuutta. Kestävän Suomen ylläpitämisessä ja maan kokonaisturvallisuuden varmistamisessa on ensiarvoisen tärkeää maaseutualueiden ja maan eri osien tasapuolinen kehittäminen. Parhaillaan valmisteltavana oleva valtioneuvoston maaseutupoliittinen selonteko tukee tätä kehitystä erityisesti maaseutualueiden osalta.
Maatalous ja kestävä ruokajärjestelmä
Esimerkkinä kestävyystavoitteiden välisistä linkityksistä maa- ja metsätalousvaliokunta nostaa erityisesti esiin maailman ruokamurroksen, jossa myös suomalainen ruokaketju on mukana. Agenda2030-toimintaohjelman tavoite 2 on poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa nälän näkeminen on hyvin harvinaista. Myös turvallisen ja ravinteikkaan ruoan saaminen ympäri vuoden on hyvin turvattu kaikille väestöryhmille. Valiokunta korostaa, että vaikka Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa, on Suomessa säilytetty korkea eli noin 80—85 prosentin laskennallinen omavaraisuus ruuantuotannossa. Omavaraisuudesta tulee huolehtia myös tulevaisuudessa.
Maailmanlaajuisessa tarkastelussa voimakas väestönkasvu haastaa maailman elintarvikehuoltoa. Samanaikaisesti muuttuva ilmasto tuo laajoja haasteita ruokaturvan toteutumiseen eri puolilla maapalloa kuivuuden, kuumuuden ja sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä. Ilmaston lämpeneminen uhkaa rajoittaa ruoan tuotantoa juuri alueilla, joilla väkiluku kasvaa jo eniten. Myös raaka-ainepula, pölyttäjäkato ja vesivarojen ehtyminen uhkaavat laajasti ruokaturvaa, mikä voi johtaa yhteiskunnalliseen epävakauteen. Lisäksi kiristynyt geopoliittinen asetelma luo markkinoille vaikeasti ennakoitavaa epävarmuutta. Nämä kansainväliset haasteet vaikuttavat ruoantuotantoon myös Suomessa.
Hallituksen toimet kohdistuvat tavoitteen 2 osalta erityisesti maatalouden kannattavuuteen, ruokaturvaan ja huoltovarmuuteen. Kestävä kotimainen ruokajärjestelmä voi rakentua vain kannattavan kotimaisen alkutuotannon varaan. Alkutuotannon kannattavuuden vahvistaminen eri keinoin on erityisen tärkeää. Alkutuotannon kilpailukykyä on vahvistettava sekä markkinoiden toimintaedellytyksiä parantamalla että EU:n yhteisellä maatalouspolitiikalla. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan toimeenpanoa Suomessa koskevan kansallisen CAP-suunnitelman 2023—2027 toimenpiteillä edistetään useita kestävän kehityksen tavoitteita. Hallitusohjelman mukaisesti valmistelussa on suomalaisen ruuantuotannon pitkän aikavälin strategia ja elintarvikevientiä lisäävä ruoka-alan kasvuohjelma. Strategiatyössä luodaan visio siitä, millainen ruokajärjestelmä Suomessa on vuonna 2040, mitä toimenpiteitä sen saavuttamiseksi tarvitaan ja millaisiin muutoksiin on syytä varautua. Hallitus on sitoutunut suomalaisen ruokajärjestelmän kestävyyden parantamiseen ja ruokaviennin kaksinkertaistamiseen vuoteen 2031 mennessä.
Suomalaisen ruokajärjestelmän kestävyyden arvioinnissa vahvuuksia ovat muun ohella runsaat vesivarat, eläinantibioottien tai kasvinsuojeluaineiden vähäinen käyttö ja metsämaan osuus peltojen ympärillä. Suomen CAP-suunnitelma sisältää laajan kirjon luonnon monimuotoisuutta ja tuotantoeläinten hyvinvointia edistäviä toimenpiteitä. Toimenpiteistä osa on kaikille viljelijöille pakollisia, ja ne ovat kaikkien viljelijätukien maksamisen edellytyksenä. Osa toimenpiteistä on puolestaan vapaaehtoisia. Kestävä maatalous kytkeytyy myös jäljempänä tarkasteltavaan maaekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Maatalousalueiden monimuotoisuutta voidaan parantaa muun muassa lisäämällä niittyjä ja edistämällä luomutuotantoa. Monimuotoinen maatalousluonto auttaa turvaamaan kestävän ruoantuotannon edellytykset. Luonnon monimuotoisuutta tukeva maatalous parantaa myös Suomen ruoantuotannon kriisinkestävyyttä.
Vesivarojen ja metsien kestävä käyttö
Agenda2030-toimintaohjelman tavoite 6 on varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille. Selonteon mukaan Suomessa on kehittynyt vesihuolto ja toimiva korkealuokkainen sanitaatio. Arviolta puolet suomalaisten vedenkäytöstä kohdistuu maan rajojen ulkopuolelle kansainvälisen tuotannon, kaupan ja tuonnin myötä. Yksittäisen tuotteen vesijalanjälki riippuu paljon siitä, missä ja miten tuote on tuotettu ja kuinka paljon tuotanto on rasittanut paikallisia vesivaroja ja vesistöjä. Ulkomaiset maataloustuotteet kattavat neljä viidesosaa tuontituotteiden aiheuttamasta suomalaisen kuluttajan vesijalanjäljestä. Maa- ja metsätalousministeriö on yhdessä neljän muun ministeriön kanssa laatinut toimintasuunnitelman, joka tukee Suomen yrityksille asetettua tavoitetta olla maailman vesivastuullisimpia vuonna 2030. Valiokunta pitää tärkeänä, että vahvaa suomalaista vesiosaamista voidaan hyödyntää myös kansainvälisesti vesivarojen hyvän hallinnan edistämiseksi.
Tavoitteeseen 6 liittyy myös vesien ekologisen tilan parantaminen. Helmi-elinympäristöohjelmalla on saatu aikaan hyviä tuloksia kosteikkojen ja lintuvesien kunnostuksessa. Myös heikentyneiden suoekosysteemien ennallistamishankkeita on käynnissä. Lisäksi vaelluskalojen elinolosuhteita parannetaan ja virtavesiä ennallistetaan hallitusohjelman mukaisesti. Vaelluskalakantojen elvyttämisohjelmaa (NOUSU-ohjelma) jatketaan ja kehitetään, ja ohjelman avulla toteutetaan monipuolisesti erilaisia hankkeita kalojen vaellusyhteyksien parantamiseksi. Vaelluskalakantojen hyvinvointi on tärkeää niin luonnon monimuotoisuudelle, kestävälle luontomatkailulle kuin vapaa-ajankalastuksellekin.
Agenda 2030 -toimintaohjelman tavoite 15 on suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä, edistää metsien kestävää käyttöä, taistella aavikoitumista vastaan sekä pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen. Suomessa Kansallinen metsästrategia 2035 edistää metsien kestävää hoitoa ja käyttöä esimerkiksi metsänhoidon suositusten kautta. Valiokunta toteaa, että metsien osalta monimuotoisuutta voidaan turvata tärkeitä rakennepiirteitä vahvistamalla metsätaloustoimien yhteydessä muun muassa huolehtimalla riittävän lahopuun, säästöpuiden ja suojavyöhykkeiden jättämisestä metsiin sekä lisäämällä lehtipuiden osuutta.
Valiokunta korostaa, että EU:ssa vuonna 2020 laaditun selvityksen mukaan Euroopassa on tiukimman suojelukategorian metsiä noin 3,6 miljoonaa hehtaaria ja niistä noin puolet eli 51,4 prosenttia on Suomessa. Selonteon mukaan hallitus jatkaa edelleen metsien suojelutoimia. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma eli METSO-ohjelma ja edellä jo mainittu Helmi-elinympäristöohjelma ovat jatkossakin keskeisiä metsien monimuotoisuustavoitteiden saavuttamisen kannalta. METSO:n avulla yksityiset metsänomistajat voivat suojella metsiensä monimuotoisuutta. Metsänomistaja voi suojella metsäänsä joko määräaikaisesti tai pysyvästi, tai toteuttamalla luonnonhoitotöitä. Lisäksi selonteossa todetaan, että hallitus ryhtyy toimiin metsäojituksen ympäristö- ja vesistövaikutusten pienentämiseksi.
Kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys
Agenda2030-toimintaohjelman tavoite 12 on varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys. Globaalin vastuun tavoitteena on estää ja vähentää negatiivisia ulkoisvaikutuksia (jalanjäljet) ja vahvistaa positiivisia ulkoisvaikutuksia (kädenjäljet). Valtioneuvoston selonteon mukaan Suomen toiminnan kielteiset ulkoisvaikutukset eli vaikutukset maan rajojen ulkopuolella ovat merkittäviä, ja Suomi sijoittuu vertailussa sijalle 139 yhteensä 167 valtion joukossa. Kielteisiä ulkoisvaikutuksia arvioitaessa Suomen haasteita ovat muun muassa tuontimme muualla maailmassa aiheuttamat ilmasto- ja typpipäästöt sekä metsäkato. Valiokunta on jo edellisestä Agenda2030-toimintaohjelman selonteosta antamassaan lausunnossa katsonut, että Suomen tuotannon ja kulutuksen globaalit vaikutukset ja niiden haitallisten seurausten hillitseminen tulee ottaa paremmin huomioon (MmVL 3/2021 vp — VNS 3/2021 vp). Tuontielintarvikkeisiin ja -raaka-aineisiin liittyvä vastuullisuus tarkoittaa muun muassa, että globaalia elintarviketuotantoa ja kotimaista tuotantoa tulee arvioida samojen kestävyysvaatimusten mukaisesti.
Selonteon mukaan tavoitteena on, että Suomi hyödyntää luonnonvarojaan kestävästi omavaraisuutensa parantamiseksi, mikä on linjassa myös Kiertotalousstrategiassa esitettyjen tavoitteiden kanssa. Kiertotalousstrategian mukaan uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus pitää saada lasku-uralle ja näitä tulee korvata uusiutuvilla raaka-aineilla. Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevan tavoitteen konkretisoimiseksi valiokunnan saamassa selvityksessä ehdotetaan useita keinoja, kuten muun muassa kiertotalouden edistämisohjelman arviossa esitetyn kansallisen luonnonvarasopimuksen tekemistä. Positiivisena esimerkkinä eri kestävyystavoitteiden toisiaan tukevasta toteuttamisesta valiokunnan saamassa selvityksessä nostetaan myös esiin biokaasutuotannon edistäminen. Tanskalaisten kotieläintilojen lannasta jo 75 prosenttia menee biokaasulaitoksiin, mikä alentaa tilojen hiilijalanjälkeä ja edistää kiertotaloutta, kun lanta hyödynnetään sekä ravinteiksi että energiaksi.
Myös Suomessa on positiivisia käytännön esimerkkejä kiertotalouden toiminnasta. Metsäteollisuuden tehdasprosessit toimivat kiertotalouden periaatteiden mukaisesti, kun kemikaalit ja vesi kiertävät prosesseissa. Lisäksi tuotannossa syntyvät sivuvirrat hyödynnetään jo nyt 95-prosenttisesti joko materiaalina tai uusiutuvana energiana. Myös paperin ja kartonkipakkausten kierrätysasteet ovat Suomessa koko Euroopan mittakaavassa erittäin korkeat. Uusiutuvan energian osuus kotimaan metsäteollisuuden energiantuotannossa oli 92 prosenttia vuonna 2023. Kiertotalousstrategian pohjalta hallitus haluaa lisäksi pyrkiä mahdollisimman korkeaan jalostusasteeseen myös puun käytössä ja näin edistää kotimaiseen uusiutuvaan raaka-aineeseen perustuvan metsäteollisuuden arvonlisän nostamista. Selonteon mukaan puurakentamista lisätään kannustimin sekä purkamalla puurakentamiseen liittyvää sääntelyä.
Selonteon mukaan Suomi pyritään nostamaan ilmasto- ja ympäristökädenjäljen edelläkävijäksi edistämällä puhtaan talouden kasvua kotimaassa sekä syrjäyttämällä saastuttavia ratkaisuja maailmalla viennin kautta. Valiokunta painottaa, että tavoitteen saavuttaminen edellyttää panostusta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, jotta varmistetaan Suomen kärkiasema globaalissa kilpailussa puhtaiden ratkaisujen kehittäjänä ja viejänä. Kestävien innovaatioiden kohdalla globaali tilanne on vaikea, sillä ne kilpailevat perinteisten, ympäristöhaittoja aiheuttavien ratkaisujen kanssa samoilla markkinoilla. Suomen kilpailukyvyn vahvistaminen edellyttää, että eri sektoreiden ja hallinnon tasojen TKI-toimintaa edistävät toimenpiteet ovat toisiaan tukevia ja samansuuntaisia.
Valiokunta kiinnittää lopuksi huomiota siihen, että luonnonvarojen kulutuksen kestävyyden seuraaminen luotettavasti on nykyisillä indikaattoreilla ja tietopohjalla haastavaa. Kestävyyden arvioimiseen parhaiten soveltuvista, kansainvälisesti vertailukelpoisista indikaattoreista ja niille asetettavista tavoitetasoista tarvitaan vielä lisää tutkimusta. Myös edellä mainitun ympäristökädenjäljen laskenta, jolla pyritään kuvaamaan yrityksen tai tuotteen positiivisia ympäristövaikutuksia suhteessa kilpaileviin tuotteisiin tai palveluihin, vaatii tällä hetkellä hyvin paljon oletuksia ja sisältää siten epävarmuuksia. Agenda2030-toimintaohjelman toimeenpanossa on tärkeää tunnistaa, että eri kestävyystavoitteet ovat usein keskenään ristiriitaisia ja kilpailevia. Eri ympäristökestävyyden muotojen lisäksi on keskeistä huomioida myös sosiaalisen kestävyyden ulottuvuudet ja ennakoida eri kehityskulkujen ja politiikkatoimien mahdollisia negatiivisia vaikutuksia eri väestöryhmille ja alueille.