Arvioinnin lähtökohtia
(1) Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta, jolla korvataan voimassa oleva laki.
(2) Esityksen ensisijaisena tavoitteena on tehdä naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevaan lainsäädäntöön muutokset, joilla se saatetaan kokonaisuudessaan vastaamaan perustuslain vaatimuksia. Esityksen tavoitteena on samalla lakiteknisesti ajantasaistaa naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevaa lainsäädäntöä ja yhtenäistää sääntelyä ja laissa käytettyä terminologiaa asevelvollisuuslain kanssa.
(3) Jokainen Suomen kansalainen on perustuslain 127 §:n 1 momentin perusteella velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään. Säännöksessä on vahvistettu maanpuolustus jokaisen Suomen kansalaisen perustuslakiin perustuvaksi velvollisuudeksi ja annettu valtuus säätää tämän velvollisuuden yksityiskohtaisemmasta sisällöstä lailla (PeVL 9/2007 vp, s. 2/I).
(4) Perustuslaissa tarkoitettu maanpuolustusvelvollisuus kattaa sotilaallisen maanpuolustuksen lisäksi myös muut isänmaan puolustamisen ja siinä avustamisen tavat. Asevelvollisuus puolustusvoimissa kuuluu säännöksen piiriin samoin kuin varusmiespalvelusta korvaava siviilipalvelus sekä velvollisuus osallistua maanpuolustustarkoituksessa järjestettävään muuhun koulutukseen (HE 1/1998 vp, s. 181—182, PeVL 10/1985 vp, s. 3/I, PeVL 18/1995 vp, s. 2/II, PeVL 9/1996 vp, s. 2/I)
(5) Perustuslaista ei ole katsottu johtuvan estettä sille, että asevelvollisuus säädetään lailla koskemaan vain miehiä. Naisten asepalvelus on voitu perustuslakiesityksen perusteluissa olevan nimenomaisen maininnan mukaan säätää edelleen vapaaehtoisuuteen perustuvaksi (HE 1/1998 vp, s. 182/I ja PeVL 9/2007 vp, s. 4/II).
(6) Valtioneuvoston asettama parlamentaarinen komitea on vastikään jättänyt mietintönsä yleisen asevelvollisuuden kehittämisestä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisestä. Sikäli kuin komitean työn seurauksena ryhdytään asevelvollisuutta koskevan lainsäädännön muutoksia tarkoittavaan lainvalmisteluun, on tässä työssä perusteltua tarkastella myös asevelvollisuuteen liittyviä sukupuolten erilaista kohtelua koskevia yhdenvertaisuuskysymyksiä sekä muodollisen että tosiasiallisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
(7) Perustuslakivaliokunta kiinnittää valtioneuvoston huomiota myös siihen, että nyt ehdotettua sääntelyä naisten asepalveluksen vapaaehtoisuudesta perustellaan esityksen säätämisjärjestysperusteluissa (s. 29) myös sillä, että valiokunnan käytännössä maanpuolustusvelvollisuuden on katsottu merkitsevän rauhan aikana määrätyn ikäisten terveiden miesten velvollisuutta palvella tietty aika vakinaisessa väessä tai korvaavassa palveluksessa ja että valiokunta on toistanut tämän kantansa myös vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen voimaantulon jälkeen. Sanottu tulkinta koskee kuitenkin hallitusmuodon aikaista sääntelyä (ks. PeVL 9/2007 vp, s. 4/II), eikä sitä ole sellaisenaan valiokunnan käytännössä kiinnitetty perustuslain 127 §:n tulkintaan. Valiokunta kiinnittää valtioneuvoston huomiota säätämisjärjestysperusteluiden asianmukaiseen laadintaan.
Asepalveluksen järjestäminen ja suhde varusmiespalvelukseen
(8) Lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin mukaan asepalvelus järjestetään asevelvollisuuslaissa säädetyn varusmiespalveluksen yhteydessä ja se suoritetaan samalla tavalla kuin varusmiespalvelus sekä rinnastetaan siihen kaikissa suhteissa, jollei 5 tai 8 §:stä muuta johdu. Kun henkilö on aloittanut asepalveluksen tai on hakemuksensa mukaisesti annetun määräyksen mukaan ollut velvollinen aloittamaan palveluksen, häneen sovelletaan 5 ja 8 §:ssä säädetyin poikkeuksin kaikkia niitä säännöksiä, jotka koskevat asevelvollisuuslain mukaisesti varusmiespalvelukseen määrättyä (6 §:n 2 momentti). Lain 5 §:ssä ehdotetaan säädettävän naisten vapaaehtoisen asepalveluksen aloittamismääräyksen peruuttamisesta ja 8 §:ssä raskauden vaikutuksista palvelukseen valintaan ja palveluksen suorittamiseen.
(9) Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että koska 5 ja 8 §:ssä ei säädetä nimenomaisista poikkeuksista asevelvollisuuslain säännöksiin, jättää sääntely jossain määrin avoimeksi sen, miltä osin asevelvollisuuslain säännöksiä ei sovelleta 5 ja 8 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa. Naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevaan lakiin ei sisälly esimerkiksi lainkaan terveystarkastusta koskevaa sääntelyä. Asevelvollisuuslain 63 §:ssä puolestaan säädetään mahdollisuudesta määrätä asevelvollinen terveydentilansa toteamiseksi lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön tarkastukseen ja tutkimukseen, jos se on tarpeen palvelustehtävien hoitamisen edellytysten selvittämiseksi tai palveluskelpoisuuden määrittämiseksi. Säännös ei kuitenkaan tule nyt arvioitavan lakiehdotuksen 8 §:n tarkoittaman raskauden kohdalla sovellettavaksi, jos asevelvollisuuslain säännöksiä ei sovelleta lainkaan 8 §:n soveltamisalalla. Koska yhtäältä asevelvollisuuslain ja toisaalta naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevan lain soveltamisalat määrittävät asevelvollisuutta suorittavien oikeuksien ja velvollisuuksien perusteet, on sääntelyä valiokunnan mielestä täsmennettävä.
(10) Jos asepalveluksen aloittamismääräyksen saanut henkilö ilmoittaa, ettei hän aloita asepalvelusta, määräys on lakiehdotuksen 5 §:n 1 momentin mukaan heti peruutettava. Lakiehdotuksen 5 §:n 1 ja 2 momentista ei käy ilmi päätöksentekoon toimivaltainen viranomainen. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Säännöstä on syytä täydentää.
Raskauteen liittyvät säännökset
(11) Lakiehdotuksen 8 §:ssä ehdotetaan säädettävän raskauden vaikutuksesta palvelukseen ottamiseen ja palveluksen suorittamiseen. Pykälä vastaa perustelujen (s. 24) mukaan sisällöltään osin voimassa olevan lain 7 §:ää ja osin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen järjestämisestä annetun puolustusministeriön määräyksen 1 §:ää. Palvelukseen valitsemista sekä palveluksen järjestämistä ja keskeyttämistä koskevat säännökset vaikuttavat yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin, joten raskautta koskevat säännökset ehdotetaan nostettavan kokonaisuudessaan lain tasolle.
(12) Lakiehdotuksen 8 §:n 1 momentin mukaan naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen ei oteta raskaana olevaa naista. Säännös on sinänsä täsmällinen ja tarkkarajainen. Perustuslakivaliokunnan mielestä asiasta olisi kuitenkin ollut perusteltua säätää esimerkiksi vastaavalla tavalla kuin asevelvollisuuslain 9 §:ssä säädetään palveluskelpoisuudesta.
(13) Lakiehdotuksen 8 §:n 3 momentissa säädetään asepalveluksessa raskaaksi tulevan naisen palveluksen keskeyttämisestä. Jos asepalveluksessa oleva nainen tulee raskaaksi, hänen palveluksensa keskeytetään määräajaksi. Joukko-osaston komentaja määrää lääkärin lausunnon perusteella palveluksen keskeytyksen alkamisajankohdan. Tarkoitus lienee, että lausunto koskee palveluskelpoisuutta eikä raskautta sinänsä. Perustuslakivaliokunnan mielestä ehdotettua säännöksen sanamuotoa ei voida pitää perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaisen syrjintäkiellon kannalta ongelmattomana. Lakiehdotuksen 8 §:n 3 momenttia on täsmennettävä siten, että palveluksen keskeyttäminen sidotaan säännösperusteisesti raskaaksi tulleen naisen palveluskelpoisuuteen eikä raskauteen sinänsä. Tällainen täsmentäminen on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
(14) Lakiehdotuksen 8 §:n 3 momentin mukaan asepalvelus keskeytetään korkeintaan siksi ajaksi, jona naisella on oikeus muuhun lakiin perustuviin lapsen syntymään ja hoitoon liittyviin poissaoloihin. Hallituksen esityksestä ei ilmene, onko ehdotuksen tarkoituksena esimerkiksi, että asepalveluksen keskeytyksen pituus on aina yli 3 vuotta äitiysvapaasta hoitovapaaseen, vaikka henkilö itse haluaisi suorittaa asepalveluksen loppuun esimerkiksi välittömästi äitiysvapaan jälkeen tai henkilö ei olekaan keskenmenon vuoksi oikeutettu esimerkiksi hoitovapaisiin. Perustuslakivaliokunnan mielestä asepalveluksen keskeytyksen pituus jää epäselväksi ja sitä koskeva joukko-osaston komentajan harkintavalta hyvin laajaksi ja avoimeksi. Säännöstä on syytä täsmentää.
Muutoksenhaku
(15) Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen eduskunnalle laeiksi asevelvollisuuslain ja siviilipalveluslain 79 §:n muuttamisesta (HE 183/2021 vp), jossa on säännökset oikaisuvaatimusmenettelyn piiriin lukeutuvista päätöksistä. Kutsunta-asiain keskuslautakunnan päätöksiä koskee asevelvollisuuslain 112 §:n 1 momentissa säädetty muutoksenhakukielto, joka on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 9/2007 vp). Naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevan lakiehdotuksen 11 §:ssä ehdotetaan säädettävän, että laissa tarkoitettuihin päätöksiin haetaan muutosta noudattaen, mitä asevelvollisuuslaissa säädetään. Valiokunnan mielestä sääntely jää tältä osin epäselväksi. Sääntelyä on syytä täsmentää ja selventää luetteloimalla, missä järjestyksessä nyt arvioitavan esityksen mukaisiin päätöksiin haetaan muutosta.