(1) Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettaviksi työsopimuslakia, merityösopimuslakia, työehtosopimuslakia ja kahdeksaa muuta lakia.
(2) Sääntelyä ehdotetaan ensinnäkin muutettavaksi siten, että jatkossa myös työnantajakohtaisella työehtosopimuksella voi sopia toisin niistä asioista, joista nykyisin voi sopia valtakunnallisella työehtosopimuksella. Toiseksi työntekijäpuolta edustavana sopijapuolena voi ehdotuksen mukaan jatkossa olla myös valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen jäsenyhdistys. Kolmanneksi esityksessä ehdotetaan, että jatkossa myös järjestäytymättömillä työpaikoilla saa soveltaa yleissitovan työehtosopimuksen paikalliseen sopimiseen kelpuuttavia määräyksiä.
(3) Normaalisitovaan työehtosopimukseen perustuva paikallinen sopimus tehdään lähtökohtaisesti työehtosopimuksen edellyttämien sopijapuolten välillä. Jos työehtosopimuksessa edellytetään sopijapuoleksi henkilöstön puolelta luottamusmiestä, ja henkilöstö on tällaisen valinnut, sopimus tehdään luottamusmiehen kanssa. Jos luottamusmiestä ei ole, eikä työehtosopimuksessa ole sovittu vaihtoehtoisesta tasapuoliset sopimisedellytykset turvaavasta menettelystä, voidaan ehdotuksen mukaan tehdä paikallinen sopimus luottamusvaltuutetun kanssa. Samanlaista mallia ehdotetaan myös yleissitovan kentän osalta. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että yleissitovassa kentässä niillä työntekijöillä, jotka eivät ole työehtosopimukseen sitoutuneen työntekijäyhdistyksen jäseniä, on oikeus enemmistöpäätöksin valita luottamusmiehen rinnalle luottamusvaltuutettu edustamaan heitä paikallista sopimusta koskevissa kysymyksissä.
(4) Hallituksen esityksessä ehdotetut paikallisen sopimisen mahdollisuuksia laajentavat muutokset ovat merkityksellisiä ennen muuta perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvatun ammatillisen yhdistymisvapauden, perustuslain 15 §:n omaisuuden suojan kautta suojaa saavan sopimusvapauden ja perustuslain 18 §:n 1 momentissa julkiselle vallalle osoitetun työvoiman suojelua koskevan velvoitteen kannalta.
(5) Perustuslakivaliokunta on työsopimuslain säätämisen yhteydessä vuonna 2000 arvioinut muun muassa paikallisen sopimisen mahdollistavia säännösehdotuksia. Valiokunnan mukaan perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvattuun ns. negatiiviseen yhdistymisvapauteen liittyen oli arvioitava, voidaanko perusoikeussuojan kannalta hyväksyä, että yhdistykseen kuulumiseen tai sen ulkopuolella olemiseen liittyisi merkittäviä epäedullisia seuraamuksia, miltä osin tilanne voi olla merkityksellinen myös perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten kannalta (PeVL 41/2000 vp, s. 4/I).
(6) Vuonna 2000 perustuslakivaliokunnan arvioitavana olleen työsopimuslain 13 luvun 8 §:n mukaan yleissitovaa työehtosopimusta noudattava järjestäytymätön työnantaja ei saa soveltaa sellaisia työsopimuslain säännöksistä poikkeavia työehtosopimusmääräyksiä, jotka edellyttävät paikallista sopimista. Tuolloin ehdotettua eron tekemistä työnantajien välillä perusteltiin esityksessä ennen muuta sillä seikalla, että järjestäytyneessä kentässä voidaan turvata myös paikallisella tasolla samanlainen neuvottelu- ja sopimistasapaino kuin valtakunnallisten työnantaja- ja työntekijäyhdistysten välillä vallitsee. Lisäksi luottamusmiesjärjestelmän ja muiden keinojen avulla on mahdollista varmistua työehtosopimuksen määräysten noudattamisesta. Järjestäytymättömässä kentässä ei ole samanlaista valvontajärjestelmää (PeVL 41/2000 vp, s. 4).
(7) Työntekijäin suojelun tavoitteesta lähtevien esityksen perustelujen painavuutta ja hyväksyttävyyttä arvioitaessa oli perustuslakivaliokunnan mukaan toisaalta otettava huomioon, että neuvottelu- ja sopimistasapainoa paikallisella tasolla on mahdollista turvata yleissitovuuden piirissä olevien työpaikkojen osalta myös lainsäädäntöteitse. Tarkoitetun tasapainon sekä lisäksi valvonnan kannalta oli paikallistasolla merkitystä, että työsopimuslakiehdotuksen 13 luvun 3 § koskee luottamusvaltuutettua. Merkityksellisenä pidettiin myös sitä, ettei työrauhavelvoite sido järjestäytymättömän kentän työntekijöitä (PeVL 41/2000 vp, s. 4/II).
(8) Tuolloin ehdotetun eron tekemistä perusteltiin esityksessä työntekijäin suojelun tavoitteesta käsin, mitä perustetta perustuslakivaliokunta piti perustuslain 18 §:n 1 momentin lopussa oleva säännös huomioon ottaen valtiosääntöoikeudellisesti hyväksyttävänä (PeVL 41/2000 vp, s. 4/II). Valiokunta piti tuolloin ehdotettua sääntelyä mahdollisena niin perustuslain syrjintäkieltoa koskevan 6 §:n 2 momentin kuin 13 §:n 2 momentissa turvatun negatiivisen yhdistymisvapauden kannalta (PeVL 41/2000 vp, s. 4/II). Valiokunta ei kuitenkaan todennut, että perustuslain 18 §:n 1 momentti edellyttäisi tuolloin ehdotetun kaltaista erottelua järjestäytyneiden ja järjestäytymättömien työnantajien välillä. Valiokunta pitää selvänä, että perustuslain 18 §:n 1 momentin mukainen julkisen vallan velvoite huolehtia työvoiman suojelusta ei kiinnity työmarkkinoiden kulloiseenkin sääntelytapaan.
(9) Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että nyt ehdotettava sääntely paikallisen sopimisen mahdollistamisesta myös järjestäytymättömillä työpaikoilla kaventaa erottelua järjestäytyneiden ja järjestäytymättömien työnantajien välillä ja pienentää siten järjestäytymättömien työnantajien negatiiviseen yhdistymisvapauteen ja myös sopimusvapauteen kohdistuvaa perusoikeusrajoitusta.
(10) Nyt arvioitavassa hallituksen esityksessä on selostettu varsin laajasti ja monipuolisesti (s. 62—74) lakiehdotusten vaikutuksia. Esityksessä (s. 72) muun muassa arvioidaan, että esityksellä voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden tilanteeseen. Työehtojen muokkaaminen joustavammiksi voi esityksen mukaan joissain tapauksissa helpottaa heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työllistymistä, mutta toisaalta paikallisen sopimisen lisääntyminen voi lisätä riskiä siitä, että jo valmiiksi heikossa työmarkkina-asemassa olevien asema heikentyy entisestään.
(11) Hallituksen esityksessä (s. 109) on toisaalta tehty selkoa myös siitä, miten ehdotetuilla säännöksillä pyritään turvaamaan neuvottelu- ja sopimistasapainoa yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvassa paikallisessa sopimisessa. Paikallisessa sopimisessa olisi noudatettava työehtosopimuksen osapuolia ja menettelytapoja koskevia määräyksiä. Ehdotuksessa turvattaisiin luottamusmiehen ensisijainen oikeus edustaa työntekijöitä paikallisen sopimuksen tekemisessä. Järjestäytymättömille työntekijöille ja toiseen ammattiliittoon kuuluville työntekijöille mahdollistettaisiin kuitenkin oikeus valita luottamusvaltuutettu edustamaan heitä paikallista sopimusta koskevissa kysymyksissä. Työehtosopimuksessa edellytetyn henkilöstön edustajan puuttuessa ja jos työehtosopimuksessa ei olisi sovittu menettelytavoista tasapuolisten sopimismahdollisuuksien turvaamiseksi, tulevat sovellettaviksi lailla säädettävät neuvottelutasapainoa turvaavat vaatimukset paikalliselle sopimiselle.
(12) Merkityksellistä perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta ovat perustuslakivaliokunnan mielestä myös se, että luottamusvaltuutetun irtisanomissuoja vastaa voimassa olevan lain mukaan luottamusmiehen irtisanomissuojaa eikä sääntelyyn tältä osin ehdoteta muutoksia, ja että työnantajan velvollisuudesta edistää luottamusvaltuutetun osaamiseen ja työpaikan toimintaympäristön tuntemukseen liittyviä valmiuksia ehdotetaan säädettäväksi. Lisäksi merkityksellistä on sääntely henkilöstön edustajan kanssa tehtävän paikallisen sopimuksen kirjallisesta muodosta ja mahdollisuudesta irtisanoa tehty paikallinen sopimus sekä työsuojeluviranomaisen toimivallan ulottuminen yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvaan paikalliseen sopimiseen. Yleissitovan työehtosopimuksen nojalla henkilöstön edustajan kanssa tehty paikallinen sopimus on ehdotuksen mukaan toimitettava työsuojeluviranomaiselle ja toimittamisvelvollisuuden tehosteena on työsuojeluviranomaisen määräämä laiminlyöntimaksu.
(13) Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan ehdotettu sääntely paikallisen sopimisen mahdollisuuden laajentamisesta ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta. Valiokunta pitää kuitenkin tarpeellisena kiinnittää vielä huomiota luottamusvaltuutettua koskevaan sääntelyyn.
(14) Työsopimuslain mukaan luottamusvaltuutettu on toissijainen luottamusmieheen nähden. Toissijaisuuden perustelu kiinnittyy hallituksen esityksen (s. 25) mukaan työntekijäin edustajien suojelua yrityksessä ja heidän toimintansa helpottamista koskevan ILOn yleissopimukseen nro 135. Sopimuksen 5 artiklan mukaan milloin yrityksessä on sekä ammattiyhdistysedustajia että valittuja luottamusmiehiä, on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin, milloin on syytä, sen varmistamiseksi, ettei valittujen luottamusmiesten olemassaoloa käytetä heikentämään asianomaisten ammattiyhdistysten tai näiden edustajien asemaa, sekä yhteistyön edistämiseksi valittujen luottamusmiesten ja toisaalta ammattiyhdistysten ja näiden edustajien välillä kaikissa molempia ryhmiä kiinnostavissa asioissa. Hallituksen esityksessä (s. 106) viitataan asianmukaisesti siihen, että luottamusmiehen asemaa turvataan ILOn sopimusjärjestelmässä ensisijaisena henkilöstön edustajana. Kuten hallituksen esityksessä (s. 107) on niin ikään todettu, ILOn sopimuksessa nro 135 ja valvontakäytännössä hyväksytään myös muut ammattiliitoista erillään olevat henkilöstön valitsemat edustajat kuin luottamusmiehet. Perustuslakivaliokunnalla ei siten ole huomauttamista esityksen säätämisjärjestysperusteluihin tältä osin.
(15) Jos luottamusvaltuutettu tekee henkilöstön edustajana paikallisia sopimuksia, työnantajan on työsopimuslain 13 luvun 3 §:ään lisättäväksi ehdotetun uuden 3 momentin mukaan edistettävä tämän osaamiseen ja työpaikan toimintaympäristön tuntemukseen liittyviä valmiuksia siinä määrin kuin se on tarpeen henkilöstön edustajan tehtävän hoitamiseksi. Perustuslain 18 §:n 1 momentin kannalta perustellumpaa olisi, että luottamusvaltuutetun osaamisen vahvistamisesta säädettäisiin nyt ehdotettua täsmällisemmin.
(16) Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että hallituksen esityksen vaikutusarviotkin huomioon ottaen muutosten seuranta on erittäin tärkeätä. Tältä osin tulisi pitää perustuslain kannalta silmällä etenkin ehdotusten vaikutuksia työntekijöiden suojelun toteutumiseen, sopimusvapauteen ja negatiiviseen yhdistymisvapauteen sekä kilpailutilanteen kehittymiseen (ks. myös PeVL 41/2000 vp, s. 5).
(17) Hallituksen esityksessä on tehty selkoa myös lakiehdotusten suhteesta oikeussuojamenettelyihin ja asioiden jakautumisesta yleisten tuomioistuinten ja työtuomioistuimen toimivaltaan. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan asioiden jakautuminen voi vaikuttaa kielteisesti yhtenäisen soveltamiskäytännön muodostumiseen (ks. myös PeVL 9/2024 vp, kappale 18).