Arvion lähtökohtia

(1) Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi työehtosopimuslakia, työriitojen sovittelusta annettua lakia, työsopimuslakia, merityösopimuslakia, valtion virkaehtosopimuslakia, kunnan ja hyvinvointialueen virkaehtosopimuksista annettua lakia sekä valtion virkamieslakia. Työehtosopimuslakiin ja työriitojen sovittelusta annettuun lakiin ehdotettavat uudet säännökset koskevat myötätuntotyötaistelujen edellytyksiä ja poliittisten työtaistelujen enimmäiskestoa sekä ilmoitusvelvollisuutta myötätuntotyötaistelusta ja poliittisista työtaisteluista. Lisäksi ehdotetaan muun muassa, että työsopimuslakiin ja merityösopimuslakiin lisätään säännökset työntekijän velvollisuudesta maksaa työnantajalleen hyvitystä, jos hän jatkaa työntekijäjärjestön toimeenpanemaa tuomioistuimen lainvastaiseksi toteamaa työnseisausta saatuaan tiedon tuomiosta. 

(2) Ehdotettu sääntely on merkityksellistä ennen muuta perustuslain 13 §:ssä turvatun ammatillisen yhdistymisvapauden kannalta. Jokaisella on perustuslain 13 §:n 2 momentin mukaan yhdistymisvapaus. Yhdistymisvapauteen sisältyy oikeus ilman lupaa perustaa yhdistys, kuulua tai olla kuulumatta yhdistykseen ja osallistua yhdistyksen toimintaan. Samoin on turvattu ammatillinen yhdistymisvapaus ja vapaus järjestäytyä muiden etujen valvomiseksi. Työtaisteluoikeutta ei ole säännöksessä nimenomaisesti mainittu, mutta perustuslakivaliokunta on käytännössään katsonut tämän oikeuden liittyvän ammatilliseen yhdistymisvapauteen (PeVL 12/2003 vp, s. 2—3, PeVL 3/1998 vp, s. 3). Yhdistymisvapaussäännöksen esitöiden mukaan ammatillinen yhdistymisvapaus merkitsee myös, ettei vapauttaan käyttävälle saa aiheutua siitä haitallisia seuraamuksia; siten esimerkiksi osallistuminen lailliseen työtaistelutoimenpiteeseen ei ole hyväksyttävä peruste työstä erottamiselle tai erilaiseen kohteluun työelämässä (HE 309/1993 vp, s. 61/I). 

(3) Perustuslakivaliokunnan viimeaikaisessa lausuntokäytännössä työtaisteluoikeuteen liittyviä kysymyksiä on tarkasteltu lähinnä kahdesta näkökulmasta. Kysymys on yhtäältä ollut erityisten virkamiesryhmien työtaisteluoikeuden rajoittamisesta (PeVM 6/2015 vp, PeVL 12/2003 vp, PeVL 19/2001 vp) ja toisaalta jo vireillä olevien tai pian alkaviksi arvioitujen terveydenhuollon työtaistelutoimenpiteiden potilasturvallisuuteen kohdistuvien vaikutusten torjunnasta tilapäisiksi tarkoitetuilla säännöksillä (PeVL 15/2007 vp, PeVL 41/2022 vp). Nyt ehdotetun kaltainen, soveltamisalaltaan yleiseksi tarkoitettu sääntely työtaisteluoikeuden rajoituksista on siten uudenlainen arviointitilanne. 

(4) Nyt ehdotettua sääntelyä on aikaisempien arviointitilanteiden erityisyydestä huolimatta arvioitava valiokunnan aikaisemman käytännön valossa. Valiokunta on yhtäältä katsonut perustuslain 13 §:n 2 momentista seuraavan pidättyvä suhtautuminen siihen, että lailla annetaan virkaehtosopimusjärjestelmästä riippumattomia säännöksiä työtaistelutoimenpiteiden sallittavuudesta. Työtaisteluoikeuden yksityiskohtainen sisältö määräytyy toisaalta valiokunnan mukaan olennaisesti tavallisen lain säännöksin. Lainsäätäjällä on valiokunnan mukaan myös oikeuden käyttämisen sääntelyssä verraten laaja harkintavalta. Työtaisteluoikeuden rajoituksia on arvioitava näitten lähtökohtien ja perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta (PeVM 6/2015 vp, s. 4, PeVL 12/2003 vp, s. 2—3). Siten merkityksellisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi työtaisteluoikeuden rajoittamisen hyväksyttävä peruste, rajoitusten oikeasuhtaisuus ja rajoitusten riittävän täsmällinen muotoilu laissa (ks. esim. PeVL 41/2022 vp). 

(5) Lakiehdotusten soveltamisalan yleisyydestä huolimatta sääntely ei, koskiessaan oikeutta toimeenpanna myötätuntotyötaisteluita ja poliittisten työtaisteluiden kestoaikaa, kuitenkaan kohdistu välittömästi työtaistelutoimenpiteisiin varsinaisten neuvotteluosapuolten välillä kollektiivisopimusneuvottelujen aikana. Ehdotuksella ei siten puututa työtaisteluoikeuden keskeiseen sisältöön. 

(6) Ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta on määräyksiä myös Suomea sitovissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin lukeutuu vaatimus siitä, että rajoitus ei saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa (PeVL 25/1994 vp, s. 5/II). Ammatillinen järjestäytymisvapaus on mainittu erikseen osana yhdistymisvapautta sekä KP-sopimuksen 22 artiklassa että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklassa. Uudistetussa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa turvataan ammatillinen järjestäytymisoikeus (5 artikla). Lisäksi peruskirjan sopimuspuolet ovat sitoutuneet tunnustamaan työntekijöiden ja työnantajien oikeuden ryhtyä eturistiriitatilanteessa yhteistoimiin, kuten lakkoon, edellyttäen kuitenkin, ettei voimassa olevista työ- ja virkaehtosopimusten velvoitteista muuta seuraa (6 artiklan 4 kappale). Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen osapuolet ovat niin ikään sitoutuneet takaamaan lakko-oikeuden edellyttäen, että sitä käytetään asianomaisen valtion lainsäädännön mukaisesti (8 artiklan 1 kappaleen 1 kohta). Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksiin n:o 87 ja 98 on niiden valvontakäytännössä katsottu sisältyvän oikeus työtaisteluun. Työtaisteluoikeutta käsitellään myös Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Sen 28 artiklan mukaan työntekijöillä ja työnantajilla tai näiden järjestöillä on yhteisön oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti oikeus asianmukaisilla tasoilla neuvotella ja tehdä työ- ja virkaehtosopimuksia sekä oikeus ryhtyä eturistiriitatilanteissa etujensa puolustamiseksi yhteistoimiin lakko mukaan lukien. 

(7) Hallituksen esityksessä ehdotettuja rajoituksia työtaisteluoikeuteen perustellaan muun muassa työmarkkinoiden vakauden ja häiriöttömyyden turvaamisella. Tätä voidaan perustuslakivaliokunnan mielestä pitää hyväksyttävänä perusteena rajoittavalle sääntelylle. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että joissakin tapauksissa työtaistelujen rajoittamisella voi olla merkitystä myös yhteiskunnan perustavanlaatuisten palveluiden turvaamisen näkökulmasta. 

(8) Hallituksen esityksessä on tehty selkoa ehdotettujen muutosten työllisyysvaikutuksista. Sääntelyllä on siten liittymiä myös perustuslain 18 §:n 2 momentissa julkiselle vallalle osoitettuun velvollisuuteen edistää työllisyyttä ja pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Työllisyysvaikutuksen arvioidaan olevan kokonaisuudessaan korkeintaan joidenkin satojen henkilötyövuosien suuruinen. 

Poliittiset lakot

(9) Työehtosopimuslakiin (1. lakiehdotus) ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 b §. Sen mukaan työrauhavelvollisuuden vallitessa työnseisauksena toimeenpantava poliittinen työtaistelu ei saa jatkua enää sen jälkeen, kun on kulunut 24 tuntia työnseisauksen aloittamisesta. Lisäksi työnseisaus on toimeenpanijan käytettävissä olevin keinoin järjestettävä siten, että tuotantotoiminnalle ennen työnseisausta ja sen päättymisen jälkeen aiheutuva häiriö jää mahdollisimman vähäiseksi ja lyhytkestoiseksi. Muutoin kuin työnseisauksena toimeenpantava poliittinen työtaistelu saa kestää enintään kaksi viikkoa. Poliittista työtaistelua ei saa toimeenpanna, jos sillä tosiasiallisesti jatketaan aikaisemmin järjestettyä poliittista työtaistelua. Lakiin työriitojen sovittelusta (2. lakiehdotus) ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 b §, jossa säädetään vastaavanlaisista rajoituksista poliittisille työtaisteluille työrauhavelvollisuuden ulkopuolella. 

(10) Poliittisella työtaistelulla tarkoitetaan 1. ja 2. lakiehdotuksen 8 b §:n mukaan työtaistelua, jonka tarkoituksena on vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että poliittisen työtaistelun määritelmä kattaa sekä puhtaat poliittiset lakot, joilla ei ole liityntää ammatilliseen toimintaan, että poliittisluonteiset lakot, joilla pyritään vaikuttamaan työntekijöiden taloudellisten ja sosiaalisten etujen edistämiseen ja puolustamiseen. Tälle erottelulle on annettu merkitystä esimerkiksi ILO:n sopimusten valvontakäytännössä. 

(11) Poliittisluonteisten lakkojen sisällyttäminen poliittisten työtaistelujen käsitteen piiriin merkitsee perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan sitä, että poliittisten työtaistelujen rajoittamista on tältä osin arvioitava myös perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvatun ammatillisen yhdistymisvapauden rajoituksena. Siltä osin kuin on kyse sellaisista poliittisista lakoista, joilla ei ole varsinaista liityntää ammatilliseen edunvalvontatoimintaan, työtaisteluoikeuden rajoituksia on sen sijaan arvioitava ennen muuta perustuslain 12 §:n 1 momentissa turvatun sananvapauden ja perustuslain 13 §:n 1 momentissa turvatun kokoontumisvapauden rajoituksina. 

(12) Ehdotusta poliittisten lakkojen pituuden rajoittamisesta laissa 24 tuntiin voidaan pitää olennaisena työtaisteluoikeuteen kohdistuvana muutoksena verrattuna nykytilaan erityisesti, kun otetaan huomioon kielto toimeenpanna poliittista työtaistelua, jos sillä tosiasiallisesti jatketaan aikaisemmin järjestettyä poliittista työtaistelua. Muutoksen merkityksen arviointiin vaikuttaa myös se, että poliittisen työtaistelun määritelmä laissa on laaja ja että aikaisemmin järjestetyn poliittisen työtaistelun jatkamista koskevaan kieltoon liittyy sanonnallista väljyyttä. Jatkamiselle ei myöskään ehdoteta aikarajausta. Jatkamiskiellon tulkinnanvaraisuus voi liittyä lisäksi esimerkiksi työtaistelutoimenpiteen järjestäjään ja työtaistelutoimenpiteen kohteen määrittämiseen. 

(13) Perusoikeuksien rajoittamisedellytyksiin kuuluvan täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen vuoksi 1. ja 2. lakiehdotuksen 8 b §:n sääntelyä on syytä täsmentää esimerkiksi täydentämällä sääntelyä lainkohdan perusteluiden (s. 77, 79) mukaisilla tarkentavilla maininnoilla. Täsmentää tulisi perustuslakivaliokunnan mielestä poliittisen työtaistelun määritelmää, vaatimusta työtaistelun aiheuttaman häiriön vähäisyydestä ja sääntelyä työtaistelun jatkamisesta. 

Myötätuntotyötaistelut

(14) Työehtosopimuslakiin ehdotetaan lisättäväksi 8 a §, jonka mukaan työrauhavelvollisuuden vallitessa myötätuntotyötaistelua ei saa toimeenpanna siten, että työnantajalle tai tämän sopimuskumppanille aiheutetaan suhteettomia vahingollisia seurauksia rajoittamalla työnantajan palvelu- tai tuotantotoimintaa laajemmin kuin on tarpeen pääriidan piiriin kuuluvaan työnantajaan kohdistuvan vaikutuksen aikaansaamiseksi tai ilman, että rajoittamisella olisi välitöntä vaikutusta pääriidan piirissä olevan työnantajan toimintaan. Myötätuntotyötaistelulla tarkoitetaan säännöksessä työtaistelua, jolla tuetaan toista työtaistelua. 

(15) Työriitojen sovittelusta annettuun lakiin ehdotetaan myös lisättäväksi myötätuntotyötaisteluoikeuden rajoituksia koskeva 8 a §. Sen mukaan myötätuntotyötaistelua ei saa työrauhavelvollisuuden ulkopuolella toimeenpanna, jos tuettavan työtaistelun tavoitteena on muu kuin työehtosopimuksen solmiminen ja työnantajalle tai tämän sopimuskumppanille aiheutetaan suhteettomia vahingollisia seurauksia rajoittamalla työnantajan palvelu- tai tuotantotoimintaa laajemmin kuin on tarpeen pääriidan piiriin kuuluvaan työnantajaan kohdistuvan vaikutuksen aikaansaamiseksi tai ilman, että rajoittamisella olisi välitöntä vaikutusta pääriidan piirissä olevan työnantajan toimintaan. 

(16) Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 13 §:n 2 momentin kannalta. Perustuslakivaliokunta pitää myötätuntotyötaistelujen rajaamista koskevan sääntelyn arvioinnissa merkityksellisenä, että ehdotuksessa kielletään ainoastaan työnantajalle tai tämän sopimuskumppanille suhteettomia vahingollisia seurauksia aiheuttavat työtaistelutoimenpiteet. Mahdollisuus ryhtyä myötätuntotyötaisteluun säilyy siten ehdotusten myötäkin. 

(17) Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että sallittujen ja kiellettyjen myötätuntotyötaistelujen rajanveto muodostuu kummankin myötätuntotyötaistelua koskevan säännöksen perusteella vaikeaselkoiseksi ja tulkinnanvaraiseksi. Esimerkiksi säännöksissä käytettävät ilmaukset "suhteettomia vahingollisia seurauksia" ja "laajemmin kuin on tarpeen" jäävät avoimiksi. Säännösten yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 76, 83) on jossain määrin pyritty selostamaan suhteettomuuden arviointia esimerkiksi viittaamalla siihen, että suhteettomuuden tulisi olla ulkopuolisen toimijan objektiivisesti havaittavissa. Myöskään 1. ja 2. lakiehdotuksen 8 a §:ssä mainittuja vahingollisia seurauksia ei ehdoteta määriteltävän laissa. 

(18) Ehdotetun sääntelyn perusteella vaikuttaa siltä, että käytännössä pitkälti tuomioistuinkäytännön varaan jää, milloin myötätuntotyötaistelua on pidettävä suhteettomia vahingollisia seurauksia aiheuttavana ja siten kiellettynä. Merkityksellistä on myös, että työrauhavelvollisuuden aikana toteutettavat myötätuntotyötaistelut kuuluvat työtuomioistuimen toimivaltaan ja sen ulkopuolella toteutetut taas yleisten tuomioistuinten toimivaltaan, mikä voi vaikuttaa yhtenäisen soveltamiskäytännön muodostumiseen. 

(19) Perustuslakivaliokunta pitää valtiosääntöisistä syistä tärkeänä, että 1. ja 2. lakiehdotuksen sääntelyä kielletyistä myötätuntotyötaisteluista ja niiden arviointikriteereistä täsmennetään esimerkiksi täydentämällä sääntelyä perusteluissa mainituilla seikoilla. 

(20) Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota 2. lakiehdotuksen hyvitystä koskevaan 18 a §:ään. Säännös on uusi, ja sillä luodaan seuraamusjärjestelmä muun muassa tilanteisiin, joissa myötätuntotyötaistelua on pidettävä ehdotettavan 8 a §:n vastaisena. Pykälässä tarkoitettu hyvitysseuraamus voi tulla tuomittavaksi silloin, kun myötätuntotyötaistelu tai poliittinen työtaistelu on toimeenpantu työrauhavelvollisuuden ulkopuolella. Kysymys voi lainkohdan perustelujen (s. 84) mukaan olla ensinnäkin niin sanotusta sopimuksettomasta tilasta, jossa järjestäytynyt työnantaja neuvottelee työntekijöiden yhdistyksen kanssa uuden työehtosopimuksen sisällöstä. Toiseksi kysymys voisi olla yleissitovuuden piirissä olevasta työstä taikka työstä, jota ylipäätään ei koske mikään työehtosopimus. 

(21) Hyvityksen vähimmäis- ja enimmäismääristä ehdotetaan säädettäväksi 2. lakiehdotuksen 18 a §:ssä. Samoin ehdotetaan säädettäväksi hyvityksen suuruutta määrättäessä huomioon otettavista asianhaaroista. Näitä ovat esimerkiksi vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä hyvitystä voidaan kohtuullistaa tai se voidaan jättää kokonaan tuomitsematta. 

(22) Perustuslakivaliokunta kiinnittää sääntelyn soveltamisen kannalta huomiota siihen, ettei nyt ehdotetusta hyvitysjärjestelmässä ole aikaisempaa soveltamiskäytäntöä, johon voitaisiin nojautua arvioitaessa hyvityksen suuruutta ja kohtuusnäkökohtia. Arviointitilanne poikkeaa työehtosopimuslain 9 §:n mukaisesta tilanteesta siinä, että kyse on työrauhavelvollisuuden ulkopuolisista tilanteista. Valiokunta korostaa tarvetta seurata uuden 18 a §:n soveltamiskäytäntöä tarkasti. 

Hyvitys

(23) Työsopimuslain 3 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 6 §. Sen mukaan työntekijä, joka jatkaa työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaa tuomioistuimen tuomiossa lainvastaiseksi todettua työnseisausta vielä senkin jälkeen, kun työnantaja on ilmoittanut hänelle tuomiosta, on velvollinen maksamaan työnantajalleen hyvitystä 200 euroa. Vastaava säännös ehdotetaan lisättäväksi merityösopimuslakiin (4 luvun 9 §). 

(24) Ehdotettu sääntely merkitsee luopumista siitä käytännössä omaksutusta lähtökohdasta, että seuraamukset lainvastaisen työtaistelun johdosta kohdistetaan vain työtaistelun toimeenpanosta vastanneeseen järjestöön eikä työtaistelutoimeen osallistuneeseen yksittäiseen työntekijään. Lähtökohta, jonka mukaan yhdistymisvapauden käyttämisestä ei saa aiheutua yksilölle haitallisia seuraamuksia, näkyy esimerkiksi työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevasta säännöksestä (7 luvun 2 §), jonka mukaan työsopimuslain tarkoittamana asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän osallistumista työehtosopimuslain mukaiseen tai työntekijäyhdistyksen toimeenpanemaan työtaistelutoimenpiteeseen. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että yksilöllisten sanktioiden mahdollisuus saattaa muodostua tosiasialliseksi esteeksi ammatillisen järjestäytymisvapauden käyttämiselle (ks. myös PeVL 20/2021 vp, kappale 10). 

(25) Hyvitysvelvollisuuden edellytyksenä ehdotuksessa on, että työnantaja on ilmoittanut työntekijälle tuomiosta, jossa työnseisaus on todettu lainvastaiseksi. Ilmoittamiselle ei laissa ehdoteta asetettavaksi tarkempia edellytyksiä. Lainkohdan perustelujen (s. 86) mukaan työnantajan olisi informoitava työntekijää tuomiosta ja sen sisällöstä ja työnantajan olisi perusteltua ilmoittaa tuomiosta kirjallisesti. Jos työnantaja ei ole informoinut työntekijäänsä tai on tehnyt sen puutteellisesti, työntekijällä ei perustelujen mukaan olisi velvollisuutta maksaa hyvitystä. Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntely tuomiosta ilmoittamisesta jää laissa liian väljäksi. Sääntelyä tulee täsmentää maininnoin ilmoituksen sisällöstä ja kirjallisesta muodosta. Tällainen muutos on edellytyksenä 3. ja 4. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

(26) Perustuslakivaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota lainkohdan perustelujen (s. 86) mainintoihin työnantajan mahdollisuudesta kuitata hyvitys palkasta. Työnantajan on ensinnäkin huomioitava työsopimuslain 2 luvun 17 §:n 1 momentissa säädetyt kuittausoikeutta koskevat rajoitukset. Lisäksi perustelujen mukaan yleisten kuittausta koskevien periaatteiden mukaan työnantajalla ei ole oikeutta kuitata hyvityssaatavaa, jos se on perusteeltaan riitainen. Perustuslakivaliokunta korostaa nyt käsillä olevassa erityisessä sääntely-yhteydessä, että työnantajan kuittausoikeuden käytön tulee rajoittua ainoastaan sellaisiin tapauksiin, joissa työntekijä on selvästi ja nimenomaisesti ilmaissut suostumuksensa kuittaukseen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tulee täydentää sääntelyä, jollei sanottu seikka käy muutoin käy yksiselitteisesti ilmi muusta lainsäädännöstä. Tällainen muutos on edellytyksenä 3. ja 4. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Voimaantulosäännös

(27) Työehtosopimuslakiin ehdotetun siirtymäsäännöksen mukaan lain voimaan tullessa voimassa olevan työehtosopimuksen työrauhaa koskevan määräyksen asemesta sovelletaan nyt muutettavaksi ehdotettua lakia, elleivät työehtosopimukseen osalliset ole keskinäisessä suhteessaan sopineet laajemmasta työrauhavelvollisuudesta kuin mitä lain 8 a ja 8 b §:ssä säädetään. Työrauhavelvollisuuden sisältö määräytyy siten lain tultua voimaan työehtosopimuslain 8 a ja 8 b §:n mukaisesti, vaikka työehtosopimukseen osalliset olisivat sopineet työehtosopimuksessa työrauhasta voimassa olevan työehtosopimuslain 8 §:ää vastaavasti. Siirtymäsäännöksellä ei sen perustelujen mukaan kuitenkaan puututa niin sanottuihin absoluuttista työrauhaa koskeviin lausekkeisiin, joilla työehtosopimuksen osalliset ovat keskinäisessä suhteessaan sopineet laajemmasta työrauhasta kuin mitä ehdotettavan lain 8 a ja 8 b §:ssä säädetään. Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan tämänkaltainen siirtymäsäännös on poikkeuksellinen verrattuna työehtosopimuslain muutosten yhteydessä yleensä noudatettuun käytäntöön, jossa lainsäädännön muutokset vaikuttavat vasta niiden voimaantulon jälkeen tehtäviin työehtosopimuksiin. 

(28) Ehdotettu siirtymäsäännös merkitsee puuttumista ennen lain voimaantuloa solmittuihin työehtosopimuksiin. Perustuslaissa ei ole nimenomaista taannehtivan lainsäädännön kieltoa perustuslain 8 §:ään sisältyvää taannehtivien kriminalisointien kieltoa lukuun ottamatta. Puuttumista voimassa oleviin sopimuksiin on kuitenkin tarkasteltu omaisuuden suojaa koskevan perustuslain 15 §:n kannalta. 

(29) Omaisuuden perustuslainsuoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä, mutta kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen ei ole perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostunut ehdottomaksi (PeVL 42/2006 vp, s. 4/I, PeVL 63/2002 vp, s. 2/II ja PeVL 37/1998 vp, s. 2/I). Sopimusten sitovuus ja pysyvyys kytkeytyy osapuolten perusteltujen odotusten suojaamiseen (PeVL 42/2006 vp, s. 4/I, PeVL 21/2004 vp, s. 3/I ja PeVL 33/2002 vp, s. 3/I). Perustuslakivaliokunnan käytännössä on perusteltujen odotusten suojaan tulkittu kuuluvan oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen niin, että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimusosapuolten oikeusasemaa (PeVL 42/2006 vp, s. 4/I ja PeVL 21/2004 vp, s. 3/I). Silloinkin, kun valiokunta on pitänyt mahdollisena takautuvaa puuttumista sopimuksiin, valiokunta on arvioinut esitystä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden, kannalta (ks. kokoavasti PeVL 36/2010 vp, s. 2/II). Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan nyt ehdotettu siirtymäsääntely ei ole perustuslain 15 §:n kannalta ongelmallinen.