Varhaiskasvatuksessa luodaan pohja koko opinpolulle ja rakennetaan loppuelämän edellytykset. Samalla se on monille lapsille ensimmäinen kosketus perheen ulkopuoliseen yhteiskuntaan. Onkin tärkeää ja pitkälle kantavaa, että kokemus on myönteinen ja luottamusta herättävä. Valitettavasti on kuitenkin olemassa näyttöä siitä, että varhaiskasvatuksessakin esiintyy esimerkiksi rasismia ja ableismia eli vammaisten syrjintää sekä kiusaamista. Esitys yhdenvertaisuus 6 a §:n muuttamisesta vaarantaa yhdenvertaisuuden toteutumisen varhaiskasvatuksessa, eikä siten ole kannatettava muutos.
Samaan aikaan yhdenvertaisuuslain muuttamisen kanssa hallitus on tekemässä muita muutoksia, joilla on ristikkäisiä vaikutuksia esityksen kanssa. Tällaisia muutoksia ovat kuntien paikallisten varhaiskasvatussuunnitelmien laatimisvelvoitteen sekä opettajien täydennyskoulutuksen raportointivelvoitteen poistot.
Ristiriita olemassa olevan lainsäädännön kanssa eikä täytä muutoksen tavoitteita
Asiantuntijat ovat järjestään tyrmänneet esitetyn muutoksen ja sen on nähty vesittävän pohjaa hallituksen norminpurulta. Lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutettu on kiinnittänyt huomiota siihen, että valtaosa viranomaisista sekä kaikki kaupungit vastustivat esitystä aiemmalla lausuntokierroksella.
Ristiriidassa olemassa olevan lainsäädännön ja kansainvälisen normiston kanssa.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on pitänyt esitystä perustuslain ja yhdenvertaisuuslain tavoitteiden, hallitusohjelman, kansallisen lapsistrategian sekä hallituksen rasismin vastaisen toimintaohjelman vastaisena. Lapsiasiavaltuutetun mukaan esitetyt muutokset lainsäädäntöön eivät ole linjassa myöskään YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamien suositusten kanssa.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 2 artikla kieltää syrjinnän ja edellyttää sopimusvaltioilta aktiivisia toimia lasten suojaamiseksi kaikenlaiselta syrjinnältä. Nyt käsillä oleva esitys heikentää lasten suojaamista syrjinnältä.
Ei vähennä kuntien tehtäviä tai tuota säästöjä.
Muutoksesta aiheutuva säästö kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen olisi yhteensä noin 43 904 euroa vuodessa vuodesta 2025 alkaen. Todellista säästöä on kuitenkin ollut hankala laskea, sillä yhdenvertaisuussuunnitelmat on usein tehty yhdessä tasa-arvosuunnitelmien kanssa, minkä vuoksi säästö niiden poistosta on vain osittainen ja hyvin marginaalinen.
Lisäksi huomautamme, että normien purussa lähtökohtana pitäisi olla resurssien vapauttaminen varhaiskasvatuksen tavoitteiden saavuttamiseen, ei pelkästään julkisen rahoituksen vähentäminen. Yhdenvertaisuussuunnitelmavelvoitteen poisto jopa vaarantaa varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutumisen.
Muutos ei vähennä kuntien tehtäviä lyhyellä aikavälillä, eikä hallituksen esityksessä arvioitu säästö vastaa todellisuutta, sillä yhdenvertaisuussuunnitelmien poistolla saattaa olla vaikutuksia mm. lasten ja nuorten osattomuuteen sekä syrjäytymiseen myöhemmin. Sen sijaan yhdenvertaisuutta edistävät toimenpiteet ovat aina säästötoimia, sillä yhdenvertaisuutta edistämällä varmistetaan, että jokainen löytää oman paikkansa yhteiskunnassa ja lopulta tulee aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi.
Lapsen edun ensisijaisuus
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.
Hallituksen esitys heikentää varhaiskasvatuksen laatua, eikä sen vuoksi ole lapsen edun mukainen.
Heikentää lasten osallisuutta heitä koskevissa asioissa.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen artikla 12 takaa lapselle oikeuden saada näkemyksensä huomioiduksi.
Yhdenvertaisuussuunnitelmavelvoitteen poisto heikentää lasten osallisuutta heitä koskevista asioista poistamalla velvollisuuden kuulla lapsia ja heidän huoltajiaan yhdenvertaisuutta edistävistä toimenpiteistä. Huoltajien ja lasten äänen jäädessä kuulumattomiin, jää samalla kuulumattomiin konkreettinen tieto lasten tarpeista, kuten näkö- tai kuulovammaisuudesta ja vammaisena lapsena varhaiskasvatuksessa olemisesta. Ilman asianmukaista osallistamista asiantuntemus siitä, miten erilaiset vammaisuuteen, neuromoninaisuuteen tai taustaan liityvät tarpeet vaikuttavat lapsen ja perheiden elämään sekä esimerkiksi varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen osallistumiseen ja kasvatuskumppanuuteen.
Katkaisee suunnitteluvelvoitteiden jatkumon ja asettaa lapset eriarvoiseen asemaan keskenään.
Useampi lausunnon antaja on esittänyt huolensa siitä, että esitys katkaisee suunnitteluvelvoitteiden jatkumon koulutusasteelta toiselle sekä asettaa lapset eri asemaan sen suhteen, missä he osallistuvat varhaiskasvatukseen. Toimipaikkakohtainen yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoite koskisi edelleen perusopetuksen ja toiseen asteen oppilaitoksia, mutta ei varhaiskasvatusta. Esiopetuksen osalta toimipaikkakohtainen yhdenvertaisuussuunnitelma tehtäisiin vain silloin, kun se tapahtuu koulujen yhteydessä.
Esitys voi myös johtaa tilanteisiin, joissa toiset varhaiskasvatustoimijat edelleen tekevät yksikkökohtaisia yhdenvertaisuussuunnitelmia toisten luopuessa niistä. Tämä johtaisi tilanteeseen, jossa lapset olisivat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä asuvat ja missä osallistuvat varhaiskasvatukseen.
Henkilökunnan työtaakka ja osaamisen kehittäminen
Kasvattaa yksittäisten työntekijöiden työkuormaa.
Toimipaikkakohtainen yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisvelvoiteen poistaminen yksikkötasolta ei poista velvollisuutta edistää yhdenvertaisuutta varhaiskasvatuksen lainsäädännön ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Toteutuessaan muutos korostaisi entisestään päiväkodin johtajien ja varhaiskasvatuksen opettajien pedagogisen osaamisen ja toimintakulttuurin johtamisen merkitystä. Esitetty muutos kasvattaisi näin työntekijöiden työtaakkaa, kun suunnitteluun varattu työaika poistetaan, mutta jokaisella työntekijällä säilyy velvollisuus yhdenvertaisuuden edistämiseen.
Kevan mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on jo kohonnut riski työkyvyttömyyteen. Työntekijöiden poissaolot ja vaihtuvuus yhdessä kelpoisesta henkilöstöstä olevan pulan kanssa heikentää entisestään henkilöstön työhyvinvointia ja riskeeraavat yhdenvertaisuuden toteutumisen.
Heikentää työntekijöiden osaamista ja sitoutumista sekä mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen.
Yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta on olennaista vaikuttaa tietoisuuteen yhdenvertaisuudesta ja toimintatapoihin varhaiskasvatuksen piirissä. Tietoisuuden lisääminen kuitenkin kärsii, kun koko henkilöstön keskustelu ja arviointi päiväkodin yhdenvertaisuuden tilanteesta ja tarvittavista toimenpiteistä suunnitelmaa laadittaessa poistuu. Tämä heikentää henkilökunnan osaamista edistää yhdenvertaisuutta ja poistaa häirintää sekä voi vaikuttaa työntekijöiden sitoutumisasteeseen.
Huomioitavaa on myös, että hallitus on lakkauttanut aikuiskoulutustuen sekä leikannut koko opettajien täydennyskoulutustuen vuodelta 2025. Aikuiskoulutustuen avulla oli mahdollista kouluttautua tai pätevöityä varhaiskasvatuksen opettajaksi, kun taas opettajien täydennyskoulutuksella opettajat ja muu varhaiskasvatuksen henkilöstö pystyivät lisäämään osaamistaan yhdenvertaisuudesta ja sen edistämisestä arjen työssä. Tämän muutoksen tullessa voimaan ja yhdenvertaisuussuunnitelmavelvoitteen poistuminen heikentävät yhdenvertaisuuden edistämisen toteutumista.
Kunta- tai järjestäjäkohtainen suunnitelma ei huomioi riittävästi yksiköiden monimuotoisuutta ja yksilöllisiä tarpeita
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on vuonna 2018 todennut, etteivät kuntakohtaiset suunnitelmat riitä jalkauttamaan yhdenvertaisuustyötä koulutusjärjestelmään, ja esitti siksi, että myös varhaiskasvatukseen tulisi säätää yksikkökohtainen yhdenvertaisuussuunnitelmavelvoite vastaavasti, kuten muualla koulutusjärjestelmässä on. Yhdenvertaisuussuunnitelma huomioi yksiköiden monimuotoisuuden ja lasten yksilölliset tarpeet.
Yhdenvertaisuussuunnitelma on välttämätön käytännön työväline yhdenvertaisuuden toteuttamisessa varhaiskasvatuksen arjessa. Vaarana yksikkökohtaisten suunnitelmien poistumisessa onkin yhdenvertaisuussuunnittelun jääminen liian yleiselle tasolle. Tämä voi johtaa siihen, että edistämistoimenpiteitä ei suunniteltaisi riittävän yksityiskohtaisiksi ja konkreettisiksi eikä yhdenvertaisuuden toteutumisen arviointia näin ollen tehtäisi riittävällä tavalla. Tällöin edistämistoimenpiteet eivät olisi tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia eikä niillä olisi todellista vaikutusta toimipaikkojen arkeen. Tällöin varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten tarpeet jäävät huomioimatta.
Jokainen lapsi on erilainen ja arvokas omana itsenään, mikä on varhaiskasvatuksessakin pystyttävä huomiomaan, ja sille tulee antaa resurssit ja vahva lainsäädännön tuki.