Orpon hallituksen talouspolitiikka ja talousarvioesitys vuodelle 2025 ei investoi riittävästi tulevaan eli lasten ja nuorten hyvinvointiin, osaamiseen ja koulutukseen. Se ei myöskään tunnista kulttuurin ja luovien alojen potentiaalia.
Lisäksi kiinnitämme huomiota siihen, että moni norminpuruksi verhoiltu toimi on käytännössä koulutusleikkaus. Koulutuksen piti olla hallituksen erityissuojeluksessa, mutta tässä talousarvioesityksessä se ei valitettavasti näy. Sen sijaan mittavia leikkauksia kohdennetaan erityisesti ammatilliseen koulutukseen ja opiskelijoiden toimeentuloon sekä kulttuurialalle. Merkittäviä leikkauksia kohdentuu myös opettajien täydennyskoulutukseen ja kuntien rahoitukseen.
Opettajien täydennyskoulutus
Pätevät ja osaavat opettajat ovat suomalaisen koulutusjärjestelmän kulmakivi. Suomessa opetussuunnitelman toteuttamisen onnistuminen nojaa suuresti opettajien pedagogiseen osaamiseen ja toteutuksen vapauteen. Muuttuva yhteiskunta edellyttää myös opettajien osaamisen kehittämistä, minkä vuoksi on käsittämätöntä, että hallitus on päättänyt leikata niin Opetushallituksen kuin AVI:en rahoitusta 14,16 miljoonan euron edestä opettajien täydennyskoulutuksesta. Tällä on vaikutuksia koko koulutusjärjestelmään aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen sekä vapaan sivistystyön kentälle.
Täydennyskoulutuksen lakkauttaminen vaikuttaa oleellisesti koulutusuudistusten, kuten oppimisen tuen uudistuksen, toimeenpanoon. Opettajien täydennyskoulutusta tarvitaan tällä hetkellä oppimisen tuen lisäksi muun muassa tekoälysuositusten jalkauttamisessa, englanninkielisten koulutusmuotojen toiminnassa sekä tunnetaito- ja yhdenvertaisuusosaamisen vahvistamisessa.
Opetushallitus
Hallituksen talousarvioesityksessä on esitetty mittavia 18,7 miljoonan euron säästöjä Opetushallituksen toimintamenoihin sekä valtionosuuksiin ja -avustuksiin. Opetushallitus on esittänyt vakavan huolen taloudellisen tilanteen heikkenemisestä ja säästöjen vaikutuksista Opetushallituksen ydintehtävien hoitamiseen hallinnonalan keskeisenä kansallisena asiantuntija- ja opetuksen kehittäjävirastona, digitaalisten palvelujen ja tietovarantojen tuottajana sekä koulutuspoliittisten uudistusten läpiviejänä ja niiden toimeenpanijana.
Varhaiskasvatus
Varhaiskasvatuksessa luodaan pohja koko opinpolulle ja rakennetaan hyvän elämän edellytyksiä monenlaisten perheiden ja lasten tukena. Oppimistulosten nostamisen kannalta on äärimmäisen tärkeää ylläpitää ja kehittää entisestään varhaiskasvatuksen laatua ja osallisuutta. Hallituksen suunnitelmat poistaa sekä velvoite paikallisten varhaiskasvatussuunnitelmien laatimiseen että opettajien täydennyskoulutuksen raportointi voivat lausuntojen mukaan heikentää varhaiskasvatuksen laatua.
Lisäksi hallituksen suunnitelma poistaa varhaiskasvatuksen yksikkökohtaiset yhdenvertaisuussuunnitelmat on kestämätön. On olemassa näyttöä siitä, että varhaiskasvatuksessakin esiintyy esimerkiksi rasismia ja ableismia eli vammaisten syrjintää sekä kiusaamista. Yhdenvertaisuussuunnitelmien poisto on poukkoilevaa lainsäädäntöä, jonka säästövaikutukset ovat valtion taloudessa mitättömän pienet ja yhdessä opettajien täydennyskoulutuksen rahoituksen lakkauttamisen kanssa toimi heikentää yhdenvertaisuuden toteutumista varhaiskasvatuksessa ja nakertaa samalla pohjaa myös myöhemmiltä oppiasteilta. Norminpuruilla pitäisi tavoitella kuntien mahdollisuuksia hoitaa tehtävänsä paremmin, mutta sen sijaan nämä norminpurut heikentävät tehtävien hoitamista.
Kuntien taloustilanne haastaa laadukkaan varhaiskasvatuksen toteutusta. Tiukat mitoitukset, kuntien säästöt sekä suuri henkilöstöpula tekevät varhaiskasvatuksen arjesta etenkin kasvukunnissa sirpaleista ja henkilöstö joutuu päivän aikana vaihtamaan ryhmästä toiseen. Hallituksen tulisi edistää varhaiskasvatuksen laatua vahvistamalla kuntataloutta ja ottamalla kansalaisaloitteenkin suositusten mukaan käyttöön pienemmän (1:7) mitoituksen käyttöä myös osapäiväisesti varhaiskasvatukseen osallistuvien yli kolmivuotiaiden osalta.
Nivelvaiheet ovat tärkeitä lapsen siirtyessä koulupolulla, näin on myös esiopetuksen laita. Hallituksen tulisi kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun tulosten perusteella jatkaa kaksivuotisen esiopetuksen kehittämistä.
Kannamme yhä suurta huolta varhaiskasvatuksen haastavasta henkilöstötilanteesta. Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että talousarvioon on lisätty rahoitusta, jolla pyritään helpottamaan varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaa. On kuitenkin huomioitava, että monet muut hallituksen toimet vaikuttavat varhaiskasvatuksen henkilöstön työoloihin. Esimerkiksi varhaiskasvatukseen kohdistetut suunnitteluvelvoitteiden norminpurut eivät tosiasiassa kevennä työtaakkaa, vaan lisäävät sitä ja poistavat resurssit. Samoin esimerkiksi vientivetoinen palkkamalli heikentää palkkakehitysmahdollisuuksia, millä voi olla vaikutusta sekä alalle hakeutumiseen että siellä pysymiseen. On arvioitu, että vientivetoinen palkkamalli tuo jatkossa alalle mukanaan entistä suuremman palkkakilpailun ja sitä kautta henkilöstön entistä suuremman vaihtuvuuden.
Perusopetus
Yhdymme valiokunnan lausuntoon peruskoulun kolmen vuosiviikkotunnin lisäykseen liittyen. Perusopetuksen alaluokille lisätyt luku- ja kirjoitustaidon sekä matematiikan oppitunnit osaamisen vahvistamiseksi ovat erittäin tarpeellisia ja on oppimistulosten laskun kääntämiseksi tärkeitä. Lisäpanostusten tavoitteena on, että jokaisella peruskoulun päättävällä nuorella on riittävät perustiedot ja -taidot toisen asteen opintoihin.
Toivomme, että hallitus toisi pian myös hallitusohjelman mukaisen lakiesityksen valmistavan opetuksen kaksivuotisuuden mahdollisuudesta tarvitseville oppilaille, sillä sen avulla vahvistettaisiin maahan vastikään saapuneiden lasten kielitaitoa ja koulussa pärjäämistä. Valmistavaa opetusta tulisi järjestää lähikoulussa, jossa oppilaan koulupolku jatkuu ja integraatio mahdollistuu suomalaisen koulun aloittamisesta lähtien.
Pidämme myös hyvänä, että hallitus korottaa yksityisten opetuksen järjestäjien kotikuntakorvausta 100 prosenttiin ja yhdenmukaistaa järjestäjien velvollisuudet erityisen tuen antamiseen. Kotikuntakorvauksen korotus ei kuitenkaan koske valtion kouluja eikä yliopiston harjoittelukouluja, esitys tulisi korjata koskemaan myös näitä niin tuen antamisen kuin rahoituksen osalta. Myös näissä kouluissa on tukea tarvitsevia oppijoita ja erityisesti harjoittelukoulujen tehtävä opettajankoulutuksen osalta edellyttää oppimisen tuen tarpeiden kohtaamista ja tuen toteuttamisen harjoittelua myös ennen työelämään siirtymistä. Harjoittelijat hyötyisivät myös kokemuksesta valmistavasta opetuksesta ja heidän integraatiostansa tavallisiin luokkiin.
Tasa-arvorahoitus ja oppimisen tuki
Pidämme erittäin tärkeinä panostuksia varhaiskasvatuksen ja opetuksen tasa-arvorahoitukseen. Karvin mukaan peruskoulu ei voi yksin ratkaista oppimistulosten laskua, sillä oppimistulosten laskeva kehitys kytkeytyy laajemmin oppimiseen, hyvinvointiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin.
Huomautamme myös, että kasvatusta ja koulutusta ei voida irrottaa muusta elämästä ja yhteiskunnasta. Koulutusleikkausten lisäksi hallituksen lukuisat lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia heikentävät päätökset, kuten asumistuen ja toimeentulotuen leikkaukset, heijastuvat koulunkäyntiin. Perheen taloudellinen tilanne on yhteydessä myös lasten hyvinvointiin, terveyteen, jaksamiseen ja resursseihin. Esimerkiksi lapsiperheköyhyydellä on sukupolvien yli ulottuvia vaikutuksia.
Karvin arvioinneissa on havaittu, että suomalainen koulutusjärjestelmä ei nykyisellään pysty takaamaan kaikille maahanmuuttotaustaisille oppijoille riittäviä valmiuksia kouluttautumiseen ja työelämään. Se onkin todennut, että suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumisen kannalta on tärkeää, että kaikilla maahanmuuttotaustaisilla, niin lapsilla, nuorilla kuin aikuisillakin, on todellinen mahdollisuus oppia ja opiskella suomen tai ruotsin kieltä ja tuntea kuuluvansa suomalaiseen yhteiskuntaan. Kielen merkitys on tärkeä tunnistaa opetuksessa, oppimisessa ja oppilaitoksen toimintakulttuurissa.
Hallitus uudistaa oppimisen tukea esi- ja perusopetuksessa sekä toisella asteella. Uudistus on odotettu ja sisältää myös tärkeän lisäresurssin rahoitukseen kaikille asteille. Hallituksen tulisi varmistaa vahvemmin keinoin, että nyt yleiskatteellisena toteutettava rahoitus tosiasiassa lopulta kohdentuu kunnissa täysimääräisesti oppimisen tukeen. Kuntien rahoitustilanteen ollessa muutenkin epävarma, on ilmiselvää, että kunnissa on painetta kattaa tällä jo olemassa olevia rahoitustarpeita.
Oppimisen tuen resurssien ollessa myös rajalliset, on Karvi suositellut, että tukitoimien ja tuen tarpeiden kohdistamista. Karvin mukaan maahanmuuttotaustaiset oppilaat ovat yliedustettuina erityisen tuen tilastoissa, mikä voi kertoa siitä, että tukea tarvittaisiin oikeasti oppimisen haasteiden sijaan koulun opetuskielen oppimiseksi. (Laimi ym. 2024.) Tämä tarve huomioidaan osittain oppimisen tuen uudistuksessa. On tärkeää, että vieraskielisten oppilaiden oman äidinkielen ja suomi/ruotsi toisena kielenä -opetukseen sekä heidän muun opetuksen tukemiseen suunnataan myös riittävä rahoitus ja heidän tarpeensa huomioidaan opetusryhmän koossa.
Hyvää talousarvioesityksessä on, että hallitus kohdentaa 5 milj. euroa maahanmuuttajanaisten aseman ja opiskelumahdollisuuksien parantamiseksi. Hallituksen esityksessä talousarvioksi vuodelle 2025 se on kuitenkin kohdennettu valtionosuuksien sijaan valtionavustuksiin. Suomen Kansanopistoyhdistys on kritisoinut tätä, sillä valtionosuusrahoitus olisi tulosperusteista ja mahdollistaisi pitkäjänteisen koulutuksen kehittämisen. Rahoituksen kohdentaminen valtionosuuksiin helpottaisi osaltaan myös ukrainalaisten koulutuksen rahoittamista. Myös tilapäistä suojelua saavilla aikuisilla on merkittävä tarve päästä osalliseksi riittävistä kieliopinnoista.
Olemme erittäin huolissamme kehitysvammaisten lasten ja nuorten oppimateriaalituotannon leikkauksista. Yhdymme valiokunnan lausunnon osaan, jossa valiokunta pitää välttämättömänä, että kehitysvammaisille lapsille ja nuorille suunnatun oppimateriaalituotannon rahoitus turvataan, jotta oppivelvollisuuslain tavoite toteutuu myös tämän ryhmän osalta. Selkokielisen oppimateriaalin rahoitus on välttämätöntä yhdenvertaisuuden ja koulutuksellisen tasa-arvon turvaamiseksi.
Lukiokoulutus
Lukioiden rahoitukseen kohdistuu ensi vuonnakin yli 100 miljoonan euron leikkaus, kun lukioiden ns. rahoitusleikkuriin ei kosketa. Hallituksen talousarvioesitys eikä liioin hallitusohjelma huomioi korjaustarvetta. Suomen Lukiolaisten Liitto on avannut leikkauksen muodostuvan lukiokoulutuksen yksikköhintaan tehtävästä 996,13 euron vähennyksestä, eli ns. rakenteellisesta leikkurista (laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta, 23 b §). Leikkuri on säädetty yli kymmenen vuotta sitten lakiin väliaikaiseksi muutokseksi. Tehtävän vähennyksen vuoksi lukiokoulutuksen rahoitus ei vastaa sen todellisia toteutuneita kustannuksia.
Leikkurista aiheutuva rahoitusvaje näkyy lukioiden arjessa muun muassa opintotarjonnan supistumisena, ryhmäkokojen kasvuna, oppimisen tuen puutteena, opiskelijoiden oireiluna ja opetuksen laadun heikentymisenä. Nämä puutteet heijastuvat myös jatko-opintoihin opiskelijoiden valmiuksien heikentyessä.
Hallitus on myös esittänyt lukuvuosisuunnitelman laatimisvelvoitteen poistamista sekä huoltajien kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan säädöksen väljentämistä. Näiden normien purku ei poista tarvetta suunnitteluun tai yhteistyöhön, eikä näin ollen tosiasiallisesti vähennä työmäärää. Kyseessä onkin jälleen norminpurkuun verhoiltu koulutusleikkaus, joka ei vapauta kuntien resursseja, vaan heikentää niitä. Lukuvuosisuunnitelmat ovat tärkeä lukiokoulutusta paikallistasolla ohjaava asiakirja, jotka mahdollistavat opiskelijoille arkeen vaikuttamisen ja vahvistavat osallisuutta. Lukuvuosisuunnitelmien laatiminen on lukiolle tärkeä koulutuksen kehittämisen työkalu. Opiskelijoille suunnitelmat mahdollistavat vaikuttamisen lukioiden arkeen.
Lukioon tuodaan rajatulle joukolle mahdollisuus englanninkielisiin ylioppilaskirjoituksiin. Tämä on toivottu muutos ja tarkasti rajattuna ei heikennä suomen ja ruotsin kielen asemaa. Myös taito- ja taideaineiden ylioppilaskirjoitusmahdollisuus on toivottu uudistus. Näiden uudistusten vaatima rahoitus on esityksissä katettu.
Ammatillinen koulutus
Hallituksen lupaama koulutuksen erityissuojelu on epäonnistunut erityisesti ammatillisen koulutuksen osalta. Hallitus on leikkaamassa 120 miljoonaa euroa ammatillisesta koulutuksesta, summan on kerrottu olevan jopa 150 miljoonaa euroa, kun hallinnon säästöt sekä aiemmin käynnistetty lähihoitajien koulutuksen rahoituksen lakkautus lasketaan mukaan. Opetusalan ammattijärjestö OAJ on laskenut, että 120 miljoonan euron säästö tarkoittaisi laskennallisesti 1 600 opettajan tehtävän lakkauttamista.
Hallitus väittää kohdentavansa leikkaukset aikuisiin, joilla on jo tutkinto, mutta oppivelvollisten ja aikuisopiskelijoiden ollessa samassa opetuksessa, on kohdennus vain aikuisopiskelijoihin käytännössä mahdoton. Leikkaukset tulevatkin väistämättä vaikuttamaan kaikkeen ammatillisen koulutuksen laatuun.
Suomessa on työvoimapulaa myös ammatillisista osaajista, ja hallituksen leikkaukset ammatilliseen koulutukseen yhdessä aikuiskoulutustuen poistumisen kanssa voivat vaikuttaa suuresti muun muassa työttömien ja laajemmin työelämässä olevien aikuisten uudelleen- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksiin esimerkiksi työvoimapula-aloilla. Ammatti- ja erikoisammattitutkintojen asema on vaakalaudalla hallituksen suunnitelmissa. Myös ammattitutkinnoilla ja erikoisammattitutkinnoilla on jatkossakin tärkeä rooli osaamisen kehittämisen kokonaisuudessa, sillä niillä koulutetaan aloille tai tehtäviin, joihin ei välttämättä ole muuta pätevöitymismahdollisuutta. Monet näistä tutkinnoista edellyttävät pohjakoulutusta ja työkokemusta, joten opiskelijoina on pääasiassa aikuisia. Näitä tutkintoja ei myöskään nähdä koulutustason nostona, vaikka niissä osaamista kehitetäänkin.
Hallituksen leikkaus ammatilliseen koulutukseen tulisi perua ja ammatillisen koulutuksen ohjausta ja rahoitusta uudistettaessa muin keinoin vahvistaa täydennys- ja lisäkoulutusta tarvitsevien henkilöiden mahdollisuutta suorittaa vain osatutkintoja. Iso tekijä aikuisten osaamisen päivittämisessä ja osaamisen vahvistamisessa ilman uuden tutkinnon suorittamista olisi myös työnantajien nykyistä suurempi avoimuus taitojen ja osaamisen osoittamiselle muutenkin kuin tutkintoina. Tämä helpottaisi myös maahanmuuttaneiden pääsyä työelämään.
Ammatillisen koulutuksen mahdollistaminen aikuisille on myös yksi kunnan tärkeimpiä keinoja onnistua TE-uudistuksessa. Tarvitaan työkaluja alueen työvoimatarpeen ja työttömien osaamisen kohtaantoon.
Erityistä huomiota tulee kiinnittää myös tuva-koulutuksen paikkojen riittävyyteen ja opiskelijoiden jatko-opintomahdollisuuksiin tämän jälkeen. Tarvetta on ilmennyt myös kuntouttavalle koulutusmuodolle toisella asteella.
Vapaa sivistystyö ja jatkuva oppiminen
Suomessa on ainakin puoli miljoonaa suomalaista vailla riittäviä perustaitoja, kuten luku- ja kirjoitus tai laskutaitoa. Vapaa sivistystyö on nostanut esiin, että syksyllä 2024 julkaistavan Sivistysbarometrin mukaan suomalaiset ovat huolissaan yleissivistyksen laskusta sekä perustaitojen ja liikuntataitojen rapautumisesta. Sivistysbarometrin 2024 mukaan 71 prosenttia vastaajista on huolissaan yleissivistyksen laskusta ja kaksi kolmesta (66 prosenttia) vastaajasta lukutaidon tai luetun ymmärtämisen heikkenemisestä. Lähes yhtä moni (63 prosenttia) kantaa huolta elämänhallinnan taidoista.
Julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Hallitus kuitenkin heikentää merkittävästi jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia. Hallituksen tekemät leikkaukset ammatilliseen koulutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön yhdistettynä aiemmin lakkautetun aikuiskoulutustuen kanssa jopa estävät osalta aikuisista kouluttautumismahdollisuudet. Useissa kansanopistoissa ja liikunnan koulutuskeskuksissa järjestetään myös ammatillista koulutusta. Näin ollen samanaikaiset leikkaukset vaikuttavat entistä enemmän oppilaitosten kokonaisbudjetteihin ja opettajien opetustuntien riittävyyteen.
Vapaaseen sivistystyöhön kohdistettiin vuodelle 2024 historiallisen suuret leikkaukset, joilla on ollut jo koulutusta alasajavia vaikutuksia. Opintokeskukset ry on esittänyt vuonna 2024 tehtyjen 4,12 miljoonan euron leikkausten tarkoittaneen opintokeskuksille laskennallisesti koulutusten vähentymistä 4500 koulutuksella ja 55 000 toteutetulla opetustunnilla (vrt. 2022 toteuma). Vaikutukset näkyvät myös työllisyyden heikentymisenä, koulutuksellisen tasa-arvon heikentymisenä sekä erityisesti harvaan asutettujen alueiden paikallisen kansalaistoiminnan vaarantumisena osaavien vapaaehtoisten vähentyessä.
Kansalaisopistoille leikkaukset taas olivat 12,5 miljoonaa euroa. Kansalaisopistojen liitto on huomauttanut, että Itä-Suomen yliopistossa toteutetun tutkimuksen mukaan (Manninen et al. 2015) kansalaisopistoon sijoitettu euro tuottaa opiskelijoille ja yhteiskunnalle noin 3,4—5,6 euron hyödyn.
Talousarvioesityksessä vuodelle 2025 esitetään myös merkittävää, yli 18 prosentin eli 202 000 euron leikkausta opintokeskuksia ylläpitävien sivistysliittojen yleisavustukseen. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön sekä Opetushallituksen talouden tasapainottamisohjelmilla on vaikutuksia muihinkin toimijoihin. Esimerkiksi vapaan sivistystyön viranhaltijaresurssit ovat jo tällä hetkellä erittäin pienet, eikä niitä ole varaa enää vähentää.
Kansalaisopistojen liitto on myös lausunut pitävänsä huonona hallintotapana Opetushallituksen kesken kuluvan vuoden 2024 tekemää päätöstä toimia vastoin eduskunnan hyväksymää määrärahapäätöstä ja avustuksen hakutiedotetta: Opetushallitus jätti säästösyistä hieman yli puolet (‑584.000 euroa) jakamatta kansalaisopistojen laatu- ja kehittämisavustuksiin siitä huolimatta, että haettujen avustusten määrä ylitti jaettavissa olevan summan. Vuoden 2025 talousarviossa laatu- ja kehittämisavustuksiin varattu summa on sama kuin kesken vuotta 2024 jäädytyksen jälkeen jäljelle jäänyt. Liitto esittää 600.000 euron palauttamista vuoden 2025 talousarvioon kansalaisopistojen laatu- ja kehittämisavustuksiin.
Liitto peräänkuuluttaa myös lisäystä kansalaisopistojen opintosetelirahoitukseen, jotta voidaan lisätä mm. perus- ja kansalaistaitojen parantamiseen tähtäävää koulutustarjontaa esimerkiksi työttömille, oppimisvaikeuksia kokeville, maahanmuuttajille sekä matalan pohjakoulutuksen saaneille. Nykyinen opintosetelirahoituksen taso on riittämätön, koska esimerkiksi kuluvana vuonna avustusta myönnettiin vain noin 41prosentille hakijoista. Kansalaisopistojen liitto esittääkin, että kansalaisopistojen opintoseteleihin suunnattu määräraha nostettaisiin, jotta opiskelumahdollisuudet voidaan yhdenvertaisesti turvata myös niille, joilla ei ole varaa kansalaisopisto-opiskeluun.
Opintotuen asumislisä
Hallitus on esittänyt muiden kuin lasta huoltavien opiskelijoiden siirtämistä yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisän piiriin 1.8.2025. Tavoitteena on ollut uudistaa asumislisä yhteisasumista suosivaksi ja taloudellisesti houkuttelevaksi. Opintotuen asumislisä on riippuvainen opiskelijan opintojen edistymisestä eikä sitä saa kesän ajalta. Tämän esityksen lisäksi hallitus on jäädyttänyt opintotuen indeksikorotukset sekä kasvattanut opintolainan maksimimäärää 650 eurosta 850 euroon kuukaudessa.
Siirron seurauksena opiskelijoiden asumisen tuki pienenee 98 euroa kuukaudessa. Otettaessa huomioon myös vuonna 2024 tehty asumislisän leikkaus, on ero opiskelijan toimeentulossa jopa 170 euroa kuukaudessa vuoteen 2023 verrattuna. Kun lisäksi huomioidaan opintorahan indeksijäädytys, on yhteisvaikutus yksin asuvalla täysi-ikäisellä opiskelijalla kuukaudessa 200 euroa vuonna 2027.
Hallituksen tavoite halvemmasta yhteisasumisesta on tehty myös tyhjäksi, sillä hallitus on leikannut erityisryhmien investointiavustusta 120 miljoonasta 63 miljoonaan jo vuodelle 2024 ja 15 miljoonaan vuodesta 2025 eteenpäin. Tätä avustusta on käytetty myös opiskelija-asuntojen rakentamiseen.
Opiskelijabarometrin asumisen raportin (2022) mukaan vain noin neljännes opiskelijoista asuu yleistä vuokratasoa edullisemmassa opiskelija-asunnossa, eikä asuntoja riitä kaikille niitä tarvitseville. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla opiskelijoita on arviolta noin 100 000 ja Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö Hoasilla on noin 11 000 opiskelija-asuntoa. Jonot opiskelija-asuntoihin ovat valtavat. Hoasilla oli syksyn 2024 alussa odottavia asuntohakemuksia yli 10 000 kpl ja AYYn asuntoihin jonotti 1 580 opiskelijaa. Kummallakin taholla kaikki vapaat ja vapautuvat asunnot oli vuokrattu.
Opintotuen kokonaisuudistus on vasta käynnissä ja on uudistuksen edellytyksiä pahasti rikkovaa viedä opiskelijoiden asumislisään siirto eteenpäin tässä kohtaa. Hallituksen esitys tulisi perua.
Leikkaukset opiskelijoiden toimeentuloon tehdään tilanteessa, jossa suuri osa opiskelijoista voi jo valmiiksi huonosti ja moni on jo ennen opintotuen asumislisään liittyvää leikkausta huolissaan toimeentulostaan.
Joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii ahdistuksen ja masennuksen oireista. Opiskelijoilla psyykkisiä oireita ja kuormittuneisuutta näkyi suhteessa enemmän kuin koko aikuisväestössä. (KOTT 2021 ja 2024) Noin viidennes opiskelijoista ilmoitti toimeentulonsa olleen erittäin niukka ja epävarma viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. Viimeisen vuoden aikana neljännes ilmoitti pelänneensä ruoan loppuvan rahanpuutteen vuoksi ja lähes joka viides opiskelija kertoi tinkineensä lääkkeiden ostosta. (KOTT 2024) Nyt ei ole oikea aika leikata opiskelijoiden toimeentulosta.
T&K-rahoitus ja korkeakoulujen aloituspaikat
On hienoa, että parlamentaarisesti neuvotellun TKI-rahoitusratkaisun tasosta pidetään kiinni. Suomen tavoitteena on nostaa tutkimus- ja kehittämismenot 4 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalla on ratkaiseva merkitys tuottavuuden kasvussa, elinkeinoelämän uudistumisessa ja hyvinvoinnin luomisessa.
Kasvua ei synny ilman panostuksia tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoimintaan. Puolueet ovat sopineet TKI-tiekartasta, jossa TKI-investointeja kasvatetaan neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tämä vaatii merkittävää lisärahoitusta julkiselta sektorilta, mutta vähintään kaksi kolmannesta kasvusta pitäisi saada yksityiseltä sektorilta.
Julkisen sektorin tulee suunnata TKI-varoja sinne, minne yksityiset eivät sijoita, etupäässä perustutkimukseen. Muuten vaarana on, että TKI-tuet muodostuvat tehottomiksi, markkinoita vääristäviksi ja laiskistaviksi tuiksi, joista ei hyödy kukaan.
T&K-rahoitus suuntautuu vahvasti yrityksille, kun taas TKI-toiminta edellyttää myös perustutkimusta. Suuntaisimme rahoitusta enemmän myös korkeakouluille ja erityisesti niiden perusrahoitukseen ja -tutkimukseen, jotta pohja TKI-toiminnalle vahvistuisi. Innovaatioita ei synny ilman vahvaa perustutkimusta ja pohjatyötä. Lisäksi tärkeää olisi tunnistaa, ettei huippututkimusta synny ilman huippuosaajia - tästäkin syystä kansainvälisten opiskelijoiden ja tutkimukseen houkutteluun sekä koulutuspaikkojen lisäämiseen tarvittaisiin akuutisti panostuksia. Ilman näitä panostukset tutkimukseen, innovaatioihin ja kehitykseen jäävät ontoiksi.
Yhdymme Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry:n kantaan siitä, että Business Finlandin rahoitusta olisi kohdennettava myös julkista tutkimusta tekevien tutkimusorganisaatioiden esikaupallisiin, elinkeinoelämän kanssa verkottuneisiin tutkimushankkeisiin, joilta ei edellytettäisi välitöntä vientipotentiaalia.
T&K panostuksia olisi kohdennettava myös julkisen sektorin työn kehittämiseen, tällaisia tarpeita ovat esittäneet valtionhallinnon eri osa-alueet Sosiaali- ja terveysministeriöstä Suojelupoliisiin.
Hallitus lisää korkeakoulujen aloituspaikkoja tarpeellisille aloille muun muassa varhaiskasvatukseen ja lääketieteeseen. Koulutusasteen nostamiseksi selonteossa tavoitteeksi asetettuun 50 prosenttia väestöstä tai tarpeelliseksi arvioituun 60 prosenttia tarvitaan kuitenkin merkittävä määrä lisää aloituspaikkoja. Puutealoja ovat esimerkiksi koulupsykologit ja erityisopettajat sekä luonnontieteiden opettajat.
Nuorisotyö ja harrastaminen
Nuorilta leikkaaminen on leikkaamista tulevaisuudelta, mutta silti Orpon hallituksen leikkaukset ovat osuneet myös nuoriin. Harrastus- ja järjestötoiminnan leikkausten myötä nuorten osallisuus yhteiskunnassa heikentyy olennaisesti, millä on vaikutuksia myös nuorten hyvinvointiin. Nuorisotyön määrärahoja leikataan vuodelle 2025 noin 4 prosenttia verrattuna vuoteen 2024. Vaikka hallitus kohtuullisti nuorisojärjestöille suuntautuneita leikkauksia, vähenee nuorisoalan rahoitus hallituskauden alkuun verrattuna yli 15 prosenttia.
Allianssi on todennut nuorilta leikkaamisen vaikutusten ulottuvan kolmelle tasolle. Ensimmäinen taso on suoraan suomalaisten nuorten arki, toinen nuorisotyön mahdollisuudet tukea nuoria riittävästi ja kolmantena leikkausten vaikutuksen koko yhteiskunnan tulevaisuuteen. Kun nuorilta itseltään kysytään, yhdeksän kymmenestä nuorisotyön piirissä olevasta nuoresta arvioi, että nuorisotyön väheneminen vaikuttaisi heidän arkeensa negatiivisesti. 40 prosentilla ei olisi enää ryhmää, johon kuulua, yli puolet näkisi kavereitaan vähemmän ja joka kolmas jäisi elämässään vaille merkityksellisiä aikuisia. Nämä ovat huolestuttavia lukuja.
Leikkauksien vuoksi puolet valtakunnallisista nuorisoalan järjestöistä uskoo joutuvansa vähentämään vuoden sisällä henkilöstöä ja siten nuorille suunnattua toimintaa ja tukea. Suurimpia häviäjiä tässä tilanteessa olisivat vähemmistöihin kuuluvat ja harvaan asutuilla seuduilla asuvat nuoret. Eriarvoisuutta lasten ja nuorten välillä lisääntyy entisestään.
Hallituksen leikkaukset nuorisotyöhön tulee perua.
Harrastusten Suomen mallia tulisi kehittää niin, että sitä kautta mahdollistuisi harrastus seuroissa, järjestöissä tai esimerkiksi taiteen perusopetuksessa, niin, että halutessaan harrastuksen jatko mahdollistuisi saman lajin ja ryhmän parissa vuodesta toiseen. Juuri ryhmä ja pysyvät ihmissuhteet ennaltaehkäisevät syrjäytymistä. Nyt useassa kunnassa kilpailuttamalla toteutettu ratkaisu ei turvaa pysyviä ryhmiä, laji- ja toimintakirjoa ja myös varattomien lasten ja nuorten pääsyä samoihin harrastuksiin toisten lasten kanssa.
Taiteen perusopetus
Esityksessä valtion vuoden 2025 talousarvioksi ehdotetaan noin 2,2 me leikkausta, eli yli 20 prosenttia vähennystä taide- ja kulttuurialan valtakunnallisille yhteisöille. Näitä ovat esimerkiksi Taiteen perusopetusliitto ja sen jäsenjärjestöt. Taiteen perusopetusliitto huomauttaa, että säästöjä ei järjestöistä enää löydy. Henkilöstön määrä on jo minimissään, 0,5—2,2 henkilötyövuotta/järjestö. Esimerkiksi Taiteen perusopetusliiton kuluista lähes 75 prosenttia on henkilöstökuluja ja muun muassa toimitiloista on jo luovuttu.
Lisäksi taiteen perusopetukseen esitetään harkinnanvaraisen tuen laskemista 100 000 eurolla. Näille valtionosuutta saamattomille oppilaitoksille ei ole tarjolla muuta valtion tukea. Taiteen perusopetusliitto on nostanut, että on erittäin lyhytnäköistä pyrkiä leikkaamaan tukea tässä mittakaavassa (-25 prosenttia) kun se on vuosien yrittämisen jälkeen vasta hiljattain saatu nostettua edes 400 000 euron tasoon. Jotta taiteen perusopetus voisi vastata alueelliseen eriarvoistumiskehitykseen, kasvukaupunkien jonotilanteisiin ja monikulttuuristuvan kohderyhmän tavoittamiseen, tulee taiteen perusopetuksen oppilaitosverkostoa heikentämisen sijaan vahvistaa. Leikkausesitys on myös isossa ristiriidassa hallitusohjelman kanssa. Hallitusohjelman mukaisesti käynnissä olevan taiteen perusopetuksen lain ja rahoitusjärjestelmän uudistamisen tavoitteena on taiteen perusopetuksen opetuksen saavutettavuuden parantaminen eri taiteenalat huomioiden. Leikkausesitys on isossa ristiriidassa myös tämän tavoitteen kanssa.
Kulttuuriharrastamisen koetut vaikutukset -kyselyselvityksen raportti osoittaa kulttuuriharrastuksilla olevan paljon positiivisia vaikutuksia etenkin lapsille ja nuorille. Kyselyyn vastanneista taiteen perusopetuksen oppilaista 99 prosenttia koki saavansa iloa oppimisesta, 97 prosenttia koki tulevansa harrastuksessaan hyväksytyksi sellaisena kuin on, 98 prosenttia mielestä harrastuksesta tulee hyvä mieli ja 93 prosenttia koki, että saa käyttää harrastuksessaan mielikuvitustaan. Haasteiden kohtaamisesta, itsetunnon kehittymisestä, tai käsityksen paranemisesta omasta itsestä koettiin olevan apua myös muun muassa koulussa, työelämässä ja muissa harrastuksissa. Uusia kavereita oli saanut alle 16- vuotiaista vastaajista 83 prosenttia ja tätä vanhemmista 86 prosenttia. Vastaukset osoittavat, että taideharrastuksen merkitys oman identiteetin rakentumisessa koetaan merkittäväksi.
Liikunta ja urheilu
Hallituksen esityksessä vuoden 2025 talousarvioksi liikuntabudjetti pienenee noin 11 miljoonaa euroa eli noin 7 prosenttia vuoden 2024 talousarvioesitykseen nähden. Tämä on hyvin huolestuttava esimerkki ennaltaehkäisevistä toimista leikkaamisesta. Liikkumattomuus maksaa vuosittain yli 3 miljardia euroa ja väestön liian vähäinen liikkuminen onkin yksi keskeisistä suomalaisen yhteiskunnan haasteista jo nyt, ja kasvaa vielä tulevaisuudessa jopa kaksinkertaiseksi. Lapsista ja nuorista vain noin kolmannes, aikuisista neljännes ja ikäihmisistä harvempi kuin joka viides liikkuu terveytensä kannalta riittävästi.
Suurin osa liikunnan ja urheilun leikkauksista kohdistuu liikuntapaikkarakentamiseen, jonka määrärahat vähenevät lähes 10 miljoonaa euroa. Tämä yhdessä kuntien heikon taloustilanteen kanssa haastaa esimerkiksikoulu- ja arkiliikuntaa. Seuratoiminnan kehittämistuki pienenee 0,5 miljoonalla eurolla. Liikuntapaikkarakentamisen ja seuratuen määrärahat putoavat alhaisimmalle tasolle viimeisen kymmenen vuoden tarkastelujaksolla. Näin suuret leikkaukset tulevat väistämättä näkymään liikunnan edistämisen mahdollisuuksissa.
Valtion liikuntaneuvosto huomauttaa liikuntamäärärahojen leikkausten lisäksi samaan aikaan arvonlisäverotukseen olevan tulossa korotuksia, joilla on myös vaikutusta liikunta-alaan ja liikkumismahdollisuuksiin. Yleinen arvonlisäverokanta (sis. opetusta ja ohjausta sisältävät liikuntapalvelut) nousi 1.9.2024 24 prosentista 25,5 prosenttiin ja alennetun arvonlisäverokannan (sis. mm. liikunnan mahdollistavat palvelut ja urheilutapahtumien pääsymaksut) korotus 10 prosentista 14 prosenttiin on tulossa voimaan 1.1.2025. Etenkin alemman kannan korotus on täysin vääränsuuntainen toimi.
Liikuntaneuvoston mukaan arvonlisäverokantojen korotuksilla tulee olemaan vaikutuksia urheiluseurojen ja liikunta-alan yritysten toiminnan kustannustasoihin sekä harrastamisen hintaan. Valtion liikuntaneuvosto pitää tärkeänä, että liikuntaan ja urheiluun tulevat säästötoimenpiteet kohdennetaan niin, että niiden vaikutus itse liikuntaan ja urheiluun olisi mahdollisimman pieni.
Talousarvion leikkausten vuoksi esimerkiksi Metsähallitus etsii säästöjä retkeilyinfran ylläpidosta ja kävelyn ja pyöräilyn mahdollisuudet kehittyvät luvattoman hitaasti autoilun hankkeiden kiilatessa niiden ohi. Eri ministeriöiden toimia liikkumisen lisäämiseksi pitäisi etsiä tosissaan ja velvoittavuutta vahvistaa.
Kulttuuri- ja luovat alat
”Kulttuurialan kasvu tukee koko yhteiskuntaa vahvistaen sen hyvinvointia, luovuutta ja kestävyyttä”, sanotaan Orpon hallitusohjelmassa. Leikkaamalla luovan alan työnteon edellytyksiä tai tekemättä investointeja on kuitenkin vaikea kasvattaa luovaa alaa, luoda lisää laadukkaita sisältöjä vientiä varten tai pitää kiinni niistä monista tavoista, joilla kulttuuri yhteiskuntaa kannattelee, toteaa Sanasto lausunnossaan.
Kulttuuritoimijat ovat huolissaan, sillä hallitus rapauttaa paitsi kulttuurin ja taiteen rakenteita leikkaamalla infrasta, kuten teattereilta ja museoista, mutta myös kulttuurin ja taiteen tekijöiden toimeentulosta.
Hallitus ei ole esittänyt vaikutusarvioita kulttuurileikkausten, vapaan sivistystyön leikkausten, YLEn leikkausten ja kulttuurin arvonlisäverokantojen noston yhteisvaikutuksista.
Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kohdistuu 17,4 miljoonaa valtionavustussäästöjä. Leikkaus jakautuu siten, että 10,9 miljoonaa euroa kohdistuu esittävälle taiteelle ja 3 miljoonaa euroa museoiden valtionrahoitukseen.
Taiteen rahoitus on jo valmiiksi valtion budjetissa pieni, kun taas leikkausten vaikutukset niille, joihin ne kohdistuvat ovat valtavia. Esimerkiksi Suomen teatterit ry:n mukaan 10 miljoonan euron leikkaus vastaa yli 20 pienen teatterin koko valtionosuutta, mikä tarkoittaisi käytännössä näiden taidelaitosten sulkemista. Kuntien kiristyvä talous sitten toisesta suunnasta vähentää niiden mahdollisuutta paikata valtion leikkauksia. Helsinki lienee ainoa kunta, joka tähän tulee kykenemään.
Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamiin avustuksiin kohdentuu myös 6,5 miljoonan euron leikkaus, joka koskee taide- ja kulttuurialan valtakunnallisia yhteisöjä, kulttuuritilojen investointeja, elokuvan, audiovisuaalisen kulttuurin ja luovien sisältöjen edistämistä sekä kansainvälistä yhteistyötä ja kulttuurien välistä vuoropuhelua ja museoita. Esimerkiksi museoviraston määrärahat museo- ja kulttuuriperintöalan järjestöille vähenevät 90 000 euroa. Nämä leikkaukset ovat kova isku alalle, joka kuitenkin lisää ihmisten hyvinvointia, ylläpitää huoltovarmuutta sekä säilyttää kulttuuriperintöä. Taiteen edistämiskeskus Taike ry:n oma arvio heidän jaettavissa olevien kulttuurialan avustusten leikkauksista taas on jopa 4,9 miljoonaa euroa, mikä vastaa 10 prosenttia Taikelle osoitetusta määrärahasta.
Suorien leikkausten lisäksi kulttuuri- ja taidealaan ja sen tekijöihin vaikuttavat muun muassa arvonlisäverokantojen korotukset, sosiaaliturvan leikkaukset sekä yksityisen kopioinnin hyvityksen poistaminen. Hallituksen yksityisen kopioinnin hyvityksen leikkauksen taloudellisen haitan arvioidaan olevan jopa yli 8-kertainen leikkauksen säästöön nähden. FCG:n johtava asiantuntija, VTT Pasi Holmin laskelman mukaan yksityisen kopioinnin 5,5 miljoonan euron leikkauksen todellinen taloudellinen haitta voi olla jopa 45,9 miljoonan euroa.
Koko hallituskauden aikana opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta aiotaan leikata 150 miljoonaa euroa valtionavustuksia. Nämä leikkaukset muodostavat Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n mukaan kotimaisen kulttuurin avohakkuut, moni toimija tulee kaatumaan. Täsmällisiä vaikutuksia kulttuurin ja taiteen alueelliseen saatavuuteen, kulttuuritarjonnan saavutettavuuteen kaikenlaisille suomalaisille, sekä kulttuurialan työllisyyteen on mahdotonta tässä kohtaa arvioida.
Näiden leikkausten lisäksi myös arvonlisäverokantojen korotus osuu kulttuurin ja taiteen alalle. Esimerkiksi kirjojen kohdalla arvonlisäverokanta nousee 10 prosentista 14 prosenttiin. Tällä on vaikutuksia kirjojen hinnan nousuun, mikä vaikuttaa myynnin kautta kirjailijoiden toimeentuloon. Kirjailijan toimeentuloa syö myös koko ajan vahvemmin digitaaliseksi siirtyvä kirjojen kulutus. Digi- ja äänikirjoista kirjailijalle päätyvä korvaus on merkittävästi paperikirjaa pienempi. Kirjojen hinnan noustua, vähenevät myös kirjastojen ostomäärät. Koko kirjallisuusala tarvitsee vahvistusta.
Hallituksen esitys alemman arvonlisäverokannan korottamiseksi tulee perua ja kirjastoille osoittaa lisäresursointia esimerkiksi vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen palauttamisena. Myös Celia-saavutettavuuskirjaston kirjojen striimausta ei korvata kirjailijoille ja päätös CD-äänikirjalainojen lakkauttamisesta vuonna 2025 siirtää lähes kaikki loputkin lainat pois korvauksen piiristä. Celiasta tehdään vuosittain jo nyt lähes miljoona lainaa ilman korvausta. Myönteistä talousarvioesityksessä on Lukulahja lapselle -toiminnan vakiinnuttaminen.
Sama hintojen nousu arvonlisäverokorotuksen myötä ja sitä seuraava negatiivinen vaikutus kulttuurin kuluttamiseen koskee kirjallisuuden lisäksi myös muita kulttuuri- ja taidepalveluita. Se ajaa alan toimijoita pulaan, kuten pieniä elokuvateattereita, jotka käyttivät jo korona-aikana vararahansa.
Luovien alojen liikevaihto on VTT:n mukaan yhteensä 14 miljardia ja se syntyy yli 130 000 pienyrittäjän verkostoissa. T&K-rahoituksen luovien alojen innovaatiotoimintaan kohdennetusta 9,2 miljoonan euron rahoituksen osalta olisi varmistettava, että luovien alojen toimijat tosiasiallisesti pystyisivät sitä hakemaan. Myös luovien alojen viennin vahvistaminen ja parempi koordinointi olisi kannattavaa. Eurostatin mukaan Suomen kulttuurituotteiden viennin arvo oli vuonna 2022 yhteensä noin 90 miljoonaa euroa. Ruotsissa viennin arvo oli noin 700 miljoonaa euroa ja Tanskassa noin 570 miljoonaa euroa. Vironkin kulttuurivienti ohitti Suomen vuonna 2022 ja oli noin 105 miljoonaa euroa.
Kuntatalous
Kuntaliiton mukaan yksittäisten kuntien taloutta vahvistavien linjausten rinnalla kuntien tuloihin kohdistetaan useita rahoitusleikkauksia sekä sitäkin lukuisampia kuntataloutta vähintään lievästi heikentäviä linjauksia, jotka eivät yllä henkilöstökustannusten noustessa hallituksen väittämään neutraaliin yhteisvaikutukseen. Kuntien rahoitusta leikataan vuonna 2025 myös sote-siirtolaskelman tarkentumiseen liittyvän jälkikäteisperinnän vuoksi. Valtionosuuksia peritään takaisin 167 miljoonaa euroa vuoden 2023 osalta ja 64 miljoonaa euroa vuoden 2024 osalta. Lisäksi valtionosuuksiin kohdistuu 25 miljoonan euron suuruinen indeksileikkaus sekä 23 miljoonan euron leikkaus, koska kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimisen toimenpidekokonaisuus jää keväällä 2024 hallituksen linjaamasta tavoitteesta.
Myös kuntien saamiin valtionavustuksiin kohdistetaan iso leikkaus, kun laskennallisia kotoutumisen korvauksia leikataan 58 miljoonalla eurolla vuonna 2025. Lisäksi ammatillisen koulutuksen 120 miljoonan euron leikkauksesta noin 40 miljoonaa euroa leikkaa kuntien valtionosuuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustusten laskeminen taas leikkaa kunnilta noin 40 miljoonalla eurolla.
Kuntaliitto on myös huomauttanut, että valtaosa hallituksen kuntiin kohdistuvista yksittäisistä päätöksistä ei ole kuntien talouden kannalta niin neutraaleja kuin talousarvioehdotuksessa väitetään. Osassa toimia, esimerkiksi perusopetukseen liittyvän oppimisen tuen vahvistaminen, kuntien kustannukset tulevat lisääntymään esitettyä voimakkaammin. Joissakin toimenpiteissä, kuten raportointi- ja suunnitelmavelvoitteiden purkamisessa, kustannukset eivät kevene oletetulla tavalla. Euromääräisesti merkittävin esimerkki säästöjen epäonnistumisesta on TEpalvelu-uudistuksen liittyvä työllisyysmäärärahojen leikkaus 37 miljoonalla eurolla, joka on hallituksen laskelmissa puettu kuntien kannalta neutraaliksi kuntien velvoitteiden karsimisen varjolla.
Kuntien budjettien isoin sisältö on sote-uudistuksen jälkeen juuri opetus ja kasvatus. Kuntien vastuulla on myös merkittävä osuus kulttuurin ja liikunnan rahoittamisesta. Kuntatalouden heikkenevä tilanne johtaa lähes vääjäämättä säästötoimiin opetuksen ja kasvatuksen osalta. Kuntatalouden tilanteen vaikutuksia koulutussektoriin tulisi seurata huolellisesti ja systemaattisesti.