Suomessa on osaavan työvoiman kohtaanto-ongelma, ja muuttuva työelämä ja muuttuvat osaamistarpeet edellyttävät jatkuvaa oppimista koko työuran ajan osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Haasteeseen vastaamisen on laajasti nähty edellyttävän koko työikäisen väestön koulutustason nostamista sekä jatkuvan oppimisen tukemista ja mahdollistamista. Aikuisten koulutustason nostaminen on myös osa EU:n sosiaalisten oikeuksien pilarin pohjalta asetettuja ns. Porton tavoitteita, joihin Suomi on sitoutunut (tavoite: 60 % EU:n aikuisista osallistuu vuosittain osaamisen kehittämiseen), joten se nähdään myös kansainvälisesti merkittävänä tavoitteena.
Hallituksen esitys ei tunnista aikuiskoulutustuen ja ammattitutkintostipendin merkitystä elinikäisen oppimisen ja työuran aikaisen jatkuvan oppimisen edistämisessä. Näiden etuuksien lakkauttamisen myötä Suomessa ei enää olisi kollektiivisesti rahoitettua järjestelmää, joka kannustaisi työikäisiä kehittämään osaamista työuran aikana tai kouluttautumaan uuteen ammattiin. Tässä Suomen kehitys poikkeaisi merkittävästi niin muiden Pohjoismaiden kuin useiden Euroopan unionin jäsenmaiden kehityksestä.
Vuorotteluvapaan lakkauttaminen ei tue hallitusohjelman kirjauksia työllisyyden lisäämisestä ja työurien pidentämisestä. Nykyisen työhistoriavaatimuksen takia vuorotteluvapaajärjestelmä edistää erityisesti työuran loppupuolella olevien työssä jaksamista. Lisäksi vuorotteluvapaa edistää sijaisina toimivien työttömien työnhakijoiden työllisyyttä. Vuorotteluvapaajärjestelmä tarjoaa monelle vammaiselle ja osatyökykyiselle työntekijälle mahdollisuuden päästä työelämään.
Vaikka näidenkin tukimuotojen lakkauttamista perustellaan säästötoimena, on huomioitava, että työntekijöiden aikuiskoulutustuen lakkauttaminen ei suoraan vähennä valtion velkaantumista, sillä työntekijöiden aikuiskoulutustuki ja ammattitutkintostipendi rahoitetaan työttömyysvakuutusmaksuilla, joita maksavat työntekijät ja työnantajat puoliksi. Vain yrittäjien aikuiskoulutustuki rahoitetaan valtion budjetista ja sen osuus on erittäin vähäinen.
Hallitusohjelmassa on lisäksi päätetty useista muista jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia heikentävistä toimista. Ohjelmassa on päätetty avoimen korkeakouluopetuksen ja vapaan sivistystyön opiskelijamaksujen korottamisesta ja valtion rahoituksen vähentämisestä vastaavasti. Lisäksi hallitus on korkeakoulujen rahoitusmalleja muuttamalla heikentämässä korkeakoulujen kannusteita ottaa opiskelijaksi henkilöitä, joilla on jo aiempi opiskelupaikka tai tutkinto, kuten alanvaihtajia.
Aikuiskoulutustuki
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen on ristiriidassa hallitusohjelmaan kirjatun jatkuvan oppimisen tavoitteen sekä jo pidempään yhteiskunnassamme tärkeänä pidetyn elinikäisen oppimisen ideaalin kanssa. Kriisien, kuten sotien, pandemioiden ja ilmastonmuutoksen, keskellä toimiminen vaatii uudenlaisia ratkaisuja, joihin avain on koulutus. Kriisit tekevät myös työelämästä vaikeasti ennakoitavaa. Aikaisemmin työura nähtiin suoraviivaisena polkuna, jolla työntekijät rationaalisesti tavoittelivat yhä parempaa asemaa ja palkkaa. Nykyään työura nähdään pikemminkin monimutkaisena kehkeytymisenä kuin yksilön suoraviivaisina valintoina.
Kestävä tapa rakentaa tervettä työelämää myös tulevaisuudessa on taloudellisesti mahdollistaa vapaaehtoinen kouluttautuminen. Suomalaiseen hyvinvointivaltiomalliin on perinteisesti kuulunut mahdollisuus kouluttautumiseen missä tahansa elämänvaiheessa. Aikuisopiskelija kohtaa jo tällä hetkellä monenlaisia haasteita liittyen koulutukseen pääsyyn, perheellisyyteen ja ylipäätään opiskelijastatukseen. Lisäksi aikuiskoulutukseen osallistuminen ei aina ole mieluista itsensä kehittämistä, vaan koulutuspakko ja koulutusinflaatio ohjaavat pyrkimyksiä. Siksi aikuiskoulutustukea käyttävien, vapaaehtoisesti kouluttautuvien ihmisten pyrkimykset ovat erityisen arvokkaita. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämänä sivistyksen teemavuonna 2024 on väärä signaali heille, jotka haluavat päivittää osaamistaan.
Hallituksen esityksen tarkastelusta piirtyy kuva tyypillisestä aikuiskoulutustuen käyttäjästä: Hän on perheellinen nainen, joka opiskelee kasvatus- tai terveys- ja hyvinvointialaa. Hänellä on jo jonkin verran koulutusta, mutta palkka on suomalaisten mediaanipalkkaa pienempi. Tutkimusten mukaan työllistettävyyden vaateet kohdistuvat jo nyt erityisesti nuoriin naisiin. Perheellisen, pienituloisen ihmisen on vaikeaa, ellei peräti mahdotonta, taloudellisesti irrottautua kokopäiväiseen lähiopiskeluun, mitä moni tutkinto edellyttää. On myös otettava huomioon, että aikuiskoulutustuella pystytään usein rahoittamaan vain osa opiskelusta. Toisin kuin hallituksen esityksessä väitetään, tästä ei voida tehdä johtopäätöstä, että silloin koko tutkinnon suoritusaikakin pystyttäisiin rahoittamaan itse. Päinvastoin aikuiskoulutustuki mahdollistaa myös sellaisen opintojen vaiheen, jota on muuten vaikeaa toteuttaa, esimerkiksi lähiopetusta sisältävän jakson tai palkattoman harjoittelun. Näin ollen aikuiskoulutustuen lakkauttaminen heikentäisi mahdollisuuksia kouluttautua ja vaihtaa ammattia työuran aikana sosioekonomiseen asemaan ja varallisuuteen katsomatta.
Kuten hallituksen esityksessä todetaan, sekä kasvatus- että terveys- ja hyvinvointiala, jotka ovat hyvin edustettuina aikuiskoulutuen käytössä, kärsivät työvoimapulasta. Nämä ovat myös aloja, joilla opinnot sisältävät pakollista läsnäoloa sekä kokopäiväisiä harjoitteluja. Näin ollen tutkintojen suorittaminen työn ohessa on mahdotonta ja edellyttää työelämästä irrottautumista. Näin ollen aikuiskoulutustuen lakkauttaminen on ristiriidassa näiden alojen työvoimapulan helpottamisen kanssa. Hallituksen esityksen mukaan tukea käytetään myös paljon näiden alojen sisällä. Tämä on linjassa jatkuvan oppimisen ja oman osaamisen kehittämisen kanssa. On eettisesti arveluttavaa, jos työntekijöitä halutaan pitää matalalla koulutustasolla vastoin heidän omia pyrkimyksiään.
Lisäksi hallituksen esityksessä oletetaan, että aikuiskoulutustuen lakkauttaminen vapauttaisi koulutuspaikkoja nuorille. Esimerkkinä Turun yliopistossa varhaiskasvatuksen opettajan aloituspaikkoja vuoden 2023 yhteishaussa jäi täyttämättä 40. Tällainen, yhteiskunnalle välttämätön ala tarvitsee jokaisen alalle haluavan, iästä riippumatta. Näin ollen olettamus siitä, että aikuiskoulutustuen lakkauttaminen vapauttaisi koulutuspaikkoja nuorille, on väärä.
Viime vuonna yksistään työvoimapulasta pahasti kärsivälle sote-alalle kouluttautui yli 6 000 alanvaihtajaa aikuiskoulutustuen turvin, ja opetus- ja kasvatusalallekin toista tuhatta. Lisäksi yli 3 500 sote-alan ammattilaista jatkokouluttautui aikuiskoulutustuen avulla. Silti esimerkiksi Helsingistä puuttuu tälläkin hetkellä yli puolet pätevistä varhaiskasvatuksen opettajista eli edelleen yli 1 300 ammattilaista. Kaikkiin avoimiin paikkoihin ei aina saada edes yhtä hakemusta, jolloin tehtäviä hoitavat vaihtuvat, lyhytaikaiset ja usein epäpätevät sijaiset. Hakijoita korkeakoulupaikkoihin ei liioin ole enää entiseen tapaan lainkaan riittävästi, ja valmistuneista nuorista monet lopulta suuntautuvat muualle työelämään kuin päiväkoteihin. Suurinta osaa näistä opettajan viroista hoitaa nyt epäpätevinä sijaisina esimerkiksi lastenhoitaja, ilman opettajan koulutusta. Niin ikään Espoosta ja Vantaalta puuttuu yhteensä yli tuhat varhaiskasvatuksen opettajaa. Lisäksi yksinomaan Helsinki laskee tarvitsevansa vielä 1 720 sosionomia ja opettajaa lisää vuosikymmenen loppuun mennessä, jolloin kahden kolmesta työntekijästä pitää olla korkeasti koulutettu varhaiskasvatuksen opettaja tai -sosionomi. Ammattitaitoisen ja pätevän työvoiman saatavuuden tilanne on pääkaupunkiseudun ohella vakava eri puolilla maata.
Hallitus on sitoutunut toimimaan koulutetun sote- ja varhaiskasvatuksen henkilöstön saatavuuden parantamiseksi, lisäämään alojen veto- ja pitovoimaa, tukemaan urapolkumalleja, kehittämään työoloja, mahdollistamaan ammatillista kehittymistä sekä kehittämään varhaiskasvatuksen laatua. Niin ikään hallitus on lupautunut turvaamaan alalla jo työskenteleville erilaisia mahdollisuuksia pätevöityä esimerkiksi varhaiskasvatuslain mukaisiin tehtäviin muunto- ja monimuotokoulutuksella samalla, kun se on luvannut selkiyttää sosionomien roolia varhaiskasvatuksessa ja lisätä varhaiskasvatuksen sosionomien koulutusta.
Hallituksen esitys jättää alakohtaisen tarkastelun aikuiskoulutuksen leikkauksen vaikutuksista vähälle eikä tarpeellisissa määrin huomioi aikuiskoulutustuen merkitystä yllä oleviin alakohtaisiin työvoimatarpeisiin. Arvio siitä, etteikö tuen poisto vaikuttaisi työvoiman saatavuuteen, perustuu yleisen tason tarkasteluun eikä huomioi tarpeeksi ala- tai aluekohtaisia eroja. Esityksellä on hyvin vakavat seuraukset esimerkiksi vanhustenhoidon työvoiman saatavuuteen. Vanhustenhoidon töihin johtavissa koulutuksissa hyvin suuri osuus opiskelijoista on aikuisia, ja aikuiskoulutustuki on heille hyvin merkittävä opiskelun mahdollistaja.
Hallituksen esityksessä todetaan, että korkeakoulutuksessa hakijoita on yleisellä tasolla enemmän kuin aloituspaikkoja eikä pulaa opiskelijoista ja sen myötä työntekijöistä näin ollen syntyisi. Tämä ei pidä paikkaansa kaikilla aloilla tai kaikkien korkeakoulujen suhteen tälläkään hetkellä eikä varsinkaan tulevaisuudessa. Hakijamäärät esimerkiksi sairaanhoitajakoulutukseen ovat pienentyneet viime vuosina, vaikka toistaiseksi hakijoita on keskimäärin ollut riittävästi ja hakijasumaa riittää vielä joksikin aikaa. Jo nyt osassa ammattikorkeakouluja ensisijaisia hakijoita on valitettavan vähän.
Aikuiskoulutustuella on tärkeä merkitys koulutustason nostamisen näkökulmasta, jotta kansallinen 50 prosentin koulutustavoite saavutetaan vuoteen 2030 mennessä.
Vanhempien opiskelijoiden merkittävä osuus vanhustyöhön liittyvissä koulutuksissa koskee myös ammatillista toista astetta. Lähihoitajan tutkinnon ikääntyneiden hoidon osaamisalan kohdalla näkyy, että suurin osa uusista opiskelijoista, vuonna 2022 jo yli 73 %, oli yli 30-vuotiaita. Osuus on kasvanut viime vuosien aikana.
Aikuiskoulutustuki on ollut tärkeä tekijä työvoimapulasta kärsivillä aloilla myös veto- ja pitovoiman, työssä jaksamisen ja kehittymismahdollisuuksien kannalta. Tuen leikkaus olisi merkittävä isku hallituksen omille tavoitteille näiden alojen suhteen, varsinkin kun kyseisten alojen houkuttelevuus niin toisella asteella kuin ammattikorkeakouluissa on laskenut ja esimerkiksi vanhustenhoito nojaa vahvasti vanhempiin opiskelijoihin.
Työvoimapula sote-alalla on akuutti, joten olisi hedelmällisempää saada suoraan toiselta asteelta valmistuneita pian työelämään kokemusta kartuttamaan ja varmistaa heille mahdollisuus jatkaa opintoja edelleen myöhemmin, kuten tähänkin asti. Tällainen työelämän kiertokulku myös lisää työssä jaksamista ja pidentää osaltaan työuria, ja siten myös työllisyysvaikutukset ja tuottavuus ovat pitkällä tähtäimellä positiivisia. On myös riski, että jos mahdollisuus uralla etenemiseen viedään pois, vähentää se halua kouluttautua alalle ylipäätään. Varsinkin sote- ja kasvatusaloilla pätevyyksien saavuttaminen tutkintoja suorittamalla on kuitenkin säänneltyä ja siksi keskeistä.
On myös huomioitava se, että mahdollisuus aikuiskoulutustukeen mahdollistaa samanaikaisesti työssä jaksamiseen vaikuttamisen. Opinnot antavat työkaluja omaan työhön ja sen kehittämiseen, vaikka ei vaihtaisikaan työtä eikä ansiotaso suoraan nousisikaan.
Kiinnostusten muuttuminen on myös perusteltu syy vaihtaa alaa, sillä ihmisen kiinnostukset ja arvostukset ylipäänsä muuttuvat elämäntilanteiden, ikääntymisen ja henkilökohtaisen kehittymisen myötä. On kaikkien etu, että ihmiset löytävät merkityksellisiä koulutus- ja urapolkuja ja ovat terveitä ja tyytyväisiä työssään. Tällöin uravalinnat ovat myös kestävämpiä. Olisikin panostettava siihen, että ihmisillä olisi saatavilla riittävästi tietoa, neuvontaa ja ohjausta elämän siirtymävaiheissa sekä koulutus- ja työurapäätöksiä tehdessään.
Työn ohessa opiskelu tai omien säästöjen käyttäminen ei välttämättä ole yhdenvertaisesti mahdollista kaikille yksilöille mm. taloudellisen tilanteen/elämäntilanteen tai työpaikan järjestelyjen (läsnätyö, vuorotyö, työn kuormittavuus) vuoksi. Myös työnantajilla voi olla erilaisia mahdollisuuksia tukea henkilöstönsä kouluttautumista (toimiala, yrityksen koko), eikä tilanne ole helppo esimerkiksi työvoimapulasta kärsivillä sote- ja kasvatusaloilla.
Aikuiskoulutustuen lakkauttamisella voi olla erittäin merkittäviä vaikutuksia tuenhakijan asemaan. Ennen palkansaajan aikuiskoulutustuen hakemista työntekijän on tullut sopia työnantajansa kanssa opintovapaasta haettavalle tukiajalle. Työantajalla ei ole kaikissa tilanteissa opintovapaalain mukaan velvollisuutta ottaa opintovapaalle jäänyttä työntekijää takaisin ennen sovitun opintovapaan päättymistä esim. koska työnantaja on palkannut sijaisen opintovapaan ajaksi. Kun lakimuutoksella on tarkoitus estää tuen maksu syksyllä 2024 alkaviin opintoihin, vaikka oikeus tukeen olisi ehditty myöntää ennen lakimuutoksen voimaantuloa, voi ehdotettu muutos johtaa siihen, ettei tuenhakijan toimeentulo ole turvattu seuraavista syistä: henkilö ei välttämättä voi palata työhönsä, hän ei ole oikeutettu työttömyysturvaan eikä hän välttämättä ole oikeutettu opintorahaan tai opintolainaan. Tällä hetkellä ei myöskään ole olemassa korvaavaa järjestelmää, johon edellä esitetty tuenhakija voisi tukeutua.
Ehdotettu lakimuutos muuttaa aikuiskoulutustuen toimeenpanossa vakiintunutta käsittelykäytäntöä aiemmasta ja siksi se on haasteellista toimeenpanna. Aikuiskoulutustuen toimeenpanossa tuen saamisen yleiset edellytykset (aikuiskoulutusetuuksista annetun lain 5 §) ratkaistaan ensihakemuksen käsittelyn yhteydessä. Henkilön hakiessa tämän jälkeen tukea maksuun tutkitaan vain maksettavan tuen määrä ja siihen vaikuttavat seikat, kuten henkilön muut tulot haettavan kuukauden aikana. Tuen kaksivaiheisen hakemisen takia maksuhakemisen prosessi on rakennettu Työllisyysrahastossa siten, ettei maksamisvaiheessa tutkita enää tuen myöntämisen yleisiä ehtoja. Ehdotettu lakimuutos johtaisi siihen, että Työllisyysrahaston tulisi huhtikuussa voimassa olevan lain mukaan myöntää tuenhakijalle oikeus tukeen, kun henkilön opinnot ja tukioikeus alkaisivat vasta 1.8.2024 tai sen jälkeen. Samalla rahaston tulisi kuitenkin ilmoittaa myönteisen päätöksen saaneelle henkilölle siitä, että hallituksen esityksen mukaan tukea ei olisi oikeutta saada myönteisestä tukioikeuspäätöksestä huolimatta. Edellä esitetty aiheuttaa merkittäviä haasteita asiakasneuvontaan ja johtaa tilanteisiin, joissa rahasto joutuu viestimään tukea hakeneelle henkilölle, ettei hänen tule luottaa saamaansa päätökseen, jotta hän ei ajaudu taloudelliseen ahdinkoon.
Vaikka lakiehdotuksilla ei puututtaisi takautuvasti jo myönnettyihin etuuksiin, voidaan silti kysyä, puoltaisiko valtiosääntöoikeudellinen luottamuksensuojaperiaate sellaisia siirtymäsäännöksiä, joilla pehmennettäisiin lakkauttamisten vaikutuksia niiden henkilöiden osalta, joiden kohdalla aikuiskoulutustuen tai vuorotteluvapaan työssäoloaikaan/työhistoriaan liittyvät myöntämisedellytykset tulisivat täyteen pian lakien voimaantulon tai siirtymäsäännöksissä määriteltyjen määräaikojen jälkeen. Palkansaajalla saattaa tulla aikuiskoulutustukeen oikeuttava kahdeksan vuoden työssäoloaika tai vuorotteluvapaaseen oikeuttava 20 työhistoria täyteen heti lakien voimaantuloa seuraavana päivänä. Perustuslakivaliokunta on pitänyt perusteltuna, että tiettyjä eläkejärjestelmän muutoksia — kuten esimerkiksi eläkeiän nosto — toteutetaan asteittain, jotta muutosten vaikutuksia pehmennetään erityisesti lähitulevaisuudessa eläkeiän saavuttaville henkilöille.
Ammattitutkintostipendi
Koulutuksen järjestäjät voivat periä ammatti- ja erikoisammattitutkintokoulutuksesta maksuja, joiden kustannuksia tutkinnon suorittaneilla on mahdollisuus kattaa jälkikäteen ammattitutkintostipendillä. Ammattitutkintostipendi on ainoa yksinomaan ammatillisen tutkinnon suorittajille suunnattu tukimuoto, joka osaltaan parantaa jatkuvan oppimisen etuuksien kohdentumisongelmia.
Myös ammattitutkintostipendin lopettamisen vaikutuksista tulisi tehdä tarkempia selvityksiä ennen kuin voidaan suunnitella stipendin poistamista. Ammattitutkintostipendin menot ovat kokonaisuudessaan pienet ja sen vaikuttavuudesta ei ole tutkimustietoa, joka todetaan myös esityksessä. Tuki on toiminut merkittävänä kannustimena varsinkin matalan koulutustason omaaville. Ammattitutkintostipendiä voisikin kehittää niin, että se tukisi nykyistä paremmin juuri matalasti koulutettujen koulutustason nostoa. Perusteluissa ammattitutkinnon lakkauttaminen käsitellään erittäin pintapuolisesti ja tutkimusta sen vaikuttavuudesta ei juurikaan ole, joten ennen lakkauttamista vaikutuksia ja kehittämismahdollisuuksia tulisi tutkia tarkemmin.
Ammattitutkintostipendin tavoitteena on tukea jo pitempään työelämässä olleiden aikuisten ammatillista kehittymistä ja osaamisen uudistumista. Stipendi on ennen kaikkea kannustanut suorittamaan jo aloitetun tutkinnon loppuun. Opetus- ja kulttuuriministeriön ammattitutkintostipendiä koskeneessa selvityksessä havaittiin tuen alikäyttöä, jolle ei kuitenkaan pystytty esittämään selvityksessä syytä. Selvitys ei anna riittävää tietopohjaa tai perusteita ammattitutkintostipendin lakkauttamiselle. Aikuiskoulutustuen ohella myös stipendin lakkauttamisen vaikutukset kohdistuvat enemmän naisiin kuin miehiin, sillä 64 prosenttia stipendin saajista on naisia. Esimerkiksi sotealalla tarvitaan edelleen myös ammattitutkinnon ja erityisammattitutkinnon suorittaneita ammattilaisia.
Vuorotteluvapaa
Vuorotteluvapaa on työpaikoilla paikallisesti sovittava järjestely, joka edistää työssä jaksamista ja jolla on todettu olevan myös huomattavia positiivisia vaikutuksia vuorotteluvapaan sijaisten myöhempään työllistymiseen. Vuorotteluvapaajärjestelmällä on kaksi tärkeää tavoitetta: edistää työntekijän työssä jaksamista ja parantaa työttömän työnhakijan työllistymisedellytyksiä. Vuorotteluvapaan on nähty edistävän vapaalle jäävien työssä jaksamista.
Vuorotteluvapaalla on todettu olevan selviä positiivisia vaikutuksia vuorotteluvapaan sijaisten myöhempään työllistymiseen. Vuorotteluvapaan sijaisista peräti 70 prosenttia oli työllistynyt avoimille työmarkkinoille kuusi kuukautta vuorotteluvapaan päättymisen jälkeen (Työvoimapolitiikan palveluilta sijoittuminen vuonna 2019. TEM-analyysejä 107/2021.). Vuorotteluvapaan lakkauttaminen ei ole järkevää tai tarkoituksenmukaista, koska selvitysten mukaan vuorotteluvapaan sijaisuus on ollut lyhyen aikavälin työllistymisvaikutuksiltaan paras työvoimapoliittinen aktiivipalvelu ja vuorotteluvapaa myös edistää työssä jaksamista.
Vuorotteluvapaa on mahdollistanut pitkään työelämässä olleille hengähdystauon ja mahdollisuuden akkujen lataamiseen ja palautumiseen raskaan työn rasituksista. Naispuolisissa vuorotteluvapaan pitäjissä ovat korostuneet erilaiset hoiva-ammatit, kuten lastentarhan opettajat ja sairaanhoitajat. Pienipalkkaisten sote- ja opetusalan ammattilaisilla ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä palkattomille työ-/sapattivapaille. Vaikka vuorotteluvapaakorvaus ei tasoltaan vastaakaan palkkaa, on sen turvin monella ollut kuitenkin mahdollista ottaa suureen tarpeeseen tullut tauko kuormittavasta työstä. Vuorotteluvapaata käyttävät ovat todennäköisesti juuri heitä, joilla olisi ilman tukea suurempi mahdollisuus uupua ja joilla on keskimääräistä suurempi tarve olla pois töistä. Näin ollen onkin positiivinen ilmiö, jos heidän työssäolonsa on myöhemmin tarkastellen samalla tasolla verrokkiryhmän kanssa.
Vuorotteluvapaan lakkauttaminen lisäisi pienipalkkaisten ja hyvätuloisten työntekijöiden eriarvoisuutta ja heikentäisi tasa-arvoa. Hyvätuloisille olisi jatkossakin taloudellisesti mahdollista pitää taukoja työelämästä säästöjensä turvin. Sote- ja opetusalan työntekijöiden palkoista ei juurikaan saa säästöön. Koska kyse on kahdesta vahvasti naisvaltaisesta alasta, johtaisi vuorotteluvapaan lakkauttaminen myös sukupuolten välisen eriarvoisuuden lisääntymiseen. Naiset, jotka Suomessa edelleen kantavat miehiä suuremman vastuun kotitöistä ja lasten sekä iäkkäiden vanhempien hoitamisesta, joutuisivat pakertamaan eläkkeelle jäämiseensä asti ilman mahdollisuutta palauttavaan taukoon samalla kun hyväpalkkaiset miehet pystyisivät edelleen pitämään sapattivapaita. Vuorotteluvapaan poistaminen vähentäisi myös merkittävästi mahdollisuuksia toimia omaishoitajana perheen hetkellisesti kuormittavissa tilanteissa.
Vuorotteluvapaa on tarjonnut monelle työntekijälle myös mahdollisuuden kehittää osaamistaan. Kun työntekijöistä on alalla pulaa ja perustyössäkin joudutaan työntekijäpulan takia tekemään tekemisten välillä kompromisseja, ei oman osaamisen kehittämiseen usein jää laisinkaan aikaa. Myös tästä syystä vuorotteluvapaa puolustaa paikkaansa edelleenkin yhtenä osaamisen kehittämisen mahdollistajana.
Vuorotteluvapaan lakkauttaminen vaikuttaa myös työmarkkina-asemaltaan hauraampien ihmisten, kuten osatyökykyisten ja vammaisten ihmisten, työllistymismahdollisuuksiin.
Kehittäminen lakkauttamisen sijaan
Koulutuspolitiikan ja sosiaalipolitiikan näkökulmasta aikuiskoulutustuen, ammattitutkintostipendin ja vuorotteluvapaan lakkauttamiselle pitäisi harkita vaihtoehtoja. Jos nämä etuudet poistuvat, miten erityisesti jo työelämässä olevat voivat jatkossa rahoittaa tarvittavan täydennys- tai uudelleenkoulutuksensa? Vain harvalla palkansaajalla on varaa jäädä pidempikestoiselle opintovapaalle, jos ainoa tapa korvata ansionmenetys on opintotuki. Elokuusta 2024 alkaen opintotuen tyypillinen määrä on 1 130 euroa kuukaudessa, josta suurin osa eli 850 euroa kuukaudessa on opintolainaa.
Aikuisopiskelijat ovat hyvin erilaisissa elämäntilanteissa, eikä opintolainan ottaminen ole kaikille realistinen vaihtoehto tai se sisältää liian suuria riskejä. Aikuiskoulutustuen saajista 56 prosentilla on kotitaloudessa alaikäisiä lapsia, ja monen ammatin palkkataso on sellainen, että lainan ottaminen on mahdotonta. Lisäksi monet vammaiset ihmiset ovat pienituloisia ja aikuiskoulutustuki on tarjonnut mahdollisuuden kehittää omaa osaamistaan ja parantaa työmarkkina-asemaa.
Jatkuvan oppimisen kokonaiskuvassa aikuiskoulutustuki on vain yksi osa. Osaamisen päivittämisen on oltava mahdollista, ja siihen on oltava realistiset mahdollisuudet koko työuran ajan. Osaamisen päivittäminen voi tarkoittaa olemassa olevan osaamisen syventämistä tai laajentamista tai kokonaan uuden osaamisen hankkimista, mikä voi tarkoittaa myös alanvaihtoa.
Aikuiskoulutustuen uudistuksessa tulee huomioida myös muut suunnitteilla olevat jatkuvaan oppimiseen vaikuttavat uudistukset. Näitä ovat muun muassa korkeakoulujen jatkuvan oppimisen valtionrahoituksen vähentäminen ja avointen yliopistojen osallistumismaksujen korottaminen vastaavasti. Tämä saattaa lisätä myös aikuisopiskelijoiden välistä eriarvoisuutta, sillä joillakin on mahdollisuus vahvistaa osaamistaan, mutta vähävaraisemmilla ei.
Työn ohessa suoritettavaan osaamisen päivittämiseen tulee löytyä uusia ratkaisuja ja rahoittajia. Korkeakoulujen rahoituskehyksestä ei voida osoittaa lisäresursseja jatkuvaan oppimiseen, mutta esim. pienten osaamiskokonaisuuksien eteneminen voi kehittyä palvelemaan työelämän tarpeita laajasti siten, että myös työnantajat ovat niistä halukkaita myös maksamaan. Korkeakoulujen rahoitusmallin tulisi kuitenkin myös huomioida tarve lisätä opintojen osakokonaisuuksien suoritusmahdollisuuksia. Nyt rahoitusmallin uudistukset kannustavat päinvastoin aina kokonaisen tutkinnon suorituksiin.
Aikuiskoulutustukea käsiteltiin valtiovarainministeriön alkuvuonna 2023 julkaisemassa Julkisen talouden meno- ja rakennekartoituksessa. Siinä todetaan, että nykymuotoinen aikuiskoulutustuki kohdistuu merkittävällä tavalla korkeakoulutetuille, sillä suuri osa tuen saajista on jo vähintään yhden korkeakoulututkinnon suorittaneita.
Julkisen rahoituksen tehokkuuden lisäämiseksi aikuiskoulutustuki voitaisiin valtiovarainministeriön mielestä kohdentaa nykyistä paremmin matalasti koulutetuille. Jos halutaan matalasti koulutettuja enemmän elinikäisen oppimiseen piiriin, aikuiskoulutustuen lakkauttaminen ei ole oikea keino. Sen sijaan on puututtava esteisiin, joita nämä ihmiset kohtaavat elinikäiseen oppimiseen osallistumisessa. On siis kehitettävä erilaista hakevaa toimintaa ja opetuksen järjestäjien yhteistyötä sekä työikäisten oppimisvalmiuksia ja oppimisen tukea. Lisäksi on vahvistettava ohjausta ja tukitoimenpiteitä.
Tukea tulisi kehittää siten, että se vastaisi paremmin sille asetettuihin odotuksiin tuen käyttäjien ja tuettujen opintojen osalta. Esillä on ollut tuen edellytyksenä olevan työhistoriavaatimuksen madaltaminen niiden henkilöiden osalta, joilla on vain perusasteen koulutus. Aikuiskoulutuen kehittämistä selvittäneet selvityshenkilöt esittivät voimassa olevan tuen rinnalle luotavia ohjelmallisia tukimalleja, jotka kohdistettaisiin tietyille ryhmille, kuten esimerkiksi perusasteen koulutuksen varassa oleville. Tuen kohdentumista olisi myös mahdollista kehittää siten, että tuettavaan koulutukseen sisällytettäisiin tarveharkintaa. Tukea myönnettäisiin ensisijaisesti sellaisille koulutusaloille, joilla on pulaa koulutetusta työvoimasta. Tällöin tuki vastaisi paremmin työmarkkinoiden tarpeisiin. Tällainen malli käynnistettiin Ruotsissa vastikään Suomen mallista oppien.
Ammattitutkintostipendin lakkauttamisen vaihtoehtona olisi esimerkiksi stipendioikeuden rajaaminen vain niihin henkilöihin, jotka suorittavat ensimmäisen ammattitutkintonsa. Tämä vaihtoehto toisi myös säästöjä julkisiin menoihin ja kohdistaisi stipendin niihin henkilöihin, jotka eniten hyötyvät tutkinnon suorittamisesta.
Tavoiteltujen säästöjen ja työllisyyden muutoksen mittaluokka on niin huomattava, että vaihtoehtoiset ratkaisumallit, joilla saavutettaisiin esityksessä ehdotettuja toimia vastaava muutos julkisen talouden säästöjen ja työllisyyden muutoksen sisällä, edellyttäisivät laajempaa etuusjärjestelmien tarkastelua ja vaihtoehtojen vaikutusten arviointia, eikä tällaisia muutoksia olisi mahdollista saattaa voimaan tavoitellussa aikataulussa. Laajemmin, koko valtiontalouden kannalta tarkasteltuna, vaihtoehtoisten mallien hakeminen esimerkiksi veroratkaisut huomioon ottaen ei yksittäisessä hallituksen esityksessä ole mahdollista.
Yhteisvaikutuksena aikuiskoulutustuen lakkauttamisen vaikutukset kasaantuvat. Ne heikentäisivät erityisesti naisvaltaisten julkisen sektorin alojen työntekijöiden urakehitysmahdollisuuksia, sekä vähentäisivät korkeakoulutetun työvoiman tarjontaa jo nykytilanteessa työvoimapulasta kärsivillä kasvatusaloilla sekä terveys- ja hyvinvointialoilla (ks. esim. Keva, 2021). Onkin aiheellista pohtia miten hallituksen esityksen laajasti ymmärretyt kokonaisvaikutukset edistävät sukupuolten tasa-arvoa ”talousarvioprosessissa, keskeisissä uudistuksissa ja hankkeissa” hallituksen ohjelman mukaisesti.
Lainapainotteisen malliin siirtyminen myös suosisi miehiä ja hyväpalkkaisia korkeakoulutettuja aloja, joilla on parempi lainan takaisinmaksun mahdollisuus. Näin ollen osalla olisi työelämän keskellä enemmän ja suuremmat taloudelliset mahdollisuudet opintoihin, millä olisi syventäviä vaikutuksia koulutukselliseen eriarvoisuuteen.
Hallituksen esityksessä lakkautusten arvioidut vaikutukset ovat lähinnä taloudellisia ja organisatorisia, korostetun määrällisiä ja mitattavissa olevia suureita. Tämä jättää paljon kysymyksiä auki: Hallituksen tavoitteena on ohjelmansa mukaisesti ”hyvä työelämä”. Tämä edellyttää ”ihmisten työkyvyn ja työhyvinvoinnin vahvistumista sekä työn ja perheen yhteensovittamista”. On huomattava, että aikuiskoulutustuella sekä vuorotteluvapaalla tapahtuneella opiskelulla on myös oma yleinen merkityksensä työkyvyn ja työhyvinvoinnin ylläpitäjinä. Tämänkaltaiset, pitkälle laadulliset ja hankalammin todennettavat vaikutukset ovat kuitenkin jääneet pohtimatta hallituksen esityksen perusteluissa. Tilanteessa, jossa hallitusohjelman mukaisesti ”hyvinvoinnin edistämisen ja työkyvyttömyyden sekä sairauksien ennaltaehkäisyn merkitys korostuu, jotta ei menetetä vuosia työelämässä”, myös potentiaalisia laadullisempia vaikutuksia esimerkiksi työkykyyn ja työhyvinvointiin tulisi ottaa huomioon.
Aikuiskoulutustuen, ammattitutkintostipendin ja vuorotteluvapaan lakkauttamisen sijaan niitä pitäisi kehittää vastaamaan osaavan työvoiman kohtaanto-ongelman sekä muuttuvan työelämän ja osaamistarpeen vaatimuksia.