Julkisen talouden suunnitelmassaan hallitus jatkaa rajuja leikkauksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin ja sosiaaliturvaetuuksiin. Hallituksen leikkaukset heikentävät koko julkista sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää ja etenkin pienituloisten ja paljon palveluita tarvitsevien ihmisten tilannetta. Emme kannata hallituksen tekemiä arvovalintoja ja jätämme valiokunnan lausuntoon eriävän mielipiteemme. 

Hyvinvointialueille on taattava riittävät resurssit toiminnan kehittämiseen

Viime vuoden alussa aloittaneiden hyvinvointialueiden rahoitustilanne on kriittinen. Hyvinvointialueuudistus sinänsä mahdollistaisi aiempaa kuntapohjaista mallia paremmin kustannusten kasvun hillinnän ja sote-palvelujen vaikuttavamman toiminnan. Toiminnan järkeistämiselle ja perustasoon satsaamiselle tulisi kuitenkin antaa riittävä aika ja resursointi. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin yleisesti huoli siitä, ettei suunnitelmassa varattu rahoitus vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnasta aiheutuvia kustannuksia ja on siten riittämätön järjestämisvastuun toteuttamiseksi. Riittämätön rahoitus suhteessa palvelutarpeisiin on johtamassa hyvinvointialueilla epätarkoituksenmukaisiin ja lyhytnäköisiin toimenpiteisiin talouden sopeuttamiseksi sen sijaan, että sopeutustoimet toteutettaisiin vaikuttavuustietoon perustuen pitkäjänteisesti ja vastuullisesti.  

Hallitus on kuitenkin kieltäytynyt vastaamasta hyvinvointialueiden hätään. Lisäksi hallitus on tehnyt ja on tekemässä soten sisältölakeihin heikennyksiä ja poistaa rahat alueilta. Kaiken kaikkiaan rahoituksen ongelmat ovat ajamassa hyvinvointialueet lyhytnäköisiin säästöihin, jotka heikentävät palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Olemme jo aiemmin esittäneet ratkaisuksi esim. jälkikäteistarkastuksen aikaistamista ja alijäämän kattamisvelvollisuuden pidentämistä sekä hyvinvointialueindeksin tarkistamista vastaamaan todellisia sote-kustannuksia. On selvää, että hallitus on toimillaan ajanut hyvinvointialueet tämän hetken kriisiin ja sen tulee myös toimia, jotta kansalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan turvata. 

Kiireettömään hoitoon on päästävä 7 vuorokaudessa

Hallitus on päättänyt romuttaa kiireettömän terveydenhuollon hoitotakuun nostamalla hoitoonpääsyn määräajan kolmeen kuukauteen ja suun terveydenhuollossa kuuteen kuukauteen. Viime hallituskaudella tehtiin päätös tiukentaa hoitotakuuta ensin 14 vuorokauteen ja myöhemmin seitsemään päivään, suun terveydenhuollossa ensin neljään ja myöhemmin kolmeen kuukauteen. Hoitotakuun tiukennus on yksi sote-uudistuksen tavoitteiden saavuttamiseksi olennainen toimi, jolla on pyritty siirtämään soten painopistettä varhaiseen ja oikea-aikaiseen hoitoon pääsyyn. Näin vältetään potilaiden siirtymistä myöhemmin päivystykseen tai erikoissairaanhoitoon. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan hoitotakuu on myös toiminut, eli hoitoonpääsy on hyvinvointialueilla asteittain nopeutunut ja jonot ovat lyhentyneet. 

Hoitotakuu on olennainen sote-kustannusten kasvun hillitsemiseksi. Nyt hallitus romuttaa tämän keskeisen ajurin ja leikkaa rahat hyvinvointialueilta vastoin asiantuntijoiden näkemyksiä. Hoitotakuun romuttamista on valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kritisoitu laajasti. 

Asiantuntijakuulemisissa on myös tuotu esiin huoli siitä, että hyvinvointialueet joutuvat nyt tasapainottelemaan hoitoon pääsyn ja hoidon jatkuvuuden välillä. Mahdollisesti vähentyvillä resursseilla pyritään turvaamaan nopeaa hoitoon pääsyä, mutta se tehdään hoidon jatkuvuuden kustannuksella. On selvää, että näitä molempia tarvitaan, jotta sote-palvelut ovat tehokkaita ja vaikuttavia.  

Hoitotakuu pitää sisällään niin ruumiin kuin mielenkin sairaudet. Nyt mielenterveysongelmissakin hoitoonpääsy olisi venymässä kolmeen kuukauteen. Myös tämä on vastoin sote-uudistuksen tavoitteita ja vastoin myös hallitusohjelman kirjauksia, joissa luvataan pikaisesti parantaa mielenterveyspalveluiden saatavuutta. 

Paitsi että hoitotakuu tulee säilyttää nykyisessä 14 vuorokaudessa, tulee varata riittävä rahoitus seitsemän päivän hoitotakuun toteuttamiseen. Lisäksi pitää kehittää edelleen sote-keskusten toimintaa ottamalla esim. tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmassa kehitettyjä hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja käyttöön ja vakiinnuttamalla niitä hyvinvointialuilla. Moniammatillisen yhteistyön kehittäminen, omatiimimallit ja sosiaali- ja terveyspalveluiden integraation vahvistaminen ovat edelleen keskeisiä, myös soten kustannusten hillinnän näkökulmasta. 

Yksityisen terveysbisneksen pönkittäminen verovaroin on lopetettava

Hallituksen ideologinen missio yksityisen terveysbisneksen edistämiseksi jatkuu. Hallitus on esimerkiksi ollut haluton puuttumaan vuokralääkäribisnekseen, mikä on vaikeuttanut hyvinvointialueiden tilannetta. Hallitus myös vaikeuttaa entisestään hyvinvointialueiden henkilöstön saatavuutta ja pönkittää yksityistä sektoria nostamalla Kela-korvauksia kehyskaudella yhteensä puoli mrd. euroa. Tämä on vastoin valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden näkemyksiä.  

Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n lausunnon mukaan "Petteri Orpon hallituksen ohjaamaa lisärahoitusta yksityisen hoidon Kela-korvauksiin ei voida pitää kannatettavana tai vaikuttavana toimena, jos tavoitteena on turvata yhdenvertainen hoidon saatavuus koko väestölle ja riippumatta yksilön yhteiskunnallisesta asemasta tai esimerkiksi varallisuudesta. Nyt toimeenpantu Kela-korvauksilla kautta korvataan lääkärivetoista vastaanottotoimintaa, joka vastaa todennäköisesti hyvin satunnaiseen tai selkeärajaiseen hoidon tarpeeseen niiden ihmisten osalta, joilla on varaa maksaa omavastuuosuus lääkärinpalkkiosta sekä tarvittavasta diagnostiikasta joko itse tai yksityisen sairauskuluvakuutuksen kautta. Kela-korvausten nosto ei siis todennäköisesti koidu koko väestön hyväksi, vaan hyödyttää niitä, joiden on terveysongelmansa tai varallisuutensa osalta mahdollisuus hyötyä yksityispalveluista. Koska Kela-korvausjärjestelmään ei tällä hetkellä sisälly minkäänlaista hintasääntelyä, ei korvausten nostolla voida myöskään varmistua siitä, että korvauksen nosto koituu asiakkaiden eduksi sen sijaan että se siirtyisi suoraan palveluiden hintoihin." Onkin jo nähtävissä, että korvausten noustua vuoden vaihteessa yritykset ovat nostaneet hintojaan ja vastaavasti palveluiden kysyntä ei ole siirtynyt julkiselta yksityiselle puolelle. Vaikuttaa siis siltä, että kyseessä on ollut vain suora tulonsiirto veronmaksajilta terveysyrityksille. 

Myös esim. Lääkäriliitto kritisoi lausunnossaan korvausten nostamista ja toteaa ratkaisun olevan samaan aikaan julkisten palvelujen heikennysten kanssa "hämmentävä". Linjaukset ovat herättäneet pohdintoja koko järjestelmän tulevaisuudesta. Vaikuttaakin siltä, että hallitus haluaa tavalla tai toisella heikentää merkittävästi julkista terveydenhuoltoa ja siirtää painopisteen yksityiselle sektorille ja asiakkaiden omavastuillaan tai vakuutuksillaan rahoittamaksi. Tämä tarkoittaisi käytännössä pohjoismaisen hyvinvointimallin romuttamista. Emme hyväksy tätä ja vaadimme — kuten asiantuntijat laajasti — Kela-korvausten kautta yksityisille ohjattavan lisärahoituksen ohjaamista hyvinvointialueiden rahoitukseen. Hyvinvointialueet voivat järjestää palvelut yksityistä palvelutuotantoa hyödyntäen. Hallituksen tulisi varmistaa hyvinvointialueille mahdollisuudet myös ohjata yksityistä palvelutuotantoa vaikuttavalla tavalla. 

Ikäihmisten palvelut on turvattava

Hallitus heikentää vanhustenhuollon ympärivuorokautisen palvelun henkilöstömitoitusta ja leikkaa säästön rahat pois hyvinvointialueilta. Vanhuspalveluihin tarvittaisiin kuitenkin enemmän, ei vähemmän rahaa. Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että nopea palvelutarpeen kasvu edellyttää nopeita investointeja sekä ympärivuorokautiseen hoitoon että kotihoitoon. 

Katsomme, että hallitus toimii vastuuttomasti heikentäessään henkilöstömitoitusta ja näin vanhusten palveluiden laatua. Käytännössä vanhusten oikeus ihmisarvoiseen elämään heikkenee samalla kun hoidon laatu ja turvallisuus heikkenevät. Hallitus siirsi jo aiemmalla päätöksellään 0,7 mitoituksen alkamaan vuonna 2028, vaikka tarve on monessa paikassa suurempi. On syytä muistaa, että mitoituksesta säädettiin aikanaan Valviran havaitsemien vakavien puutteiden, suoranaisen vanhustenhoidon kriisin johdosta.  

Mitoituksen heikentäminen on vakava paikka myös alan henkilöstölle. Esitys heikentää alan veto- ja pitovoimaa, henkilöstön työkuormitus ja epävarmuus kasvavat. Hallitus on ollut huolissaan sote-alan ammattilaisten saatavuudesta, muttei ole ymmärtänyt, että alan pito- ja vetovoimalle on keskeistä, että työtä voi tehdä eettisesti kestävästi. Riittävällä lakisääteisellä henkilöstömitoituksella turvataan myös henkilöstön hyvinvointia ja työssä jaksamista. Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan eettinen kuormitus ja monet muut työn psykososiaaliset kuormitustekijät ovat iäkkäiden palveluissa muuta sosiaali- ja terveydenhuoltoa yleisempiä. Henkilöstömitoituksen alentaminen saattaakin johtaa yhä vaikeampaan henkilöstöpulaan.  

Myös muut hyvinvointialueille tehtävät leikkaukset ja hallituksen linjaukset heikentävät ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Näitä ovat mm. hoitotakuun heikennys, palveluverkon karsiminen, lääkkeiden hinnan nousu, sote-asiakasmaksujen nostaminen ja eläkeläisten asumistukeen tehtävät säästöt. Vanhusasiavaltuutettu toteaa lausunnossaan saaneensa yhteydenottoja, joissa pienituloiset iäkkäät kertovat tinkivänsä lääkkeistä, hoitotarvikkeista sekä terveyspalveluiden käytöstä. On huomattava, ettei kaikilla eläkeikäisillä ole enää mahdollisuuksia parantaa toimeentuloaan. Asiantuntijalausunnoissa on myös todettu, etteivät vanhuksiin kohdistuvat leikkaukset koske vain heitä, vaan niillä on vaikutus laajasti myös heidän työikäisiin lapsiinsa sekä lapsenlapsiin. Laiminlyönnit vanhusten hoivassa säteilevät kaikkialle yhteiskuntaan ja pahimmillaan heikentävät luottamusta tulevaisuuteen ja yleisesti demokraattiseen päätöksentekoon. 

Olemme jo aiemmin esittäneet, että henkilöstömitoitukseen varataan riittävä rahoitus ja pidetään kiinni 0,7 mitoituksen aikataulusta. Lisäksi sote-asiakasmaksut ja lääkkeiden hinnat on pidettävä kohtuullisina niin, että jokainen voi saada tarpeen mukaiset sote-palvelut ja lääkkeet omasta varallisuudesta riippumatta. Emme myöskään hyväksy eläkkeensaajien asumistuen heikentämistä. 

Sosiaalipalveluiden kehittäminen on satsaus tulevaisuuteen

Sosiaalipalveluiden turvaaminen, niiden ennaltaehkäisevän roolin vahvistaminen ja sote -palvelukokonaisuuksien kehittäminen ovat tärkeitä kansalaisten hyvinvoinnin ja sote-järjestelmän tulevaisuuden kestävyyden näkökulmasta. Valitettavasti hallituksen sakset osuvat myös sosiaalipalveluihin eikä kehittämiseen jää mahdollisuuksia. Sosiaalipalveluihin kohdistetaan 100 milj. euron leikkaukset rajaamalla palveluvalikoimaa. Tarkemman sisällön hallitus on jättänyt myöhempään valmisteluun. Asiantuntijat ovat nähneet sosiaalipalveluista leikkaamisen hyvin ongelmallisena, kun kyseessä on useimmiten lakisääteinen palvelu. Sosiaalihuollossa työskennellään erityisen tuen tarpeessa, sosiaalisesti erityisen haavoittuvissa elämäntilanteissa elävien asiakkaiden kanssa. Sosiaalipalveluita ovat myös tärkeät — juuri sote-uudistuksen painopisteeksi tavoitellut — ennaltaehkäisevät palvelut, kuten kasvatus- ja perheneuvolat, perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu, opiskeluhuollon kuraattoripalvelut. Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin vaarana, että leikkaus heikentää lasten, nuorten ja perheiden mahdollisuuksia saada tukea vaikeissa elämäntilanteissa ja haasteissa sekä lisää lastensuojelun ja muiden korjaavien palveluiden tarvetta ja kustannuksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos korostaa, että palvelujärjestelmää tulee kehittää vaikuttavuustiedon pohjalta. Yhdymme näihin näkemyksiin ja korostamme, että hallituksen tulisi panostaa etenkin ennaltaehkäisevään ja näyttöön perustuvaan työhön sosiaalihuollossa. 

Myös sosiaalityöntekijöiden kelpoisuuksien höllentäminen lastensuojelussa voi johtaa jopa kasvaviin kustannuksiin. Asiantuntijakuulemisissa on arvioitu, että uudistuksen kokonaisuusvaikutukset saattavat olla laajoja, eikä taloussuunnitelma ole oikea paikka asiasta päättämiselle.  

Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat ainoa yliopisto- ja keskussairaaloita vastaava sote-palvelujärjestelmän sisäinen TKKI-rakenne. Niihin osoitettu rahoituksen leikkaus vaarantaa sosiaalihuollon tietoperustan vahvistamisen. Esimerkiksi lastensuojelun ja perhepalveluiden asiakkailla on oikeus tutkittuun tietoon perustuviin, vaikuttaviin palveluihin.  

Asiantuntijakuulemisen perusteella nykyinen turvakotitoiminnan rahoitus ei mahdollista vastaamista Istanbulin sopimuksen ja turvakotilain velvoitteisiin, sillä turvakotipaikkoja ei ole riittävästi. Vaikka palveluun osoitetaan yhden miljoonan tasokorotus, se ei riitä kattamaan nykyisen laajuista turvakotiverkostoa vuoden 2028 loppuun saakka. Rahoituksessa on huomioitava myös inflaatio ja palkkakustannusten nousu. Rahoitus on turvattava.  

Sote-järjestöjen rahoitus on turvattava pitkäjänteisesti

Sote-järjestöille myönnetään vuonna 2025 valtionavustusta 80 milj. euroa vähemmän kuin kuluvana vuonna ja leikkauksen määrä on hallituskauden loppuun mennessä 130 milj. euroa. Tämä tarkoittaa kolmasosaa avustusten nykytasosta. Asiantuntijakuulemisen perusteella on yksiselitteistä, että tällaiset leikkaukset heikentävät järjestöjen toimintaedellytyksiä. Sote-järjestöt paikkaavat palvelujärjestelmän aukkoja ja toimivat lähellä ihmisiä. Esimerkiksi lukuisat mielenterveys- ja päihdejärjestöt tekevät korvaamattoman arvokasta työtä. Sote järjestöjen palvelut kohdentuvat erityisesti kynnyksettömiin vertaistuella tarjottaviin palveluihin heikossa asemassa oleviin henkilöihin. Niistä leikkaaminen ei ole oikein. Leikkaukset ovat erityisen ongelmallisia siksi, että hallituksen tekemät lukuisat leikkaukset sosiaaliturvaetuuksin ja sote-palveluihin kohdistuvat käytännössä samoihin ihmisiin. Asiantuntijakuulemisten mukaan leikkaukset tulevat näkymään myös julkisten palvelujen tarpeen kasvuna, kasvavina sote-menoina ja ihmisten pahoinvointina. Leikkaaminen ennaltaehkäisystä lisää kustannuksia. Esitämme, että hallituksen esittämät leikkausten aikaistukset ja lisäleikkaukset järjestöille perutaan.  

Keskusta kantaa huolta julkisen talouden suunnitelman vaikutuksista ihmisten perusoikeuksien toteutumiseen. Keskusta on myös huolissaan Orpon ja Purran hallituksen kyvystä kääntää Suomen talous ja työllisyys kasvuun. 

Keskusta toteaa, että Orpon hallituksen sosiaali- ja terveyspalveluille asettama alkuperäinen 1,4 mrd. euron sopeutustavoite yhden vaalikauden oli epärealistinen. Hallituksen säästöt johtavat hyvinvointialueilla pakkotahtiseen lähi- ja peruspalveluiden alasajoon ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön vähentämiseen. Hallitus ajaa toimillaan hyvinvointialueita entistä ahtaammalle.  

Hallituksen päättämät toimet talouden kuntoon saattamiseksi ja työllisyyden vahvistamiseksi ovat välttämättömiä, mutta tällä hetkellä näyttää, että toimenpiteiden hyödyt ovat laskennallisia ja niiden realisoitumiseen menee todella pitkä aika. Hallituksen toimet ovat myös osin keskenään ristiriitaisia.  

Hallitus tavoittelee työllisyysasteen nostoa, mutta ajaa samalla hyvinvointialueiden talouden niin ahtaalle, että välttämättömien palveluiden järjestäminen on mahdotonta. Palveluiden alasajo johtaa siihen, että läheiset joutuvat ottamaan aiempaa enemmän vastuuta hoitoa ja hoivaa tarvitsevista läheisistään.  

Hyvinvointialueilla on pula ammattitaitoisesta ja osaavasta työvoimasta. Hallituksen päätös lakkauttaa aikuiskoulutustuki on räikeässä ristiriidassa työvoiman saatavuuden parantamiseen tähtäävien keinojen kanssa.  

Julkisen talouden tervehdyttämiseksi ja kustannusten kasvun hillitsemiseksi on välttämätöntä, että hyvinvointialueet onnistuvat uudistamaan toimintaansa kestävästi. Keskusta toteaa, että se edellyttää sääntelyn keventämistä ja velvoitteiden joustavoittamista, mutta myös riittävää rahoitusta suhteessa todelliseen tarpeeseen. 

Hyvinvointialueiden muodostumisen myötä valtiolla on vahva ohjausvaikutus, joten alueille on taattava parempi toimintavapaus normeja purkamalla. Keskusta lisäisi paikallista valtaa valita parhaiten sopivia ratkaisuja ja lisätä joustoa palveluiden järjestämisen tapoihin ja purkaisi valtakunnallisia sitovia normeja. 

Hallitusohjelma sisälsi jo lähes 1,65 mrd. euron sopeutukset hyvinvointialueille. Tästä sopeutustarpeesta noin 550 milj. euroa hallitus aikoo toteuttaa lakimuutoksin, joiden laskennallinen vaikutus vähennetään suoraan sote-rahoituksesta. Orpon ja Purran hallitus päätti kehysriihessä lisätä lakimuutoksin tehtäviä säästöjä lähes 600 milj. eurolla. Hallitus leikkaa siten hyvinvointialueiden rahoitusta lakimuutoksin 1,15 mrd. euroa. Sen lisäksi hallitus edellyttää, että hyvinvointialueet säästävät tämän lisäksi omilla tuottavuutta ja tehokkuutta lisäävillä toimillaan 1,1 mrd. euroa. Orpon ja Purran hallituksen leikkauslistalla on siten yhteensä 2,25 mrd. euron edestä suomalaisten sosiaali-, terveys- ja hyvinvointipalveluita vuoteen 2028 mennessä. 

Keskustan ja Orpon hallituksen isoin näkemysero politiikassa on juuri suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä ja niiden rahoituspohjan turvaamisessa. Keskusta ei leikkaisi lakimuutosten vaikutuksina syntyviä arvioituja laskennallisia säästöjä pois hyvinvointialueiden rahoituksesta. Keskustan perusperiaatteena on, että tarkoituksenmukaiseksi arvioituja hyvinvointialueiden kustannuspainetta hillitseviä lakimuutoksia voidaan säätää ja tuoda siten hyvinvointialueille joustavuutta palveluiden järjestämiseen, Keskusta antaisi kuitenkin hyvinvointialueiden pitää näihin tehtäviin ja velvoitteisiin varattu rahoitus, eikä sitä imuroitaisi valtiolle. Hyvinvointialueille olisi tällöin runsaammin liikkumatilaa ja aidosti mahdollisuus järjestää alueensa asukkaille tarpeelliset perustuslainmukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut. 

Keskustan mielestä hyvinvointialueet voivat muun muassa uusia toimintatapoja hyödyntämällä löytää kustannussäästöjä, mutta hallituksen aikataulu ja tavoitetaso hyvinvointialueiden omille säästöille on täysin epärealistinen. Keskusta pidentäisi hyvinvointialueiden alijäämän kattamisaikaa, kuten on esittänyt jo syksyllä 2023. Tämä mahdollistaisi hyvinvointialueiden talouden vakauttamisen hallitusti ilman lähi- ja peruspalveluiden äkkiväärää alasajoa. 

Keskustan esittämän keinovalikoiman avulla hyvinvointialueille mahdollistetaan talouden tasapainottaminen pitkäjänteisellä ja määrätietoisella, mutta järkevällä tavalla.  

Keskusta toteuttaisi osan hallituksen esittämistä toimista. Keskusta pitää tärkeänä, että jokaisella ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevalla ikääntyneellä on mahdollisuus saada tarvitsemaansa hoivaa. Keskusta olisi tämän vuoksi valmis laskemaan ympärivuorokautisen hoivan vähimmäishenkilömitoituksen 0,6:een nykyisen 0,65 sijaan. Hoivapaikkoja on jouduttu eri puolilla Suomea sulkemaan henkilöstöpulan vuoksi henkilöstömitoituksen kiristyttyä. Keskustan mielestä tulisi tarkastella myös sitä, mitä valvonnassa luetaan mitoitukseen kuuluvaksi ja avartaa tätä tulkintaa. Mitoituksessa tulee myös huomioida kannustavalla tavalla teknologian hyödyntämistä osana hoitoa.  

Keskusta olisi valmis kumoamaan lainsäädännössä hoitotakuuseen tehdyt tiukennukset. Samalla keskusta haluaa kuitenkin varmistaa, että rahoitusmalli kannustaa hoitojonojen purkamiseen. Keskusta näkee, että hyvinvointialueilla on oltava kannuste hoitaa hoitoa tarvitsevat ihmiset mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Vaivojen ja ongelmien pitkittymisestä voi seurata kustannusten kasvua pidemmällä aikavälillä. 

Keskusta pitää tärkeänä, että sosiaalihuollon palveluvalikoimaa ja erikoissairaanhoidon palveluvalikoimaa tarkastellaan osana hukkajahtia. Vaikuttamattomia toimia tulee välttää ja harkita, mitkä asiat kuuluvat julkisen sektorin kustannettavaksi. Keskusta olisi valmis rajaamaan esimerkiksi ajokorttien ikäkausitarkastukset julkisten sote-palveluiden ulkopuolelle.  

Edellä kuvatut Keskustankin kannattamat toimet vahvistaisivat hyvinvointialueiden liikkumatilaa 426 milj. eurolla, kun keskusta ei leikkaisi muutosten laskennallisia säästöjä pois hyvinvointialueilta.  

Keskusta ei hyväksy lainkaan hallituksen esittämiä toimia, joilla leikataan vammaispalveluista (65 milj. euroa) ja korotetaan asiakasmaksuja (100 milj. euroa). 

Hallituksen esittämien toimenpiteiden lisäksi keskusta etsisi noin 600 milj. euron säästöjä seuraavaksi kuvaamillamme tavoilla. 

Keskusta käynnistäisi toimenpideohjelman sääntelyn sujuvoittamiseksi, normien purkamiseksi ja hukkajahdiksi hyvinvointialueilla. Hukkajahdissa tarkastellaan, mitä pykäliä tai säännöksiä voidaan poistaa tai keventää ja mitä toimintoja tai minkälaista päätöksentekoa voidaan automatisoida. Keskustan mielestä muissakin julkisrahoitteisissa toiminnoissa kuin vain hyvinvointialueilla on käytävä systemaattisesti läpi, miten erilaista yhteiskunnan normitusta voidaan purkaa. 

Hyvinvointialueet toimivat nyt valtion vahvassa säädös- ja rahoitusohjauksessa. Keskustan mielestä alueille voi ja tulee antaa toimintavapautta palveluiden järjestämistapaan. Periaatteena tulisi olla, että valtio asettaa tavoitteet ja hyvinvointialue saa joustavan sääntelyn puitteissa itse etsiä tarkoituksenmukaisia ja kyseiselle alueelle parhaiten sopivia keinoja.  

Keskusta luopuisi alle tuhannen synnytyksen sairaaloissa poikkeusluvan hakemisvelvoitteesta. Keskusta helpottaisi vainajien siirtokuljetusten toteuttamista. Toteuttaisimme myös viime vaalikaudella pitkälle valmistellun lainsäädännön alihankinnasta. Keskeisenä tavoitteena on oltava palvelunohjauksen saaminen toimivaksi ja hoitopolkujen rakentaminen ehyiksi. 

Keskusta toteuttaisi yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksiin rakenteellisen muutoksen siten, että olemassa oleva rahoitus kohdennettaisiin uudelleen rajaten se hammashoitoon, naistentauteihin ja hedelmöityshoitoihin, joiden korvaustaso nousisi nykyisestä ja muut palvelut poistuisivat kokonaan Kela-korvattavuuden piiristä. 

Hyvinvointialueiden ohjaus säilytettävä sosiaali- ja terveysministeriössä

Keskustan suhtautuu kielteisesti hallituksen tavoitteeseen siirtää hyvinvointialueiden yleinen ohjaus sosiaali- ja terveysministeriöstä valtiovarainministeriöön. Ohjaaminen ei voi tapahtua yksinomaan valtiovarainministeriöstä eurot edellä, vaan ohjauksessa tulee ymmärtää syvällisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden toiminnan kokonaisuus ja merkitys suomalaisten hyvinvoinnille ja terveydelle.  

Sosiaali- ja terveysministeriön on aidosti johdettava sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista. Palveluiden uudistamisessa tarvitaan kansallista johtajuutta, jonka tulee toimia saumattomassa yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa.  

Sosiaali- ja terveysuudistuksen keskeisenä tavoitteena oli painopisteen siirtäminen perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisevään toimintaan. Tätä tavoitetta tulee pitää edelleen kirkkaana ja keskeisenä palvelupäätöksiä tehdessä. Hyvinvointialueiden ja kuntien välistä kumppanuutta ihmisten terveyden edistämisessä tulee vahvistaa. 

Monikanavarahoituksen purkamisessa edettävä

Osaoptimoinnin vähentämiseksi ja julkisen sektorin kokonaiskustannusten nykyistä paremman hallinnan kannalta on välttämätöntä, että monikanavarahoitusta kyetään purkamaan nykyisestä. Esimerkiksi Kela-kyytien rahoitusvastuu on siirrettävä Kelalta hyvinvointialueille. Tällöin hyvinvointialueilla on arvioitava tarkoituksenmukaista palvelujen tuotantotapaa ja palveluverkkoa myös palveluiden piiriin hakeutumiseen yhteydessä julkiselle sektorille aiheutuvien matkakustannusten näkökulmasta. 

Keskusta uudistaisi sairausvakuutuskorvauksia siten, että Kela-korvauksen saisi ainoastaan aikuisten suunterveydenhuoltoon ja naistentautien hoitoon ja hedelmöityshoitoihin. Rajauksesta säästyvä summa kohdennettaisiin uudelleen näihin palveluihin, jolloin näistä palveluista maksettavat korvaukset olisivat huomattavasti nykyistä korkeampia. Keskusta ei tue hallituksen linjaa nostaa Kela-korvauksia ja rahoittaa korotus myymällä valtion omaisuutta. 

Ihmisille annettava palvelulupaus

Keskustan mielestä suomalaisilla on oikeus tietää yhteiskunnan palvelulupaus siitä, mitkä palvelut julkinen terveydenhoito pystyy laadukkaasti ihmisille tarjoamaan. Kyse on siitä, mitä palveluita suomalaiset voivat odottaa saavansa verorahojensa vastineeksi. 

Yhteiskunnassa on tarpeen avata julkinen keskustelu siitä, mitä palveluita julkinen sote tuottaa ja mitkä palvelut siirretään osin tai kokonaan ihmisten omalle vastuulle. Tosiasia on, että sen enempää veroeurot kuin työvoimakaan eivät riitä kattamaan nykyisellä väestökehityksellä nykyisiä vastuita ja lääketieteen kehittymisen myötä koko ajan kasvavaa ja laajenevaa palveluvalikoimaa. 

Yhteiskunnan palvelulupausta voitaisiin tarkentaa jo lyhyellä aikavälillä esimerkiksi siten, että matkailijoiden rokotukset jäisivät pois hyvinvointialueiden tehtävistä, ajokorttien vaatimat lääkärintodistukset siirrettäisiin kokonaisuudessaan yksityiselle sektorille hoidettavaksi ja luovuttaisiin aselupiin liittyvien lääkärintodistusten julkisrahoitteisuudesta. Erilaisten todistusten ja lausuntojen tarpeellisuutta ja käyttötarkoitusten tarkoituksenmukaisuutta olisi myös syytä arvioida valtakunnallisesti. 

Palvelulupauksen toteuttamiseksi tarvitaan myös systemaattinen tapa kartoittaa sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuutta sekä priorisoida näitä veronmaksajien rahoittamiin palveluihin ja ihmisten itsensä hankkimiin palveluihin. Luokittelua tehtäisiin asiantuntijatyönä ja sitä päivitettäisiin säännöllisesti. 

Hyvinvointialueen palvelutuotannon kustannusten avoimuutta lisättävä

Keskusta avaisi viipymättä hyvinvointialueiden järjestämien sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuslaskenta avoimeksi, jotta saadaan vertailukelpoista tietoa. Tämä edellyttää hyvinvointialueilta yhtenäisiä kustannuslaskentaperusteita, jotta palvelutuotteet saadaan vertailukelpoisiksi. 

Hyvinvointialueilla tule olla mahdollisuus kokeiluihin ja uusien innovaatioiden käyttöönottoon. 

Keskusta pitää tärkeänä, että erityisesti paljon terveydenhuollon palveluja tarvitseville otettaisiin uudelleen käyttöön omalääkäri tai oma tiimi -malli. Oma lääkäri - mallin hyödyistä on kansainvälistä näyttöä. Sen käyttöönotto vähentää jo lyhyellä aikavälillä erikoissairaanhoitoon kirjoitettujen lähetteiden määrää ja sairaalahoidon päivystykseen hakeutumisen tarvetta. Oma lääkäri -malli lisää myös potilaiden ja asiakkaiden tyytyväisyyttä terveyspalveluita kohtaan, parantaa hoitoon sitoutumista ja pidentää eliniän odotetta. Kansainvälisten tutkimusten mukaan hoidon jatkuvuutta parantamalla on mahdollista vaikuttaa myös erikoissairaanhoidon käyttöön sitä vähentäen. Oma lääkäri tai oma tiimi -mallin käyttöönotto hillitsisi todennäköisesti terveydenhuollon kustannusten kasvua. 

Keskusta edistäisi ammatinharjoittajamallin käyttöönottoa koko Suomessa. Ammatinharjoittamisella tarkoitetaan sellaista toimintaa, jossa terveydenhuollon ammattihenkilö ei ole julkisessa virassa eikä muussakaan palvelussuhteessa, vaan tuottaa palvelut itsenäisesti suoraan asiakkaalle. Ammatinharjoittajamallin tavoitteena on sitouttaa yksityissektorilla toimivia lääkäreitä pitkiin hoitosuhteisiin hyvinvointialueen järjestämisvastuun piirissä. 

Työhyvinvoinnin kehittämiseksi voitaisiin kokeilla esimerkiksi tiimeille kannustinpalkkauksia ja paikallisesti sovittavia työaikajärjestelyitä.  

Keskusta tavoittelee säästöjä vuokratyövoiman käytön kuriin laittamisella

Hyvinvointialueiden taloudellista tilannetta on heikentänyt kasvava kalliin vuokratyövoiman käyttö, jolla hyvinvointialueet ovat paikanneet henkilöstöpulaansa. Keskusta edellyttää hallitukselta määrätietoisia toimia vuokratyövoiman käytön tarpeen vähentämiseksi ja vuokratyötekijöiden käyttöä julkisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa koskevan sääntelyn luomiseksi. Vuokratyömarkkinat voitaisiin saada kuriin asetuksella siten, että velvoitetaan lääketieteen opiskelijoita olemaan suorassa työsuhteessa hyvinvointialueeseen. Opiskelijat eivät voisi siten tulla työhön hyvinvointialueille vuokratyöyritysten palkkaamina. 

Tekoälyn hyödyntämistä edistettävä valtakunnallisesti

Keskusta tavoittelee Suomesta tekoälyn johtavaa hyödyntäjää. Suomessa tarvitaan nyt määrätietoisia toimia tekoälyn kansallista käyttöönoton edistämiseksi. Suomen tulee olla tekoälyn hyödyntämisen mallimaa.  

Hyvinvointialueilla on rohkeasti etsittävä keinoja tuottavuuden vahvistamiseksi. Tämä toteutuu ottamalla käyttöön uusia toimintatapoja ja -malleja, esimerkiksi tekoälyä ja robotiikkaa ennakkoluulottomasti hyödyntämällä. Myös sosiaali- ja terveystietojen toissijaista käyttöä säätelevä toisiolaki on saatava ketterämmäksi. 

Keskusta näkee tarpeelliseksi, että sosiaali- ja terveyspalveluiden vaikuttavuuden mittaamiseksi määritellään kansallisia indikaattoreita, joilla kerätään tietoa kaikkien hyvinvointialueiden osalta ja niille toteutetaan seurantaa. Indikaattoreille voitaisiin seurata muun muassa potilaan toimintakyvyn muutoksia, operaatioiden koettua hyötyä ja hoitoketjujen toimivuutta. 

Sähköisten palveluiden volyymia tulee kasvattaa merkittävästi

Suomessa tulee määritellä kansallisesti, millaisia tavoitteita potilastietojärjestelmille asetetaan.  

Hallituksen linjauksen mukaisesti Suomessa on siirryttävä digitaalisten palveluiden ensisijaisuuteen viranomaisasiointikanavana. Tämä tarkoittaisi, että esimerkiksi kirjepostin sijaan ensisijainen vaihtoehto olisi sähköinen posti. Samalla on huolehdittava, että vaihtoehtoisia asiointi- ja viestintäkanavia esimerkiksi fyysisissä palvelupisteissä on tarjolla heille, jotka eivät pysty eri syistä käyttämään digipalveluita. Palveluiden käytön ohjaukseen tulee myös panostaa, jolloin yhä useampi ihminen saa käyttöönsä laajan digitaalisen palveluvalikoiman. 

Etävastaanottojen määrää tulee lisätä merkittävästi nykyisestä. Erityisesti päivystyksellisissä asioissa tulisi lisätä etävastaanottoa tehokkuuden ja asiakaslähtöisyyden parantamiseksi.  

Hallitus tekee kovalla kiireellä valtavan mittaluokan leikkaustoimia, vailla kokonaiskuvaa tai tilannearviota mittavien leikkausten kokonaisvaikutuksista esimerkiksi perheiden, lasten ja nuorten tilanteeseen. Leikkaukset painottuvat pienituloisille ja haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille välttämättömiin palveluihin ja turvaan. Hallitus leikkaa huomattavia summia mm. sosiaali- ja terveyspalveluista, koulutuksesta, työttömyysturvasta ja asumistuesta. Pelkästään vuonna 2023 päätetyt sosiaaliturvaleikkaukset tulevat lisäämään pienituloisten määrää 51 000 aikuisella ja 17 000 alaikäisellä vuoden 2024 aikana. Kehysriihessä päätetyillä lisäsäästötoimenpiteillä tulee todennäköisesti olemaan samansuuntaisia vaikutuksia. 

Kokonaisuudessaan julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvät toimet uhkaavat heikentää perustason palveluja ja siirtää painopistettä kalliisiin erityispalveluihin. Vahvempi varhainen tuki on sekä inhimillisesti että julkisen talouden kannalta kestävämpää kuin ongelmien korjaaminen jälkikäteen. 

Lapset ja nuoret

Hallituksen panostukset lapsiin ja nuoriin ovat riittämättömiä. Hallitus panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin vain viisi miljoonaa euroa tilanteessa, jossa lapsiin ja nuoriin kohdistuu samaan aikaan muita merkittäviä säästötoimia.  

Muun muassa kansaneläkkeen ja kuntoutusrahan ikärajaa nostetaan nykyisestä 16 vuodesta 18 vuoteen. Nuoren kuntoutusrahan ja kansaneläkkeen ikärajan nostaminen 16 vuodesta 18 vuoteen osuu kipeästi haavoittuvassa asemassa oleviin, kuten kehitysvammaisiin ja vastaavaa tukea tarvitseviin nuoriin. Tästä aiheutuu inhimillisesti ja taloudellisesti kalliiksi tulevaa syrjäytymistä. Lisäksi opiskelijat palautetaan opintotuen asumislisän piiriin, mikä heikentää opiskelijoiden asumisen tukea ja siten vaikeuttaa mahdollisuuksia päätoimiseen opiskeluun. 

Sosiaaliturvan ja palvelujen leikkaukset vaikuttavat erityisesti heikommassa asemassa oleviin lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Leikkauksia perustellaan säästöjen välttämättömyydellä, vaikka leikkauksia ja vaihtoehtoja välttämiselle ei ole riittävällä tavalla arvioitu. Esimerkiksi ympäristölle haitallisia yritystukia olisi voitu vähentää merkittävästi, pääomatulojen verotukseen olisi voitu tehdä korotuksia ja alkoholiverotusta olisi voitu nostaa kaikkien alkoholijuomien osalta. 

Lyhytnäköiset leikkaustoimet lasten ja nuorten hyvinvoinnin edellytyksiin näkyvät kasvavina korjaavien palvelujen ja sosiaaliturvan kasvavina kustannuksina, ulkopuolisuutena ja syrjäytymisenä.  

Hoitotakuun heikentäminen

Vaikka julkisen perusterveydenhuollon tila vaihtelee hyvinvointialueiden välillä, on hoitoon pääsyn tila kohentunut hoitotakuun tiukentamisen myötä. Nyt hallitus heikentää merkittävästi perusterveydenhuollon hoitotakuuta kolmeen kuukauteen nykyisestä kahdesta viikosta ja suun terveydenhuollon hoitotakuuta neljästä kuukaudesta kuuteen kuukauteen. 

Hoitotakuusta säästetyt miljoonat vastaavasti vähennetään hyvinvointialueiden rahoituksesta. Julkisen talouden suunnitelmassa ei kuitenkaan avata säästöjen vaikutuksia hyvinvointialueiden toimintaan, talouteen tai potilaiden tarvitsemien palvelujen toteutumiseen. Selvää kuitenkin on, että hyvinvointialueiden jo valmiiksi tiukka taloustilanne heikkenee hoitotakuulainsäädännön muutosten vuoksi entisestään. Sillä on todennäköisesti vaikutuksia myös perusterveydenhuollon palveluiden saatavuuteen. 

Jotta kolmen kuukauden hoitotakuu pystyttäisiin toteuttamaan vähemmillä kustannuksilla kuin 14 päivän hoitotakuu, edellyttää se henkilöstöresurssien vähentämistä. Samanaikaisesti potilasmäärät eivät kuitenkaan vähene. Terveysongelmat eivät jonottamalla helpotu. Tämä heikentää perustason palveluihin pääsyä ja siirtää painetta kalliiseen erikoissairaanhoitoon. On siis selvää, ettei hoitotakuun muutoksella saada tavoiteltua säästöä aikaiseksi. 

Samanaikaisesti yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksia nostetaan 335 milj. euroa hallituskauden ajalle. Toimi ei vaikuta perusterveydenhuollon jonoihin, sillä se hyödyttää vain niitä, joiden on terveysongelmansa tai varallisuutensa osalta mahdollisuus hyötyä yksityispalveluista. 

Hyvinvointialueet

Hallitus heikentää lasten, nuorten ja perheiden mahdollisuuksia saada tukea vaikeissa elämäntilanteissa kohdistamalla sosiaalipalveluihin 100 milj. euron leikkaukset rajaamalla palveluvalikoimaa. Tämä koskettaa esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvoloita, perhetyötä, lapsiperheiden kotipalvelua sekä opiskeluhuollon kuraattoripalveluja. Sosiaalihuollon palveluvalikoiman rajaus osuu heikoimmassa asemassa oleviin lapsiperheisiin, iäkkäisiin, vammaisiin sekä mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiviin, ja tulee lisäämään lastensuojelun ja muiden korjaavien palveluiden tarvetta ja kustannuksia. 

Lisäksi sosiaalityöntekijäpulaa pyritään helpottamaan kelpoisuuksia höllentämällä eikä esimerkiksi aikuiskoulutuksen tukemisen avulla. Lastensuojelun sosiaalityö on alan kaikkein vaativinta työtä eikä kelpoisuusehtojen alentamista voida pitää lasten ja perheiden oikeusturvan kannalta hyvänä ratkaisuna. Aikuiskoulutustuki lakkautetaan ja sitä korjaava ratkaisu toteutetaan vain erityisopettajien ja sairaanhoitajien koulutustarpeisiin vastaamiseen.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja korotetaan, mikä vähentää hyvinvointialueiden rahoitusta 100 milj. euroa vuodesta 2025 alkaen. Lääkkeiden sairausvakuutuskorvauksen kalenterivuotuista alkuomavastuuta korotetaan 50 eurosta 70 euroon ja lisäksi omavastuun määrä sidotaan kansaneläkeindeksiin. Hallitus päätti jo aiemmin nostaa lääkkeiden arvonlisäverokannan 10 prosentista 14 prosenttiin. Hinnan korotukset iskevät musertavasti pienituloisiin, varsinkin iäkkäisiin, tilanteessa, jossa elinkustannukset ovat kasvaneet ja jossa hallitus on tehnyt merkittäviä leikkauksia työttömyysturvaan, asumistukeen ja muuhun sosiaaliturvaan. 

Ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoituksen laskeminen on kestämätön päätös. Mitoituksen laskemista on perusteltu työvoiman puutteella, vaikka valtaosa palveluyksiköistä on jo tavoittanut 0.65 mitoituksen. Hoitajille suuri syy hakeutua pois vanhuspalveluista on työn kuormittavuus, kun hoitajia ei ole tarpeeksi, joten on syytä kyseenalaistaa, parantaako hoitajamitoituksen lasku työvoiman saatavuutta. Sen sijaan se vaarantaa hoidon laadun. 

Järjestöjen rahoitus

Julkisen talouden suunnitelmassa aikaistetaan ja lisätään sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustusleikkauksia. Rajut avustusleikkaukset heikentävät merkittävästi järjestöjen mahdollisuutta tarjota ennaltaehkäisevää työtä ja tukea heikoimpien hyväksi. Leikkaukset tulevatkin vain kasvattamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia, palveluntarvetta sekä ihmisten pahoinvointia, kun ennaltaehkäisevä tuki esimerkiksi mielenterveysongelmissa, kiusaamistilanteissa ja perheväkivallan uhreille vähenee.  

Hallituksen kehysriihipäätökset ja vuosia 2025—2028 koskeva julkisen talouden suunnitelma vaarantavat vakavalla tavalla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä kansalaisten hengen ja terveyden. Uusien talouspäätöksien myötä entistä suurempi osa julkisen talouden sopeutustoimista kohdistuu juuri sosiaali- ja terveydenhuoltoon tilanteessa, jossa hyvinvointialueet ovat jo ennestään raskaasti alijäämäisiä ja painivat työvoimapulan ja nopeasti nousseiden kustannuksien kanssa. Palveluiden heikentäminen ja alueiden ajaminen hallitsemattomaan leikkauskierteeseen vaarantaa sote-uudistukselle asetetut tavoitteet, ja uhkaa johtaa kiihtyvään kustannuskasvuun raskaammissa erikoistason palveluissa. 

Valiokuntakuulemisissa lukuisat asiantuntijat ja hyvinvointialueet ovat tuonee esiin, että hoitotakuun pidentäminen kolmeen kuukauteen on ristiriitaista suhteessa sote-uudistuksen tavoitteisiin ja sitä vastaava rahoituksen leikkaus on ylimitoitettu. Toisin kuin pääministeri Orpo on julkisuudessa väittänyt, julkisen perusterveydenhuollon tila on hoitoon pääsyn osalta hoitotakuun tiukentamisen myötä kohentunut. Kiireettömissä asioissa ammattihenkilölle hoitoon pääsee kahden viikon määräajassa keskimäärin 88 % potilaista. Nyt tässä saavutetut tulokset ollaan heittämässä roskakoriin. Kaiken lisäksi EU:n jälleenrakennushankkeiden rahoitusta on kohdennettu seitsemän vuorokauden hoitotakuun tavoittamiseen 173 milj. euroa, mikä saatetaan päätöksen myötä menettää joko osin tai kokonaan. 

Vasemmistoliitto vaatii hoidon saatavuuden parantamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistä omalääkäri- ja omahoitajamallin pohjalta. Hoitotakuu ja omalääkärimalli ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa. Pidentämällä hoitoonpääsyn määräaikoja astutaan askel taaksepäin omalääkärimallista. Hoitotakuun pidentäminen on erityisen haitallista psyykkisistä oireista kärsiville potilaille, joille nopea hoidon saatavuus on avainasemassa onnistuneen hoidon toteutumiseksi. Paluu vanhaan voi hankaloittaa erikoissairaanhoidon psykiatrian tilannetta entisestään, jos hoitoonpääsy perustasolle viivästyy. 

Julkisen talouden suunnitelmaan sisältyy lukuisia muita hyvinvointialueisiin kohdistuvia leikkauksia, kuten sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palveluvalikoiman rajaaminen, asiakasmaksujen korottaminen ja vanhuspalveluiden hoitajamitoituksen leikkaaminen. Myös elintärkeää matalan kynnyksen tukea tarjoavien sote-alan järjestöjen rahoitusta leikataan etupainotteisesti ja vastoin aiemmin tehtyä parlamentaarista sopua.  

Asiakasmaksuja korotetaan yhteensä 150 milj. eurolla, mikä leikataan kokonaisuudessaan hyvinvointialueiden rahoituksesta. Valiokuntakuulemisissa on tuotu esiin, että korkeat asiakasmaksut aiheuttavat joidenkin vähävaraisten henkilöiden kohdalla sen, että hoitoon hakeudutaan hyvin myöhään tai ei laisinkaan, joten vaikutukset ovat kustannusten osalta päinvastaiset asiakkaiden myöhempien ja vaikeampien palvelutarpeiden lisääntymisen vuoksi. Päätökset sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palveluvalikoiman rajaamisesta on tehty sokkona — ilman vaikutusarvioita tai edes minkäänlaista käsitystä rajauksien sisällöstä. Valiokuntakuulemisissa on tuotu laajasti ilmi huolta hallituksen politiikan vaikutuksista ikäihmisiin. Esimerkiksi vanhusasiavaltuutetun mukaan valtiotalouden suunnitelma herättää vakavan huolen siitä, että lukuisat suunnitellut toimet yhdessä kasautuvat pienituloisimmille, pitkäaikaissairaille ja toimintakyvyltään heikentyneille iäkkäille. Esimerkiksi vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa vaadittavaa henkilöstömäärää hoidettavia kohti vähennetään, mikä uhkaa heikentää palveluiden laatua sekä alan veto- ja pitovoimaa.  

Samalla kun hallitus murentaa julkista terveydenhuoltoa, se käyttää hallituskauden aikana jopa 500 miljoonaa euroa yksityisen sairaanhoidon Kela-korvauksien korottamiseen. Valiokuntakuulemisissa on tullut ilmi, että Kela-korvauksien väitetystä vaikutuksesta julkisen puolen hoitojonoihin ei ole näyttöä. Alkuvuoden tilastojen perusteella näyttää siltä, että vaikutusta hoitojonoihin ei ole vaan korotukset ovat valuneet yksityisten firmojen katteisiin.  

Muun muassa THL on useissa kannanotoissaan ja lausunnoissaan todennut, että monikanavaisen rahoitusjärjestelmän haitat ovat todennäköisesti sen hyötyjä suurempia, kun asiaa tarkastellaan esimerkiksi terveydenhuollon oikeudenmukaisuuden sekä palvelujärjestelmän vaikuttavan, väestön tarpeiden mukaisen ohjauksen näkökulmista.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon katastrofaalisten leikkauksien ohella julkisen talouden suunnitelman mukaiset sopeutustoimet kohdistuvat etenkin sosiaaliturvaan ja koulutukseen. Hallituksen päätös lakkauttaa aikuiskoulutustuki on vakava virhe, joka uhkaa pahentaa etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulaa entisestään. Hallitus ei ole myöskään tuonut minkäänlaista korvaavaa mallia eduskuntaan, eikä sellaista ole näköpiirissä vielä vuosiin. Samaan aikaan hallitus leikkaa myös ammatillisesta koulutuksesta ja heikentää monin tavoin työperäisen maahanmuuton houkuttelevuutta Suomeen. Kokonaisuudessaan hallituksen toimien vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapulaan ovat merkittävästi tilannetta pahentavia.  

Hallituksen jo päättämät ja tulossa olevat sosiaaliturvaleikkaukset pudottavat 100 000 uutta suomalaista toimeentulotuen varaan ja kasvattavat rajusti myös lapsiperheköyhyyttä. Erityisesti työssä käyvät yksinhuoltajaperheet ja työttömät joutuvat kohtuuttomiin tilanteisiin, kun toimeentulosta leikkaantuu jopa satoja euroja kuukaudessa. Hallituksen julkisen talouden suunnitelma toteuttaakin merkittävää paradigmamuutosta suomalaisessa sosiaalipolitiikassa, ja romuttaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota niin palveluiden kuin tulonsiirtojen osalta. Merkittävä osa näistä suomalaisen yhteiskunnna koheesiota vaarantavista päätöksistä voitaisiin perua, mikäli hallitus luopuisi pyrkimyksistään keventää hyvätuloisten ja suuryrityksien verotusta ja tukea terveysfirmoja jopa puolella miljardilla eurolla.