Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työsopimuslain (55/2001) henkilöön perustuvia irtisanomisperusteita koskevaa säännöstä niin, että irtisanomisperusteelta vaadittavaa asiallista ja painavaa syytä koskevassa kokonaisarvioinnissa otettaisiin huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä sekä työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Samalla työttömyysturvan korvauksetonta määräaikaa lyhennettäisiin 90 päivästä 60 päivään niissä tilanteissa, joissa työnantaja on irtisanonut tai purkanut työsuhteen työntekijästä johtuvasta syystä. Esityksen tavoitteena on madaltaa pienten työnantajien työllistämiskynnystä ja edistää työllisyyttä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta puoltaa esityksen hyväksymistä seuraavin huomioin.
Työsopimuslaissa säädetyt henkilöön perustuvat irtisanomisperusteet säilyisivät esityksen mukaan muutoin ennallaan, mutta kokonaisarvioinnissa otettaisiin nykyistä painavammin huomioon työnantajan henkilöstömäärä. Esityksen perustelujen mukaan työnantajan henkilöstömäärään liittyvää arviota ei ole kytketty mihinkään tiettyyn työnantajan enimmäiskokoon, vaan henkilöstömäärä otettaisiin huomioon kokonaisarvioinnissa tapauskohtaisesti. Merkityksellistä olisi perustelujen mukaan nimenomaan työnantajan pieni henkilöstömäärä. Pykälän muotoilu mahdollistaa muun muassa työnantajan koon huomioon ottamisen kokonaisarvioinnissa sen mukaan, minkä tyyppisestä työntekijän rikkomuksesta tai laiminlyönnistä on kysymys. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun säännöksen sanamuoto perusteluineen jättää soveltamiskäytännön varaan, minkälaisissa tilanteissa työnantajan koolla on vaikutusta kokonaisarvioinnissa.
Valiokunta pitää hyvänä, että työttömyysturvan korvauksetonta määräaikaa lyhennetään nykyisestä 90 päivästä 60 päivään. Korvaukseton määräaika asetetaan nykytilannetta vastaavasti vain silloin, kun työsuhde on päättynyt työnhakijan työvoimapoliittisesti moitittavaksi arvioidun menettelyn takia. Valiokunta pitää perusteltuna, että korvauksettoman määräajan lyhennys koskee kaikkia tilanteita, joissa työnantaja on irtisanonut tai purkanut työsuhteen. Vaikka työtekijän työsuhteen irtisanomisen tai purkamisen edellytyksiä arvioitaessa otettaisiin huomioon työnantajan henkilöstömäärä, työntekijät ovat korvauksettoman määräajan asettamisessa yhdenvertaisessa asemassa työnantajan koosta riippumatta.
Korvaukseton määräaika säilyy esityksen mukaan 90 päivässä niissä tilanteissa, joissa työntekijä on itse irtisanoutunut. Näin ollen työntekijän irtisanoutumista pidetään työttömyysturvajärjestelmän seuraamusjärjestelmän kannalta moitittavampana kuin työnantajalähtöistä irtisanomista tai työsuhteen purkamista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan korvauksettoman määräajan lyhentämisen laajentaminen tilanteisiin, joissa työntekijä on irtisanonut itsensä, lisäisi työttömyysturvamenoja arviolta 18,4 miljoonalla eurolla vuodessa. Seuraamusjärjestelmän tehtävänä on osaltaan ohjata työntekijää pysymään työssään. Työntekijä voi edelleen irtisanoutua työstä ilman korvauksetonta määräaikaa, jos työstä eroamiselle on ollut työttömyysturvalaissa tarkoitettu pätevä syy.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotuksen työllisyysvaikutusten arviointi on vaikeaa eikä ehdotetun muutoksen kokonaisvaikutuksia työttömyysturvajärjestelmän etuusmenoihin voi siten luotettavasti arvioida. Esityksen mukaan ehdotetut muutokset lisäävät työttömyysturvajärjestelmän etuusmenoja arviolta 11 miljoonalla eurolla, josta valtion osuus on 6,8 miljoonaa euroa. Arvio etuusmenojen kasvusta perustuu korvauksettoman määräajan lyhentämiseen. Korvauksettoman määräajan lyhentämisen lisäksi korvausmenoa voi kasvattaa työttömyysjaksojen mahdollinen lisääntyminen ehdotettujen muutosten johdosta. Työttömyysturvamenojen kasvua voi kuitenkin hillitä korvauksettomien määräaikojen mahdollinen määrällinen lisääntyminen. Työttömyysturvamenot voivat lisäksi vähentyä, jos pienten työnantajien työllistämiskynnys esityksen tavoitteiden mukaisesti madaltuu ja työllisyys lisääntyy.
Valiokunta toteaa lisäksi, että esityksellä voi olla vaikutuksia yleisen asumistuen ja toimeentulotuen myöntämiseen. Näitä vaikutuksia ei kuitenkaan pystytä esityksen mukaan arvioimaan. Irtisanomisperusteen lieventäminen voi lisätä työttömyysjaksojen ja korvauksettomien määräaikojen määriä, jolloin asumistuen ja toimeentulotuen tarve kasvaa. Toisaalta korvauksettoman määräajan lyhentäminen voi vähentää asumistuen ja toimeentulotuen tarvetta.
Kokonaisuutena voidaan todeta, että esityksellä on sekä työttömyysjaksoja ja sosiaaliturvamenoja lisääviä että vähentäviä vaikutuksia. Valiokunta pitää tärkeänä, että irtisanomisperusteen lieventämisen vaikutuksia työttömyysjaksojen määrään ja korvauksettomien määräaikojen asettamiseen seurataan.