Hyvinvointialueiden rahoitusta koskevat muutosehdotukset

Palvelutarpeen kasvuarvion päivittäminen

Ehdotuksessa tarkistetaan vuosittaista palvelutarpeen kasvun arviota vuosille 2023—2026. Arvio perustuu laissa edellytetyllä tavalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimukseen (rahoituslaki 7 §). Palvelutarpeen muutoksen arvioinnin perusteena käytetään THL:n kehittämää sosiaalimenojen analyysimallia (SOME-malli). Malli on päivitetty Tilastokeskuksen uusimman väestöennusteen perusteella, ja lisäksi SOME-mallin kustannuspohja on päivittynyt vuodelle 2019. Tämä on muuttanut arviota palvelutarpeen kasvusta. Muutokset ovat varsin maltillisia. Esimerkiksi arvio vuoden 2023 palvelutarpeen kasvuksi on noin 0,02 prosenttiyksikköä pienempi kuin aiemmassa arviossa. Euroiksi muutettuna muutoksen vaikutus vuoden 2023 tasolla on noin 3 miljoonaa euroa laskua. Vuodelle 2024 puolestaan palvelutarpeen aiempaa korkeampi kasvuprosentti (0,02 prosenttiyksikköä) tarkoittaa noin 4 miljoonan euron nousua. 

Valiokunta pitää ehdotettua palvelutarpeen kasvuarvion päivittämistä uusimman tutkimuksen perusteella kannatettavana. Hyvinvointialueiden rahoitusmallin tarkoituksena on turvata riittävä rahoitus palvelujen toteuttamiseksi, mutta se kannustaa alueita samalla tehostamaan toimintaansa. Valiokunta pitää tärkeänä, että tulevaan väestön ikääntymisen aiheuttamaan kustannusten kasvuun varaudutaan realistisesti mahdollisimman ajantasaisen tiedon avulla. Samalla palvelujen toteutusta tulee kuitenkin kehittää aiempaa kustannusvaikuttavammaksi. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kiinnitettiin huomiota siihen, että uudistuksen yhteydessä säädetyn rahoitusmallin mukaan vuodesta 2025 palvelutarpeen muutos otetaan etukäteen huomioon vain 80-prosenttisesti, minkä on tarkoitus kannustaa hyvinvointialueita hillitsemään menojen kasvua. Asiantuntijanäkemysten mukaan tämä tulee aiheuttamaan ikääntyvillä ja kasvavan palvelutarpeen alueilla suuria haasteita rahoituksen riittävyydessä ja edellyttää merkittäviä alueen asukkaiden palvelutasoon vaikuttavia talouden sopeuttamistoimenpiteitä. 

Valiokunta toteaa, että palvelutarpeen muutos otetaan huomioon siihen määrään asti, että käyttökustannusten vuosittainen kasvu vastaa 80:tä prosenttia. Rahoituslain 36 §:n 2 momentin mukaan vuosina 2023 ja 2024 palvelutarpeen kasvu otetaan kuitenkin etukäteen huomioon hyvinvointialueen rahoituksen tasoa tarkistettaessa SOME-mallin mukaisesti arvioituna kokonaisuudessaan ja vasta vuodesta 2025 lähtien sovellettaisiin 7 §:ssä säädettyä 80 prosentin rajaa. Rahoituslain 36 §:n 1 momentin mukaan lisäksi palvelutarpeen arvioitua vuosittaista kasvua korotetaan siirtymävaiheen kustannusten vuoksi 0,2 prosenttiyksiköllä vuosina 2023—2029. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että rahoitus kohdennetaan alueittain tarve- ja olosuhdetekijöitä vastaavasti. Näin ollen aluekohtaiset erot väestön ikääntymisen aiheuttamassa palvelutarpeen muutoksessa näkyvät rahoituksessa tulevina vuosina. Vuosittainen rahoituksen kasvu tulee vaihtelemaan alueittain melko paljon. Saadun selvityksen mukaan esimerkiksi vuodelle 2023 rahoitus kasvaa arvion mukaan aluekohtaisesti 3,9 %—6,2 % (VM 6.5.2022). Rahoituksen taso tarkastetaan jälkikäteen kahden vuoden viiveellä vastaamaan toteutuneita kustannuksia. Näin turvataan, ettei rahoitus erkane todellisista kustannuksista. Tarkastus tehdään koko maan tasolla, mikä turvaa selvityksen mukaan mallin kannustavuutta. Valiokunta toteaa, että valtioneuvoston tulee seurata ja arvioida, kuinka lainsäädäntöön perustuva palvelutarpeen kasvuarvio vastaa reaalista palvelutarpeen kasvua ja sen alueittaista kohdentumista, sekä tarvittaessa muuttaa sääntelyä tai sen pohjalla olevaa laskentamallia. 

Terveydenhuollon, vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon tarvetekijöiden päivitykset

Hyvinvointialueiden rahoituslain 33 §:n mukaan 14 §:ssä tarkoitetut terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon tarvetekijät ja niiden painokertoimet tarkistetaan ensimmäisen kerran vuoden 2023 rahoituksesta lukien. Hallituksen esityksen mukaan (s. 29) THL on päivittänyt aluekohtaisten tervekertoimien taustalla olevan yksilötason rekisteriaineistoon perustuvan palvelutarvetutkimuksen. Päivitetty tutkimus sisältää aiempaa laajemman joukon tarvetekijöitä. Muutosten myötä mallien selitysasteet ovat parantuneet entisestään, mikä mahdollistaa rahoituksen kohdentamisen tarpeen perusteella entistä tarkemmin.  

Esityksessä ehdotetaan päivitettäviksi uusimman tutkimustiedon perusteella hyvinvointialueiden palvelutarvekertoimia määrittäviä tarvetekijöitä ja niiden painokertoimia. Tarvetekijöiden määrää ehdotetaan huomattavasti laajennettavaksi niin terveydenhuollon, vanhustenhuollon kuin sosiaalihuollonkin osalta. 

Ehdotuksilla pyritään esityksen mukaan (s. 53) siihen, että rahoituksen taso mahdollisimman hyvin vastaisi hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevien tehtävien kustannuksia koko maan tasolla. Esityksessä ehdotetut muutokset sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen osuuksiin, painoihin ja tarvetekijöihin vaikuttavat osaltaan hyvinvointialuekohtaisen rahoituksen jakautumiseen.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hyvinvointialueiden järjestämisvastuun näkökulmasta perusteltuna, että tarvetekijät päivitetään uusimman tiedon avulla. Tällöin hyvinvointialuekohtaista rahoitusta kohdennetaan valiokunnan näkemyksen mukaan paremmin vastaamaan alueen palvelutarpeita ja olosuhteita, jolloin turvataan oikeudenmukaisemmin palvelujen järjestämisen edellytyksiä.  

Valiokunta korostaa, että rahoitusmallin kehittäminen ja sen taustalla olevan tarvemallin tutkimustyö on jatkuvaluonteista kehitystyötä. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että hyvinvointialueiden rahoitusmallia kehitetään jatkossakin uusimpaan tietoon perustuen vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla hyvinvointialuekohtaisesta palvelutarpeesta aiheutuvaa kustannustaakkaa. Aineistojen parantumisen myötä on mahdollista päästä entistä tarkempiin malleihin, joita voidaan hyödyntää tulevaisuudessa osana hyvinvointialueiden rahoituksen oikeudenmukaista kehittämistä. Valiokunta korostaa, että hyvinvointialueiden toiminnan jatkuvuuden ja budjetoinnin näkökulmasta on tärkeää, että rahoitusmalliin tehtävät muutokset ovat hyvinvointialueiden tiedossa hyvissä ajoin etukäteen ja mahdolliset muutokset tehdään harkitusti ja huolellisten vaikutusarviointien perusteella. 

Koronavuosia koskeva siirtymäsäännös

Uusien aineistojen perusteella näyttää selvältä, että korona-aika vaikuttaa aluekohtaisten palvelutarvekertoimien laskennassa käytettäviin tietoihin. Tämä näkyy vuoden 2020 poikkeuksellisina muutoksina. Vuoden 2021 osalta tietoa ei ole vielä saatavissa, mutta hallituksen esityksen perustelujen mukaan (s. 30) on oletettavaa, että korona-aika vaikuttaa myös tämän vuoden tietoihin.  

Hallituksen esityksessä ehdotetun rahoituslain uuden siirtymäsäännöksen mukaan terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon palvelutarvekertoimet vuosina 2023 ja 2024 määriteltäisiin 14 §:n 3 momentin sääntelystä poiketen kahden vuoden tiedoista laskettujen palvelutarvekertoimien keskiarvon perusteella. Esityksen perustelujen mukaan (s. 46) kyseessä olisi aritmeettinen keskiarvo. Vuodelle 2023 otettaisiin huomioon tiedot vuosilta 2019 ja 2020 sekä vuodelle 2024 vuosilta 2019 ja 2021. Näin poikkeuksellisimpien koronavuosien palvelujen käytön osalta poikkeuksellinen tilanne ei pääsisi esityksen perustelujen mukaan liiaksi vaikuttamaan rahoituksen tasoon. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ei voida tarkasti osoittaa, mikä on koronan aluekohtainen vaikutus. Tästä syystä valiokunta pitää perusteltuna sitä, että kaikille alueille otetaan tässä vaiheessa käyttöön sama keskiarvolaskenta. Valiokunta kuitenkin toteaa, että koronan johdosta mahdollisesti jatkossa aiheutuvien kustannusten arviointia ja seurantaa sekä koronan aiheuttaman palvelutarpeen rahoituksen kohdentamista tulee kehittää siten, että aluekohtaiseen kustannustaakkaan pystytään vastaamaan mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, että hyvinvointialueiden käyttöön osoitetaan riittävä rahoitus koronapandemian aikana syntyneen hoitovelan purkamiseksi. 

Indeksikorotuksen laskentatapa

Esityksen mukaan sekä palvelutarpeen kasvu että kustannustason tarkistus korotettaisiin indeksillä etukäteen vastaamaan tulevan vuoden hintatasoa. Menettelytavan muutoksella pyritään parantamaan rahoitusjärjestelmän reaktiokykyä hintatasossa tapahtuviin muutoksiin. Jälkikäteisen tarkistuksen laskentatavasta säädettäisiin laissa. Esityksen perustelujen mukaan (s. 37) indeksitarkistuksen laskentatapaa koskeva ehdotus lisäisi hyvinvointialueiden rahoitusta arvioidun palvelutarpeen kasvun osalta arviolta muutamia miljoonia euroja vuodesta 2023. Vuodesta 2025 tehtävän jälkikäteistarkistuksen osalta vaikutus riippuu jälkikäteistarkistuksen suuruudesta. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää indeksikorotusta koskevia muutoksia kannatettavina. Ehdotus parantaa rahoitusjärjestelmän kykyä reagoida hintamuutoksiin esimerkiksi nopean inflaation aikana. Koska hyvinvointialueet saavat rahoituksensa pääosin valtiolta, on tärkeää, että rahoitusjärjestelmän ajantasaisuuteen ja laskentatavan tarkkuuteen kiinnitetään erityistä huomioita. Kustannustason tarkistuksen kirjaaminen lakiin sekä laskentatavan avaaminen on valiokunnan näkemyksen mukaan perusteltua myös rahoitusjärjestelmän läpinäkyvyyden kannalta. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nostettiin esiin kustannustason nousun huomioon ottamiseen liittyen nopean inflaation kehittymisen lisäksi myös tulevat palkkaratkaisut, joiden aiheuttama kustannustason muutos huomioidaan hyvinvointialueiden hintaindeksin kautta, mutta jälkikäteen. Kuulemisissa todettiin, että hyvinvointialueiden maksuvalmiuden turvaamiseksi kustannustason muutokset tulisi huomioida viivytyksettä. 

Valiokunnan valtiovarainministeriöltä saadun selvityksen mukaan kustannustason muutos tulee huomioitua hyvinvointialueindeksin kautta. Kyseessä on varainhoitovuotta koskeva ennuste. Hyvinvointialueindeksiä koskeva ennuste julkistettaisiin julkisen talouden suunnitelman ja valtion talousarvioesityksen yhteydessä. Näin ollen indeksi tulee päivittymään vielä vuoden 2022 aikana. Hyvinvointialueen hintaindeksi muodostuu yleisestä ansiotasoindeksistä, kuluttajahintaindeksistä ja hyvinvointialuetyönantajan sosiaaliturvamaksujen muutoksesta. Ansiotasoindeksin painokerroin on 0,60, kuluttajahintaindeksin painokerroin 0,30 ja hyvinvointialuetyönantajan sosiaaliturvamaksujen muutoksen painokerroin 0,10. Rahoituksen taso tarkastetaan jälkikäteen toteutuneita kustannuksia vastaavaksi. Tässä yhteydessä viimeistään nähdään eri komponenttien vaikutus todellisiin kustannuksiin.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto seuraa ja arvioi, kuinka hyvinvointialueindeksi vastaa kustannustason muutokseen. Etenkin, kun hyvinvointialueindeksin sisältämä ansiotasoindeksi perustuu yleiseen ansiotasoon, se ei välttämättä huomioi sosiaali- ja terveydenhuollon ansiokehitystä realistisella tavalla.  

Rahoituksen riittävyys

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa kannettiin huolta hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyydestä. Useiden hyvinvointialueiden mukaan rahoitusesityksessä ei edelleenkään huomioida siirtymävaiheen palkkaharmonisoinnin todellisia kustannuksia, parhaillaan auki olevasta palkkaratkaisusta syntyvää kustannusvaikutusta, nykyisen lähes kuuden prosentin inflaation vaikutusta taikka koronasta aiheutunutta hoitovelan sekä muun piilevän hoitovelan hoitamista. Myös muutoskustannuksiin, ml. ICT-kustannukset, varautumisen arvioitiin olevan riittämätöntä.  

Valiokunnan valtiovarainministeriöltä saaman selvityksen mukaan hyvinvointialueiden vuosittaisessa rahoituksen muutoksessa otetaan huomioon kustannustason nousu, palvelutarpeen arvioitu kasvu sekä mahdollisten uusien tehtävien kustannusvaikutukset, jotka rahoitetaan täysimääräisesti valtion rahoituksena. Vuonna 2023 rahoituksen arvioidaan kasvavan noin 1,1 mrd. euroa vuoden 2022 tasoon verrattuna. Lähtökohtaisesti hyvinvointialueiden rahoituksen tulisi selvityksen mukaan riittää sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen järjestämiseen. Hyvinvointialueiden aloittava rahoitus perustuu kunnista hyvinvointialueille siirtyviin kustannuksiin, joten perusrahoitus ei poikkea siitä, millä palvelut nykyään hoidetaan koko maan tasolla. Jos tehtävien järjestäminen vaarantuu rahoituksen riittävyyden perusteella, hyvinvointialueilla on mahdollisuus saada lisärahoitusta (rahoituslain 11 §). 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyteen liittyy sekä uudistuksesta johtuvia että kansallisesta ja maailmantilanteesta johtuvia edellä mainittuja epävarmuuksia. Valiokunta korostaa, että valtioneuvoston on tarpeen huolella seurata hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyttä ja tarvittaessa annettava esitys sääntelyn muuttamiseksi, jos lisärahoitusmekanismista huolimatta perustuslailla turvattujen palvelujen toteutus vaarantuu.  

Lainanottovaltuus

Rahoituksen riittävyyteen liittyen valiokunnan asiantuntijakuulemisissa otettiin kantaa myös hyvinvointialueiden lainanottovaltuuteen, josta säädetään hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 15 §:ssä. Rahoitusmallin todettiin asiantuntijakuulemisissa sisältävän vuosikatteeseen perustuvan lainanhoitovaltuuden, jonka laskentakaavassa lainojen kuoletusaika on määritelty epärealistisen lyhyeksi. Säännöksiä lainanottovaltuudesta ei ehdoteta hallituksen esityksessä muutettaviksi. 

Valiokunnan valtiovarainministeriöltä saaman selvityksen mukaan lainanottovaltuus perustuu hyvinvointialueen lainanhoitokykyyn, joka määritetään laskennallinen lainanhoitokate -tunnuslukuun perustuen. Säännöksessä lainanhoitokate on asetettu sellaiselle tavoitetasolle, että hyvinvointialue voi selvitä pitkällä aikavälillä lainanlyhennyksistään. Lainanottovaltuuden määrään vaikuttavat hyvinvointialueen taloudellinen tilanne, olemassa oleva lainakanta ja päätettyjen investointien määrä. Jos hyvinvointialueella on jo toteutettu merkittäviä investointeja, sen lainanhoitokyky ja lainanottovaltuus voivat olla alhaisella tasolla. Investointien rahoittamiseen voidaan saadun selvityksen mukaan käyttää pitkäaikaisen lainan lisäksi tulorahoitusta sekä kertyneitä rahavaroja. Hyvinvointialueesta annetun lain 15 §:n 3 momentissa säädetään mahdollisuudesta poiketa lainanottovaltuudesta hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen turvaamiseksi. 

Valiokunta painottaa, että hyvinvointialueen investointien suunnittelun ja toteutuksen onnistumisella on olennainen merkitys hyvinvointialueen toiminnalle ja taloudelle. Jos tarpeelliset investoinnit eivät ole mahdollisia, on sillä välitön vaikutus palvelujen toteutukseen. Perustuslailla turvatut palvelut voivat vaarantua, jos lainanottovaltuus muodostuu yksittäisellä hyvinvointialueella liian tiukaksi eikä se kykene tekemään tarpeellisia tai edes välttämättömiä investointeja. Valiokunta pitää välttämättömänä, että valtioneuvosto seuraa tarkoin lainanottovaltuuden toimivuutta ja oikeasuhtaisuutta hyvinvointialueiden palvelujen toteutukselle ja antaa tarvittaessa välittömästi esityksen sääntelyn muuttamiseksi, jos lainanottovaltuus muodostuu käytännössä liian tiukaksi. 

Yliopistosairaalalisä

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan (s. 41), että tutkimuksen mukaan yliopistosairaala-alueilla on korkeammat kustannukset kuin muilla alueilla. Nämä kustannukset sisältyvät kunnilta hyvinvointialueille siirtyviin kustannuksiin. Hyvinvointialueiden rahoitusmallissa alueiden välisiä kustannuseroja kompensoidaan eri tekijöillä, joista esimerkiksi asukasperusteisuus, kaksikielisyys ja vieraskielisyys kohdentuvat enemmän yliopistosairaala-alueille. Määräytymistekijöissä ei kuitenkaan ole tekijää, joka ottaisi suoraan huomioon yliopistosairaala-alueiden korkeammat kustannukset. 

Hallituksen esityksen mukaan (s. 42) valmistelun yhteydessä on arvioitu yliopistosairaaloiden kustannusten huomioon ottamisen toteuttamisvaihtoehtoja. Esityksessä kuitenkin todetaan, että lausuntokierrokselta saadun palautteen perusteella yliopistosairaalatekijää ei oteta nyt kyseessä olevaan esitykseen, vaan sen valmistelua jatketaan. Tarkoituksena on antaa asiaa koskeva esitys syysistuntokaudella 2022, jolloin uusi määräytymistekijä otettaisiin huomioon aikaisintaan vuodesta 2024 lukien. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa erityisesti yliopistosairaalaa ylläpitävät tahot ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että yliopistosairaalalisä on tärkeää ottaa huomioon jatkovalmistelussa, ja tuoneet esiin yliopistosairaaloissa kustannuksia nostavia tekijöitä, kuten esimerkiksi tutkimus ja koulutus. Muut kuin yliopistosairaalaa ylläpitävät tahot näkivät lähtökohtaisesti hyvänä, että yliopistosairaalalisä on jätetty pois esityksestä ja toteavat, että tutkimukseen ja opetukseen tulisi jatkossakin löytyä rahoitus erillisenä eikä yleiskatteellisen rahoituksen leikkauksena.  

Valiokunta toteaa, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävien hyvinvointialueiden erityisaseman huomiointi rahoitusjärjestelmässä on perusteltua ja tärkeää niiltä osin kuin siihen liittyvillä tehtävillä on kustannusvaikutuksia. Valiokunta kuitenkin viittaa julkisen talouden suunnitelmaa vuosille 2023—2026 koskevaan selontekoon antamaansa lausuntoon StVL 5/2022 vp (s. 8) ja korostaa, että vaikka tutkimustoiminnan suurin volyymi on hyvinvointialueilla, joilla on yliopistosairaala, tehdään tutkimustoimintaa myös muilla hyvinvointialueilla. Samoin hyvinvointialueille annetusta koulutustehtävään liittyvästä vastuusta aiheutuu kustannuksia kaikille hyvinvointialueille. Valiokunta korostaa, että myös yliopistosairaalaa ylläpitävien alueiden vastuulla olevien keskitettyjen sekä erityisen vaativien erikoissairaanhoidon palvelujen sekä valmiuden ylläpidosta aiheutuvat kustannukset tulee arvioida ja ottaa valtion rahoituksessa huomioon siltä osin kuin niistä aiheutuvia kustannuksia ei ole mahdollista tai perusteltua kattaa alueiden välisellä laskutuksella. 

Hyvinvointialueille siirtyvässä kokonaisrahoituksessa on huomioitu kaikkien hyvinvointialueiden alueella olevien kuntien sekä kuntayhtymien tutkimukseen ja koulutukseen valtion rahoituksen lisäksi käyttämä rahoitus. Rahoitus kuitenkin jakautuu hyvinvointialueille ja Helsingin kaupungille osana hyvinvointialueiden yleiskatteellista rahoitusta palvelutarvetekijöiden perusteella, vaikka näistä toiminnoista aiheutuva kustannustaakka jakautuu hyvinvointialueille eri perustein. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa tieteellisen tutkimuksen merkitystä sairauksien hoitoon liittyvän kliinisen tutkimuksen, palvelujärjestelmän toimivuuden sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen turvaamiseksi. Laadukkaiden palvelujen varmistamiseksi palvelujärjestelmän toiminnan sekä hoidon ja hoivan on perustuttava tutkittuun tietoon. Myös osaltaan hyvinvointialueiden vastuulla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon koulutustehtävä on valiokunnan näkemyksen mukaan palvelujärjestelmän toimivuuden, kestävyyden ja laadun näkökulmasta välttämätöntä resursoida kaikille alueille oikeudenmukaisesti ja riittävästi. 

Sosiaali ja terveysvaliokunta toistaa uudelleen aiemman näkemyksensä (StVL 5/2022 vp, s. 8 sekä StVM 3/2022 vp, s. 8—9) ja korostaa, että valtioneuvoston on tarpeen arvioida ja valmistella tarvittaessa säädösmuutokset, jotta kaikille hyvinvointialueille kohdistetaan riittävä rahoitus sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen sekä koulutuksen rahoitustarpeiden perusteella näihin toimintoihin oikeudenmukaisesti. Tutkimukseen ja koulutukseen kohdistettava rahoitus ei myöskään saa vaarantaa palveluihin palvelutarpeen perusteella kohdennettua rahoitusta millään alueella. Koska palveluista, tutkimuksesta ja koulutuksesta kullekin hyvinvointialueelle aiheutuvan kustannustaakan kriteerit ja toiminnan perusteet eroavat kaikissa kolmessa toiminnossa toisistaan, voisi valiokunnan näkemyksen mukaan olla rahoituksen läpinäkyvyyden sekä rahoituksen riittävyyden arvioinnin kannalta perusteltua osoittaa rahoitus näihin toimintoihin kullekin hyvinvointialueelle erillisinä rahoituksina. Valiokunta viittaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistusta koskevan lainsäädännön käsittelyn yhteydessä hyväksyttyyn kahdeksanteen sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa ja niiden rahoitusta koskevaan lausumaan (EV 111/2021 vp, s. 2).