Valtioneuvoston selvityksessä käsitellyt vaikuttamiskohteet
Yhdistyneen kuningaskunnan EU-ero sekä unionin kehittäminen
Valtioneuvoston selvitys heijastaa selvityksen antohetkellä ja edelleen vallitsevaa epäselvyyttä Yhdistyneen kuningaskunnan tavoitteista uuden EU-suhteensa järjestämiseksi. Valiokunta yhtyy mielellään valtioneuvoston toiveeseen, että uudessa järjestelyssä varmistetaan Suomen edut kaikissa olennaisissa kysymyksissä. Valiokunta haluaa kuitenkin lisätä valtioneuvoston esitykseen eräitä konkreettisia tavoitteita.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa (UK) ennen Brexit-kansanäänestystä asuneiden EU:n ja siten myös Suomen kansalaisten sekä vastavuoroisesti muualla unionissa asuneiden brittien kohtuulliset oikeudet tulee turvata täysimääräisesti. Vaikka UK:n tavoitteet korostetusti sisältävät henkilöiden vapaan liikkumisen poistamisen EU-jäsenyyden aikaisesta järjestyksestä, valiokunta painottaa, että neljän vapauden (henkilöiden, tavaroiden, pääomien, palvelujen vapaa liikkuvuus) mahdollisimman laaja säilyttäminen unionin ja UK:n välillä on kummankin osapuolen edun mukaista. UK on Euroopan talouden logistiikkajärjestelmien täysin integroitu osa, minkä vuoksi rajaesteen syntyminen Englannin kanaaliin merkitsisi arvaamattomia vaikeuksia taloudelle tavaroiden mutta myös palvelujen vaikeutetun saannin kautta. Suomen edun mukaista on, että UK:n EU-eron aiheuttamat haitat minimoidaan ja että sen tuleva suhde unioniin on vähintään yhtä suotuisa kuin muiden unionin ulkopuolisten kumppaneiden.
Kysymys pääomien vapaasta liikkumisesta, jonka unionissa on käytännössä katsottu koskevan myös niiden vapaata liikkumista unionin ulkorajojen yli, edellyttää valiokunnan mielestä lisäselvitystä. Lontoon finanssikeskuksen siirtyminen unionin ulkopuolelle muuttaa ratkaisevasti unionin talouspolitiikan edellytyksiä. Se samalla antaa uutta merkitystä off shore -rahoitusta koskeville unionin politiikoille, jotka koskevat mm. veronkierron ja harmaan talouden estämistä.
Yhteisten arvojen noudattaminen
Suuri valiokunta pitää lakivaliokunnan (LaVL 1/2017 vp) tavoin myönteisenä, että ihmis- ja perusoikeuksien painotus on tämän vuoden vaikuttamisstrategiassa vahvempi kuin edellisvuotena, sekä yhtyy valtioneuvoston selvityksestä ilmenevään tavoitteeseen asettaa yhteiset arvot maamme EU-strategiaa ohjaavaksi periaatteeksi. Valiokunta katsoo, että arvoperusteinen politiikka edellyttää valtioneuvoston selvitystä selkeämpää arvojen määrittelyä sekä realistista analyysia EU:ssa vallitsevien arvojen yhteisyydestä.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, että EU-sopimuksen 7 artikla sekä komission toimintakehys mahdollistavat periaatteessa tehokkaan menettelyn oikeusvaltioperiaatetta koskevaan järjestelmätason uhkaan puuttumiseksi. Valiokunta muistuttaa kuitenkin, että perussopimuksen 7 artiklan mukainen sanktio ei ole käytettävissä tilanteessa, jossa 2 artiklan mukaisia unionin perusarvoja on rikkomassa kaksi tai useampi keskenään solidaarista jäsenvaltiota. Tästä seuraa, että vaikuttava puuttuminen edellyttää ennen kaikkea hallitustenvälistä toimintaa ja siten perusarvoja kunnioittavien jäsenvaltioiden vastuunottoa. Valiokunta muistuttaa, että komission toimintakehys luotiin Suomen ja eräiden saman mielisten jäsenvaltioiden aloitteesta. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi on ihmis- ja kansalaisoikeuksien suhteen edelleen aloitteellinen. Myös Euroopan parlamenteilla ja parlamenttien yhteenliittymillä on edellytykset perusarvojen edistämiseen käytännön tasolla.
Sääntelyn toimivuuden parantaminen
Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston esitykseen sääntelyn toimivuuden parantamisesta. Turhan sääntelyn purkaminen on ollut toistuvasti valiokunnan Suomen EU-politiikkaa koskevien lausuntojen kärkenä (mm. SuVL 4/2014 vp, SuVL 3/2015 vp).
Suomen EU-päätöksenteko perustuu asetettuihin prioriteetteihin ja niiden arviointiin. Valiokunta katsoo, että valtioneuvosto oikealla tavalla korostaa EU-strategiassaan hyvän hallinnon perusperiaatteita. Näiden toistamisen lisäksi valtioneuvoston tulisi tarkastella, millä mittareilla komission ja Suomen sääntelyn kehitystä voidaan arvioida. Millä keinoin Suomi, selvityksen sanoin "vahvistaa omaa kykyään arvioida EU-sääntelyn taloudellista merkitystä ja oikeudellisia ulottuvuuksia"?
Valiokunta muistuttaa, että uuden EU-lainsäädännön määrä on laskenut merkittävästi Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeisinä vuosina. Lisäksi Junckerin komission yhtenä johtoperiaatteena on ollut pidättyväisyys uusien lainsäädäntöhankkeiden esittelyssä.
Valiokunta huomauttaa, että REFIT-ohjelma on jatkunut jo useita vuosia ja siihen on oikeutetusti kiinnitetty suuria odotuksia. Tämän vuoksi REFITistä tulisi valiokunnan mielestä voida jo esittää määrällisiä ja laadullisia tulostietoja: Montako säännöstä on arvioitu ja mihin arviointi johti? Mikä on arvioinnin vaikuttavuus? Onko Suomi tyytyväinen REFITille asetettuihin tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen? Valiokunta toistaa aikaisemman kantansa (SuVM 1/2014 vp), että sinänsä hyödyllisen, kohdennettua säädösarviointia tekevän REFITin tilalle tulisi pyrkiä luomaan järjestelmä, jossa voimassa olevien säädösten arviointia tehdään rutiiniluontoisesti osana komission säädösvalmistelua samalla tavalla kuin Suomessa ja muissa kehittyneen lainvalmistelun omaavissa jäsenvaltioissa.
Valiokunta kiinnittää toistamiseen erityistä huomiota maatilataloutta koskevan liiallisen sääntelyn aiheuttaman hallinnollisen taakan vaikutuksiin maatalouselinkeinojen kannattavuuteen ja samalla myös elinkeinoa harjoittavien yksityishenkilöiden elämään. Valiokunta katsoo, että maatalouden liiallisen sääntelyn purkua tulee priorisoida.
Muuttoliikkeeseen vastaaminen
Valiokunta toteaa, että muuttoliikkeeseen vastaamista koskevat unionin toimet on käsitelty ja käsitellään omina asioinaan valiokunnassa säännöllisesti. Toistojen välttämiseksi valiokunta viittaa lausuntoonsa SuVL 6/2016 vp. Yleisenä havaintona valiokunta kuitenkin huomauttaa, että muuttoliikekysymys on altis yhtäältä unionin toimintaympäristön muutosten sekä toisaalta unionin jäsenvaltioiden erimielisyyksien aiheuttamille paineille.
Hyväksyessään valtioneuvoston selvityksen Suomen liittymisestä Schengen-järjestelmään suuri valiokunta lausui (SuVL 1/1996 vp), "että Schengenin sopimukset eivät rajoita turvapaikanhakijoiden valtiosääntöön tai kansainvälisiin sopimuksiin perustuvaa vähimmäisturvaa. Tästä seuraa (…) valtioille velvollisuus varmistaa, että turvapaikanhakijaa ei palauteta toiseen maahan ilman, että hänelle taataan länsimaista oikeuskäsitystä vastaava mahdollisuus saada hakemuksensa tutkituksi maassa, joka voi antaa hänelle tarpeellista suojaa." Muuttoliikkeen aiheuttaman paineen vuoksi Schengen-järjestelmän toimivuuteen kohdistuu mittavia paineita.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon, että Dublin-järjestelmä ei toimi asianmukaisesti. Dublin-järjestelmän puutteiden vuoksi jäsenvaltiot kollektiivisesti eivät täytä niitä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden velvollisuuksia, joiden täyttämisestä kukin jäsenvaltio vastaa.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, että muuttoliikkeen perimmäisiin syihin on vaikutettava EU-tason toimin yhteistoiminnassa lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Valiokunta pitää maakohtaisia kumppanuussopimuksia oikeansuuntaisina yrityksinä pyrkiä tähän tavoitteeseen. Valiokunta muistuttaa kuitenkin, että unionin alueelle saapuvista turvapaikanhakijoista valtaosa tulee edelleen sotatoimien kohteena olevista maista, joissa sotatoimiin osallistuu unionin jäsenmaita tai näiden liittolaisia. Irak ja Syyria olivat ennen sotatoimien alkamista YK:n tilastojen mukaan keskivauraita maita, joista ei tullut merkittävästi siirtolaisia. Näiden maiden osalta on kohtuullista arvioida, että muuttoliikkeen perimmäisiin syihin ei ensisijaisesti voida vastata taloudellisin toimin.
Siirtolaisten läpikulkumaiden osalta on huomioitava, että useat näistä ovat poliittisesti epävakaita ja ihmisoikeustilanteen osalta huolestuttavassa tilassa. Libyan osalta on kyseenalaista, onko ylipäätään olemassa hallitus, joka voisi tehokkaasti toimia EU:n kumppanina. Yhteistyön kehittyessä EU:lla säilyy merkittävä vastuu siitä, miten kumppanuuden toteutus läpikulkumaissa vaikuttaa siirtolaisten ihmisoikeuksiin. EU:n jäsenvaltioiden humanitaarisen oikeuden mukaista vastuuta ei voi ulkoistaa.
Valiokunta muistuttaa lisäksi, että useimmissa kumppanuussopimusten osapuoliksi aiotuissa siirtolaisten lähtömaissa kansantuote kansalaista kohti on murto-osa eurooppalaisesta. Siltä osin kuin muuttoliike on seurausta vaurauseroista, perimmäisiin syihin vastaaminen edellyttää lähtömaiden talouksien rakenteisiin vaikuttavia, makrotalouden tason toimia, ml. kehitysmaista tulevan tavaran tuonnin radikaalia helpottamista. Kannattaessaan kumppanuussopimuksia valiokunta kuitenkin peräänkuuluttaa realismia niiden vaikuttavuuden suhteen.
Valiokunta pitää tärkeänä, että siirtolaisten lähtö- ja kauttakulkumaihin suuntautuvissa suorissa taloudellisissa tuissa ja vastaavissa järjestelyissä turvataan läpinäkyvyys sen suhteen, mikä osa panoksista osoitetaan kohdemaan sosiaaliseen ja taloudelliseen (ODA-kelpoiseen) kehittämiseen ja mikä osa poliisi- ja sotilaskapasiteetin kehittämiseen.
Valiokunta toteaa, että neuvottelut jäsenvaltioiden turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevasta "taakanjaosta" eivät ole edenneet kohta kahteen vuoteen. On epäselvää, moniko taakanjaon kohteeksi aiotusta 160 000 turvapaikanhakijasta on edelleen Kreikassa tai Italiassa. Selvää sen sijaan on, että myös unionin alueella ja lähellä sen rajoja elää turvapaikkaa hakevia ihmisiä kodittomina, nälässä ja kylmyydessä unionin poliittisen kyvyttömyyden vuoksi. Unionin voimassa olevan säännöstön perusteella ei ole mahdollista nopeuttaa päätöksentekoa eikä tehostaa toimeenpanoa silloin, kun määrätietoinen vähemmistö vastustaa asian ratkaisemista. Ajan kulumisen vuoksi ja helpotettavissa olevan hädän edessä unionin perusarvoihin sitoutuneiden jäsenvaltioiden on syytä tehdä poliittiset johtopäätökset yhteisöllisen päätöksenteon lamaantumisesta. Maahanmuuttopoliittisen päätöksenteon toimimattomuus johtaa epäonnistumiseen yhtä lailla rajojen valvonnassa kuin humanitaaristen velvollisuuksien hoidossa. Tämä voi edellyttää, että ratkaisuun sitoutuneet jäsenvaltiot toteuttavat välttämättömät toimet hallitustenvälisin päätöksin.
Valiokunta huomauttaa lisäksi, että Schengen-järjestelmä itsessään edellyttää jäsenvaltioilta pitkälle harmonisoitua maahanmuuttopolitiikkaa ja myös kykyä kehittää politiikkaa yksissä tuumin olosuhteiden muuttuessa. Jos esimerkiksi muutama jäsenvaltio vaikeuttamalla Dublin-säännöstön uusimista vaarantaa koko Schengen-järjestelmää, viimeisenä keinona tulee voida harkita myös sitä, onko näiden maiden jatkaminen Schengenin jäseninä tarkoituksenmukaista. Sisärajojen poistaminen unionista on merkittävä saavutus. Sen säilyttämiseksi voi olla välttämätöntä ryhtyä päättäväisiin toimiin mieluummin kuin sallia sen rapautuminen jäsenvaltioiden pystyttäessä yksipuolisin päätöksin sisäisiä rajaesteitä.
Kasvun, kestävän kehityksen ja vakauden edistäminen
Talousvaliokunnan (TaVL 7/2017 vp) tavoin suuri valiokunta pitää valtioneuvoston selvityksessä esille nostettuja vaikuttamiskohteita sinänsä perusteltuina huomauttaen, että monet niistä ovat pitkäjänteisinä ja jatkuvina vaikuttamiskohteina tulleet aikaisemminkin käsitellyiksi. Suuri valiokunta yhtyy talousvaliokunnan toivomukseen, että tuleviin valtioneuvoston selvityksiin sisällytetään arvio edistymisestä asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.
Sisämarkkinat ja digitalisaatio
Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston toteamukseen, että sisämarkkinat ovat Euroopan unionin tärkein talouskasvua ja työllisyyttä edistävä tekijä. Valiokunta lisää, että sisämarkkinat samalla muodostavat unionin ytimen ja olemassa olon tarkoituksen: Euroopan poliittinen yhdentyminen on mahdollista vain taloudellisen yhdentymisen luoman jäsenvaltioiden intressien lähentymisen tuloksena. Valiokunta pitää tarpeellisena muistuttaa, että toimivat sisämarkkinat ovat Suomen kansantalouden vakauden ja kasvun elinehto.
Valiokunta pitää pohtimisen arvoisena tulevaisuusvaliokunnan havaintoa (TuVL 2/2017 vp), ettei globaalissa taloudessa ole sisämarkkinoita. Parhaillaan käynnissä olevan globaalin protektionismin aallon vuoksi sisämarkkinoiden kehittäminen voi kuitenkin olla ajankohtaisempaa ja hyväksyttävämpää kuin ennen.
Valiokunnalla ei ole nyt huomautettavaa valtioneuvoston selvityksessä oleviin, sisämarkkinoiden eri osien merkitystä koskeviin yleisiin toteamuksiin. Valiokunta katsoo, että tarpeellinen sisältöjä koskeva konkretisointi onnistuu parhaiten asianomaisten U- ja E-asioiden käsittelyn yhteydessä.
Yhtyessään periaatteessa datan vapaata liikkuvuutta koskevaan valtioneuvoston yleisluontoiseen esitykseen valiokunta kuitenkin huomauttaa, että henkilötietojen käsittely koskettaa perusoikeuksien ja kansalaisvapauksien ydinkysymyksiä. Asiaa ei siten ole syytä käsitellä vain sisämarkkinoita koskevan sääntelylogiikan ehdoin.
Tulevaisuusvaliokunta toteaa (TuVL 2/2017 vp), että EU on saman taloudellissosiaalisen murroksen kourissa kuin Suomikin. Siksi myös EU:n haasteena on tukea innovaatioita, jotka edistävät uusia liiketoimintamalleja, kestävää työllistävää kasvua ja EU:n kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla. EU:n sisäisen taloudellissosiaalisen eheyden kannalta on tulevaisuusvaliokunnan mielestä tärkeää kehittää digitaalisia sisämarkkinoita, yhteiseurooppalaisia innovaatio-, kokeilu- ja kehittämisalustoja, julkisia innovatiivisia hankintoja sekä kansalaisyhteiskuntaa.
Kiertotalous ja biotalous sekä energia, ilmasto ja liikenne
Suuri valiokunta muistuttaa, että sen lausunnossa SuVL 1/2015 vp olevat ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyvät Suomen tavoitteet ovat edelleen valtioneuvostolle ohjeelliset. Pariisin ilmastosopimuksen voimaansaattaminen ja toimeenpano tulee toteuttaa nopeasti EU:n sisäisesti sekä YK:n ilmastosopimuksen puitteissa. Suuri valiokunta toteaa, että tämän hetkinen epävarmuus USA:n ilmastopoliittisen linjan toteutumasta luo uusia haasteita. Suomen lähtökohtana tulee kuitenkin olla unionin sitoutuminen velvollisuuksiensa täyttämiseen sekä voimistunut eurooppalainen diplomaattinen sekä kauppa- ja kehityspoliittinen panostus päästötavoitteiden saavuttamiseen maailmanlaajuisesti.
Ilmastopoliittisen ulottuvuuden lisäksi suuri valiokunta painottaa valtioneuvoston näkemyksen tavoin Suomen keskeisiä prioriteetteja biotalouden mahdollistamiseksi. Tähän liittyen komission esittelemä ns. talvipaketti ja sen sisältämien aloitteiden toteuttaminen Suomen esittämien näkemysten mukaisesti on keskeisessä roolissa. Tärkeimpinä kokonaisuuksina valtioneuvoston tavoin suuri valiokunta painottaa uusiutuvan energian direktiiviä ml. kestävyyskriteerit sekä maankäyttöön liittyvää LULUCF-asetusta. Näiden osalta Suomen on pystyttävä edelleenkin takaamaan puun jatkuva ja kestävä käyttö nykyisellään.
Suuri valiokunta yhtyy talousvaliokunnan (TaVL 7/2017 vp) näkemykseen, että bio- ja kiertotalous ovat Suomen kannalta keskeisiä vaikuttamiskohteita. Talousvaliokunnan tavoin suuri valiokunta korostaa vaikuttamistavoitteiden konkretisoinnin tärkeyttä. Suuri valiokunta kiinnittää huomiota maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa (MmVL 2/2017 vp) olevaan, maatalouden sekä metsätalouden päästölaskelmien oikeellisuuden merkitystä koskevaan esitykseen.
Kauppapolitiikka
Suuri valiokunta pitää ulkoasiainvaliokunnan (UaVL 2/2017 vp) tavoin tärkeänä, että EU turvaa yhteisen vapaakauppaan perustuvan kauppapolitiikan jatkumisen ja torjuu protektionismin leviämisen.
Valtioneuvoston selvityksen valmistumisen jälkeen USA:n uuden presidentin julkiset lausunnot tuntuvat pääosin vahvistavan Donald Trumpin vaalikampanjan aikaisia, vapaakauppaa ja monenkeskisiä valtioidenvälisiä suhteita kyseenalaistavia puheenvuoroja. Jos presidentti Trumpin lausunnot toteutuvat politiikkatoimina, valiokunta ei näe syytä optimismiin WTO-neuvottelujen eikä TTIP-neuvottelujen edistymisestä lähivuosina.
Valiokunta huomauttaa, että Yhdysvaltojen muuttunut kauppapolitiikka vahvistaa merkittävästi EU:n yhteisen kauppapolitiikan merkitystä Suomelle ja muille pienehköille, viennistä eläville talouksille. Suomen kaltaisilla pienillä mailla ei yksin ole voimaa saavuttaa kauppasopimuksissa kohtuullisia ja samalla Suomen kansantaloutta hyödyttäviä ehtoja. Suomelle on ensiarvoisen tärkeää, että EU:n kauppapolitiikan yhtenäisyys säilyy Trumpin hallinnon tavoitellessa mahdollisesti EU:ta ohittavia kahdenvälisiä järjestelyjä unionin eri jäsenmaiden kanssa.
Valiokunta muistuttaa, että TTIP-sopimuksesta toivottiin ennen kaikkea helpotuksia pienten ja keskisuurten yritysten markkinoille pääsyyn Yhdysvalloissa tuotesääntelyn järkeistämisen kautta sekä toisaalta yleisesti helpompaa pääsyä osavaltioiden ja paikallishallintojen julkisten hankintojen markkinoille. Kummatkin tavoitteet näyttävät entistä haastavammilta sen perusteella, mitä nyt tiedetään USA:n kauppapolitiikan yleislinjasta. Valiokunta arvioi, että EU:lla ja Suomella voi lähiaikoina olla edessään nykyisten, pääosin kohtuullisten kaupanehtojen säilyttämiseen liittyviä kauppapolitiikan intressejä.
USA:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan tulevat kauppapoliittiset neuvottelut tulevat vaikuttamaan unionista eroavan UK:n uutta EU-suhdetta koskeviin neuvotteluihin sekä mahdollisesti mutkistamaan niitä. Vaikka vielä on aikaista lausua neuvottelujen sisällöstä, valiokunta viittaa edellä Brexit-prosessista lausumaansa.
Valtioneuvoston selvityksessä mainittu, Euroopassa käytävä kriittinen keskustelu kaupan vapauttamisesta on muun ohessa osoittanut, että Lissabonin sopimuksella laajennettu unionin kauppapoliittisen toimivallan määrittely ei täysin vastaa tarkoitustaan. Jatkuva epävarmuus siitä, miten neuvoteltava kauppapoliittinen sopimus saatetaan unionissa voimaan, heikentää unionin uskottavuutta neuvottelukumppanina. Suomen tulee valiokunnan mielestä kiinnittää unionin neuvostossa enemmän huomiota toimivaltarajausten vaikutuksiin siten, että sopimusneuvotteluista joko eriytetään jaetun toimivallan kysymykset tai — mieluimmin — luodaan menettely, jolla näihin kysymyksiin saadaan ennakolta pitävä valtuutus jäsenvaltioilta.
Valiokunta yhtyy muilta osin selvityksen kauppapolitiikkaa koskevaan esitykseen.
Talous- ja rahaliitto, Kreikka
Valiokunta toteaa, että valtioneuvoston selvitys sisältää talous- ja rahaliiton yhteenvedonomaisen tilannekatsauksen. Valiokunnallakaan ei ole aiheesta tässä vaiheessa uutta lausuttavaa, vaan se palaa talous- ja rahaliiton kysymyksiin U- ja E-asioiden käsittelyn yhteydessä. Valtioneuvoston selvityksen antamisen jälkeen komission valkoisessa kirjassa on ilmoitettu, että Euroopan komissio tulee julkaisemaan toukokuussa 2017 mietintäasiakirjan talous- ja rahaliiton syventämisestä. Valiokunta muistuttaa lisäksi, että Ranskassa ja Saksassa tänä vuonna pidettävät vaalit ovat varsinkin talous- ja rahaliiton arvioinnille epävarmuustekijä.
Talousvaliokunnan lausunnon (TaVL 7/2017 vp) mukaisesti suuri valiokunta toistaa Suomen pitkäaikaisen kannan, jonka mukaan talouskoordinaation syventämisen ei tule merkitä yhteisvastuun kasvattamista. Sijoittajavastuuperiaatteeseen perustuvaa pankkiunionia tulee kehittää siten, että riskien jakamista edeltää niiden vähentäminen.
Tätä kirjoitettaessa maaliskuussa 2017 kysymys IMF:n myötävaikutuksesta Kreikan rahoitustukiohjelmassa sekä ennen heinäkuuta ohjelmasta tehtävien maksatusten ehtojen täyttymisestä on vielä epäselvää. Valiokunnalla ei ole erityistä huomautettavaa valtioneuvoston esityksen johdosta, mutta se kiinnittää huomiota Kreikan kysymyksen aiheuttamaan, maan talouden merkitykseen nähden suhteettomaan poliittiseen epävakauteen.
Rahoituskehykset, koheesio
Suurella valiokunnalla ei ole aihetta lausua tässä vaiheessa valtioneuvoston selvityksen rahoituskehyksen väliarviota, seuraavaa rahoituskehyskautta (2021—) tai koheesiopolitiikkaa koskevista esityksistä. Rahoituskehysten valmistelu on alkamassa, valiokunta seuraa tilannetta. Vaikuttamisstrategiassa valtioneuvosto nosti alustavat painopisteet rahoituskehysten osalta, valiokunta yhtyy niihin ja on aktiivinen jatkokeskustelun osalta.
Maa- ja metsätalous
Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston selvitykseen, jossa johtavaksi tavoitteeksi määritellään maatalous- ja elintarvikesektorin sääntelyn yksinkertaistaminen. Selvityksen maatalouspolitiikkaa sekä rahoituskehysten maataloutta koskevan esityksen osalta suuri valiokunta yhtyy maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnon (MmVL 2/2017 vp) esitykseen: Maatalouspolitiikan suunnasta ja sisällöstä käytävä keskustelu nivoutuu kiinteästi yhteen EU:n tulevista rahoituskehyksistä käytäviin neuvotteluihin. Näissä neuvotteluissa on kyse ennen kaikkea EU:n budjettirahoituksen kokonaismäärästä ja sen kohdentamisesta eri tarkoituksiin. Suomen maatalouden näkökulmasta on tärkeä arvioida, mikä on Suomen maatalouden asema seuraavalla rahoituskaudella sekä miten ennakoidut keskeisimmät muutokset — erityisesti tukipolitiikassa — vaikuttavat tuotannon ja investointien kannustimiin tilatasolla sekä tuotannon määrään ja rakennekehitykseen maatalouden kokonaistasolla. EU:n linjaukset erityisesti ilmasto- ja energiapolitiikassa vaikuttavat maatalouteen monin tavoin. Niihin liittyvät mm. viljelypohjaisten biopolttoaineiden tukeminen ja se, kuinka maankäytöstä ja maankäytön muutoksesta syntyvät päästöt käsitellään sekä kuinka tiukkoja maatalouden päästörajoituksia tullaan vaatimaan.
Sisäisen turvallisuuden kehittäminen
Lakivaliokunta (LaVL 1/2017 vp) muistuttaa, että Euroopan unioni muodostaa perussopimuksen mukaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, sekä toteaa, että näiden elementtien on tärkeää olla tasapainossa eikä yhtä saa painottaa toisten kustannuksella. Suuri valiokunta yhtyy lakivaliokunnan näkemykseen, että varsinkin haastavamman sisäisen turvallisuuden oloissa ihmis- ja perusoikeuksien toteutumiseen unionin sisällä on kiinnitettävä vahvistetusti huomiota.
Ulkoisen toiminnan ja turvallisuuden vahvistaminen
Perustuslain 96 §:n mukaan Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä ulkoasiainvaliokunta ilmaisee eduskunnan kannan. Tämän vuoksi suuri valiokunta toistaa sellaisenaan ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (UaVL 2/2017 vp) EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevan osuuden.
Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota epävakauteen EU:n lähialueilla ja pitää hyvänä, että vaikuttamisstrategian painopisteiksi on nostettu sekä Itäisen kumppanuuden politiikka painottaen maiden demokratia- ja oikeusvaltiokehitystä että EU:n toiminta eteläisen lähialueensa vakauttamiseksi. Valiokunta korostaa, että Turkin tilannetta on seurattava tarkasti ja varmistettava, että yhteistyötä maan kanssa jatketaan tehdyistä sitoumuksista molemminpuolisesti kiinni pitäen. EU-Venäjä-suhteiden osalta valiokunta huomioi tyytyväisyydellä asiantuntijakuulemisissa esitetyn arvion EU:n yhtenäisyyden vahvistumisesta suhteessa Venäjään. Samalla valiokunta korostaa EU-linjausten mukaisen valikoivan vuoropuhelun ja yhteistyön tärkeyttä Venäjän kanssa muun muassa ympäristöyhteistyön ja investointien turvaamiseksi.
Suuri valiokunta muistuttaa lukijaa, että valtioneuvoston selvitys annettiin ennen kuin eduskunta oli hyväksynyt ulkoasiainvaliokunnan mietinnön UaVM 9/2016 vp pohjalta eduskunnan kannan valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selvityksestä. EU-vaikuttamisstrategian ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevia valtioneuvoston arvioita ja kantoja tulee siksi ymmärtää osin alustavina.
EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka
"EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja jäsenvaltioiden puolustusyhteistyön edistäminen on nostettu EU-vaikuttamisstrategian yhdeksi keskeiseksi osa-alueeksi. Unionin keskeisenä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ohjaavana asiakirjana toimii kesäkuussa 2016 julkistettu unionin uusi ns. globaalistrategia (Shared Vision, Common Action: A Stronger Europe). Turvallisuus- ja puolustuskysymysten osalta globaalistrategian lähtökohtana on, että eurooppalaisten tulee kantaa suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan ja olla kykenevämpiä suojelemaan itseään ulkoisia uhkia vastaan ja vaikuttaa tehokkaasti konfliktien ennaltaehkäisyyn. Globaalistrategian toimeenpanossa valiokunta korostaa myös EU:n kehityspolitiikan ja Agenda 2030:n mukaisten toimien merkittävyyttä konfliktien ennaltaehkäisemiseksi.
EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) ja puolustusyhteistyön vahvistaminen on osa unionin globaalistrategian toimeenpanoa. YTPP:n kehittämisessä on parhaillaan meneillään aktiivinen vaihe, kun joulukuussa 2016 Eurooppa-neuvostossa hyväksyttyä agendaa yhteistyön kehittämiseksi ollaan toimeenpanemassa. Eurooppa-neuvostossa sovittujen linjausten mukaisesti vuoden 2017 aikana panostetaan muun muassa kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelu- ja johtokyvyn kehittämiseen, pysyvän rakenteellisen yhteistyön edistämiseen sekä puolustusyhteistyön systematisointiin.
Ulkoasiainvaliokunta korostaa Suomen aktiivisen osallistumisen tärkeyttä EU:n puolustusyhteistyön kehittämiseen, jotta unioni ja sen jäsenvaltiot pystyvät Lissabonin sopimuksen mahdollistamalla tavalla paremmin vastaamaan EU:n ja jäsenmaiden kohtaamiin tulevaisuuden turvallisuustarpeisiin ja edistämään vakautta EU:n lähiympäristössä ja laajemmin. Ennakoiva vaikuttaminen korkean edustajan ja komission tekemiin ehdotuksiin sekä omien avauksien hahmottaminen ovat parhaita tapoja vaikuttaa kehitykseen Suomen haluamaan suuntaan.
Ulkoasiainvaliokunta katsoo pysyvän rakenteellisen yhteistyön olevan väline, jolla voidaan edistää EU:n puolustusyhteistyön tiivistämistä suorituskyky-yhteistyön osalta. Alustavien suunnitelmien mukaan rakenneyhteistyölle asetettaisiin kaikkien osallistuvien maiden yhteisiä tavoitteita, minkä lisäksi se koostuisi "moduuleista", joissa osallistujajoukko voi aihekohtaisesti vaihdella. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi kartoittaa hyvissä ajoin itselleen sopivia rakenneyhteistyön sektoreita ja yhteistyöstä kiinnostuneita maita. Valiokunta myös painottaa, että kaikilla mailla, jotka täyttävät asetetut kriteerit, tulee olla mahdollisuus osallistua rakenteelliseen yhteistyöhön siten, että uusia pysyviä jakolinjoja ei unionin sisälle syntyisi.
Pysyvän rakenteellisen yhteistyön lisäksi muita varteenotettavia mekanismeja puolustusyhteistyön edistämiseksi EU:ssa ovat puolustuksen vuosittaiset arviointikeskustelut sekä unionin puolustusrahaston perustaminen. Ulkoasiainvaliokunta katsoo arviointikeskustelujen tarjoavan hyvän työkalun EU:n puolustusyhteistyön systematisoimiseksi. EU-rahoituksen laajempi hyödyntäminen puolustussektorille perustettavan rahaston kautta on niin ikään tervetullut kehityssuunta. Valiokunta korostaa Suomen suorituskykytarpeiden rahoituksen huomioimista hankkeen edetessä.
Puolustukseen ja turvallisuuteen liittyen valiokunta korostaa lisäksi Ison-Britannian roolin huomioimista tulevaisuudessakin Brexitistä huolimatta. Iso-Britannia on Ranskan ohella ollut toinen EU:n johtavista poliittis-sotilaallisista toimijoista, ja valiokunnan mielestä on tärkeää, että EU on myös jatkossa omalta puoleltaan valmis läheiseen yhteistyöhön puolustus- ja turvallisuusasioissa Ison-Britannian kanssa." (UaVL 2/2017 vp)
Lähialueet ja laajentumispolitiikka
Suurella valiokunnalla ei tässä yhteydessä ole lisättävää lähialueita ja laajentumispolitiikkaa koskevaan esitykseen. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota valtioneuvoston selvityksessä olevaan kirjaukseen, jonka mukaan "EU-jäsenyysneuvottelut ovat edelleen paras tapa ankkuroida Turkki Eurooppaan ja pyrkiä saamaan Turkkiin demokratiaa vahvistavia uudistuksia". Valiokunta yhtyy näkemykseen, että jäsenyysperspektiivi on vahvin EU:n käytössä oleva instrumentti, jolla vaikuttaa lähialueen valtioiden politiikan kehitykseen. Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että Turkissa jo useita vuosia jatkunut ja heinäkuun 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen kiihtynyt demokratiaa heikentävä kehitys antaa aihetta pohtia uudelleen unionin vaikuttamiskeinoja. Yli puoli vuosisataa jatkunut jäsenperspektiivi ja useiden jäsenvaltioiden avoimesti ilmaisema Turkin EU-jäsenyyden vastustus oletettavasti heikentävät Turkin silmissä jäsenyysperspektiivin merkitystä pontimena vaikeisiin myönnytyksiin.
EU-politiikan muuttuvat edellytykset
Suomen EU-politiikkaa on 2010-luvulla ohjannut sitoutuminen Lissabonin sopimuksella vahvistettuihin oloihin, joihin on haluttu mahdollisimman vähän muutoksia. Suomen EU-politiikan linja on ollut pragmaattinen, konkretiaa ja yhtenäisyyttä hakeva.
Yhdistyneen kuningaskunnan Brexit-äänestyksen jälkeen tilannetta on syytä arvioida uudestaan. Euron kriisit, terrori-iskut, muuttoliikkeet ja vaikeutunut turvallisuustilanne viittaavat unionin toimikentän perusteelliseen muutokseen. Kansainvälisen oikeuden ja normien kunnioitus ja sitovuus ovat heikentyneet. Euroopassa ja maailmanlaajuisesti monenkeskinen yhteistyö on rapautunut. Länsimaiden johtamat yhteistyön instituutiot ovat heikentyneet globaalien voimasuhteiden muuttuessa. EU:n jäsenmaissa koetaan epäluottamusta sekä ylikansallista että hallitustenvälistä päätöksentekoa kohtaan.
Suuri valiokunta toteaa, että Suomen EU-politiikan edellytykset ovat muuttumassa. Tämä vaatii Suomelta nykyistä parempaa kykyä ennakoivaan kansallisen, strategisen tason edun tunnistamiseen ja sitä edistävien politiikkatoimien muotoiluun.
Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa koskevassa mietinnössään (UaVM 9/2016 vp) huomiota ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ohjaavien politiikka-asiakirjojen valmistelun kattavuuteen ja kokonaisvaltaisuuteen sekä esittää selontekomenettelyn parantamiskohteita. Omalta osaltaan suuri valiokunta lisää, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muodostamassa kokonaisuudessa maamme toiminta Euroopan unionissa ja vaikuttaminen unionin kehitykseen on keskeisessä asemassa. Suomen suhteita ulkomaailmaan koskevien selontekojen valmistelutapaa tulee kehittää niin, että eduskunnalla on tilaisuus käsitellä kerran vaalikaudessa, lähellä sen alkua, maamme ulkosuhteiden eri osia koordinoitujen ja yhteismitallisten, perusteellisesti valmisteltujen valtioneuvoston selontekojen pohjalta.
EU:n uudistusprosessi
EU:n 27 jäsenvaltion hallitusten ja valtionpäämiehet hyväksyivät Bratislavassa 16.9.2016 julistuksen unionin uudistamisesta sen jälkeen, kun Yhdistynyt kuningaskunta oli kansanäänestyksessä päättänyt erota unionista. Bratislavan julistukseen sisältyy tavoitteiltaan vaatimaton, lähinnä maahanmuuttoon keskittyvä tiekartta. Bratislavan prosessin ei odoteta eikä toivota johtavan perussopimusten tai jäsenvaltioiden sekä EU:n toimielinten aseman muutoksiin. Julkilausuttuna tavoitteena on "tarjota kansalaisillemme tulevina kuukausina visio vetovoimaisesta EU:sta, johon he voivat luottaa ja tukeutua".
Valiokunta panee merkille, että EU-vaikuttamisstrategian EU:n kehittämistä koskevaa osuutta on syvennetty Vallettassa 3.2.2017 pidettävää 27 jäsenvaltion päämieskokousta koskevassa perusmuistiossa VNEUS2017-62 (EUN 113/2016 vp), jota on käytetty osana tämän lausunnon aineistoa. Valiokunta yhtyi kokouksessaan 2.2.2017 perusmuistion linjauksiin.
Euroopan komissio julkaisi 1.3.2017 Euroopan tulevaisuutta koskevan valkoisen kirjan (COM (2017) 2025), jossa komissio esitteli unionia koskevan tilannekuvansa sekä viisi skenaariota unionin tulevaisuudelle. Asiakirja tehtiin pohjustamaan Eurooppa-neuvoston Roomassa 25.3.2017 unionin perustamisen 60-vuotisjuhlaistunnossa annettavaa päätöslauselmaa. Lisäksi valkoinen kirja kertoo, että komissio tulee julkaisemaan vielä viisi sektorikohtaista unionin tulevaisuuteen liittyvää mietintäpaperia. Näitä ovat komission keskusteluasiakirjat EU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta, globalisaation hallinnasta, talous- ja rahaliiton tulevaisuudesta, EU:n puolustuksen tulevaisuudesta ja EU:n rahoituksen tulevaisuudesta.
Valkoinen kirja sisältää ansiokkaan kuvauksen Euroopan unionin nykytilasta. Valkoisessa kirjassa esitellään viittä skenaariota siitä, miten unioni voi kehittyä nykyisten 27 jäsenvaltion unionina: (1) unioni jatkaa entiseen tapaan toteuttaen komission vuoden 2014 suuntalinjojen ja Bratislavan julistuksen tarkoittamat uudistukset. (2) Unionin painopiste siirtyy kohti sisämarkkinoita, kun jäsenvaltiot eivät kykene sopimaan yhteistyöstä uusilla politiikan aloilla. (3) Halukkaat jäsenvaltiot tekevät enemmän yhdessä, ts. tiiviimmän yhteistyön käyttö lisääntyy. (4) Tehdään vähemmän, mutta tehokkaammin, eli unioni keskittää toimintaansa aloille, joilla yhteistoiminnasta odotetaan eniten hyötyä, ja vähentää toimintaa aloilla, joissa yhteistoiminnan lisäarvo arvioidaan vähemmäksi. (5) Tehdään paljon enemmän asioita yhdessä, eli lisätään merkittävästi unionin toimintaa kaikilla aloilla.
Valiokunta toteaa alustavana huomautuksena, että komission valkoista kirjaa ei ole laadittu ehdotukseksi — edellytyksiä siinä olevien skenaarioiden muuttamiseksi sitoviksi säännöiksi perussopimusta muuttamalla ei näyttäisi lähitulevaisuudessa olevan. Tästä syystä valkoisen kirjan viittä skenaariota ei tule ymmärtää valittavina olevina selkeinä vaihtoehtoina. Kysymyksessä on pikemminkin hahmotelma siitä, miltä Euroopan unioni tulevaisuudessa näyttää jäsenvaltioiden erilaisten tahtotilojen vallitessa, jos nykyiset päätöksentekosäännöt pysyvät voimassa. Valkoisen kirjan viisi skenaariota sisältävät päällekkäisyyksiä, ja ne voivat toteutua osittain tai eri tilanteissa eri tavoin. Valkoisen kirjan yhtenä pääviestinä voi valiokunnan mielestä olla se, että komissio haluaa muistuttaa jäsenvaltioiden ensisijaisesta vastuusta unionin toiminnasta.
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston Vallettan huippukokousta koskevassa perusmuistiossa (EUN 113/2016 vp) olevaan näkemykseen, jonka mukaan "on tärkeää jatkaa EU:n kehittämistä tavalla, joka varmistaa unionin yhtenäisyyttä. Unionin on keskityttävä olennaiseen ja kyettävä uudistuksiin saadakseen takaisin kansalaisten luottamuksen. Jäsenmaiden on noudatettava yhdessä sovittuja sääntöjä." Valiokunta pitää tärkeänä, että unionin päätöksenteossa ja Suomen EU-politiikassa on noudatettava perussopimuksiin kirjattua toissijaisuusperiaatetta, jonka mukaan päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä kansalaisia.
Valiokunta arvioi, että vuoden 2017 tilanne asettaa aikaisempaa suurempia vaatimuksia valtioneuvoston kyvylle tunnistaa ja arvioida unionia koskevia vaihtoehtoisia kehityssuuntia sekä muotoilla niiden perusteella ehdotuksia eduskunnalle Suomen niitä koskeviksi tavoitteiksi.
Suomen Eurooppa-politiikan ohjaus muuttuvassa tilanteessa
Valiokunta toteaa, että EU:n jäsenyys on Suomelle edullisin tapa järjestää, kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia turvaten, maamme suhteet ympäröivään maailmaan. Reaalisesti käytettävissä olevista vaihtoehdoista mikään ei tarjoa maallemme yhtä tehokkaita keinoja turvata suomalaisten etua maailmankaupassa, ilmastopolitiikassa ja maamme turvallisuudelle ratkaisevissa kysymyksissä. Tämän todettuaan valiokunta kuitenkin lisää, että yli 20 vuoden jäsenyyden ja unionin laajentumisen jälkeen radikaalisti muuttuneen maailmantalouden ja turvallisuusympäristön oloissa Suomen on aika tehdä päivitetty arvio EU-strategiastaan.
Suuri valiokunta toteaa tulevaisuusvaliokunnan kannan (TuVL 2/2017 vp), jonka mukaan "komission maaliskuussa 2017 julkaiseman valkoisen kirjan ja vuoden 2017 lopussa julkaistavan Rooman asiakirjan vuoksi käynnistymässä on laaja arvokeskustelu EU:n roolista ja tulevaisuudesta. Tässä tilanteessa ei tulevaisuusvaliokunnan mielestä riitä, että Suomi linjaa tavoitteekseen keskitien EU:n. Suomen on monimutkaisessa ja epävarmassa tilanteessa varauduttava vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin. Siksi tulevaisuusvaliokunta ehdottaa, että valtioneuvosto sisällyttäisi vaikuttamisstrategiaan vaihtoehtoisia skenaarioita, joissa kuvataan Suomen toimenpiteet kaikissa valkoisen kirjan sisältämissä EU-skenaarioissa. Tarvittavat toimenpiteet Suomen etujen ajamisessa voivat olla varsin erilaisia riippuen siitä, mihin suuntaan EU kehittyy."
Unionin koheesio
Suuri valiokunta arvioi, että unionin uudistusprosessin keskeisenä tavoitteena on vahvistaa — ja tarvittaessa palauttaa — unionin jäsenvaltioiden yhtenäisyys eli koheesio. Ulkoasiainvaliokunta lausui valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa koskevassa mietinnössään (UaVM 9/2016 vp), että selontekoon olisi tullut sisällyttää arvio EU:n koheesiosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Suuri valiokunta toistaa tämän näkemyksen EU-vaikuttamisstrategiaa koskevana.
Valiokunta toteaa, että Euroopan unionin yhtenäisyyden vahvistaminen — myös arvojen osalta — on yksi Suomen Eurooppa-politiikan tavoitteista.Valiokunta toteaa, että suhtautuminen Euroopan unioniin ja sen ideologisiin perusteisiin on viime vuosina kehittynyt useiden jäsenvaltioiden sisällä mielipiteitä jakavaksi ja polarisoivaksi kysymykseksi. Yhdistyneessä kuningaskunnassa niukka enemmistö äänestäjistä ajoi läpi maan eroamisen unionista. Kahdessa jäsenvaltiossa, Puolassa ja Unkarissa, enemmistöön tukeutuvat hallitukset haastavat avoimesti unionin arvoperusteisiksi katsomia politiikkoja. Kahdessa muussa jäsenvaltiossa, Ranskassa ja Alankomaissa, unioniin kielteisesti suhtautuva poliittinen liike kilpailee tänä vuonna vakavasti hallitusvallasta. Näiden lisäksi useissa jäsenvaltioissa uudet poliittiset liikkeet ovat problematisoineet unionia ja sen politiikkoja tavalla, joka on muuttanut poliittisen keskustelun totuttuja oletuksia — ja eräissä tapauksissa myös perinteisten valtapuolueiden politiikan sisältöä. Suhtautuminen Euroopan yhdentymiseen ja yhdentymisen suuntaan muodostaa jakolinjan sekä jäsenvaltioiden kesken että useiden jäsenvaltioiden sisällä.
Kansalaisten tuki Euroopan unionin toteutuneelle kehitykselle on rakentunut integraation onnistumisten varaan (mm. talouskasvu, tavaroiden ja ihmisten liikkuvuuden paraneminen). Vuosikymmenten aikana toteutunut toimielinten kehittyminen ja kansallisten toimivaltojen siirtyminen unionille ei ole yleensä ollut seurausta avoimessa poliittisessa prosessissa todetusta kansalaisten aktiivisesta tahdosta, vaan kysymyksessä on ollut pienin askelin etenevä prosessi. Vasta talouskasvun hidastuminen sekä talouden toistuva kriisiytyminen on tuonut näkyviin eurooppalaisten rakenteiden kansanvaltaisuuden ongelmat.
Jäsenvaltioiden sisällä tapahtuvien EU:ta koskevien kantojen kehityksen lisäksi unionin päätöksentekokykyä rasittaa jäsenvaltioiden pysyvältä näyttävä erimielisyys sellaisista perustavaa laatua olevista kysymyksistä kuin talouskriisiin tai muuttoliikkeeseen vastaaminen.
Kriisit ovat samalla tuoneet näkyviin, miten vaihtelevasti jäsenvaltiot ovat sitoutuneet unioniin, siis panneet täytäntöön ne unionin politiikat, joihin ne nimellisesti ovat sitoutuneet. Euroopan yhdentymistä koskevien julistusten ja toteutuman välinen ero on tullut näkyväksi. Euroopan yhdentymistä on käsitelty poliittisena hankkeena samalla, kun toteutunut yhdentyminen on koskenut käytännönläheisiä, teknokraattisina käsiteltyjä ratkaisuja lähinnä sisämarkkinoiden alalla. Toisaalta on otettu käyttöön unionin valtiollisuuteen viittaavia symboleja (yhtenäinen passikaava, lippu, "kansallislaulu"). Unionin yhtenäisyyden jouduttua koetukselle näkyvä ristiriita symbolien ja oikeasti vallitsevan yhtenäisyyden välillä vaikuttaa unionin uskottavuutta heikentävästi.
Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että Suomessa on realistinen käsitys yhteisiksi oletettujen arvojen tilasta unionin jäsenmaissa. Selvityksessä mainittujen, selkeästi arvoja vastaan rikkoneen Unkarin ja Puolan lisäksi myös Romania ja Bulgaria ovat Schengen-yhteistyön ulkopuolella oikeusvaltiollisuuden puutteiden vuoksi. Käytännön kokemus esimerkiksi ministerineuvoston tason neuvotteluista sellaisista aiheista kuin avio- ja lisääntymisoikeudet, korruptio, rikosoikeus tai maahanmuutto viittaavat siihen, että unionin sisällä vallitsee todellisuudessa varsin kirjava arvomaailma. Valiokunta muistuttaa myös, että unionin yhteisesti tekemät ratkaisut esimerkiksi sisäisen turvallisuuden, maahanmuuton tai talouden vakauttamisen alalla merkitsevät eräiltä osin poikkeamista aikaisemmin riidattomina pidetyistä käsityksistä muun muassa tietosuojan oikeasta tasosta, syyttömyysoletuksen ehdottomuudesta, pakolaisoikeuden palautuskieltosäännöstä tai hyvinvointivaltion minimivaatimuksista.
Koheesion merkitys Suomen EU-strategialle
Valiokunta toteaa, että Euroopan unionin koheesio ja sen toimintakyky ovat puolin ja toisin toistensa edellytyksiä, joiden vahvistaminen ratkaisee unionin tulevaisuuden. Eurooppalainen integraatio on menestynyt parhaiten aloilla, joissa jäsenvaltioiden aineelliset intressit kohtaavat, esimerkiksi teollisuustuotteiden sisämarkkinat. Suomen tulee olla mukana vaikuttamassa sellaiseen jäsenvaltioiden yhteistyöhön, jonka arvioidaan edistävän Suomen kansallisista lähtökohdista keskeisiksi arvioituja tavoitteita.
Tällä lähestymistavalla on vaikutuksia myös Suomen EU-vaikuttamisessa vuodesta 1995 keskeiselle taktiikalle, jonka mukaan Suomi pyrkii mukaan kaikkiin syntyviin ytimiin. Eritahtisessa EU:ssa Suomen kannattaa olla mukana vaikuttamassa sellaiseen jäsenvaltioiden yhteistyöhön, joka tulee pienellä viiveellä koskemaan kaikkia jäsenvaltioita.
Perussopimusten mukaan eritahtisen yhdentymisen luonteeseen kuuluu, että luotava uusi yhteistyön muoto on avoin kaikille jäsenvaltioille, jotka voivat liittyä siihen myöhemmin itselleen sopivalla aikataululla. Tästä periaatteesta on pidettävä kiinni. Valiokunta näkee kuitenkin, että nykytilanteessa tulee varautua sellaiseen mahdollisuuteen, että eräät jäsenvaltiot tosiasiallisesti jättäytyvät pysyvästi tai pitkäaikaisesti uuden yhteistyömuodon ulkopuolelle. Uudesta yhteistyömuodosta voi tulla jäsenvaltiot pysyvästi erottava ja siten heikentävä. Vaikka yhteisvaluutta, pankkiunioni, Schengen ja poliisiyhteistyö muodollisesti eivät ole eritahtista yhteistyötä, ne ovat muodostuneet unionin jäsenvaltioita erottavaksi rakenteeksi. Tällaisissa oloissa Suomen on syytä arvioida yhteistyömuotoja yhtäältä kansallisen edun pohjalta sekä toisaalta sen perusteella, miten realistisiksi ja tarpeellisiksi arvioidaan Suomen mahdollisuudet vaikuttaa uusien yhteistyömuotojen syntyvaiheeseen.
Unionin yhtenäisyyttä koettelevat erimielisyydet ovat yhteydessä jäsenvaltioiden toisistaan poikkeaviin arvokäsityksiin. Nämä ilmenevät, kun jo sovittuja, perus- ja ihmisoikeuksia koskevia periaatteita joudutaan soveltamaan talouden ja poliittisen ilmapiirin kannalta vähemmän suotuisissa oloissa. Unionin koheesion rakentamista — myös arvojen suhteen — tulee ymmärtää asteittaisena prosessina. Valiokunta arvioi, että Suomen ja muiden perusoikeuksien korkeata tasoa edustavien jäsenvaltioiden tehtävänä tulee olemaan koheesion edistäminen oman arvokäsityksemme mukaisesti. Arvoperusteinen politiikka voi merkitä myös sen tunnustamista, että joissakin kysymyksissä unionin yhtenäisyys ei riitä, vaan Suomelle ensisijainen ihmis- ja perusoikeuksien mukainen ratkaisu on löydettävä hallitustenvälisesti.
Unioni ja ympäröivä maailma
Euroopan unioni toimii tänään erilaisessa kontekstissa kuin sen perustamisen aikoina. Maailman demografinen ja teknologinen kehitys sekä globalisaatio ovat muuttaneet alkuperäiset EU:n tavoitteiden lähtökohdat. Toisen maailmansodan jälkeisen, yhteistyöhön perustuvan maailmanjärjestyksen tilalle on tulossa valtioiden välisen kilpailun todellisuus. Myös unionin sisällä näyttää leviävän sellainen ajatusmalli, että yhteistyö ja ylikansallinen päätöksenteko sen sijaan, että se hyödyttää kaikkia, haittaa valtioiden tavoitteiden saavuttamista. Yhdistyneiden kansakuntien uudistaminen on jumissa. Maailman kauppajärjestön WTO:n kauppaneuvotteluissa ei ole edistytty 2000-luvun alun jälkeen. Keskeiset suurvallat tukeutuvat kahdenväliseen diplomatiaan eivätkä hyödynnä kansainvälisten instituutioiden (YK, ETYJ) mahdollisuuksia. Materiaalisten resurssien ja globaalien logistiikkajärjestelmien fyysisen hallinnan merkitys korostuu. Geopoliittinen ajattelu vahvistuu.
Ulkoasiainvaliokunta painottaa lausunnossaan (UaVL 2/2017 vp), että vaikuttamisstrategian toimeenpanon seurannassa ja toteutuksessa tulee huomioida EU:n sisäisten muutosvoimien ohella kansainvälisen toimintaympäristön muutos. Globaali muutos saattaa asettaa EU:n uusien tosiasioiden eteen, joihin sen tulee reagoida, ja vastaavasti EU:n kehitys taas vaikuttaa siihen, mitä asioita Suomen pitää EU:ssa edistää ja millä tavoin. Tästä näkökulmasta on seurattava muun muassa EU:lle tärkeän transatlanttisen suhteen muokkautumista presidentti Trumpin käytännön ulkopolitiikan ja Yhdysvaltain uuden hallinnon vakiintumisten myötä. Ulkoasiainvaliokunta korostaa, että muutostrendejä ja mahdollisia kehityskulkuja tulee ennakoida ja Suomen EU-strategiaa tarvittaessa päivittää kehityksen mukaisesti.
Tulevaisuusvaliokunta toteaa (TuVL 2/2017 vp), että Venäjä ja USA ovat molemmat osoittaneet halua siirtyä monen keskisestä kansainvälisestä päätöksenteosta kahdenvälisiin suhteisiin. Tässä tilanteessa EU:n ulkosuhteiden hoitamisen legitimiteetti riippuu siitä, miten yhtenäisesti jäsenmaat haluavat esiintyä, ja tähän puolestaan vaikuttaa se, miten yhtenäinen EU on sisäisesti.
Suuri valiokunta toteaa kuitenkin yleisenä kommenttina, että Suomen tähänastisen, unionin vakaata ja ennustettavaa kehitystä olettavan arvioinnin lisäksi kansallisessa EU-strategiassa olisi aiheellista arvioida nykyistä paremmin myös mahdollisten muiden kehityskulkujen vaikutusta maamme intresseihin.
Talous
Euroopan unioni näyttää jääneen kehittyneitä talouksia jo yli 30 vuotta vaivanneen hitaan talouskasvun, kasvavan velkaantuneisuuden ja vaikeutetun tulonjakokehityksen vangiksi. Viimeksi kuluneen kymmenen vuoden ajanjakson suuri kuva on, että euroalueen BKT laski 3 % vuonna 2009. Sen jälkeen BKT väheni sekä vuonna 2012 että 2013 vajaan prosentin ja on muutoin kasvanut alle prosentin vuodessa. Samaan aikaan unionin väestönkasvu on ollut keskimäärin 3,5 %. Euroopassa toteutunut talouskasvu on jakautunut tulonlisäyksenä hyvin epätasaisesti eri väestöryhmien kesken. OECD:n selvitysten mukaan vuosina 1995—2008 EU-maissa vuosittainen käytettävissä olevien tulojen kasvu on ollut 0,5 % väestön vähiten ansaitsevalle kymmenesosalle, mutta 5 % parhaiten ansaitsevalle väestön kymmenesosalle. Euromaissa tämä tulonjaon eriarvoisuuskehitys on ollut suurempaa kuin OECD-maissa keskimäärin, mutta pienempää kuin Yhdysvalloissa. Tulonjakokehitys, joka johtuu merkittävältä osalta verotusta ja etuisuuksia koskevista poliittista valinnoista, vaikuttaa kokonaiskysyntää vähentävästi.
Talous toipuu edelleen hitaasti kokonaiskysynnän rajusta laskusta sekä julkisen sektorin leikkausten seurauksista varsinkin euroalueen pahimman kriisin maissa, mikä on aiheuttanut työttömyyttä, köyhyyttä ja heikentynyttä palkkakehitystä. Yksityinen sektori velkaantui voimakkaasti ennen finanssikriisiä, jonka korjaaminen edellytti puolestaan julkisen velan kasvattamista kaikissa EU-maissa. Valiokunta panee merkille, että kansalaisten kritiikki unioniin, euroon ja jäsenvaltioiden hallituksiin päin on voimistunut talousvaikeuksien vaikutuksesta. Pitkän aikajänteen rakenneuudistukset ovat poliittisesti vaikeimpia juuri haastavina taloudellisina aikoina, jolloin niitä eniten tarvittaisiin. Lisäksi rakenneuudistukset iskevät kipeimmin juuri niihin ryhmiin, jotka ennestään suhtautuvat kaikkein kriittisimmin unioniin ja euroon — kärsittyään aikaisemmin globalisaatiosta ja robotisaatiosta sekä EU:n talouskriisin vaikutuksista. Rakenneuudistukset ovat EU:n kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta välttämättömiä, niiden toteuttaminen on jäsenvaltioiden vastuulla. Jotta talouspolitiikka olisi hyväksyttävää, siinä on osattava priorisoida, ajoittaa ja perustella puoluerajojen yli vastaukset sekä akuutteihin että pidemmällä aikavälillä tärkeisiin haasteisiin. Kuten valiokunta on aikaisemmin todennut (SuVM 1/2014 vp), pankkisektorin vakaus on edelleen haaste useissa maissa.
Komission ennusteen mukaan Euroopan talous on osoittanut kestävyytensä globaalien haasteiden edessä ja elpymisen odotetaan jatkuvan tänä ja ensi vuonna. Ensimmäistä kertaa lähes vuosikymmeneen kaikkien EU:n jäsenvaltioiden talouksien odotetaan kasvavan kolmena vuonna peräkkäin (2016, 2017 ja 2018). Näkymiin liittyy kuitenkin tavallista enemmän epävarmuutta.
Euroalueella bruttokansantuote on kasvanut 15 peräkkäisen vuosineljänneksen ajan, työllisyys kasvaa vahvasti ja työttömyys on edelleen laskussa, vaikka onkin yhä talouskriisiä edeltänyttä aikaa korkeammalla tasolla. Yksityinen kulutus on edelleenkin talouden elpymisen taustalla. Investointien kasvu jatkuu heikompana. Valiokunta katsoo, että on edelleen syytä vahvistaa Suomen viennin ja investointien edellytyksiä.
Suomen Pankin maaliskuun 2017 talouskatsauksen mukaan Suomen talouskasvu jatkuu maltillisena, mutta kasvua tukevia tekijöitä on aikaisempaa useampia. Yksityinen kulutus sekä investoinnit tukevat edelleen talouskasvua, mutta myös nettoviennin merkitys kasvaa. Päivitetyn ennusteen mukaan BKT kasvaa 1,6 prosenttia vuonna 2017. Vuonna 2018 talous kasvaa 1,5 % ja vuonna 2019 1,3 %. EU-komissio katsoi helmikuussa 2017 Suomen makrotalouden tasapainon parantuneen siinä määrin, että Suomeen ei enää sovelleta niin sanottua makrotalouden epätasa-painomenettelyä.
Koska Euroopan unioni on oikeusyhteisö, sen talouspolitiikkaa, kuten muitakin politiikkalohkoja, ohjaavat hierarkkisesti järjestetyt oikeudelliset säännöt. Ylimpänä, unionin politiikan tavoitteita ohjaavana sääntönä on EU-sopimuksen 3 artikla, jonka tavoitteiden joukossa ovat mm. hintavakaus ja kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous, täystyöllisyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen, tasapainoinen ja kestävä talouskasvu sekä ympäristön suojelu ja ympäristön laadun parantaminen. Perussopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi päätetyt toimeenpanosäännökset ovat, niiden syntymishistoriaan liittyvistä syistä, keskittyneet julkistalouksien kestävyyttä koskevaan sääntelyyn. Valiokunta huomauttaa, että perussopimuksen 3 artiklan mukaiset tavoitteet ovat pysyvästi jäsenvaltioita velvoittavia, kun taas toimeenpanosäännökset ovat eri ajankohtina vallitsevien prioriteettien mukaan muuttuvia. Valiokunta katsoo, että EU:n on vahvistettava toimiaan talouden ja työllisyyden kohentamiseksi unionin alueella.