Hallituksen esityksen keskeinen sisältö.
Esityksessä ehdotetuilla tartuntatautilain muutoksilla poistetaan lainsäädännöstä tartuntatautilain 58 d §:n 4 momentti, jossa määritellään tämän lain tarkoittama lähikontakti.
Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettavaksi saman pykälän 1 ja 2 momentti. Näiden muutosten johdosta laista poistuu terveydenhuoltoviranomaisten päätösten kytkentä tartuntojen ilmaantuvuuteen 25/100 000 asukasta 14 vuorokauden aikana.
Soveltamiskriteerin osalta myös kunnan tai sairaanhoitopiirin alueella ilmeneviä tartuntaryppäitä koskevaa kriteeriä tarkennettaisiin niin, että kriteerinä olisivat jatkossa kunnan tai sairaanhoitopiirin alueella todettavat merkittävät tautiryppäät, joiden tartuntaketjuja ei pystyttäisi luotettavasti jäljittämään ja jotka aiheuttaisivat asiantuntija-arvion mukaan merkittävän riskin uusien tartuntojen laajaan leviämiseen alueella.
Lainkohtaan jää edelleen terveydenhoitoviranomaisten velvoite päätöksillään ohjata toiminnanharjoittajia siten, että asiakkaiden ja toimintaan osallistuvien on mahdollisuus tehdä se terveysturvallisesti. Säännöksen mukaan päätöksen antaa kunnan viranomainen. Jos päätös on tarpeen saada koskemaan useamman kunnan aluetta, päätöksen tekee aluehallintovirasto. Hallituksen esityksen mukaan kunnan päätös on luonteeltaan aluehallintoviraston päätöstä täydentävä.
Toimintaympäristö.
Talousvaliokunta keskittyy tässä lausunnossaan arvioimaan ehdotettua sääntelyä toimialansa mukaisesti punniten rajoitussääntelyn terveydellisiä hyötyjä ja toimista aiheutuvia vaikutuksia taloudelle.
Koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi asetetut rajoitukset on perusteltu epidemiologisin syin. Rajoitustoimien oikeutus on perustunut terveyden ja terveydenhuollon kantokyvyn turvaamiseen. Tällä hetkellä viruksen tapausmäärien kehityssuunta sekä rokotusten kattavuuden eteneminen ovat vähentäneet sairaalahoitoa tarvitsevien koronapotilaiden määrää.
Rokotuksilla onkin ratkaiseva asema tartuntojen leviämisen torjunnassa. Rokotukset vähentävät sairaalahoidon tarvetta ja siten turvaavat terveydenhuollon kantokykyä. Rokotuskattavuus ei kuitenkaan ilmene nyt ehdotetusta sääntelystä.
Talousvaliokunta korostaa, että kaikkein haitallisinta taloudelle on viruksen laajamittainen leviäminen, ja pitää tärkeänä, että sääntely mahdollistaa riittävän tehokkaat ja tehokkaasti kohdennetut toimet tartuntariskitilanteiden rajoittamiseen. Rajoitusten tulee olla täytäntöönpantavissa epidemiatilanteen niin vaatiessa ripeälläkin aikataululla, mutta vastaavasti myös purettavissa heti, kun tartuntatilanne sen sallii. Säädettäessä lain tasolla lääketieteellisiin seikkoihin nojautuvista oikeudellisista rajoitustoimenpiteistä on otettava huomioon mahdollisuus, että laissa säädetyt velvoitteet voivat olla jo lain voimaan tullessa uuden tiedon valossa epätarkoituksenmukaisiksi osoittautuneita tai muutostarpeen alaisia.
Rajoitusten vaikutukset talouteen.
Rajoituksilla, kuten myös viruksen leviämisellä väestössä, on suoria vaikutuksia verokertymään ja julkistalouteen ja siten viime kädessä siihen, minkälaiset mahdollisuudet Suomessa on pitää yllä julkisia palveluita, terveydenhoito mukaan lukien. Päätöksenteossa tulee varmistaa julkistalouden ja siten myös terveydenhoitojärjestelmämme toimintakyky pitkällä aikavälillä. On tärkeää, että rajoitukset ovat selkeitä ja että niiden valvonta ja soveltaminen on elinkeinonharjoittajien, niiden työntekijöiden ja asiakkaiden ennakoitavissa.
Talousvaliokunta arvioi, että terveydenhoidollisen kriisin väistyessä on todennäköistä, että sulkutoimien aikana muodostunut patouma kulutuskysynnässä purkautuu. Erityisesti voimakkaiden rajoitusten alaiset toimialat, kuten matkailu, tulevat todennäköisesti kohtaamaan kysynnän kasvua. On tärkeää, että suomalaiset elinkeinonharjoittajat pääsevät vastaamaan tähän kysyntään mahdollisimman yhtäläisistä kilpailun lähtökohdista muissa valtioissa toimivien yritysten kanssa. Vaikka kilpailun lähtökohdat muodostuvat lukuisista sellaisistakin seikoista, joihin Suomi ei voi omin toimin vaikuttaa, on selvää, että esimerkiksi karanteenimääräykset ovat sillä tavoin keskeinen maahantuloon ja maassa oleskeluun liittyvä tekijä, että rajoitusten epäsymmetria — tai jo pelkästään rajoituksiin ja velvoitteisiin liittyvä epävarmuus — on omiaan luomaan takamatkaa suomalaisille toimijoille kansainvälisessä kilpailussa.
Talousvaliokunta toteaa, että ehdotettu sääntely sisältää punninnan ja kannanoton lainsäädännön täsmällisyyden ja paikallisten olosuhteiden huomioon ottamisen mahdollisuuden välisestä tasapainosta. Ehdotuksen mukaisessa sääntelyssä on priorisoitu paikallisten olosuhteiden nykyistä paremman huomioimisen mahdollistaminen. Tähän liittyen valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, että viranomaistoiminnan ja päätöksenteon kannalta esitetty muutos on ongelmallinen siltä osin, että sen lähtökohtana on lähikontaktin määritteleminen aina erikseen aluehallintoviraston tai kunnan päätöksessä tapahtuma- tai tilakohtaisesti. On myös esitetty huoli, että laaja tulkinnanvaraisuus voi johtaa tilanteisiin, joissa rajoituslainsäädäntöä sovelletaan hyvin poikkeavin perustein alueellisesti ja viranomaisesta riippuen.
Jos laissa määritellään tarkasti lähikontaktin määritelmä, on tämä omiaan varmistamaan viranomaiskäytännön yhtenäisyyttä ja ennustettavuutta. Toisaalta jos laintasoinen sääntely jättää viranomaisille enemmän harkintavaltaa, voidaan kunkin toiminnanharjoittajan tai alueen paikalliset olosuhteet ottaa paremmin huomioon.
Talousvaliokunta toteaa, että lähikontaktimääritelmän poistaminen tartuntatautilain 58 d §:n 4 momentista saa laaja-alaista kannatusta koronarajoituksista kärsineiden toimialojen keskuudessa. Toimijat ovat kuitenkin ilmaisseet huolensa tulkinnanvaraisuuden kasvusta ja esittävät pykälän poistamista kokonaan.
Tasapainon löytäminen näiden kahden sääntelyratkaisun välillä on vaikea. Talousvaliokunta puoltaa esityksessä valittua sääntelyratkaisua korostaen, että sääntelyratkaisun ja toimeenpanon tulee varmistaa lakimuutoksen tavoitteiden toteutuminen. Valiokunta on useiden viimeaikaisten lainsäädäntöehdotusten käsittelyssä korostanut, että poikkeuksellisten olosuhteiden — ja niiden myötä myös rajoitusten — pitkittyessä tulee sääntelyn tarkkarajaisuuteen ja oikeaan osuvuuteen kiinnittää yhä enemmän huomiota.
Kokonaisarvio.
Talousvaliokunta korostaa koronapandemian hoidon tässä vaiheessa tilanteen kokonaistarkastelun välttämättömyyttä. Pitkäkestoisten rajoitusten tai sulkujen palaaminen kävisi elinkeinojen harjoittamisen, ihmisten toimeentulon ja myös julkistalouden kannalta kestämättömäksi. On tärkeää siirtää toimenpiteiden painopiste siihen, että rokotuskattavuus saadaan nousemaan ja taloudellinen toimeliaisuus mahdollistetaan. Riittävän rokotuskattavuuden varmistamiseksi tulee huomioida tieteellinen tieto siitä, mitkä kaikki seikat ohjaavat ihmisten käyttäytymistä. Kattavuuden nostamiseksi tulee erityisesti vaikuttaa niihin tekijöihin, jotka ovat rokotuksen suhteen epäröivien henkilöiden näkökulmasta merkityksellisisiä. Rokotuskattavuutta arvioitaessa on pidettävä esillä myös, että rokotus voidaan jättää ottamatta terveydellisistä syistä — kysymyksessä ei ole aina yksilön vapaa valinta.
Uusimpien tietojen valossa on todennäköistä, että epidemian pahin vaihe on ohitettu. Koronapandemia ei silti tule kokonaan katoamaan maailmasta lähiaikoina. Vaikka on nähtävissä, että laaja-alaisten rajoitusten aika on lähestymässä loppuaan, tulee lainsäädännön ajanmukaisuutta arvioida aktiivisesti niin kauan kuin se on voimassa. Siinä vaiheessa, kun saavutetaan riittäväksi arvioitu rokotusten kattavuus, osa rajoituslainsäädännöstä menettää oikeutuksensa. Elinkeinonharjoittajien ja niiden työntekijöiden näkökulmasta lyhytaikaisellakin rajoituslainsäädännön voimassapitämisellä on suuri merkitys.
Rajoituslainsäädännön tulisi ylipäänsä kohdistua tasapuolisemmin eri toimialoihin. Talousvaliokunta on aiemmissa kannanotoissaan edellyttänyt — myös perustuslakivaliokunnan tukemana (PeVL 6/2021 vp ja PeVL 11/2021 vp) — että rajoituksia voidaan pitää yllä vain siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä lainsäädännön tavoitteiden toteuttamiseksi. Talousvaliokunta toistaa myös aikaisemmassa lausunnossaan (TaVL 9/2021 vp — HE 39/2021 vp) ilmaisemansa huomautuksen siitä, että tartuntataudin leviämisen estämisen keinovalikoiman tulisi olla avoimesti valmisteltu ja perusteluineen julkinen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Talousvaliokunta korostaa edelleen rajoitusten oikeudenmukaisuutta suhteessa eri toimialoihin. Sääntelyn tulee olla yhteismitallista eri toimialojen välillä. Pandemian aikana erityisesti kulttuuri-, liikunta- ja tapahtuma-ala ovat olleet muita tiukempien rajoitusten kohteena.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on nostettu esiin huoli terveydenhoitojärjestelmämme kyvystä käytännössä toteuttaa koronaviruksen johdosta asetettuja, tilapäisiksi tarkoitettuja väestön testaamisen ja tartuntojen jäljittämisen velvoitteita samanaikaisesti muiden sosiaali- ja terveydenhuollon velvoitteiden toteuttamisen kanssa. Talousvaliokunta huomauttaa, että useilla yhteiskunnan osa-alueilla rajallista viranomaisresurssia käytetään riskiperusteisesti voimavaroja todennäköisimpiin ongelmakohtiin kohdentaen. Tätä periaatetta tulisi soveltaa myös koronaviruksen leviämisen hallintaan liittyviin toimiin.
Talousvaliokunta toteaa, että teknologiset ratkaisut ja kansainväliset kokemukset tulee valjastaa parhaaseen mahdolliseen käyttöön terveysturvallisen taloudellisen toimeliaisuuden mahdollistamiseksi. Talousvaliokunta tähdentää, että Suomen on tärkeää olla mukana myös yhteiseurooppalaisessa digitaalisten välineiden käytössä myös siksi, että suomalaiset voivat liikkua ja osallistua tapahtumiin Suomen ulkopuolella niissäkin valtioissa, joissa yhteiseurooppalaiset menettelyt ovat käytössä osallistumisen edellytyksenä.
Talousvaliokunta tähdentää pitkällä aikavälillä koko tartuntatautilainsäädännön kokonaisarvion — ja mahdollisesti uudistuksen — tarvetta. Koronapandemia on osoittanut voimassa olevan sääntelykehikon sisältävän ongelmallisia elementtejä, erityisesti ottaen huomioon ihmisten liikkuvuus ja kansainväliset yhteydet, jotka luovat tartuntatautien leviämisen hillitsemistoimille aikaisempia vuosikymmeniä haasteellisemmat lähtökohdat.
Oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden näkökulmasta olennaista on sitoa rajoitusten voimassaolo läpinäkyvästi perustellen tartuntojen leviämistä, terveydenhuollon kuormitusta tai muuta tarkoituksenmukaiseksi katsottua seikkaa kuvaaviin tunnuslukuihin.