Esityksen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää rahapelaamisesta aiheutuvia taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja lisäämällä arpajaislakiin tätä tavoitetta tukevia uusia säännöksiä. Esityksellä tavoitellaan myös rahapelitoiminnan valvonnan ja pelaajien oikeusturvan vahvistamista. Lisäksi tavoitteena on vahvistaa yksinoikeusjärjestelmän kykyä ohjata kysyntää arpajaislailla säänneltyyn rahapelitarjontaan rahapelihaittojen ehkäisyn ja vähentämisen edelleen tehostamiseksi.  

Arpajaislakiin lisättäisiin säännökset rahapelien pelaamiseksi edellytettävästä pakollisesta tunnistautumisesta. Talousvaliokunta pitää muutosta välttämättömänä, ongelmapelaamisen hillitsemisen yhtenä elementtinä. Talousvaliokunta on aikaisemman, yksityishenkilöiden velkaantumiskehitystä (TaVM 12/2020 vp — HE 53/2020 vp) koskeneen lainsäädännön käsittelyn yhteydessä saanut selvitystä, jonka mukaan ylivelkaantumisen taustalla olevien seikkojen joukossa ongelmapelaaminen on erityisen merkittävä tekijä. Uudistuksen ongelmapelaamiseen liittyvien tavoitteiden kannalta keskeistä on pakollisen tunnistautumisen ulottaminen kaikkeen pelaamiseen. 

Tappiorajat ovat tärkeä osa ongelmapelaamisen haittojen vähentämistä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan tappiorajaksi 2 000 euroa kuukaudessa. Talousvaliokunta huomauttaa, että tuo summa on lähes 90 prosenttia suomalaisten nettomääräisestä keskipalkasta. Talousvaliokunta pitääkin esitettyä tappiorajaa aivan liian korkeana huomauttaen, että esimerkiksi asuntoluototusta koskevassa sääntelyssä on määritelty — yksityishenkilöiden taloudenhallinnan suojaamiseksi — että asuntolainan hoitaminen saa pääsääntöisesti lohkaista kuukausittaisesta nettotulosta enintään kolmanneksen.  

Ehdotetun rajan madaltamisen lisäksi pelaamisen järjestelmiä tulee kehittää siten, että tappiorajoihin toistuvasti törmääviä pelaajia kehotettaisiin automaattisesti harkitsemaan henkilökohtaisesti asetettavien rajojen madaltamista. 

Hallituksen esityksen mukaan arpajaislakiin lisättäisiin säännökset maksutapahtuman käynnistämistä ja toteuttamista koskevasta kiellosta arpajaislain vastaisesti markkinoivien ja sen johdosta kieltopäätöksen saaneiden, yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolisten rahapeliyhteisöjen maksuliikenteen osalta.  

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että rahapelaamiseen liittyvä maksuliikenne voi olla hankala erottaa muun maksuliikenteen joukosta ja estojen kohdentaminen näin ollen osoittautua vaikeaksi. Talousvaliokunta korostaa tarvetta varmistua siitä, että estoilla ei häiritä laillista maksuliikennettä. Talousvaliokunta huomauttaa lisäksi, että koska maksuestoissa on kysymys olennaisin osin Suomen rajojen ulkopuolella tapahtuvan maksutapahtuman estämisestä, säännös voi olla myös valvonnan uskottavan toteuttamisen näkökulmasta hankala. 

Ehdotetut maksuliikenteen estot edellyttäisivät joka tapauksessa maksupalveluiden tarjoajien tietojärjestelmiin muutoksia, joista aiheutuvat lisäkustannukset tulevat luonnollisesti kaikkien maksupalveluiden käyttäjien maksettaviksi ja vähentävät toimijoiden mahdollisuuksia kehittää maksujärjestelmiä muilla tavoin. Talousvaliokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessa esitettyyn huomautukseen siitä, että hallituksen esityksessä ei punnita kattavasti kustannusten ja näillä panostuksilla saavutettavien hyötyjen välistä tasapainoa.  

Suomen rahapelijärjestelmäksi on valittu valtio-omisteinen ja lakisääteinen yksinoikeusjärjestelmä. Monopolin EU-oikeudellisen hyväksyttävyyden näkökulmasta järjestelmän tulee toimia johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti kohti yleisen edun mukaisia tavoitteita.  

Kansallinen säännöstö, jolla ylläpidetään yksinoikeusjärjestelmää, rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta ja sijoittautumisvapautta. Jäsenvaltiolla on silti oikeus antaa yksinoikeus julkisoikeudelliselle yksikölle, eikä tällaista lainsäädäntöä ole pidetty suhteellisuusperiaatteen vastaisena alalla, johon liittyy erilaisia moraalikäsityksiä, tarve torjua peliriippuvuutta sekä jäsenvaltioissa yleiseen järjestykseen ja rikollisuuden torjuntaan liittyviä tavoitteita. Yleistä etua koskevina pakottavina syinä voidaan pitää kuluttajansuojaa, petosten ehkäisyä sekä sen torjuntaa tai että kansalaisia muutoin houkuteltaisiin tuhlaamaan liiallisesti pelitoimintaan. 

EU-tuomioistuin on linjannut perusteet ja edellytykset, joiden nojalla rahapelipalvelujen tarjoamisen vapaudesta voidaan kansallisessa lainsäädännössä poiketa. Rajoitusten tulee täyttää kumulatiivisesti neljä edellytystä: 1. ne johtuvat yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä; 2. niiden on oltava omiaan takaamaan niillä tavoiteltavan päämäärän toteuttaminen; 3. ne eivät saa puuttua palvelun tarjoamisen perusvapauteen enempää kuin on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi; ja 4. niitä on sovellettava ilman syrjintää. 

Tuomioistuimen linjauksia voidaan pitää kohtuullisen sallivina rahapelimonopoleille, sillä periaatteessa rahapelien valvonta voitaisiin järjestää monopolien ohella myös siten, että useammalle toimijalle annetaan tiettyjen ehtojen täyttymiseen kytketty toimilupa, joiden noudattamista viranomainen valvoo. Jäsenvaltioilla on kuitenkin harkintavaltaa tämän suhteen; rahapelialan lainsäädäntöä ei ole harmonisoitu. On myös huomioitava, ettei kansallinen lainsäädäntö estä kansalaisia pelaamasta ulkomaisia digitaalisia pelejä rajatylittävästi. Näiden tarjoajien yhteiskuntavastuu on myös vaikea todentaa.  

Mikäli jäsenvaltio, edellä kuvattuun oikeuteen nojautuen, kuitenkin harjoittaa rahapelitoiminnan voimakasta laajentamispolitiikkaa esimerkiksi rohkaisemalla liiallisesti kuluttajia osallistumaan rahapeleihin, rahapelitoimintaa ei voida katsoa harjoitettavan johdonmukaisesti ja järjestelmällisesti. EU-tuomioistuimen mukaan rahapeleistä saatavien tuottojen käyttäminen yleishyödyllisen tai yleisen edun mukaisen toiminnan rahoittamiseen ei voi olla rajoittavan politiikan syy, vaikka se voi olla toiminnan myönteinen liitännäisseuraus. Olennaista on, että varojen kerääminen ei voi olla monopolin pääasiallinen tarkoitus. Monopolin oikeutusta arvioitaessa merkitystä on paitsi lainsäädännöllä myös käytännöillä. Jotta monopoli olisi sallittu, jäsenvaltion tulee kyetä osoittamaan, että kansallinen järjestelmä ehkäisee ja vähentää rahapelihaittoja tehokkaasti myös käytännössä ja tosiasiallisesti eikä ainoastaan kirjoitetun lainsäädännön tasolla. 

Hallituksen esitys sisältää perustettavan uuden yhtiön osalta asianmukaisen kilpailuoikeudellisen analyysin määräävän aseman väärinkäyttöä koskevasta SEUT 102 artiklasta, valtion kilpailua rajoittavaa toimintaa koskevasta SEUT 106 artiklasta ja kiellettyjä valtiontukia koskevasta SEUT 107 artiklasta. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan esitys ei ole tältä osin ongelmallinen. 

Kansallisen rahapelilainsäädännön tulee turvata järjestelmälle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla. Tehokas haittojen ehkäisy vaatii samanaikaisia toisiaan tukevia toimia eivätkä liiallisesta pelaamisesta kumpuavat ongelmat ole ratkaistavissa millään yksittäisellä toimella. Talousvaliokunta katsoo, että nykysääntely ei pysty estämään rahapelaamisen eskaloitumista vakaviksikin taloudenhallinnan ongelmiksi yksilötasolla. Talousvaliokunta huomauttaa, että hallituksen esityksessä ei ole punnittu vaihtoehtoja eikä vaihtoehtoiskustannusta nyt käytössä olevalle järjestelylle. Nyt käsittelyssä oleva lainsäädäntöehdotus ei merkittävällä tavalla muuta sääntelyä pelihaittojen torjumisen edellytysten kohentamiseksi, mutta se on kuitenkin askel oikeaan suuntaan.