VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ
Ehdotus
Asetuksessa säädettäisiin luonto- ja lintudirektiivin sekä vesipuite- ja meristrategiapuitedirektiivin velvoitteiden täyttämisen tehostamiseksi määräajoista saavuttaa direktiiveissä asetettuja tavoitteita sekä täydennettäisiin niitä luonnon tilan parantamisen kannalta tärkeillä velvoitteilla ja uusilla tavoitteilla. Lisäksi asetuksella edistettäisiin unionin biodiversiteettistrategian toteutusta koskien pölyttäjien suojelemista sekä luonnon tilan parantamista kaupunki-, maatalous- ja metsäympäristöissä sekä virtaavissa vesissä.
Ehdotuksessa esitetään tavoitteiden saavuttamiseksi systemaattista lähestymistapaa, jossa kukin jäsenmaa laatisi kansallisen ennallistamissuunnitelman, jossa määriteltäisiin keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelmien toteutusta seurattaisiin raportoinnin avulla.
Valtioneuvoston kanta
Yleistä
Suomi on sitoutunut YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen ja sen puitteissa tehtyihin päätöksiin luonnon monimuotoisuuden suojelusta. Suomi on myös sitoutunut Euroopan unionin biodiversiteettistrategiaan, jonka tavoitteena on kääntää luonnon monimuotoisuus elpymisuralle vuoteen 2030 mennessä. Yhtenä EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteena on johtaa kansainvälistä yhteisöä esimerkillä ja edesauttaa kansainvälisen yhteisön sitoutumista siihen, että vuoteen 2050 mennessä kaikki maailman ekosysteemit on ennallistettu, kestävät häiriöitä ja ne on asianmukaisesti suojeltu. Valtioneuvosto näkee komission aloitteen merkittävänä askeleena näiden tavoitteiden saavuttamisen kannalta.
Valtioneuvosto pitää välttämättömänä luonnon tilaa parantavien toimien vahvistamista luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon tilan heikkenevän kehityssuunnan kääntämiseksi. Valtioneuvosto pitää hyvänä olemassa olevan EU:n luonnonsuojelulainsäädännön toimeenpanon tehostamista, ja luonnon monimuotoisuuden suojelun kannalta tärkeiden täydentävien tavoitteiden, velvoitteiden ja toimenpiteiden asettamista. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että toimia kohdistetaan kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti kaikille luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisille sektoreille.
Valtioneuvosto katsoo, että asetuksen tavoitteiden ja velvoitteiden tulee olla kunnianhimoiset, mutta toteuttamiskelpoiset jäsenvaltioissa. Tavoitteiden saavuttamiseen liittyy epävarmuuksia, kuten tietopuutteita.
Suomi on sitoutunut tietopohjaisen politiikkaan, ja tavoitteiden ja toimien on perustuttava kattaviin vaikutusanalyyseihin. Valtioneuvosto korostaa, että ehdotuksen tavoitteita asetettaessa on kiinnitettävä huomiota jäsenvaltioiden erilaisiin lähtötilanteisiin ja olosuhteisiin, mukaan lukien tilastoinnin ja tietotason osalta. On tärkeää, että jäsenvaltioille jätetään riittävästi liikkumavaraa kohdentaa luonnon tilaa parantavia toimia. Näin voidaan huomioida kansalliset erityisolosuhteet sekä valita kustannusvaikuttavimmat toimet. Asetuksen liitteisiin sisältyvän luonnon tilaa parantavien toimien listan tulee säilyä esimerkinomaisena.
Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että komission ehdotus sellaisenaan aiheuttaisi Suomelle erittäin mittavina pidettäviä valtiontaloudellisia kustannuksia. Valtioneuvosto pitää välttämättömänä, että ehdotuksen valtiontaloudellisia kustannusvaikutuksia pyritään alentamaan merkittävästi. Asetuksen ei tule aiheuttaa suhteetonta taakkaa jäsenvaltioiden valtiontalouksille. Keskeistä on, että lisätään jäsenvaltioiden liikkumavaraa ja parannetaan edellytyksiä kustannustehokkaille ennallistamistoimille, kuitenkin huomioiden eri luontotyyppiryhmien ja elinympäristöjen tarpeet riittävän tasapainoisesti. Valtioneuvosto korostaa eduskunnan budjettivallan tärkeyttä. Hyväksyttävän kokonaisratkaisun saavuttaminen edellyttää alustavan arvion mukaan kustannusten merkittävää alenemista, jäsenvaltioiden liikkumavaran sekä keinovalikoiman joustavuuden turvaamista tai lisäämistä.
Valtioneuvosto toteaa, että lainsäädännön jatkokäsittelyssä on otettava huomioon sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys, tasapainoisen kokonaisratkaisun saavuttamiseksi. Valtioneuvosto katsoo erityisesti, että neuvotteluprosessin aikana tulee kiinnittää edelleen huomiota ja yhteensovittaa ehdotus ja uusiutuvan energian, strategisen resilienssin sekä vihreän siirtymän hankkeita koskeva lainsäädäntö.
Valtioneuvosto katsoo, että jatkovalmistelussa tulisi edelleen selventää asetuksen soveltamisalaan kuuluvien toimintojen piiriä.
Luontoympäristöjen ennallistaminen
Valtioneuvosto toteaa, että jäsenvaltioiden ennen kansallisen ennallistamissuunnitelman hyväksymistä toteuttamat luonnon tilan parantamisen toimenpiteet tulee huomioida asetuksessa.
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan luontodirektiivin tehokas täytäntöönpano edellyttää heikentymättömyysvelvoitteen ulottamista ainoastaan sellaisiin Natura 2000 –verkoston ulkopuolella oleviin luontotyyppien esiintymiin, jotka ovat tarpeen luontotyyppien suotuisan suojelutason säilyttämiseksi tai saavuttamiseksi.
Valtioneuvosto kiinnittää kriittistä huomiota komission ehdotukseen, jonka mukaan kaikki ne luontotyyppien esiintymät, joiden tilaa ei tunneta, tulkitaan heikentyneiksi. Komission ehdotus johtaisi tältä osin toimien kohdentumiseen kustannustehottomalla tavalla, joka ei olisi toimeenpanon kannalta hyödyllistä. Lisäksi tavoitteet liittyen tietyn ekologisen tilan saavuttamiseen sekä siihen liittyvät poikkeukset vaativat jatkokehitystä ja selkeytystä.
Valtioneuvosto katsoo, että luontotyyppien palauttamista koskeva velvoite sekä siihen liittyvien käsitteiden määritelmät vaativat jatkotarkastelua. Valtioneuvosto toteaa erityisesti, että palauttamista koskevan tarkastelujakson pituus vaati jatkotarkastelua ja jäsenmaiden erilaisten lähtökohtien huomioimista paremmin. Palauttamista koskevaan velvoitteeseen liittyy merkittäviä tietopuutteita ja sen vaikutuksia Suomelle on näin ollen haastavaa arvioida.
Virtaavien vesien esteiden poistaminen
Valtioneuvosto pitää komission ehdotusta virtavesien esteiden poistamiseksi hyvänä ja pitää tärkeänä, että EU-alueella tavoitellaan 25 000 kilometrin vapaasti virtaavien jokien tavoitetta 2030 mennessä.
Kaupunkiympäristön viherryttäminen
Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksessa tulee tunnistaa eri jäsenvaltioiden erilaiset lähtötilanteet viheralueiden määrässä sekä alue- ja yhdyskuntarakenteessa, hallintorakenteessa ja maa-alueiden omistajuudessa.
Valtioneuvosto katsoo, että jäsenvaltiolla tulisi olla suhteellisuusperiaatteen mukaisesti riittävä liikkumavara viheralueiden määrästä ja latvuspeittävyydestä päätettäessä, että ne voivat asettaa hyvän tason tavoitteet kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa ja päättää siitä, miten nämä tavoitteet voidaan kustannusvaikuttavimmin saavuttaa.
Valtioneuvosto toteaa, että jos artiklaan sisältyisi sitovia tavoitetasoja, artiklan velvoitteet tulisi kohdistaa vain sellaisiin kaupunkialueisiin, joiden viheralueiden määrä jää alle unionin määrittelemän vähimmäistason.
Maatalousympäristöt
Valtioneuvosto katsoo, että maataloudessa tehtävillä ennallistamistoimilla on suuri merkitys sekä ilmastolle että luonnon monimuotoisuudelle. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että maataloussektorin ennallistamistoimet ja niille asetettavien tavoitteiden täyttäminen eivät saa heikentää ruokaturvaa, huoltovarmuutta tai maaseudun elinkeinojen toimeentulomahdollisuuksia. On huomioitava EU:n biodiversiteettistrategiaan ja tähän lainsäädäntöaloitteeseen sisältyvien tavoitteiden yhteisvaikutukset ruoantuotannon käytössä olevaan pinta-alaan.
On tärkeää, että tavoitteet mahdollistavat laajan keinovalikoiman luonnon tilaa parantavia ja kasvihuonekaasuja vähentäviä toimenpiteitä, kuten metsittämisen luonnon monimuotoisuutta vaarantamatta.
Valtioneuvosto katsoo, että maatalousympäristön lajistoa ja maisemapiirteitä koskevat laskentaperusteet sekä kivennäismaan orgaanista hiiltä koskeva tavoite vaativat jatkotarkastelua.
Valtioneuvosto katsoo, että ojitetuilla turvemailla tehtävät toimet ovat tärkeitä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Turvemaihin kohdistuvat toimet mahdollistavat ennen kaikkea tehokkaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen.
Valtioneuvosto korostaa, että asetuksen puitteissa edellytettävien ennallistamistoimien ei tule estää olemassa olevien turvepeltojen käyttämistä myös ruoantuotantoon tulevaisuudessa, ilmasto- ja ympäristöystävällisten viljelymenetelmien mahdollistamana. Valtioneuvosto pitääkin erityisen tärkeänä ehdotusta, että turvepeltoja koskevaa tavoitetta voidaan toteuttaa ruoantuotantoon käytettävän alan lisäksi myös muilla turvemailla.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että uusiin maankäyttömuotoihin on saatavilla riittävästi kannusteita. Turvepeltojen osalta tulisi ehkäistä tilannetta, jossa turvepeltoja ennallistetaan, mutta niitä myös raivataan lisää. Tämän vuoksi valtioneuvosto korostaa mahdollisten ohjauskeinojen valmistelun merkitystä turvepeltoihin kohdistuvien toimien kustannusvaikuttavuuden takaamiseksi.
Valtioneuvosto pitää hyvänä maaperän huomioimista osana luonnon tilan parantamista maatalousekosysteemeissä ja korostaa maaperää koskevien, olemassa olevien ja valmisteilla olevien eri politiikkojen ja niiden tavoitteiden välistä koherenssia.
Metsäympäristöt
Suomessa metsien merkitys lajien uhanalaisuudelle on keskeinen. Metsien ollessa laajasti metsätalouskäytössä, on metsätaloudessa tehtävillä toimilla suuri merkitys luonnon monimuotoisuudelle Suomessa. Metsiä koskevissa toimissa ja niille asetettavissa tavoitteissa on huomioitava metsäluonnon monimuotoisuus sekä metsien taloudellinen merkitys ja maanomistajien oikeudet.
Valtioneuvoston EU-selonteon mukaisesti metsäpolitiikan tulee olla jatkossakin EU:ssa kansallisen päätäntävallan piirissä, koska jäsenvaltiot ja niiden olosuhteet ovat erilaisia. EU:lla on toimivaltaa ympäristö-, maatalous- ja energiasektoreilla, jotka joko suoraan tai välillisesti vaikuttavat metsiin.
Valtioneuvosto katsoo, että luontodirektiivin liitteen I metsäluontotyyppeihin kohdistuva toimeenpanon tehostaminen tavoitteita asettamalla on tärkeää.
Valtioneuvosto näkee myös, että kansallisesti tehtynä luonnonhoidon lisäämisellä ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisella osana metsätaloutta on tärkeä merkitys luonnon tilan parantamisessa.
EU:n perussopimuksissa ei ole määritelty oikeusperustaa EU:n yhteiselle metsäpolitiikalle. Valtioneuvosto katsoo, että jatkoneuvotteluissa on tärkeää varmistaa, että metsäpolitiikan kansallinen toimivalta huomioidaan ja luonnonhoidon lisäämisessä ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa osana metsätaloutta otetaan kansalliset erityispiirteet huomioon. Valtioneuvosto kiinnittää kriittistä huomiota nykyisen asetusehdotuksen mukaisiin kaikkien jäsenmaiden metsäympäristöihin yhteisesti sovellettaviin indikaattoreihin. Valtioneuvosto pitää erittäin tärkeänä vaikuttaa ehdotuksen jatkoneuvotteluissa siten, että velvoitteista tulisi mahdollisimman selkeitä ja toimeenpanokelpoisia ilman, että niillä yksityiskohtaisesti puututtaisiin kansallisen metsäpolitiikan kysymyksiin.
Kansalliset ennallistamissuunnitelmat
Valtioneuvosto pitää asetuksen täytäntöönpanossa keskeistä kansallista ennallistamissuunnitelmaa merkittävänä systemaattisena lähestymistapana, jolla luontokadon pysäyttämistä voidaan merkittävästi edistää. Ennallistamissuunnitelman laatimista koskevia vaatimuksia tulee kuitenkin tarkastella jatkovalmistelussa ja pyrkiä mahdollisimman tarkoituksenmukaisiin vaatimuksiin. Kansallisesta ennallistamissuunnitelmasta komission kanssa käytävän arvioinnin osalta tulee varmistaa, että jäsenmaalla säilyy viimekätinen päätösvalta oman kansallisen ennallistamissuunnitelmansa sisällöstä.
Asetuksen budjettivaikutukset
Valtioneuvosto ottaa mahdollisiin valtiontaloudellisiin rahoitustarpeisiin kantaa erikseen osana julkisen talouden suunnitelmaa ja talousarviota koskevia menettelyjä. Ehdotuksesta aiheutuvia kustannuksia on tärkeää selvittää tarkemmin osana jatkovalmistelua. Kannat täsmentyneisiin ehdotuksiin ja niiden taloudellisiin, erityisesti valtiontaloudellisiin vaikutuksiin muodostetaan erikseen valmistelun jatkovaiheissa.
Valtioneuvosto korostaa, että ehdotuksesta aiheutuvia hallinnollista taakkaa on hillitsemään, ja siten ehdotetut seuranta- ja raportointivelvoitteet vaativat jatkotarkastelua. Seurantavelvoitteissa tulee pyrkiä kustannustehokkuuteen ja synergioihin olemassa olevien seurantojen kanssa.
Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset
Valtioneuvosto suhtautuu erittäin varauksellisesti komissiolle ehdotettuun delegoituun säädösvaltaan, joka koskee liitteitä I – VI, koska ne ovat keskeisiä asetuksen soveltamisalan ja sisällön kannalta. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan näiden liitteiden muuttamisen tulee tapahtua tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Esitetty delegoitu säädösvalta liitteen VII osalta on sen sijaan ongelmaton, koska kyse on esimerkinomaisesta luettelosta.
Valtioneuvosto pitää asianmukaisena ehdotuksia toimivallan siirrosta komissiolle siltä osin, kun ne toteutetaan komission täytäntöönpanosäädöksillä.
Valtioneuvosto pitää tärkeänä koko ehdotuksen käsittelyn ajan, että komissiolle siirrettävä toimivalta on riittävän tarkkarajaista, oikeasuhtaista, tarkoituksenmukaista ja perusteltua.
Oikeusperusta
Valtioneuvosto katsoo tarpeelliseksi pyrkiä varmistamaan, että ehdotettu oikeusperusta on riittävä kaikilta osin. Valtioneuvosto pitää tarpeellisena saada neuvoston oikeuspalvelun lausunto jatkovalmistelua varten erityisesti metsäympäristöjä koskevan ehdotuksen osalta. Valtioneuvosto toteaa, että esityksen jatkokäsittelyssä on arvioitava sitä, onko ehdotuksen sisältö toissijaisuusperiaatteen mukainen.
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Ehdotuksen tausta ja arvioinnin lähtökohdat
Ennallistamisasetuksessa on kyse luontokadon pysäyttämiseen tähtäävistä, EU:n laajuisista luonnon monimuotoisuutta koskevista tavoitteista ja niiden seurannasta. Ehdotus edellyttäisi elinympäristöjen ja lajistojen tilan parantamista ja koskisi laajasti eri ekosysteemejä. Tämä merkitsisi toimenpiteitä sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella. Taustalla on arvio siitä, että aiemmat vapaaehtoisuuteen perustuvat toimet eivät ole riittäviä luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Talousvaliokunta arvioi asetusehdotusta toimialansa mukaisesti keskittyen ehdotuksen vaikutuksiin taloudelliselle toimintaympäristölle laajasti ymmärrettynä. Luonto ja luonnon monimuotoisuus luovat perustan taloudelle, ja luontokato aiheuttaa riskejä myös yritysten, kuluttajien ja kansantalouden näkökulmasta. Talousvaliokunta pitää sen vuoksi ehdotuksen taustalla olevia luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tavoitteita kannatettavina. Nyt käsiteltävän sääntelyn hyväksyttävyyden arvioinnissa on kyse erityisesti siinä ehdotettujen keinojen kustannustehokkuuden, kohdistumisen ja suhteellisuuden arvioinnista.
Oikeusperusta ja toimivalta
Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan siitä, että ehdotuksen jatkovalmistelussa on varmistettava ehdotuksen oikeusperustan riittävyys. Erityisesti tämä koskee nyt ehdotettua metsäympäristöjä koskevaa sääntelyä. EU:n perustamissopimuksiin ei sisälly yhteistä metsäpolitiikkaa. Talousvaliokunta korostaa, ettei nyt ehdotetulla sääntelyllä voida muuttaa tätä toimivallanjakoa ja metsäpolitiikan tulee olla jatkossakin EU:ssa kansallisen päätäntävallan piirissä. Talousvaliokunta huomauttaa, että Ruotsi teki ehdotukseen toissijaisuushuomautuksen ja toteaa, että vastaavaan olisi ollut selkeitä perusteita myös Suomen osalta. Toisaalta on huomioitava, että EU:n maatalous-, ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikan sääntelyllä on luonnollisesti merkittäviä välillisiä vaikutuksia metsätalouteen ja -teollisuuteen.
Talousvaliokunta korostaa, että ehdotusta koskevissa neuvotteluissa tulee lisäksi kiinnittää huomiota ehdotettujen keinojen hyväksyttävyyteen suhteellisuusperiaatteen kannalta: taloudellisille toimijoille aiheutuvan rasituksen olisi pysyttävä mahdollisimman pienenä, ja sen olisi oltava suhteutettu saavutettavaan tavoitteeseen.
Keskeisten ehdotusten vaikutukset ja niiden arviointi
Ehdotuksesta on arvioitu seuraavan huomattavia valtion- ja kansantaloudellisia vaikutuksia. Toimien oikeudenmukaisen kohdistumisen ja sosiaalisen hyväksyttävyyden kannalta talousvaliokunta pitää keskeisenä arvioida, millaiseksi Suomen suhteellinen osuus sääntelyn kustannuksista muodostuisi.
Valtioneuvoston kirjelmässä on todettu komission arvioon perustuen, että Suomelle muodostuvat vuotuiset suorat kustannukset olisivat 931 miljoonaa euroa. EU-jäsenvaltioille arvioiduista kokonaiskustannuksista tämä olisi 12,6 prosenttia. Suomen maksuosuus EU:n budjettiin on nykyisin 1,77 prosenttia. Suomelle kohdistuisi kolmanneksi eniten kustannuksia Ranskan ja Espanjan jälkeen, ja bruttokansantuotteeseen suhteutettuna Suomelle aiheutuisi eniten kustannuksia (0,39 prosenttia BKT:stä). Puolet Suomelle kohdistuvista vuotuisista suorista kustannuksista aiheutuisi sisävesien ennallistamisesta, noin viidennes metsien ennallistamisesta ja noin kuudennes turvemaiden ennallistamisesta.
Talousvaliokunta korostaa, että Suomen tulee asetusehdotuksen jatkovalmistelussa varmistaa, että sääntelyn Suomeen kohdistuvat vaikutukset ovat sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti hyväksyttäviä eivätkä Suomelle kohdistuvat tosiasialliset kustannukset tai niiden osuus ole kohtuuttoman suuria suhteessa Suomen maksuosuuteen EU:n budjetista. Samoin olennaista on tarkastella EU:n energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden ja keinojen ristikkäisvaikutuksia: on varmistettava, että ehdotus on yhteensopiva energiapolitiikan, strategisen resilienssin sekä vihreän siirtymän tavoitteiden kanssa.
Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että ehdotuksen vaikutusarvioissa ei ole tarkasteltu sääntelyn epäsuoria vaikutuksia ja kustannuksia: puun saatavuuden heikkenemisellä voi olla merkittäviä vaikutuksia arvonlisäykseen ja työllisyyteen metsäsektorilla sekä muilla kansantalouden toimialoilla. Talousvaliokunta kiinnittää lisäksi huomiota tarpeeseen arvioida ehdotuksen verotuloihin liittyviä ja aluetaloudellisia vaikutuksia. Erityisesti turvepeltojen ennallistamista koskevilla tavoitteilla olisi aluetaloudellisia vaikutuksia, eikä ehdotuksessa ole myöskään arvioitu asian merkitystä huoltovarmuuden tai ruokaturvan kannalta, joihin sillä on vaikutusta.
Talousvaliokunta kiinnittää kriittistä huomiota ehdotuksen kustannusten arvioihin sisältyviin merkittäviin epävarmuuksiin. Kustannukset riippuvat keskeisesti ennallistettavista pinta-aloista, jotka puolestaan riippuvat luonnon tilasta. Monen luontotyypin kohdalla iso osa pinta-alasta on kuitenkin komission ehdotuksen liitteen mukaan tuntematon, jolloin todellista ennallistamisen tarvetta on vaikeaa arvioida. Myös Suomessa on merkittävää epävarmuutta siitä, mitkä ovat heikentyneessä tilassa olevia elinympäristöjä ja missä ne sijaitsevat.
Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että valtioneuvosto kannattaa sitovaa tavoitetasoa pakottavaan lainsäädäntöön, mutta samalla valtioneuvosto pitää tärkeänä, että luonnon tilan parantamista koskevat toimet perustuvat ensisijaisesti maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Talousvaliokunta esittääkin huolensa, milloin sitova tavoitetaso onnistutaan varmuudella saavuttamaan vapaaehtoisin toimin, joiden varaan valtioneuvosto kannassaan nojaa. Talousvaliokunta katsoo, että valtioneuvoston olisi tarkasteltava myös sitä, miten suunnitellaan meneteltävän, jos sitovia, hyvin kunnianhimoisia tavoitetasoja ei saavuteta vapaaehtoisin toimin. Koska valtioneuvoston kanta perustuu vapaaehtoisuuteen perustuvaan etenemiseen, ei siinä ole tarkasteltu esimerkiksi omaisuudensuojan näkökulmaa tai kustannusvaikutuksia. Talousvaliokunta katsoo tämän olevan merkittävä puute, ja sillä on merkittäviä vaikutuksia säädösehdotuksen kokonaisvaikutuksiin.
Ehdotukseen sisältyisi ns. heikentymättömyysvelvoite, joka ulottuisi kaikkiin luontodirektiivin liitteessä I lueteltuihin luontotyyppien esiintymiin riippumatta siitä, onko jäsenvaltio sisällyttänyt esiintymän kansalliseen Natura 2000 -verkostoon vai ei. Talousvaliokunta pitää valtioneuvoston tavoin ehdotusta suhteellisuusperiaatteen kannalta ongelmallisena eikä kannata asetusehdotusta ehdotetussa muodossaan. Ehdotuksen on arvioitu merkitsevän ehdotetussa muodossaan tiettyjen luontotyyppien ja elinympäristöjen ehdotonta heikentämiskieltoa.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä selvittää heikentymättömyysvelvoitteen merkitystä ja vaikutuksia erityisesti energia-alan hankkeiden ja muiden toimialojen lupamenettelyjen sekä hallinnollisen taakan kannalta. Sääntelyn tulee turvata riittävä kansallinen liikkumavara, eikä se saa vaarantaa uusiutuvan energian tuotannon, energiaverkkojen ja kestävän metsätalouden toteuttamisen tavoitteita. Sääntely ei saa johtaa tilanteeseen, jossa toisaalla pyritään nopeuttamaan ja joustavoittamaan uusiutuvan energian tuotannon luvitusta ja rakentamista, mutta toisaalla tehtäisiin niiden toteuttaminen tai mahdollisesti myös olemassa olevien laitosten ylläpito mahdottomaksi.
Komissio arvioi Suomelle syntyvän ehdotuksen vaikutuksesta vuosittain 9,7 miljardia euroa laskennallisia hyötyjä ekosysteemipalvelujen kasvun myötä: euromääräisen hyödyn on arvioitu olevan kymmenkertainen ennallistamisen kustannuksiin verrattuna. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen voi luoda myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja innovaatioita. Samalla luontopääoman ja ekosysteemipalveluiden tuottamien hyötyjen arviointi ja arvottaminen on vaikeaa: kyse on suurelta osin ns. markkinattomista hyödyistä.
Talousvaliokunnan saaman selvityksen perusteella ennallistamisen hyötyjä koskevat, laskelmien taustalla olevia tutkimukset perustuvat osittain Suomen olosuhteista vahvasti eroaviin maihin. Suomen olosuhteissa hyötyjen määrä ei kuitenkaan kasva lineaarisesti suhteessa ennallistettavaan pinta-alaan, minkä vuoksi esitettyä kokonaishyötyä on pidetty todennäköisesti merkittävänä yliarviona. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota laskelmiin liittyviin merkittäviin epävarmuuksiin ja pitää välttämättömänä arvioida ehdotuksen tosiasiallisia vaikutuksia Suomen olosuhteissa ottaen huomioon myös sen alueelliset ja talouden toimialoihin kohdistuvat vaikutukset. Suomi ei voi sitoutua lainsäädäntöaloitteen mittaviin velvoitteisiin ilman, että niiden vaikutukset ovat paremmin selvillä.
Ehdotuksen tietopohjan puutteet ja keinojen kustannustehokkaan kohdistamisen tarve puoltavat jäsenvaltioiden toimivallan merkittävää lisäämistä ennallistamistoimien valinnassa ja kohdistamisessa. Talousvaliokunta katsoo, että Suomen tulisi vielä pohtia linjaa, että ehdotus muutettaisiin direktiiviksi. Talousvaliokunta pitää tärkeänä myös ennallistamistoimien laaja-alaista tarkastelua: ennallistaminen tulisi mahdollistaa myös samanaikaisesti taloudellisen toiminnan kanssa.
Talousvaliokunta yhtyy valtioneuvoston arvioon tarpeesta täydentää ehdotuksen vaikutusarviointia. Ehdotuksen vaikutusten arvioinnin ja keinojen oikeasuhtaisuuden varmistamisen kannalta olennaista on, etteivät sääntelyn sisältö ja soveltamisala jää riippuvaisiksi ehdotetuista delegoiduista säädöksistä. Talousvaliokunta suhtautuu kielteisesti delegoitujen säädösten käyttöön esitetyssä laajuudessa, joka koskee erityisesti asetuksen liitteitä I—VI.
Kokoavia huomioita
Luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä estävää sääntelyä tarvitaan myös talouden näkökulmasta: luontokato muodostaa ilmastokriisiin rinnastuvan uhan ihmisten talouden ja yhteiskunnan hyvinvoinnille ja häiriönsietokyvylle. Luontopääoman uusiutuminen ja sen tuottamien ihmisille välttämättöminen ns. ekosysteemipalvelujen tuotanto riippuu luonnon monimuotoisuudesta, joka edellyttää riittävää suojelua ja ennallistamista. Talousvaliokunta korostaa, että edellä esitetyt asetusehdotusta koskevat kriittiset arviot eivät siten liity ehdotuksen tavoitteina oleviin luontokadon torjumiseen tai luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Ehdotuksen ongelmana ovat erityisesti ehdotetun sääntelytavan ja siihen liittyvän tietopohjan merkittävät puutteet sekä määritelmien ja laskentaperusteiden epätäsmällisyys, jotka tekevät sääntelyn vaikutusten arvioinnista ja ennakoinnista erittäin vaikeaa. Sääntelyn sosiaalinen ja taloudellinen hyväksyttävyys edellyttää myös, että sääntelyn keinot ovat kustannustehokkaita ja kansallisiin olosuhteisiin sopivia ja etteivät sen valtiontaloudelliset vaikutukset ole kohtuuttomia.
Edellä esitetyillä perusteilla talousvaliokunta katsoo, että Suomen ei tule hyväksyä esitystä ehdotetussa muodossaan, vaan sitä koskevissa jatkoneuvotteluissa tulee edellyttää valtioneuvoston kannassa todettuja ja edellä tässä lausunnossa esitettyjä muutoksia. Ehdotuksen jatkovalmistelun aikana on toteutettava kattavaa ehdotuksen kustannusten ja hyötyjen arviointia sääntelyn hyväksyttävyyden selvittämiseksi. Talousvaliokunta edellyttää, että Suomi vaikuttaa asetuksen jatkovalmistelussa aktiivisesti yhdessä samanmielisten jäsenvaltioiden kanssa niin, että asetuksessa turvataan tarkoituksenmukaisuus, riittävä kansallinen liikkumavara, velvoitteiden oikeasuhtaisuus sekä jäsenvaltioille aiheutuvien kustannusten kohtuullisuus ja oikeudenmukainen kohdistuminen.