Hallituksen esityksessä uudistettaisiin nykyinen alkoholilainsäädäntö. Lain tarkoituksena olisi — kuten nykyisinkin — ehkäistä alkoholin aiheuttamia haittoja. Esityksen merkittävimmät muutokset liittyvät alkoholijuomien saatavuuden lisäämiseen vähittäiskaupoissa ja valvonnan menettelyjen muuttumiseen. Esitys sisältää myös säännöksiä, joiden tavoitteena on vähentää yrityksille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa. Talousvaliokunta pitää tätä myönteisenä lähtökohtana erityisesti matkailu- ja ravintolaelinkeinon näkökulmasta. Uudistuksen kaikki osat eivät suoranaisesti vähennä yritystoiminnan kustannuksia, mutta sääntelytaakan kevenemisen arvioidaan parantavan välillisesti yritysten toimintaedellytyksiä: uudistuksessa on pyritty löytämään tyydyttävä tasapaino alkoholin aiheuttamien kansanterveydellisten haittojen vähentämisen ja elinkeinoelämän tarpeiden välillä.  

Talousvaliokunta korostaa elintarvikeviennin, mukaan lukien alkoholituotteet, merkitystä Suomen elinkeinoelämälle ja vaihtotaseelle. Suomella on poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat profiloitua kansainvälisillä elintarvikkeiden markkinoilla puhtaisiin luonnontuotteisiin perustuvien elintarvikkeiden tuottajamaana. Kansallisella lainsäädännöllä ei tule asettaa esteitä tämän toimialan kehitykselle, mikä merkitsee, että muun muassa alkoholituotteiden ulkomaille suuntautuva verkkokauppa tulee olla sallittua. 

Talousvaliokunta pitää alkoholilainsäädännön nykytilaa monimutkaisena, paikoin tarpeettoman yksityiskohtaisena ja epätasapuolisiin kilpailuolosuhteisiin johtavana. Valiokunta puoltaakin lainsäädännön kokonaisuudistusta kiinnittäen tässä lausunnossaan huomion eräisiin, toimialansa kannalta keskeisiin seikkoihin.  

1. lakiehdotuksen 13 pykälässä säädettäisiin tämän lain mukaisten lupien myöntämisen yleisistä edellytyksistä. Ottaen huomioon, että alkoholilaissa tarkoitettuun elinkeinotoimintaan liittyy sekä verotukseen että ihmisten terveyden suojeluun liittyviä velvoitteita, talousvaliokunta pitää perusteltuna, että luvan hakijan on oltava täysi-ikäinen eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole rajoitettu, että hakija ei saa olla konkurssissa ja että hakijan tulee kyetä varallisuutensa puolesta huolehtimaan toiminnasta ja lakisääteisten velvollisuuksien täyttämisestä.  

Luvan myöntämisen edellytyksenä on edellä mainitun lisäksi, että luvan hakija tunnetaan luotettavaksi ja että hän on henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan tehtävään sopiva. Jos hakijana olisi oikeushenkilö, tämä vaatimus koskisi myös oikeushenkilön hallintoelimeen kuuluvaa henkilöä, toimitusjohtajaa tai avoimessa yhtiössä vastuunalaista yhtiömiestä taikka kommandiittiyhtiössä vastuunalaista yhtiömiestä.  

Luvan myöntämisen edellytykset voidaan arvioida tosiasiallisten olosuhteiden mukaisesti, jos hakemuksesta tai olosuhteista muutoin käy selvästi ilmi, että hakijaan liittyvät järjestelyt on esitetty tosiasiallisten olosuhteiden vastaisesti luvan myöntämisen edellytyksistä annettujen säännösten kiertämiseksi. 

Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että oikeushenkilön puolesta määräämisvaltaa käyttävän hallituksen jäsenenä, toimitusjohtajana, prokuristina tai jopa ilman muodollista asemaa toimiva henkilö täyttää luvan myöntämisen edellytykset. Talousvaliokunta pitää säännöksen avointa kirjoitustapaa ongelmallisena, kun tällä tavoin avoimeksi jätetty edellytys luotettavuudesta ja sopivista henkilökohtaisista ominaisuuksista ulotetaan koskemaan jopa "ilman muodollista asemaa" toimiviin henkilöihin. Säännös on oikeusvarmuuden, säännöksen sisällön selvittämisen ja viranomaiskäytännön ennakoitavuuden kannalta varsin hankala. Talousvaliokunta kiinnittääkin huomion lainsäädännön selkeys- ja ennakoitavuusvaatimukseen: hallituksen esityksen mukainen sääntely jättää viranomaisharkinnalle huomattavan laajan soveltamisalan. Edellä mainittuun säännökseen perustuva viranomaispäätös voi olla käytännössä myös hyvin vaikea riitauttaa muutoksenhakuprosessissa.  

Viranomaisen harkintavallan laajuus nousee esille myös saman lain 22 §:ssä, jossa säädetään lupaviranomaisen oikeudesta määrätä anniskelulupaan, anniskelualueeseen tai anniskeluaikaan liittyviä ehtoja ja rajoituksia. Talousvaliokunta pitää tässäkin ongelmallisena, jos eri alueilla toimivat yritykset joutuisivat eriarvoiseen asemaan lupaviranomaisten näkemysten mahdollisesti erotessa toisistaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan tulisi arvioida, onko lupaviranomaiselle tarkoituksenmukaista antaa näin laaja harkintavalta kaikkien lainkohdassa tarkoitettujen asioiden osalta. Mikäli lupaviranomaisten harkintavalta on laaja, on huolehdittava siitä, että lupaviranomaisten linjaukset ovat yhtenäisiä kaikilla alueilla. 

Hallituksen esitykseen sisältyy lisäksi muitakin harkinnanvaraisia vaatimuksia, kuten velvoite asettaa järjestyksenvalvoja jokaista alkavaa 100 asiakaspaikkaa kohti yksinomaan valvomaan järjestystä, jos anniskelua jatketaan klo 1.30 jälkeen (45 §). Talousvaliokunta pitää tätä säännöstä ongelmallisena elinkeinonharjoittajan kannalta, vaikka lakiehdotuksen mukaan lupaviranomainen voisikin myöntää siitä poikkeuksen. Voimassa olevan lainsäädännön mukaan järjestyksenvalvoja asetetaan tarpeen mukaan.  

Uusien velvoitteiden vastapainoksi hallituksen esityksessä ehdotetaan luvanhaltijoille omavalvontavelvoitetta. Esityksen 56 §:n mukaan luvanhaltioiden tulisi itse suunnitella ja päättää toimenpiteistä, joilla varmistettaisiin heidän toimintansa lainmukaisuus. Valiokunta esittää harkittavaksi, voisiko edellä kuvatut järjestyksenvalvontaa koskevat säännökset korvata omavalvonnan ja sitä koskevan suunnitelman keinoin. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että järjestyksenvalvontatehtävää hoitavalla henkilöllä tulee olla mahdollisuus — mikäli muut ammatilliset edellytykset täyttyvät — tehdä työvuoronsa aikana myös muita kuin yksinomaan järjestyksenvalvontaan liittyviä työtehtäviä. 

Talousvaliokunta kannattaa joka tapauksessa omavalvonnan soveltamisalan kasvattamista ja huomauttaa, että tämän kehityssuunnan kanssa olisi johdonmukaista velvoittaa anniskeluluvan haltijat käyttämään tyyppihyväksyttyjä kassakoneita. Talousvaliokunta katsoo, että tyyppihyväksytyn kassakoneen käytöllä on merkittävä vaikutus pyrittäessä estämään ohimyyntiä ja muita harmaan talouden ilmenemismuotoja. Talousvaliokunta katsoo myös, että omavalvonnan piiriin pitäisi ilman lupaviranomaisen harkintavaltaa kuulua sellaiset toiminnot ravintola-anniskelussa, joilla ei ole merkitystä laissa tarkoitettujen alkoholihaittojen tai turvallisuuden kannalta. Tästä esimerkki on 36 §:ssä mainittu asiakkaan itsensä suorittama alkoholiannoksen kuljettaminen itsepalvelutiskiltä esim. terassin pöytään, vaikka matka sisältäisi lyhyen osuuden, joka ei ole anniskelualuetta. 

Hallituksen esityksen (1. lakiehdotuksen 43 §) mukaan alkoholijuomien anniskelu on sallittu klo 1.30 saakka eräin pykälässä määritellyin juhlapyhiin liittyvin poikkeuksin. Anniskelua saa kuitenkin jatkaa klo 1.30 jälkeen enintään klo 4:ään saakka lupaviranomaiselle tehdyn kirjallisen ilmoituksen perusteella (44 §). Saman lainkohdan mukaan anniskelua ei kuitenkaan saa jatkaa klo 1.30 jälkeen ulkotiloissa. Talousvaliokunta pitää tätä kategorista kieltoa epätarkoituksenmukaisena rajoituksena ottaen huomioon erityisesti lupaviranomaisen, terveydensuojeluviranomaisen ja kunnan oikeus anniskelun kieltämiseen anniskelusta aiheutuvien haittojen perusteella. Talousvaliokunta esittää, että ulkotiloissa tapahtuva anniskelu olisi ilmoituksenvaraisesti sallittua klo 4:ään saakka yhdenmukaisesti sisätiloissa tapahtuvan anniskelun sääntelyn kanssa. 

1. lakiehdotuksen 9 §:ssä säädettäisiin luvan myöntämisestä ja luvan voimassaolosta. Pykälän 2 momenttiin on otettu säännös, jonka mukaan laissa tarkoitettuihin lupiin ei sovelleta palvelujen tarjoamisesta annetun lain (1166/2009) 13 §:ää. Talousvaliokunta katsoo, että pykälän 2 momentti tulee poistaa. Lailla palvelujen tarjoamisesta on pantu kansallisesti täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/123/EY palveluista sisämarkkinoilla. Laissa säädetään palveluiden tarjoamisen edellytyksenä olevan luvan myöntämisestä, ja lain 11—13 §:ään sisältyy lupamenettelyn kannalta keskeisiä viranomaisia koskevia velvoitteita. Lain 11 §:ssä säädetään, että viranomaisen tulee antaa luvan hakijalle saapumistodistus. Lain 12 §:ssä säädetään lupahakemuksen käsittelyajasta ja 13 §:ssä luvan tulemisesta automaattisesti myönnetyksi tilanteessa, jossa viranomainen ei ole itse arvioimansa käsittelyajan kuluessa ratkaissut hakemusta. Talousvaliokunta katsoo, että palveluiden tarjoamisesta annetun lain 11—13 §:ien säännöksiä tulee soveltaa myös alkoholilaissa tarkoitettuihin lupamenettelyihin, eikä niistä voida poiketa erityislaissa. 

Esityksessä ehdotetaan muun ohella muutettavaksi alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeutta sallimalla luvanvaraiseen vähittäismyyntiin kaikki enintään 5,5 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävät alkoholijuomat. Tilaviinin ja sahdin erityisten vähittäismyyntilupien rinnalle on tarkoitus ottaa käyttöön käsityöläisoluiden vähittäismyyntilupajärjestelmä. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tilaviinin ja käsityöläisoluen vähittäismyyntipaikkaa koskeva sääntely 1. lakiehdotuksen 17 §:n 2 momentissa on varsin joustamaton. Tilaviinin tai käsityöläisoluen valmistustiloja voi olla vaikea pitää liiketaloudellisesti kannattavina sellaisessa paikassa, joka olisi puolestaan optimaalinen myyntipisteenä kuluttajien tavoittamiseksi. Valiokunta esittääkin säännöstä muutettavaksi siten, että se mahdollistaa vähittäismyyntipaikan tarkoituksenmukaisen sijainnin asiakkaiden ja liiketoiminnan näkökulmasta.  

Myyntipisteitä koskevaan sääntelyyn liittyy myös kysymys näiden lukumäärästä. Yhdellä valmistusluvalla saa luvan vain yhteen vähittäismyyntipaikkaan. Tämä merkitsee, että esimerkiksi pienpanimot, joilla on yhdellä valmistusluvalla toiminnassa useampi panimolaitteisto eri valmistuspaikoissa, eivät voi myydä tuotteitaan kuin yhdestä vähittäismyyntipaikasta. Valiokunta pitää tärkeänä, että säännöstä muutetaan vähintään siten, että mahdollistetaan myynti kunkin valmistuspaikan yhteydessä. Lisäksi talousvaliokunta ehdottaa, että viinitiloille tulisi mahdolliseksi, EU-säännösten puitteissa, myynti tilaviinin vähittäismyyntipaikasta. 

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että alkoholialan pienille toimijoille asetetut rajoitukset eivät ole omiaan edistämään orastavan toimialan kasvua ja yritysten välistä yhteistyötä, jonka merkitys erityisesti maaseudulla korostuu. Valiokunta pitää ehdotettuja rajoja alhaisina ja arvioi rajojen alhaisuuden hankaloittavan toimialan kehitystä tavalla, joka ei ole tasapainossa käsillä olevan sääntelyn kansanterveydellisten tavoitteidenkaan kannalta. Talousvaliokunta ehdottaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan arvioivan rajoitusten väljentämisen mahdollisuutta vähintään siten, että vientiin menevää tuotantoa ei oteta huomioon tuotantorajoitusta laskettaessa.  

Hallituksen esityksen mukaan tapahtuma-, kokous- ja juhlatila ja vastaava alue voidaan tilan tai alueen omistajan tai haltijan hakemuksesta hyväksyä anniskelualueeksi (1. lakiehdotuksen 20 §). Se, jolle on myönnetty anniskelulupa, saa anniskella hyväksytyllä anniskelualueella tehtyään ilmoituksen lupaviranomaiselle. Säännös keventää anniskeluravintoloiden mahdollisuuksia anniskella esimerkiksi yritystilaisuuksissa ja tapahtumissa. Esitys on myönteinen muutos myös ohjelmapalveluyrityksille, kun esimerkiksi retkeilyreittien taukopaikoille voidaan sallia anniskelu ilmoituksenvaraisesti. Talousvaliokunta huomauttaa kuitenkin, että tähän liittyvä vaatimus anniskelualueiden ennakollisesta ja maksullisesta hyväksymisestä vähentää säännöksen merkitystä huomattavasti. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että sääntelyä tarkennetaan siten, että ennakollista hyväksyntää vaaditaan vain alueilta, joilla anniskellaan kokoontumislaissa tarkoitettujen yleisötilaisuuksien yhteydessä. 

Talousvaliokunnan saama asiantuntijaselvitys on osin ristiriitainen sen suhteen, onko ehdotuksen mukaisessa lainsäädännössä alkoholin etämyynti sallittua. Ehdotetun 32 §:n mukaan alkoholia saa tuoda maahan ilman erillistä maahantuontilupaa omaa käyttöä varten sekä kaupalliseen tai muuhun elinkeinotarkoituksen. Kaupallisessa tai muussa elinkeinotarkoituksessa enemmän kuin 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältäviä alkoholijuomia käyttävä tarvitsee kuitenkin maahan tuotavan alkoholijuoman osalta toimintaansa tämän lain mukaisen luvan.  

Suomen valtio on antanut käsittelyssä olevasta lakiuudistuksesta Euroopan komissiolle lausunnon alkoholin etämyyntiä koskien. Lausunnon mukaan alkoholilain uudistuksen lähtökohta on, että voimassa oleva alkoholin etämyynnin kielto säilyisi nykymuodossaan tai lakiehdotuksen mukaisena. EU-tuomioistuin on todennut asiassa (C-198/14), että "...SEUT 34 ja 36 artiklaa on tulkittava siten, että kun pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen jäsenvaltion säännöstön mukaan myyjä, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon, tarvitsee vähittäismyyntiluvan voidakseen tuoda alkoholijuomia vähittäismyyntiin ensin mainitussa jäsenvaltiossa asuville kuluttajille tilanteessa, jossa myyjä huolehtii kyseisten juomien kuljetuksesta tai antaa sen kolmannen tehtäväksi, mainitut artiklat eivät ole esteenä tällaiselle säännöstölle, kunhan tämä säännöstö on sellainen, että sillä voidaan taata tavoitellun päämäärän toteuttaminen eli tässä tapauksessa kansanterveyden ja yleisen järjestyksen suojelu; tätä päämäärää ei voida saavuttaa vähemmän rajoittavilla toimenpiteillä vähintään yhtä tehokkaasti, eikä kyseinen säännöstö ole mielivaltainen syrjinnän keino tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peitelty rajoitus…". EU-tuomioistuin näyttäisi siis hyväksyvän suomalaisen alkoholin vähittäismyyntiä koskevan luvanvaraisuuden, joskin tietyin varauksin. Talousvaliokunta kiinnittää huomiota tuomiosta ilmeneviin syrjimättömyysperiaatteeseen ja suhteellisuusperiaatteeseen.  

Komissio on kuitenkin lausunnossaan (15.3.2017) todennut, että vähittäismyyntimonopolin ulkopuolella vähittäismyynnissä myytävien alkoholijuomien valikoiman laajentaminen ei vaikuta johdonmukaiselta sen tavoitteen kanssa, että sääntelyllä ja monopolilla pyritään vähentämään alkoholin kulutusta. Talousvaliokunta pitää tarpeellisena selvittää etämyynnin edellytysten parantamista elinkeinotoiminnan näkökulmasta. Samalla varmistetaan, että kaikki julkisoikeudelliset velvoitteet tulevat hoidetuiksi Suomen lain mukaisesti ja EU:n komission antaman lausunnon edellytykset täyttyvät. 

Talousvaliokunta huomauttaa sisämarkkinoiden vapauksien toteutumiseen liittyen, että hallituksen esityksen mukaisesta pykälistöstä ei käy selkeästi ilmi kuluttajan omaan käyttöön etämyynnin avulla tilaaman alkoholin maahantuonnin kielto. Alkoholin etämyynnin kielto näyttäisi ilmenevän yksinomaan säännöksen perusteluista, kun pykälän (32 §) sanamuoto näyttäisi viittaavan sallittavuuteen. 

Talousvaliokunta kiinnittää huomiota siten muodostuvaan ehdotetun säädöstekstin ja sen perusteluiden väliseen ristiriitaan, joka on omiaan heikentämään oikeusvarmuutta. Talousvaliokunta esittää, että sosiaali- ja terveysvaliokunta täsmentäisi mietinnössään lainsäätäjän tarkoitusta tältä osin, ja toistaa tässä lausunnossaan jo aiemmin esittämänsä huolen lainsäädännön epäselvyydestä. 

Hallituksen esityksen perusteluiden mukainen kielto on talousvaliokunnan käsityksen mukaan ristiriidassa sisämarkkinoiden tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkuvuuden periaatteen kanssa. 

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty ristiriitaisia käsityksiä siitä, kuinka ehdotetut muutokset tulisivat vaikuttamaan kuluttajakäyttäytymiseen mukaan lukien matkustajatuonti. Valiokunta toteaa, että sisämarkkinoiden voimassa olevaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta hyödyntäen valtiosta toiseen kuljetettava alkoholi ei voi päätyä kattavasti tilastoihin. Samoin veronkorotusten dynaamisia vaikutuksia on vaikea ennakoida. Kansainväliset vertailut kysynnän siirtymisestä tuotekategoriasta toiseen lainsäädännön muutosten johdosta ovat vaikeasti sovellettavissa Suomeen kansalaisten kulutustottumusten erilaisuuden vuoksi. 

Talousvaliokunta katsoo, että lainsäädäntöä tulee selventää monin osin, mutta erityisen vaikeaselkoinen se on yksityistilaisuuksien anniskelun ja verkkokaupan osalta. Ehdotettu sääntely jättää osin epäselväksi, mikä merkitys anniskelutilan omistuksella on toiminnan sallittavuuden kannalta. 1. lakiehdotuksen mukaan (19 §) anniskelulupa saadaan myöntää eräin edellytyksin "luvanhaltijan kokoustilassa tai vastaavalla alueella." Valiokunta pitää tärkeänä, että säädettävässä laissa selväsanaisesti todetaan, miten suljetuissa yksityistilaisuuksissa voidaan tarjoilla alkoholia, kun alkoholin välittämisestä ja luovuttamisesta ei peritä palkkiota tai palkkiota ei peritä muilla tavoin. Samalla on huolehdittava kilpailun tasapuolisuudesta suhteessa ravintola-alan yrittäjiin. Talousvaliokunta arvioi, että anniskelutilan juridismuodolliset omistussuhteet eivät voi olla alkoholilain kansanterveydellisten tavoitteiden toteutumisen kannalta relevantti seikka. Samoin talousvaliokunta kiinnittää huomiota vientimarkkinoille suunnatun verkkokaupan sääntelyn epäselvyyteen. Ehdotettu sääntely ei ole täysin selvä sen suhteen, millä reunaehdoilla alkoholin verkkokauppa on sallittua. Talousvaliokunta korostaa, että kansallisen lainsäädäntömme tulee mahdollistaa suomalaisten toimijoiden liiketoiminta ulkomailla niissä rajoissa, kun se noiden valtioiden lainsäädännössä on sallittua.  

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin huoli säädännäisen oikeuden ja viranomaiskäytäntöjen välisestä kuilusta. Erityisen huolta herättävänä on pidetty viranomaismenettelyjä, joissa luvanhakijalle tai -haltijalle annetaan suullisesti toimintaohjeita luvan menettämisen uhalla. Elinkeinonharjoittajien ja yksityisten kansalaisten oikeusasema ei ole riittävällä tavalla ennakoitavissa, jos viranomaiskäytännöin voidaan lain tulkinnalla laventaa rajoitusten soveltamisalaa tai kaventaa elinkeinonharjoittajien toiminnanvapautta. Nykymuotoinen yksityiskohtainen sääntely on myös johtanut paikoin epätarkoituksenmukaisiksi koettuihin hallinnollisiin prosesseihin ja kansalaisten oikeustajua koetteleviin käytäntöihin. Käsillä oleva hallituksen esitys ei täysin poista tätä ongelmaa, mutta on kokonaisuutena arvioiden muutos oikeaan suuntaan. Esitys on maltillinen askel kohti yleiseurooppalaista sääntelyä, kuitenkaan merkittävästi muuttamatta kansallista alkoholipolitiikkamme linjausta.