VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ

Ehdotus

Kokonaisriskipainolattia (output floor) 

Kokonaisriskipainolattia 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 92 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että sisäisiä riskimalleja käyttävien luottolaitosten tulisi soveltaa kokonaisriskipainolattiaa: luottolaitoksen vakavaraisuuslaskennassa sovellettavien riskipainotettujen erien yhteismäärä ei saa alittaa määrää, joka vastaa 72,5 prosenttia standardimenetelmällä määritettävien erien kokonaisriskistä. Sisäisten riskimallien avulla saavutettu kevennys suhteessa standardimenetelmällä laskettuihin vaatimuksiin voisi näin ollen olla enintään 27,5 prosenttia. 

Kokonaisriskipainolattia laskettaisiin ainoastaan konsolidoidulla tasolla, jolloin vaatimus ei olisi sitova yksittäisille samaan konsolidointiryhmään kuuluville luottolaitoksille, vaan ainoastaan ryhmittymätasolla. Jos luottolaitoksella on kuitenkin rajat ylittävää toimintaa muissa ETA-valtioissa, tulee kokonaisriskipainolattian vaikutus jakaa riskipainotettujen erien mukaisessa suhteessa muihin ETA-valtioihin sijoittautuneille tytärluottolaitoksille.  

Siirtymäaikajärjestelyt kokonaisriskipainolattiaa, yritysluottoja, asuntoluottoja ja johdannaisvastapuoliriskejä koskien 

Kokonaisriskipainolattia tulisi käyttöön vaiheittain siten, että riskipainolattian lopullista tasoa (72,5 %) sovellettaisiin vuoden 2030 alusta lukien. Lisäksi siirtymäaikana sovellettaisiin luottoluokittelemattomiin yritysluottoihin, matalariskisiin asuntoluottoihin ja johdannaisiin liittyvien vastapuoliriskien sektorikohtaisia, Basel III -standardeista poikkeavia erillishuojennuksia. Siirtymäaikojen keskeisenä tarkoituksena on antaa komissiolle riittävästi aikaa sen arvioimiseksi, onko poikkeusten mukaiselle tai niiden suuntaiselle pysyvämmälle lainsäädännölle tarvetta, sekä tarvittavan lainvalmistelun toteuttamiselle. Siirtymäaikajärjestelyistä säädettäisiin EU:n vakavaraisuusasetuksen ehdotetussa 465 artiklassa. 

Kokonaisriskipainolattian laskennan pohjana käytettävässä standardimenetelmässä olisi mahdollista soveltaa yritysluottoihin, joilla ei ole ulkoista luottoluokitusta, 65 prosentin riskipainoa. Edellytyksenä olisi, että luottolaitoksen sisäisen riskimallin mukaan yritysvastapuolen maksukyvyttömyystodennäköisyys on enintään 0,5 prosenttia, mikä todennäköisyys vastaa ulkoisten luottoluokitusten mukaisen investointiluokan (investment grade) keskeistä kriteeriä. Kyseessä olisi vuoden 2032 loppuun saakka ulottuva siirtymäaikajärjestely. 

Euroopan pankkiviranomaisen tulisi siirtymäkauden kestäessä arvioida luottoluokittajien tekemien luottoluokitusten saatavuutta. Euroopan pankkiviranomaisen olisi annettava selvityksensä komissiolle vuoden 2028 loppuun mennessä. Komission tulee tarvittaessa antaa Euroopan pankkiviranomaisen laatiman selvityksen pohjalta, huomioiden soveltuvin osin myös Baselin pankkivalvontakomitean antamat standardit, yritysten luottoluokitteluun liittyvä lainsäädäntöehdotus vuoden 2031 loppuun mennessä.  

Matalariskisten asuntoluottojen osalta jäsenvaltioilla olisi optio soveltaa kokonaisriskipainolattian laskennan pohjana käytettävässä standardimenetelmässä matalampia riskipainoja vuoden 2032 loppuun saakka kestävänä siirtymäaikana. Siirtymäaikana sallittuja matalampia riskipainoja olisi sallittua soveltaa edellyttäen, että luottolaitoksen asuntoluottojen tappiohistoria ei ylitä ehdotuksen mukaisessa EU:n vakavaraisuusasetuksen uudessa 465 artiklan 5 kohdassa tarkemmin määriteltyjä kriteereitä ja asuntoluoton velallinen vastaa luotosta vakuusomaisuuden ohella muulla varallisuudellaan ja tuloillaan. Matalampi riskipaino soveltuisi riippumatta asuntoluoton luototussuhteesta, jolloin matalampi riskipainokohtelu soveltuisi myös korkeilla luototussuhteilla myönnettyihin asuntoluottoihin. Matalampaa riskipainoa olisi sallittua käyttää ainoastaan optiota käyttävässä jäsenvaltiossa sijaitseviin asuntoluottoihin. Jäsenvaltio-option käyttöön liittyisi ilmoitusvelvollisuus Euroopan pankkiviranomaiselle.  

Euroopan pankkiviranomaisen olisi niin ikään arvioitava asuntoluottoihin liittyvän poikkeuksen käyttöä ja tehtävä vuoden 2028 loppuun mennessä komissiolle selvitys siirtymäajan piiriin kuuluvien asuntoluottojen riskipainojen asianmukaisuudesta. Euroopan pankkiviranomaisen tekemän selvityksen pohjalta, ja huomioiden myös soveltuvin osin Baselin pankkivalvontakomitean standardit, komission tulisi tarvittaessa tehdä lainsäädäntöehdotus pysyvämmiksi lainsäädäntömuutoksiksi vuoden 2031 loppuun mennessä. 

Kokonaisriskipainolattian laskennan pohjana käytettävän johdannaisvastapuoliriskin standardimenetelmän (SA-CCR) mukainen alfa-kerroin asetettaisiin 1:ksi vuoden 2029 loppuun kestäväksi siirtymäajaksi, poiketen Basel III -standardien mukaisesta kertoimesta (1,4). Komissiolla olisi toimivalta antaa delegoitu asetus alfa-kertoimen pysyväksi muuttamiseksi. Poikkeussäännöstä ja komission delegoitua asetusta on perusteltu erityisellä tarpeella reagoida kansainvälisen sääntely-ympäristön kehitykseen tässä tietyssä osa-alueessa. 

Luottoriski 

Luottolaitosvastapuoliriski 

Luottolaitosvastapuoliriskin standardimenetelmää koskevia EU:n vakavaraisuusasetuksen 120–121 artikloja ehdotetaan muutettavaksi Basel III - standardeja vastaavaksi. Luottoluokiteltuihin luottolaitoksiin liittyvän vastapuoliriskin riskipainokoreja (120 artikla) tarkennettaisiin Basel III -standardien mukaisesti. Luottoluokkaan 2 kuuluvien luottolaitosten vastapuoliriskiä ehdotetaan madallettavaksi 50 prosentista 30 prosenttiin. Lyhytaikaiseksi luottolaitosvastapuoliriskiksi laskettaisiin nykyisellään juoksuajaltaan enintään kolmen kuukauden mittaisten sitoumusten ohella jatkossa myös tavaraviennin rahoittamiseen liittyvät sitoumukset, kun sitoumuksen juoksuaika on enintään kuusi kuukautta. 

Luottoluokittelemattomiin luottolaitoksiin liittyviin vastapuoliriskeihin (uusi 121 artikla) ehdotetaan uutta standardimenetelmää, jonka mukaisesti luottolaitosvastapuoliriskit jaettaisiin kolmeen eri riskipainokoriin (A, B ja C). Riskipainotuksessa huomioitaisiin lisäksi, onko kyse lyhyt-aikaisesta vastapuoliriskistä. Luottoluokittelemattoman luottolaitoksen vastapuoliriski ei siten enää määräytyisi suoraan luottolaitoksen kotivaltion luottoluokituksen mukaisesti. 

Yritysluotot 

Yritysluottojen luottoriskin standardimenetelmää koskevaa EU:n vakavaraisuusasetuksen 122 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi Basel III -standardien mukaisella tavalla. Keskeisimpinä muutoksina ovat, että luottoluokkaan 3 kuuluvien yritysluottojen riskipaino laskisi 100 prosentista 75 prosenttiin, ja että luottoluokittelemattoman yrityksen riskipaino ei enää missään tilanteessa riippuisi yrityksen kotivaltion luottoluokituksesta.  

Projektirahoitus 

EU:n vakavaraisuusasetukseen ehdotetaan uutta 122 a artiklaa, jossa Basel III - standardien mukaisesti säädettäisiin infrastruktuurihankkeiden ja muiden rahoitusprojektien (esimerkiksi lentokone-, juna- ja laivarahoitus) sekä hyödykkeiden tuotantoon liittyvän projektirahoituksen riskipainojen laskennan standardimenetelmästä. Projektirahoituksessa kyse on siitä, että rahoitettava kohde eriytetään esimerkiksi omaan yhtiöönsä, ja luoton takaisinmaksu on riippuvainen kyseisen projektin lopputuloksena syntyvistä kassavirroista. Ehdotettava uusi riskipainokohtelu olisi voimassa olevaa sääntelyä huomattavasti hienojakoisempi. Riskipainokohtelu riippuisi ensinnäkin projektirahoituskohteen luottokelpoisuudesta, vaihdellen 20 prosentista 150 prosenttiin luottoluokittajan antaman luottoluokituksen mukaisesti. Ellei luottoluokittajan antamaa luottoluokitusta ole saatavilla, mainitussa artiklassa tarkemmin säädetyt kriteerit täyttäviin hankkeisiin olisi mahdollista soveltaa 80 prosentin riskipainoa. Muille luottoluokittelemattomille projektirahoitushankkeille käytettäisiin 100 prosentin riskipainoa. Voimassa oleva EU-spesifi infrastruktuurihankkeiden riskipainohuojennuskerroin ehdotetaan pysytettäväksi. 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 161 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi etenkin erityisrahoitushankkeisiin liittyvien sisäisten riskimallien osalta. Artiklan 4 kohtaan ehdotetaan eräille laskentaparametreille uusia lattiatasoja (input floors). Ehdotetussa uudessa 495 b artiklassa ehdotetaan siirtymäaikoja 161 artiklan mukaisten uusien lattiasääntöjen soveltamiselle. Euroopan pankkiviranomaisen olisi tehtävä komissiolle vuoden 2025 loppuun mennessä selvitys säädettyjen lattiatasojen asianmukaisuudesta. Komissiolla olisi toimivalta tämän jälkeen antaa delegoitu asetus mainittujen lattiasääntöjen uudesta tasosta.  

Kehittyneempi luottoriskin sisäisten mallien menetelmä (AIRB) säilyisi edelleen mahdollisena kaikkiin projektirahoitushankkeisiin käytettynä. AIRB-menetelmän käyttöä ei ehdoteta poissuljettavaksi suuriin projektirahoitushankkeisiin liittyen, toisin kuin ehdotetaan suuryritysten osalta. IRB-menetelmään ehdotettavien uusien vähimmäisarvojen käytölle ehdotetaan ylimääräistä viiden vuoden siirtymäaikaa ehdotetussa EU:n vakavaraisuusasetuksen 495 b artiklassa. Mainitun artiklan perusteella komissiolla olisi toimivalta antaa delegoitu asetus vähimmäisparametreista, perustuen Euroopan pankkiviranomaisen tekemään selvitykseen. 

Pienen tai keskisuuren yrityksen määritelmä 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 5 artiklaan ehdotetaan lisättäväksi pienen tai keskisuuren yrityksen (small or medium-sized enterprise, SME) määritelmä, jota sovellettaisiin luottoriskin hallintaa koskeviin säännöksiin (asetuksen toisen osan II osasto). Määritelmän piiriin kuuluisivat sellaiset yritykset ja yhteisöt, joiden vuotuinen liikevaihto viimeisimmän konsernitilinpäätöksen mukaan on korkeintaan 50 miljoonaa euroa. 

Eräät vähittäisvastuisiin liittyvät muutokset 

EU:n vakavaraisuusasetuksen kokonaan muutettavaksi ehdotetun 123 artiklan mukaan tehtäisiin tarkennuksia vähittäisvastuiden riskipainokohteluun luottoriskin standardimenetelmässä Basel III -standardien mukaisesti. Maksamiseen liittyviin luottoihin (transactor exposures) ehdotetaan uutta 45 prosentin riskipainokoria. Kuluttajaluottojen, yksityishenkilöille myönnettyjen luottojen ja enintään miljoonan euron pk-yritysluottojen riskipaino säilyisi edelleen pääsääntöisesti 75 prosentissa. Eräät palkasta tai muusta toistuvaistulosta suoraan veloitettavat ja takaisinmaksultaan vakuutuksilla suojatut henkilökuntaluotot pysyisivät edelleen 35 prosentin riskipainokorissa. 

EU:n vakavaraisuusasetukseen ehdotetaan Basel III -standardeja vastaavaa uutta 123 a artiklaa, jonka mukaan vähittäisvastuiden (mukaan lukien asunto- ja muut kiinteistövakuudelliset luotot) riskipainoihin sovellettaisiin korotuskerrointa 1,5, jos luotto on eri valuutan määräinen kuin luoton maksamiseksi käytettävä toistuvaistulo, eikä valuuttakurssiriskiltä ole suojauduttu muulla tavalla. 

Asunto- ja kiinteistövakuudellinen luotonanto 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 123, 124 ja 125 artikloja ehdotetaan muutettavaksi siten, että asuntoluottojen riskipainotus luottoriskin standardimenetelmässä muuttuu nykyistä joustavammaksi luototussuhteesta riippuen. Ehdotus perustuu lähestymistapaan, jossa kiinteistövakuudellinen luotto jaetaan riskipainon määrittämisessä osiin (loan splitting approach). Luoton osuus 55 prosenttiin saakka suhteessa asuntovakuuden arvoon tuottaisi 20 prosentin riskipainon, ja tätä ylittävä osuus määriteltäisiin vakuudettoman luoton riskipainon mukaisesti (tyypillisesti 75 prosenttia). 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 125 artiklaan ehdotetaan sisällytettäväksi kokonaan uusi vakavaraisuuskehikko sellaisille kiinteistövakuudellisille luotoille, joissa luoton takaisinmaksu on olennaisesti riippuvainen vakuuskiinteistön tuottamista tuotoista (income producing real estate, IPRE). Riskipaino vaihtelisi 30 prosentista 105 prosenttiin riippuen luoton ja sen vakuuden arvon välisestä suhteesta. Luottolaitos voisi kuitenkin hyödyntää riskipainojen määrittämisessä asuntoluottoja vastaavaa riskipainotusta, jos ehdotetussa 125 artiklassa säädetyt tarkemmat edellytykset kiinteistövakuudellisia luottoja koskevien luottotappioiden enimmäismääristä täyttyvät. 

Jäsenvaltioiden nimeämillä toimivaltaisilla viranomaisilla olisi lisäksi voimassa olevaa sääntelyä vastaavalla tavalla mahdollisuus korottaa asetuksen mukaisia riskipainoja. Tällaisen päätöksen olisi perustuttava analyysiin kyseisen asuntomarkkinan riskien erityispiirteistä. 

Omistukset ja oman pääoman ehtoiset sijoitukset 

Basel III -standardien mukaisesti luottolaitosten omistuksia ja muita oman pääoman ehtoisia sijoituksia koskevaa riskipainokohtelua muutettaisiin siten, että riskipaino määräytyisi jatkossa ainoastaan standardimenetelmällä, eikä sisäisiä riskimalleja olisi enää mahdollista hyödyntää. Omistusten ja muiden oman pääoman ehtoisten sijoitusten riskipainojen laskennasta käytettävästä standardimenetelmästä säädettäisiin EU:n vakavaraisuusasetuksen kokonaan muutetussa 133 artiklassa. 

Useille eurooppalaisille pankeille tyypilliset pitkäaikaiset strategiset omistukset rahoitussektorin tai rahoitussektorin ulkopuolisissa yrityksissä huomioitaisiin riskipainoja alentavina tekijöinä. Tässä suhteessa ehdotus poikkeaa Basel III -standardeista.  

EU:n vakavaraisuusasetuksen 49 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä säädettäisiin samaan pankkivalvonnalliseen konsolidointiin kuuluvien rahoitussektoriin luettavien yritysten omistusten riskipainokohtelusta. Valvontaviranomaisen antamalla hyväksynnällä vastaavaa riskipainoa voisi hyödyntää myös, jos omistuksen kohde kuuluu ryhmittymän suojajärjestelmän (institutional protection scheme) piiriin. Ehdotus vastaa pääosin voimassa olevaa sääntelyä. 

Ehdotetussa EU:n vakavaraisuusasetuksen 495 a artiklassa säädettäisiin keskeisenä poikkeuksena, että uusia säännöksiä ei sovellettaisi luottolaitosten nykyisille pitkäaikaisille strategisille omistuksille, vaan näiltä osin sovellettaisiin uusien säännösten voimaantulohetkellä voimassa olleita riskipainoja. Poikkeussäännöksen soveltamisalaa ei ole rajattu, vaan soveltuu laajasti erilaisiin omistuksiin, mukaan lukien omistukset vakuutusyhtiöissä. 

Taseen ulkopuoliset erät 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 5 artiklaan ehdotetaan lisättäväksi sitoumuksen (commitment) määritelmä. Sitoumuksen määritelmä olisi kokonaan uusi. Määritelmällä täsmennettäisiin sellaiset järjestelyt, jotka lukeutuvat sellaisiksi taseen ulkopuolisiksi eriksi, joille on määriteltävä riskipaino. Määritelmästä kävisi myös ilmi, millaisia järjestelyitä ei ole katsottava taseen ulkopuolisiksi sitoumuksiksi tässä suhteessa. Määritelmää sovellettaisiin sekä luottoriskin standardimenetelmässä että sisäisissä malleissa (IRB-menetelmä). 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 111 artiklassa säädetään taseen ulkopuolisia riskejä koskevista muuntokertoimista (credit conversion factor, CCF), joiden perusteella taseen ulkopuolinen riski muutetaan luottoriskiksi. Mainittuun artiklaan ehdotetaan lisättäväksi Basel III -standardien mukaisesti kaksi uutta muuntokerrointa (40 % ja 10 %), ja 0 % muuntokerroin ehdotetaan poistettavaksi kokonaan.  

Ehdotuksen mukaan 10 %:n muuntokerrointa sovellettaisiin 0 %:n sijasta jatkossa esimerkiksi limiittityyppisiin luottoihin, jotka ovat luotonantajan toimesta peruutettavissa ehdoitta, samoin kuin nostamattomiin kuluttajaluottoihin sikäli kuin kuluttajansuojalainsäädäntö luoton peruuttamisen sallii. EU:n vakavaraisuusasetukseen ehdotettava uusi 495 d artikla sisältäisi siirtymäajan siten, että täyttä 10 % muuntokerrointa sovellettaisiin vasta vuoden 2033 alusta lukien. Siirtymäsäännös sallisi nykyisen 0 %:n muuntokertoimen soveltamisen vuoden 2029 loppuun saakka. Euroopan pankkiviranomaisen tulisi tehdä vuoden 2028 loppuun mennessä selvitys siitä, tulisiko siirtymäaikaa pidentää vuodesta 2033 lukien. Komission tulisi Euroopan pankkiviranomaisen tekemän selvityksen pohjalta, huomioiden myös soveltuvin osin Baselin pankkivalvontakomitean suositukset, tehdä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus vuoden 2031 loppuun mennessä. 

Sisäisten riskimallien käyttämiseen liittyvät yleiset muutokset 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 150 ja 151 artikloja ehdotetaan muutettavaksi siten, että luottoriskin sisäisten mallien (IRB-menetelmä) käyttöä rajoitetaan tietyiltä osin. Oman pääoman ehtoisiin omistuksiin ja muihin sijoituksiin (equity exposures) ei olisi sallittua käyttää enää lainkaan IRB-menetelmiä, vaan luottoriski olisi määritettävä luottoriskin standardimenetelmällä (SA-CR). Suuryrityksiin (konsernitilinpäätöksen mukainen liikevaihto ylittää 500 miljoonaa euroa) liittyvään luottoriskiin ja luottolaitoksiin ja muihin rahoitussektorin muihin toimijoihin liittyvään luottoriskiin olisi sallittua käyttää jatkossa ainoastaan IRB-perusmenetelmää (F-IRB). 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 148 ja 150 artikloista ilmenevää IRB-menetelmien johdonmukaisuusvaatimusta ehdotetaan muutettavaksi. Voimassa olevan sääntelyn perusteella luottolaitoksen tulee johdonmukaisesti käyttää samaa riskien arviointimenetelmää (SA, F-IRB tai A-IRB) lähtökohtaisesti kaikkiin riskeihin, eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Ehdotettavilla muutoksilla eri tyyppisille riskeille olisi mahdollista käyttää erilaisia riskien arviointimenetelmiä. Muutos johtuu myös sisäisten mallien käytön rajoittamisesta, mitä on tarkemmin eritelty edellisessä kappaleessa.  

EU:n vakavaraisuusasetuksen 151 artiklaan ehdotetaan valtioiden ja keskushallintojen ohelle uutta julkisen sektorin kategoriaa: paikallishallinto ja paikallisviranomaiset (regional governments and local authorities, RGLA). Uuden määritelmän tarkoituksena on mahdollistaa, että paikallishallinnolle ja paikallisille viranomaisille myönnettyjen luottojen luottoriskin arviointiin voidaan hyödyntää kehittyneempää IRB-menetelmää (A-IRB), joka on mahdollinen myös valtioiden ja keskushallinnon luottoriskin määrittämisessä. 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 160, 161, 164 ja 166 artikloja ehdotetaan muutettavaksi IRB-menetelmiin liittyvien parametrien vähimmäisarvojen (input floors) osalta. Maksukyvyttömyystodennäköisyyteen (PD) liittyvän parametrin vähimmäisarvoa ehdotetaan korotettavaksi Basel III -standardien muutoksia vastaavalla tavalla 0,03 %:sta 0,05 %:iin. Ehdotettavat vähimmäisarvot LGD- ja CCF-parametreihin olisivat kokonaan uusia. Ehdotettavia vähimmäisparametreja ei ehdotettavan uuden 159 a artiklan mukaan kuitenkaan sovellettaisi valtioriskiin. Skaalauskerroin 1,06 ehdotetaan poistettavaksi EU:n vakavaraisuusasetuksen 153 ja 154 artikloista, mikä muutos vastaa Basel III - standardien kehitystä. 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 153, 154, 202 ja 217 artikloja ehdotetaan muutettavaksi siten, että maksukyvyttömyystodennäköisyyden laskentamenetelmiin liittyvää harkinnanvaraa poistettaisiin, tavoitteena IRB-menetelmien yksinkertaistaminen ja vertailukelpoisuuden parantaminen.  

EU:n vakavaraisuusasetuksen 183 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi sekä lisättäväksi uudet 235 a ja 236 a artiklat. Näissä täsmennettäisiin riskien arviointimenettelyiden käyttöä niissä tilanteissa, kun riskin takaajaan tai varsinaiseen vastapuoleen liittyvän riskin arviointimenettelyyn sovelletaan keskenään erilaisia IRB-menetelmiin liittyviä rajoituksia. 

Ehdotettuihin EU:n vakavaraisuusasetuksen 495 c ja 506 artikloihin sisältyisivät säännökset leasingvastuisiin ja luottovakuutuksiin liittyvien IRB-menetelmien uudelleentarkasteluista, joihin liittyen Euroopan pankkiviranomaisen olisi tehtävä selvitys sisäisiä riskimalleja koskevien säännösten asianmukaisuudesta. Euroopan pankkiviranomaisen selvitykseen pohjautuen komission olisi leasingvastuiden IRB-menetelmiin liittyen annettava delegoitu asetus ja luottovakuutuksiin liittyen lainsäädäntöehdotus. Lisäksi leasingvastuisiin ehdotetaan vuoden 2029 loppuun saakka ulottuvia siirtymäaikajärjestelyjä. 

Markkinariski 

Vuonna 2016 vakavaraisuusasetuksen (CRR) uudistuksen yhteydessä komissio ehdotti asetukseen sitovia omia varoja koskevia vaatimuksia korjatakseen markkinariskikehyksessä havaittuja puutteita. Baselin pankkivalvontakomitean kaupankäyntisalkun markkinariskin laskennan uudistusta (FRTB) arvioiva vaikutusten seuranta oli vielä kesken CRR II -neuvottelujen aikoihin, minkä johdosta Euroopan parlamentti ja neuvosto sopivat FRTB:n standardien täytäntöönpanosta ainoastaan raportointia varten CRR II -uudistuksessa. Komissio on esittänyt vuoden 2021 ehdotuksessaan useita muutoksia vakavaraisuusasetukseen, jotta markkinariskiä koskevat sitovat omien varojen vaatimukset voitaisiin ottaa käyttöön Baselin komitean tarkistettujen FRTB:n standardien mukaisina.  

EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklaan ehdotetaan uutta 144 kohtaa kaupankäyntiyksikön määritelmän selkeyttämiseksi. Kaupankäyntiyksiköllä tarkoitetaan tarkasti määriteltyä välittäjien ryhmää, jonka laitos on perustanut hoitamaan yhdessä kaupankäyntivaraston positioiden muodostamaa salkkua tai ehdotetun 104 b artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuihin kaupankäyntivarastoon kuulumattomia positioita tarkoin määritellyn ja johdonmukaisen liiketoimintastrategian mukaisesti ja joka toimii samassa riskienhallintarakenteessa. 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 102 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi kaupankäyntivarastoa koskevien vaatimusten osalta siten, että Basel III -standardien mukaiset FRTB-menetelmät otetaan käyttöön omien varojen vaatimuksia laskettaessa. Ehdotetun 102 artiklan mukaan artiklan 325 (1) omien varojen laskentavaatimuksia sovellettaessa kaupankäyntivaraston positiot on osoitettava 104 b artiklan mukaisesti perustetuille kaupankäyntiyksiköille.  

Ehdotuksen mukaan kaupankäyntivaraston ja rahoitustaseen välistä rajanvetoa koskeva 104 artikla muutettaisiin kokonaan. Uudessa muutetussa artiklassa otettaisiin käyttöön myös poikkeus, jonka nojalla luottolaitos voi kohdentaa tietyt instrumentit rahoitustaseeseen, joka muutoin luokiteltaisiin kaupankäyntivarastoon. Poikkeus edellyttäisi ehdotetussa artiklassa tarkemmin määriteltyjen edellytysten täyttymistä ja toimivaltaisen viranomaisen antamaa hyväksyntää.  

EU:n vakavaraisuusasetuksen 104 a artiklaan ehdotetaan täsmennyksiä instrumentin uudelleenluokittelemisen edellytyksiin. Asetuksen 104 b artiklaan ehdotetaan lisättäväksi poikkeus, jonka nojalla laitokset voivat perustaa erityisiä kaupankäyntipisteitä, joihin laitokset voivat kohdentaa yksinomaan kaupankäyntivarastoon kuulumattomia positioita, joihin kohdistuu valuuttariskiä ja hyödykeriskiä. Asetuksen 104 c artiklaan ehdotetaan täsmennyksiä liittyen valuuttariskien suojausten käsittelyyn, jossa laitokset voivat tietyin edellytyksin jättää tietyt positiot valuuttariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskennan ulkopuolelle. 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 34 artiklan mukaan laitosten on sovellettava 105 artiklan vaatimuksia kaikkiin käypään arvoon arvostettuihin omaisuuseriinsä laskiessaan omien varojensa määrää ja vähennettävä ydinpääomasta (CET1) mahdollisten muiden tarvittavien arvonoikaisujen määrä. Artiklaan ehdotetaan lisättäväksi poikkeus, jonka nojalla laitokset voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa Euroopan pankkiviranomaisen antaman lausunnon perusteella vähentää muiden arvonoikaisujen määrää laskettaessa sitä kokonaismäärää, joka tullaan vähentämään ydinpääomasta. Muutoksella pyritään vähentämään myötäsyklisyyttä, joka sisältyy ydinpääomasta vähennettyihin muihin arvonoikaisuihin. 

Markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskentamenetelmää koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että otetaan käyttöön markkinariskiä koskevat sitovat omien varojen vaatimukset, jotka perustuvat kaupankäyntisalkun markkinariskin laskennan uudistuksen (FRTB) Basel III -standardeille. Voimassa olevat säännökset sisäisten mallien käyttämisestä kumottaisiin, koska ne korvattaisiin Basel III -standardien mukaisesti A-IMA-menetelmällä. Lisäksi artiklaan 325 ehdotetaan poikkeusta, jonka mukaan laitokset eivät laske omia varoja koskevia vaatimuksia positioille, joihin kohdistuu valuuttariski ja jotka vähennetään omista varoista.  

EU:n vakavaraisuusasetuksen 325 a artiklaan ehdotetun muutoksen myötä luottolaitos voisi käyttää yksinkertaistettua standardimenetelmää (SSA) edellyttäen, että laitoksen tase-eriin ja taseen ulkopuolisiin eriin sisältyvä markkinariskille altistuva liiketoiminta on artiklassa mainittujen tarkempien kynnysarvojen mukainen (kuukauden tarkastelujaksolla 10 prosenttia luottolaitoksen kokonaisvaroista tai 500 miljoonaa euroa). 

Muutettavaksi ehdotetussa 325 j artiklassa mukautettaisiin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (CIU) kohtelua vaihtoisessa standardimenetelmässä (A-SA). Lisäksi komissiolle annettaisiin toimivalta antaa teknisiä sääntelystandardeja laskennassa käytettävistä teknisistä tekijöistä. Mukautuksia ehdotetaan myös vaihtoehtoisen sisäisen mallin menetelmään (muutettavaksi ehdotettu 325 bh artikla). 

Kokonaan muutettavaksi ehdotetussa 461 a artiklassa annettaisiin komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä markkinariskiä koskevien omien varojen vaatimusten laskentamenetelmien muuttamiseksi ja näiden menetelmien voimaantulopäivän muuttamiseksi. Lisäksi ehdotetaan eräitä yksityiskohtaisia markkinariskin laskentamenetelmiin liittyviä muutoksia EU:n vakavaraisuusasetuksen 325, 325 c, 325 j, 325 q, 325 s, 325 t, 325 v, 325 ab, 325 y, 325 am, 325 ah, 325 ak, 325 ae, 325 ai, 325 aj, 325 as, 325 ax, 325 az, 325 ba, 325 bc, 325 be, 325 bf, 325 bg, 325 bh, 325 bi ja 325 bp artikloihin. 

Vastuun arvonoikaisuriski (CVA) 

Vastuun arvonoikaisuriski (credit valuation adjustment, CVA) heijastaa johdannaisten vastapuoleen liittyvää maksukyvyttömyysriskiä. EU:n vakavaraisuusasetuksen 381 artiklaan ehdotetaan lisättäväksi CVA-riskin uusi määritelmä, jossa riskimääritelmän piiriin luettaisiin sekä vastapuolen korkoeron riskifaktorit, että johdannaisportfolion markkinariski. EU:n vakavaraisuusasetuksen 382 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi sen osalta, mihin johdannaistransaktioihin luetaan sellaista CVA-riskiä, jota olisi katettava pääomavaatimuksilla. Siltä osin kuin CVA-riskistä ei johdettaisi pääomavaadetta, luottolaitoksen olisi raportoitava laskennallinen pääomavaade toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle.  

CVA-riskin laskentaan liittyviä yksityiskohtia ehdotetaan täydennettäväksi myös EU:n vakavaraisuusasetuksen uudessa 382 a artiklassa sekä 383-386 artikloihin ehdotettavilla muutoksilla. Voimassa olevia, CVA-riskiin liittyvää pääomavaadetta merkittävästi madaltavia poikkeussäännöksiä ei ehdoteta purettavaksi. 

Operatiiviset riskit 

EU:n vakavaraisuusasetuksen kolmannen osan III osasto operatiivisia riskejä koskien ehdotetaan kokonaan uudistettavaksi. Sisäisten riskimallien käyttämisestä operatiivisten riskien vakavaraisuusvaateen laskennassa ehdotetaan luovuttavaksi kokonaan, jolloin kaikkien luottolaitosten tulisi jatkossa käyttää standardimenetelmää. Luottolaitos voisi kuitenkin käyttää sisäisiä riskimalleja laskettaessa operatiivisten riskien pääomavaadetta sisäisen pääoman riittävyyttä koskevissa arviointimenettelyissä (ICAAP).  

Basel III -standardien mukaan operatiivisia riskejä mitataan luottolaitoksen kokoon liittyvän mittarin (Business Indicator Component BIC) ja luottolaitoksen tappiohistorian perusteella, joista jälkimmäiseen sisältyy laajasti liikkumavaraa. Komission ehdotuksen mukaan operatiivisen riskin vakavaraisuusvaade määräytyisi ainoastaan luottolaitoksen koon perusteella (uudet 312-315 artiklat), eikä siinä huomioitaisi operatiivisten riskien tappiohistoriaa.  

Luottolaitokset, joiden BIC-indikaattori on yli 750 miljoonaa euroa, tulee kuitenkin kerätä tappiohistoriaa kuvaavaa tietoa (317 artikla) ja julkistettava tappiohistoriaan liittyvät tiedot (446 artiklan 2 kohta). Tappiohistoriaa koskevat tiedot olisi kerättävä ainoastaan olennaisista riskitapahtumista (nettotappio vähintään 20 000 euroa ja erikseen yli 100 000 euron nettotappiot). Luottolaitoksen valvontaviranomaisella olisi toimivalta myöntää poikkeus tappiohistorian keräämisestä ja julkistamisesta tietyin edellytyksin, jos tästä aiheutuva hallinnollinen taakka katsotaan luottolaitokselle suhteettomaksi (316 artiklan 1 kohdan toinen alakohta).  

Euroopan pankkiviranomaisen olisi laadittava komissiolle selvitys vahinkovakuutusjärjestelyiden käyttämiseen liittyvistä käytänteistä operatiivisten riskien hallinnassa (uusi 519 d artikla). Komissio perustelee ehdotustaan sillä, että vakuutusten hyödyntämiseen liittyen on ilmennyt huolenaiheita sääntelyn kiertämiseen liittyen. 

Julkistamisvelvollisuudet 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 434 artiklassa säädettyihin julkistamisvelvollisuuksiin ehdotetaan muutoksia. Pieniä ja ei-monimutkaisia luottolaitoksia lukuun ottamatta luottolaitosten tulisi jatkossa julkistaa asetuksen mukaiset julkistamisvelvollisuuden alaiset tiedot Euroopan pankkiviranomaisen ylläpitämällä sivustolla. Luottolaitokset toimittaisivat tiedot ensiksi Euroopan pankkiviranomaiselle, joka vastaisi niiden julkaisemisesta sivustollaan. Euroopan pankkiviranomainen julkaisisi verkkosivustollaan pienten ja ei-monimutkaisten laitosten tiedot näiden laitosten toimivaltaisille viranomaisille 430 artiklan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella. 

Ehdotuksen 449 a artiklan mukaan kestävyysriskien julkistamisvaatimukset koskevat kaikkia luottolaitoksia. Pienet ja ei-monimutkaiset luottolaitokset julkaisisivat nämä tiedot vuosittain, muut puolivuosittain. Ehdotuksen mukaan Euroopan pankkiviranomainen laatii tekniset täytäntöönpanostandardit yhtenäiseksi julkistamistavaksi, kuitenkin huomioiden suhteellisuusperiaatteen. Pienten ja ei-monimutkaisten luottolaitosten osalta ei vaadittaisi julkistamaan enempää tietoja kestävyysriskeistä kuin, mitä raportointivaatimuksia koskevan 430 artiklan 1 kohdan h alakohdan osalta pieniltä ja ei-monimutkaisilta luottolaitoksilta vaaditaan. 

Komission lainsäädäntöehdotuksessa on myös operatiivisen riskin puolelle ehdotettu helpotuksia pienille luottolaitoksille. Lainsäädäntöehdotuksen 316-323 artikloissa säädetään operatiivisen riskin tiedonkeruuta ja hallinnointia koskevista säännöistä. Suhteellisuustavoitteiden myötä vaatimukset on jaettu sääntöihin, joita sovelletaan kaikkiin luottolaitoksiin ja sääntöihin, joita sovelletaan vain tappiohistoriaa laskennassaan soveltaviin laitoksiin. Artiklassa 316 säädetään, että laitosten, joiden indikaattoriluku on vähintään 750 miljoonaa euroa laskevat vuotuisen operatiivisen riskin tappiot tappiohistorian mukaan. Artiklan mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää vapautuksen tästä vaatimuksesta, jos luottolaitoksen indikaattoriluku on enintään yhden miljardin ja riskin laskeminen tappiohistorian mukaisesti oli kohtuuttoman raskasta.  

Komissio on täytäntöönpanosuunnitelmien sekä seuranta-, arviointi- ja raportointijärjestelyiden osalta todennut ehdotuksessaan, että Baselin pankkivalvontakomitean ja Euroopan pankkiviranomaisen tulee jatkaa tarvittavan tiedon keräämistä, mikä mahdollistaa uusien keinojen vaikutusarvioinnin. Säännöllisten valvonta- ja arviointi prosessien (SREP) ja stressitestien avulla voidaan myös seurata uusien toimenpiteiden vaikutuksia sekä arvioida joustavuuden ja suhteellisuuden riittävyyttä, jolla otetaan huomioon pienten laitosten erityispiirteet. 

Omiin varoihin luettaviin instrumentteihin liittyvät täsmennykset 

Maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien luottolaitosten kokonaistappionkattamiskykyvaatimuksen (TLAC) laskentaan liittyviä EU:n vakavaraisuusasetuksen säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että TLAC-vaatimuksen täyttämiseen sallituista instrumenteista vähennettäisiin eräiden epäsuorien ja synteettisen oman pääoman instrumenttien ohella myös eräät epäsuorat ja synteettiset vieraan pääoman instrumentit. Muutoksia ehdotetaan tältä osin myös 4 artiklan 1 kohdan 114 ja 126 alakohtiin.  

Ydinpääomaa (CET1) koskeviin EU:n vakavaraisuusasetuksen 46, 48, 60, 70 ja 72 i artikloihin ehdotetaan vähäisiä muutoksia.  

EU:n vakavaraisuusasetukseen ehdotetaan uutta 88 b artiklaa, jolla täsmennetään vähemmistöosuuksien vakavaraisuuskohtelua sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusdirektiivin (EU) 2019/2033 voimaantulon myötä. Lisäksi EU:n vakavaraisuusasetuksen 84, 85 ja 87 artikloihin ehdotetaan muutoksia liittyen kolmansien maiden luottolaitosten tytäryrityksiin. 

Vähimmäisomavaraisuusasteen (leverage ratio) laskentaan liittyvät tarkennukset 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 429 c artiklaa eräiden johdannaiskauppojen selvitysten osalta ehdotetaan muutettavaksi. Muutosehdotus perustuu kesäkuussa 2019 uudistettuun Basel III -standardiin tämän aihealueen osalta.  

EU:n vakavaraisuusasetuksen 429 f artiklasta ehdotetaan poistettavaksi poikkeus taseen ulkopuolisten erien vähimmäismuuntokertoimesta (10 %). Poikkeus ei ole enää tarpeellinen asetuksen 4 ja 111 artikloihin ehdotettujen muutosten myötä. 

Selvitystä odottavien arvopaperiostojen ja -myyntien kohtelua vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa ehdotetaan muutettavaksi Basel III -standardien mukaisella tavalla EU:n vakavaraisuusasetuksen 429 ja 429 g artikloihin tehtävillä muutoksilla. 

Kolmansien maiden luottolaitosten toiminta ja valvonta Euroopan talousalueella 

Luottolaitosdirektiiviin ehdotetaan uutta 21 c artiklaa, jonka mukaan kolmansien maiden luottolaitosten tulee toimiakseen missä tahansa EU:n jäsenvaltiossa hakea joko sivuliikkeen toimilupaa tai kokonaan uuden luottolaitoksen toimilupaa. Velvoite hakea toimilupaa ei kuitenkaan koskisi niitä tilanteita, joissa kolmannen maan luottolaitos ei aktiivisesti tarjoa palveluitaan Euroopan unionin alueella, vaan tarjoaa palveluitaan EU:ssa sijaitsevien asiakkaiden aloitteesta (reverse solicitation).  

Luottolaitosdirektiivin VI osasto ehdotetaan kokonaan muutettavaksi kolmansien maiden sivuliikkeitä koskevien vaatimusten osalta. Ehdotettavien säännösten soveltamisessa sivuliikkeet jaoteltaisiin kahteen eri luokkaan. Luokkaan 1 kuuluisivat toiminnaltaan merkittävimmät sivuliikkeet: tasearvo vähintään 5 miljardia euroa tai toiminta kattaa talletusten vastaanottamista yleisöltä. Luokkaan 1 kuuluisivat myös sivuliikkeet eräistä sellaisista kolmansista maista, joiden lainsäädännön mukaan pankkivalvonta ei ole vastaavalla tasolla kuin EU:ssa tai jos luottolaitos sijaitsee maassa, joka on luokiteltavissa korkeamman riskin valtioksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskin suhteen. Luokkaan 2 kuuluisivat muut sivuliikkeet. Luokkaan 1 lukeutuvia sivuliikkeitä koskisivat korkeammat ja yksityiskohtaisemmat vaatimukset kuin luokan 2 sivuliikkeitä. 

Luokan 1 sivuliikkeille ehdotetaan prosentuaalista vähimmäispääomavaatimusta ja luokan 2 sivuliikkeille kiinteää euromääräistä vähimmäispääomavaatimusta. Luokkaan 1 kuuluvien sivuliikkeiden olisi noudatettava EU:n vakavaraisuusasetuksen perusteella annetun komission delegoidun asetuksen mukaista maksuvalmiusvaatimusta (LCR) - eli kolmansien maiden sivuliikkeet olisivat osin samojen likviditeettivaatimusten piirissä kuin EU:n alueella toimivat pankit. Sivuliikkeen olisi myös noudatettava eräitä sisäiseen hallintoon ja riskienvalvontaan liittyviä vaatimuksia, samoin kuin kyettävä erittelemään sivuliikkeen sijaintivaltioon kytkeytyvät varat ja velat. Sivuliikkeellä olisi velvollisuus raportoida sijoittautumisvaltion valvontaviranomaiselle sääntelyn noudattamiseen liittyen, samoin kuin sivuliikkeen toimintaan liittyvistä varoista ja veloista. Myös sivuliikkeiden säännöllisistä valvontavelvollisuuksista sekä viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta sekä yhteistyöstä ehdotetaan uusia säännöksiä. 

Sivuliikkeen valvonnasta vastaavalla toimivaltaisella viranomaisella olisi ehdotuksen mukaan tietyin edellytyksin toimivalta määrätä sivuliike tytäryhtiöitettäväksi. Tämä voisi tulla kyseeseen kahdessa eri tapauksessa. Määrääminen tytäryhtiöitettäväksi voisi kyseeseen, jos sivuliiketoiminta arvioidaan rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäväksi. Valvontaviranomaisella olisi velvollisuus arvioida sivuliiketoiminnan merkittävyyttä säännöllisesti, jos sivuliikkeen toiminta tasearvoltaan ylittää 30 miljardia euroa. Valvontaviranomainen voisi edellyttää sivuliikkeen toiminnan muuttamista tytäryhtiörakenteeksi myös, jos sivuliikkeen havaitaan rikkovan EU:n sisämarkkinoita koskevaa sääntelyä. 

Rahoitusjärjestelmän kannalta merkittäväksi luokiteltavan sivuliikkeen tytäryhtiöittämisen sijasta kyseeseen voivat tulla myös rakennejärjestelyt, joilla merkittävyys rahoitusjärjestelmän kannalta puretaan, tai harkinnanvaraisen lisäpääomavaatimuksen (ns. pilari 2 -vaatimus) asettaminen. Viranomainen voi kuitenkin jättää soveltamatta rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävään sivuliikkeeseen suunnattavia toimenpiteitä, jos toimenpiteillä ei saavuteta rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta merkittäviä hyötyjä. 

Kestävyysriskit (ESG) 

Komission ehdotus sisältää uusia säännöksiä siitä, millä tavalla luottolaitoksen tulee huomioida kestävyysriskejä toiminnassaan. Kestävyysriskeillä tarkoitetaan ympäristöön, yhteiskuntavastuuseen ja hallintotapaan liittyviä riskejä (environmental, social and governance, ESG). Ehdotukset pohjautuvat kestävyysriskien laadullisen hallinnan parantamiselle. 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklaan ehdotetaan lisättäväksi eri tyyppisten kestävyysriskien määritelmät: ESG-riski (1 kohdan uusi 52 d alakohta), ympäristöriski (uusi 52 e alakohta), fyysinen riski (uusi 52 f alakohta), siirtymäriski (uusi 52 g alakohta), sosiaalinen riski (uusi 52 h alakohta) ja hallintojärjestelmään liittyvä riski (uusi 52 i alakohta).  

Luottolaitosdirektiivin 73 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että luottolaitoksen tulisi ottaa kestävyysriskit huomioon sisäisen pääoman riittävyyden arviointiin (ICAAP) liittyvissä strategioissa ja prosesseissa. Luottolaitosdirektiivin 74 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että osana luottolaitoksen luotettavaa hallintojärjestelmää luottolaitoksella on oltava tehokkaat menettelytavat myös kestävyysriskien hallintaan, tunnistamiseen ja raportointiin. Kestävyysriskit ovat ehdotuksen mukaan otettava huomioon lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. 

Ehdotetun luottolaitosdirektiivin muutetun 76 artiklan mukaan luottolaitoksen hallituksen (tai vastaavan hallintoelimen) olisi arvioitava vähintään kahden vuoden välein riskistrategioita ja periaatteita, mukaan lukien ESG-tekijöiden vaikutus lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Luottolaitoksen hallituksen olisi myös laadittava nimenomaiset suunnitelmat ja mitattavissa olevat tavoitteet valvoakseen niitä riskejä, joita voi syntyä sen johdosta, että luottolaitoksen strategia poikkeaa Euroopan unionin politiikkatavoitteiden mukaisesta tai laajemmasta kestävään talouteen liittyvistä trendeistä. Vastaavasti luottolaitoksen valvontaviranomaisella olisi toimivalta valvoa näitä seikkoja (muutettavaksi ehdotettu 104 artikla).  

Ehdotuksen mukaisessa uudessa 87 a artiklassa toimivaltaisen valvontaviranomaisen olisi valvottava, että luottolaitoksella on edellä mainitut sääntelyn edellyttämät strategiat ja prosessit kestävyysriskien tunnistamiselle ja hallinnalle. Artiklassa tarkennetaan myös kestävyysriskien arviointiin liittyvää sisältöä. Riskejä on artiklan mukaan arvioitava vähintään 10 vuoden aikajänteellä. Kestävyysriskien arviointi tulee suhteuttaa ottaen huomioon kyseiseen luottolaitokseen kohdistuvien kestävyysriskien mittaluokka, luonne ja monimutkaisuus. Valvontaviranomaisten on varmistettava, että luottolaitokset mittaavat niiden kykyä sopeutua kestävyyteen liittyvistä tekijöistä aiheutuviin negatiivisiin vaikutuksiin, vähintäänkin ilmastonmuutoksesta aiheutuviin vaikutuksiin, perusskenaariolla ja vaihtoehtoisilla skenaarioilla.  

Luottolaitosdirektiivin 98 artiklassa säädetään kattavasta valvojan arviosta (SREP), jonka avulla toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava luottolaitoksen toimintaan liittyviä riskejä. Ehdotus sisältää muutoksen mainittuun artiklaan siten, että myös kestävyysriskit tulee huomioida osana valvojan arviota. Luottolaitosdirektiivin 104 artiklaan ehdotettavan muutoksen mukaan toimivaltaisella valvontaviranomaisella olisi toimivalta vaatia luottolaitosta ryhtymään kestävyysriskejä alentaviin toimenpiteisiin. Luottolaitosdirektiivin 100 artiklaan liittyvän muutosehdotuksen mukaan Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen sekä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi yhteisesti lanseerattava arviointimetodologia kestävyysriskien mittaamisesta. Arviointimetodologian kehittämisen olisi määrä alkaa ilmastoriskeistä.  

EU:n vakavaraisuusasetuksen 430 artiklaan ehdotetaan lisättäväksi säännös kestävyysriskeihin liittyvästä raportointivelvollisuudesta toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle. Lisäksi artiklassa 449 a ehdotetaan kaikkia luottolaitoksia velvoittavaa julkistamisvelvollisuutta kestävyysriskeistä. Ehdotuksen mukaan Euroopan pankkiviranomainen laatii tekniset täytäntöönpanostandardit yhtenäisestä julkistamistavasta kuitenkin huomioiden suhteellisuusperiaatteen. 

Komissio on todennut lainsäädäntöehdotuksen perusteluissa, että luottolaitosdirektiivin 133 artiklaan pohjautuvan rahoitusjärjestelmän rakenteellisten ominaisuuksien perusteella asetettavan lisäpääomavaatimuksen (ns. järjestelmäriskipuskuri) perusteena saattaisi olla mahdollista käyttää myös ilmastoriskejä yhtenä järjestelmätyyppisenä riskinä. Makrovakausvaatimusten kokonaistarkastelu on kuitenkin määrä toteuttaa vuonna 2022, jolloin myös ilmastoriskien tarkoituksenmukaista huomioon ottamista arvioidaan tarkemmin. Komission ehdotus ei siten sisällä muutosesityksiä näitä osin. 

Komissio ehdottaa vakavaraisuusasetuksen 501 c artiklaan muutosta Euroopan pankkiviranomaisen kestävyysriskejä koskevan raportin aikataulun nopeuttamiseksi vuoteen 2023 vuodesta 2025. 

Pankkivalvonnan kehittäminen 

Valvontaviranomaisen riippumattomuus 

Luottolaitosdirektiivin 4 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että jäsenvaltioiden olisi nykyistä tarkemmin varmistettava lainsäädännöllisin toimenpiteiden pankkivalvontaviranomaisen riippumattomuus muista julkisista ja yksityisistä tahoista. Ehdotettujen muutosten myötä jäsenvaltioiden olisi määriteltävä kansallisessa lainsäädännössä nykyistä tarkemmin eturistiriitojen estämisestä pankkivalvontaviranomaisen sisäisessä toiminnassa. Viranomaisen palveluksessa olevan henkilökunnan arvopaperikaupankäynti valvottavien arvopapereilla olisi kielletty, samoin viranhaltijan olisi kiellettyä siirtyä suoraan sellaisen valvottavan palvelukseen, jonka valvontatehtäviin viranhaltija on osallistunut. Euroopan pankkiviranomaisen tulisi antaa tarkempia ohjeita valvontaviranomaisen riippumattomuudesta ja eturistiriitatilanteiden estämisestä. 

Valvontavaltuudet 

Ehdotuksen mukaan valvontaviranomaisten valvontavaltuuksia laajennettaisiin omistusosuuksien hankinnassa (luottolaitosdirektiivin III osaston uusi 3 luku), merkittävien omaisuuserien luovutuksessa (luottolaitosdirektiivin III osaston uusi 4 luku) sekä sulautumisissa ja jakautumisissa (luottolaitosdirektiivin III osaston uusi 5 luku).  

Ehdotettavien säännösten mukaan valvontaviranomaista olisi informoitava etukäteen edellä mainituista järjestelyistä (ehdotetut luottolaitosdirektiivin 27 a, 27 f ja 27 j artiklat) ja valvontaviranomaisella tulee olla toimivaltuus estää järjestelyiden toteuttaminen, jos järjestelyllä on haitallinen vaikutus luottolaitoksen riskiprofiiliin (ehdotetut luottolaitosdirektiivin 27 b, 27 g ja 27 k artiklat). Mainitut valvontavaltuudet kohdistuisivat ainoastaan vaikutuksiltaan merkittävimpiin järjestelyihin. Valvontaviranomaisen suostumusta kuitenkin edellytettäisiin kaikissa sulautumisissa ja jakautumisissa, pois lukien ryhmittymän sisäiset järjestelyt sekä sellaiset järjestelyt, joissa järjestelyn yhteydessä perustettavalle luottolaitokselle haetaan samalla luottolaitoksen toimilupaa tai omistusyhteisöltä omistusyhteisötoimintaan oikeuttavaa lupaa. 

Ehdotus sisältää myös toimivaltaisia valvontaviranomaisia koskevat yhteistyövelvoitteet, kun edellä mainitut järjestelyt koskevat useamman toimivaltaisen viranomaisen tehtäväkenttää (ehdotetut luottolaitosdirektiivin 27 c, 27 h ja 27 k artiklat). Euroopan komission olisi Euroopan pankkiviranomaisen ehdotuksesta annettava tarkemmat, viranomaisia sitovat sääntelystandardit viranomaisyhteistyön, kuten viranomaisten keskinäisen tietojen vaihdon, toteuttamisesta.  

Luottolaitoksen johdon ja avainhenkilöiden luotettavuuden ja pätevyyden (fit and proper) valvonta 

Luottolaitoksen johdon ja avainhenkilöiden luotettavuuden ja pätevyyden arviointimenettelyitä (fit and proper), erityisesti valvontaviranomaisen ja luottolaitoksen välisen tehtävänjaon osalta, täsmennettäisiin luottolaitosdirektiivin ehdotetuissa uusissa 91 a ja 91 b artikloissa. Lisäksi ehdotetaan säädettäväksi tarkemmin avainhenkilön (key function holder) luotettavuuden ja pätevyyden arvioinnista (ehdotetut luottolaitosdirektiivin 91 c ja 91 d artiklat). Tähän liittyen ehdotetaan, että arviointimenettely olisi suuruusluokaltaan merkittävissä luottolaitoksissa jatkossa suoritettava ennen kuin henkilö valitaan luottolaitoksen johtoon tai tietyksi avainhenkilöksi (ex ante). Jälkikäteisarviointi (ex post) olisi mahdollista ainoastaan niissä tapauksissa, kun johtoon kuuluva tai avainhenkilö olisi vaihdettava toiseen välittömästi.  

Seuraamukset 

Luottolaitosdirektiiviin ehdotetaan kokonaan uutta seuraamusmaksutyyppiä: säännöllinen seuraamusmaksu. Seuraamusmaksun määräämisen kohteena olevan luottolaitoksen olisi maksettava säännöllistä seuraamusmaksua niin kauan, kunnes seuraamusmaksun määräämisen perusteena oleva teko tai laiminlyönti on korjattu. Säännöllisen seuraamusmaksun käyttöönoton tarkoituksena on kannustaa luottolaitoksia oikaisemaan toiminnassaan havaitut virheet ja puutteet mahdollisimman pian. Lisäksi luottolaitosdirektiivin 67 artiklaan ehdotetaan lisättäväksi tiettyjä tekoja ja laiminlyöntejä, jotka voivat olla hallinnollisten seuraamusten määräämisen perusteena. Direktiivin 66 ja 67 artikloja ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että hallinnollisten seuraamusten perusteena oleva tuottojen yhteismäärä lasketaan EU:n vakavaraisuusasetuksen 314 artiklan mukaisesti. Luottolaitosdirektiivin 70 artiklaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että siinä huomioidaan nimenomaisesti kaksoisrangaistavuuden (ne bis in idem) kielto. 

Luottolaitosliitännäisten fintech-yritysten sisällyttäminen pankkivalvonnan piiriin 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklaan sisältyvää oheispalveluyrityksen (ancillary services undertaking) määritelmää ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että siinä huomioitaisiin paremmin luottolaitostoimintaan liittyvät tukifunktiot. Lisäksi rahoituslaitoksen (financial institution) määritelmää ehdotetaan muutettavaksi siten, että määritelmän piiriin kuuluisivat myös oheispalveluyritykset. Muutosehdotusten tarkoituksena on, että luottolaitosliitännäiset fintech-yritykset kuuluisivat nykyistä kattavammin luottolaitosten konsolidoidun valvonnan piiriin.  

Määritelmät 

EU:n vakavaraisuusasetuksen 4 artiklan mukaisia emoyrityksen ja tytäryrityksen määritelmiä muutettaisiin yhdenmukaisiksi kirjanpitostandardeihin sisältyvien vastaavien määritelmien kanssa. 

Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisu 

Luottolaitosten kriisinratkaisuun liittyvät tarkennukset vakavaraisuusasetukseen 

Komission ehdotus sisältää eräitä teknisluonteisia muutosehdotuksia kriisinratkaisukehikkoon. EU:n kriisinratkaisudirektiivin mukaan ryhmittymän sisäisen omia varoja ja vähentämiskelpoisia velkoja koskevien vaatimusten (internal MREL) piiriin kuuluvat rahoitusvälineet on pidettävä kriisinratkaisumenettelyn kohteena olevan yhteisön eli tyypillisesti emoyrityksen omistuksessa. Tämän säännön tarkoituksena on ollut varmistaa, että tytäryhtiön tappio- ja pääomituskyvystä vastaa viime kädessä sen emoyritys eli kriisinratkaisumenettelyn kohteena oleva yhteisö. Komissio ehdottaa käyttöönotettavaksi Euroopan pankkiviranomaisen kehittämän niin kutsutun daisy chain -vähennysjärjestelmän, jonka mukaan sisäiset, tytäryhteisöjen kriisinratkaisumenettelyn kohteena olevalle yhteisölle erillisen väliyhteisön kautta liikkeeseen laskemat, MREL-kelpoiset rahoitusvälineet olisi vähennettävä kokonaan väliyhteisön omasta sisäisestä MREL-kapasiteetista ja toisaalta velan kierrättämisestä ei syntyisi väliyhteisölle ylimääräistä vakavaraisuusrasitusta velkasaamisten kautta. Vakavaraisuusasetukseen tehtävillä teknisluonteisilla muutoksilla mahdollistettaisiin edellä kuvatun mallin toiminta pääomavaatimusten ja omavaraisuusasteen osalta. 

Lisäksi vakavaraisuusasetuksessa tarkennettaisiin maailmanlaajuinen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävien luottolaitosten sääntelyä koskien kriisinratkaisustrategioita, joissa kriisinratkaisutoimenpiteet kohdistetaan useampaan kuin yhteen ryhmään kuuluvaan yhteisöön tai alaryhmään (MPE). Muutoksella varmistettaisiin, että MPE-konsernien, joilla on tytäryhteisöjä kolmansissa maissa, kriisinratkaisustrategiat vastaavat paremmin niille asetettuja tappionsietokykyvaatimuksia. 

Luottolaitosten kriisinratkaisuun liittyvät tarkennukset luottolaitosdirektiiviin 

Luottolaitosdirektiivin 18 artiklaa muutettaisiin siten, että toimivaltaisen viranomaisen tai kriisinratkaisuviranomaisen todetessa laitoksen olevan kykenemätön tai todennäköisesti kykenemätön jatkamaan toimintaansa, toimivaltaisella viranomaisella olisi oikeus peruuttaa luottolaitoksen toimilupa. Muutoksella varmistettaisiin, että toimilupa on mahdollista peruuttaa, vaikkei luottolaitos täyttäisi kriisihallintoon asettamiselle säädettyjä edellytyksiä. 

Kriisinratkaisudirektiiviin tehtävät muutokset 

Kriisinratkaisudirektiiviä muutettaisiin siten, että toimivaltaisen valvontaviranomaisen tulee tehdä luottolaitosdirektiivin mukainen luottolaitoksen johtoon tai avainhenkilöihin kuuluvan henkilön luotettavuuden ja pätevyyden (fit & proper) arviointi vasta sen jälkeen, kun henkilö on valittu tehtäväänsä varhaisen puuttumisen välineiden tai kriisinratkaisuvälineiden käyttämiseen liittyvien tilanteiden yhteydessä. Muutoksella mahdollistetaan vaikeuksiin ajautuneiden luottolaitosten johdon ja avainhenkilöiden ripeämpi nimittämisprosessi kriisitilanteiden yhteydessä. 

Komission indikoimia tulevia selvityksiä lainsäädäntömuutosten tarpeesta 

Luottolaitosten varojenjakoon liittyvän sääntelyn muuttaminen 

Voimassa olevan EU:n vakavaraisuusasetuksen 518 b artiklan mukaan komission tulee raportoida Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuoden 2021 loppuun mennessä, tulisiko luottolaitosten valvontaviranomaisille antaa lisätoimivaltuuksia varojenjaon rajoittamiseksi rahoitusmarkkinoiden häiriötilanteissa. Kysymys on konkretisoitunut erityisesti koronapandemian aikana.  

Komissio toteaa, että Euroopan pankkiviranomaisen, Euroopan keskuspankin ja Euroopan järjestelmäriskikomitean koordinoimilla luottolaitosten varojen jaosta pidättäytymiseen tähtäävillä toimenpiteillä on ollut suotuisa vaikutus: komissio katsoo, että luottolaitokset ovat pystyneet kanavoimaan varojaan luotonantoon toivotulla tavalla.  

Komissio ei tässä yhteydessä ehdota uusia säännöksiä luottolaitosten varojenjaon rajoittamiseen liittyvien viranomaistoimivaltuuksien osalta ja toteaa, että tähän teemaan liittyvä kysymys tullaan ottamaan esille vuonna 2022 toteutettavan makrovakausvälineiden kokonaistarkastelun yhteydessä. 

Kryptovarojen kohtelu vakavaraisuuslaskennassa 

Kryptovarojen vakavaraisuuslaskentaan liittyviä kysymyksiä selvittävä työ on hiljattain käynnistynyt Baselin pankkivalvontakomiteassa. Komissio indikoi, että se tulee arvioimaan kryptovaroihin liittyviä kysymyksiä myöhemmin Baselin komitean tekemän selvityksen pohjalta.  

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto tukee komission ehdotuksen taustalla olevaa tavoitetta pankkisektorin häiriönsietokyvyn vahvistamisesta. Aikaisemmat kriisit ovat osoittaneet, että vahvasti pääomitetut pankit vähentävät myötäsyklisyyttä laskusuhdanteissa ja kriisitilanteissa. Talousnäkymien epävarmuus ja kasvanut velkaantuminen maailmanlaajuisesti niin kotitalouksien kuin joissain maissa myös yritysten tasolla korostaa sekä kotimaisen että eurooppalaisen pankkisektorin vahvan vakavaraisuuden merkitystä. Vakavaraisuustunnuslukuihin liittyvän epävarmuuden pieneneminen parantaa pankkien häiriönsietokykyä ja siten vähentää tarvetta soveltaa kriisinratkaisumenettelyitä taikka turvautua pankkiunionissa sovittuihin yhteisvastuullisiin riskinjakomekanismeihin, kuten yhteiseen kriisinratkaisurahastoon tai sitä täydentävään Euroopan vakausmekanismin yhteiseen varautumisjärjestelyyn. Pankkisektorin häiriöillä on taipumus levitä helposti yli rajojen ja jopa globaalisti. Rahoitusvakauskysymyksiä onkin tarkasteltava kotimaisen tason ohella laajemmasta eurooppalaisesta näkökulmasta, johon nyt puheena olevalla sääntelyllä voidaan vaikuttaa. 

Valtioneuvosto katsoo, että rahoitusvakautta ja talouskasvun edistämistä ei ole pidettävä keskenään ristiriitaisina tavoitteina: vain vakaa pankkisektori pystyy tukemaan taloutta myös talouden lasku- ja matalasuhdanteissa. Valtioneuvosto suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti ehdotuksen mukaisiin siirtymäaikoihin, jotka mahdollistavat ehdotettujen muutosten toimeenpanon pitkällä tähtäimellä siten, että lyhyen aikavälin mahdollisia negatiivisia vaikutuksia taloudelle voidaan välttää. 

Valtioneuvosto tukee Basel III -standardien huolellista toimeenpanoa EU:ssa. Kansainvälisten standardien voimaansaattaminen on Suomen ja laajemmin myös Euroopan rahoitusvakauden ja pankkien tasapuolisten kilpailuedellytysten kannalta tärkeää, koska pankkitoiminnan kansainvälinen luonne ja kansainvälinen kytkeytyneisyys on korostunut entisestään. Eurooppalaisen lainsäädännön merkittävät poikkeamat Basel III -standardeista voisivat kannustaa myös muita lainkäyttöalueita keventämään sääntelyään, mikä voi johtaa rahoitusvakausuhkien kohoamiseen maailmanlaajuisesti. 

Komission ehdotukseen sisältyy runsas määrä erinäisiä poikkeuksia, siirtymäaikoja ja uudelleentarkastelulausekkeita, jotka tekevät ehdotuksen yhteisvaikutusten arvioinnista osin vaikeaa. Valtioneuvosto huomauttaa, että nämä saattavat johtaa epätarkoituksenmukaisiin lopputuloksiin ja vaikutuksiin. Valtioneuvosto suhtautuu kriittisesti komissiolle annettavien delegoitujen norminantovaltuuksien laajuuteen. 

Valtioneuvosto pitää tärkeänä komission ehdotusta kokonaisriskipainolattian käyttöönotosta kaikkien pääomavaatimusten laskemiseen sovellettavana. Kokonaisriskipainolattialla vähennetään olennaisesti sisäisiin riskimalleihin liittyviä epävarmuustekijöitä. Ehdotettu sääntely parantaa pankkien vakavaraisuustunnuslukujen ja -vaatimusten vertailtavuutta ja luotettavuutta sekä EU:n sisämarkkinoilla että globaalilla tasolla. Tämä on erityisen tärkeää pohjoismaisilla pankkimarkkinoilla, joiden valvonta on edelleen jakautunut pankkiunionin ja sen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kesken. Valtioneuvosto pitää komission ehdotusta tervetulleena myös siitä näkökulmasta, että riskipainolattian myötä vakavaraisuusvaatimusten määräytymisenä perusteena olevien riskipainojen vähimmäistaso määriteltäisiin jatkossa selkeämmin lainsäädännössä. 

Valtioneuvosto pitää ehdotusta kokonaisriskipainolattian soveltamisesta konsolidoidulla tasolla lähtökohtaisesti perusteltuna. Soveltamistasoon liittyen on otettava huomioon, että kokonaisriskipainolattia ei aiheuta epätarkoituksenmukaista pääomavaatimusten nousua Suomen pankkisektorille tyypillisille erillisille kiinnitysluottopankeille, jotka toimivat konsernin tai ryhmittymän varainhankintayksikköinä. 

Valtioneuvosto suhtautuu myönteisesti esitettyihin poikkeuksiin, joilla matalariskisiin yritysluottoihin ja asuntoluottoihin voidaan sisäisiä riskimalleja käyttävissä pankeissa väliaikaisesti soveltaa kokonaisriskipainolattiaan liittyen matalampaa lattiatasoa, korostaen kuitenkin niiden luonnetta kompromissi- ja väliaikaisratkaisuina nyt ehdotettavassa kokonaisuudessa. Samalla on tärkeää seurata ja edistää yritysluotonantoon liittyvien markkinarakenteiden kehittymistä siirtymäkauden aikana. Rahoitussektorilla on merkittävä rooli Suomen talouskasvun turvaamisessa. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että asuntoluottoja koskevissa poikkeussäännöksissä huomioidaan luoton ja sen vakuuden arvon välinen suhde. Valtioneuvosto lähtökohtaisesti tukee ehdotettuja uudelleentarkastelulausekkeita asunto- ja yritysluotonannon osalta. Sääntelyn uudelleentarkastelussa on kiinnitettävä huomiota erityisesti sen arviointiin, ovatko pankkisektorin riskit muilla osa-alueilla katettuna asianmukaisesti. Riskiperusteisuuden huomiointia ei tulisi heikentää. 

Asunto-osakeyhtiöluottojen (ns. taloyhtiölainat) osalta valtioneuvosto pitää tärkeänä, että kansallinen asunto-osakeyhtiöjärjestelmä huomioidaan vakavaraisuussääntelyssä tarkoituksenmukaisella tavalla. Taloyhtiölainat tulee vakavaraisuusvaatimusten näkökulmasta lähtökohtaisesti rinnastaa asuntoluottoihin voimassa olevaa sääntelyä vastaavasti. Valtioneuvosto toisaalta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetut muutokset luottoriskin standardimenetelmään sisältävät nykyistä suotuisamman riskipainon matalan luototussuhteen asuntoluotoille, mistä syystä pk-yrityksille suunnatun huojennuskertoimen soveltaminen voi johtaa epätarkoituksenmukaisen mataliin riskipainoihin taloyhtiölainoissa – erityisesti, jos asunto-osakeyhtiön omistus ei ole riittävästi hajautunut. 

Valtioneuvosto katsoo, että vastuun arvonoikaisuriskiin liittyviä poikkeuksia Baselin standardeista on perusteltua vähentää ja jatkoneuvotteluissa tulisikin kiinnittää huomiota siihen, että riskit tulevat vakavaraisuusvaatimuksissa asianmukaisesti katetuksi. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että operatiivisten riskien tappiohistoria tulee tarkoituksenmukaisella tavalla huomioida vakavaraisuusvaateen määrittämisessä.  

Valtioneuvosto kannattaa kestävyysriskien hallintaa koskevan sääntelyn kehittämistä osana laadullisen riskienhallinnan kehikkoa. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että kestävyysriskit huomioidaan sääntelyssä siten, että ne luotettavasti heijastavat luottolaitoksen kannettavaksi tulevia taloudellisia riskejä. Valtioneuvosto pitää kuitenkin lainsäädännön ja viranomaisvalvonnan näkökulmasta ongelmallisena, että komission lainsäädäntöehdotuksen mukaan kestävyysriskien hallinnan mittapuuna käytettäisiin yleisempiä kestävyyteen liittyviä politiikkatavoitteita. Valtioneuvosto katsoo, että kestävyysriskien hallinta tulisi ensisijaisesti kytkeä vakiintuneisiin luottolaitosten riskienhallinnan osa-alueisiin, kuten laadullinen luottoriski, keskittymäriskit ja operatiivinen riski. 

Valtioneuvosto pitää perusteltuna kolmansien maiden luottolaitosten ETA-maissa sijaitsevien sivuliikkeiden valvonnan tehostamista koskevia ehdotuksia, koska myös kolmansien maiden toimijoilla voi olla merkittäviä rajat ylittäviä vaikutuksia eurooppalaiseen rahoitussektoriin. 

Valtioneuvosto pitää komission ehdotukseen sisältyviä täsmennyksiä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisulainsäädäntöön perusteltuina. Valtioneuvosto pitää myös pankkien toimiluvan peruuttamista koskevan sääntelyn täsmentämistä keskeisenä sen varmistamisessa, että elinkelvottomien pankkien toiminta lopetetaan.